Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

***nushka, rakastan sua ikuisesti! Tai ainakin hyvin pitkään. Itkumuurini ja muusani, inspiraationi ja hellittäväni!

Onhan tämä elämä melkoinen matka. Sydän väräjävänä ihmettelen, olenko todella tuntenut, todella huomannut kaiken - oikein. Olitko todella vierelläni koko ajan? Silloinkin kun et sitä fyysisesti ollut. Onko tämä kaikki väreilevä ilma, kuin liekin lepatus, ollut kaiken aikaa meidän kasvuamme toisiamme kohti? Voinko viimeinkin luottaa? Itseeni, sinuun, maailmaan. Hymyillen olen seurannut erään läheiseni räpiköintiä. Tekisi mieli sanoa, että miksi ihmeessä rämmit eteenpäin risukossa, kun voit ottaa vesurin ja tehdä kulkusi helpommaksi. Hän vaati kaiken oppiakseen, että apuakin voi pyytää. Hän tarvitsi myös oppituntinsa huomatakseen, että on rakastettu juuri sellaisena kuin on. Eiköhän hän nyt ole koulunsa käynyt. Mutta uuden elämänsä edessä hän on yhdessä asiassa sangen vanhanaikainen: mies tekee aloitteen, valloittaa naisensa. Voi voi, melkoista touhua sivusta seuraten. Nykyaikana kun naisetkin voisi tehdä aloitteen - ei tämä nainen. Jäänyt sinne tukkilaistomantiikan aikaan. No, se hänelle suotakoon. Toivottavasti miehellä on rohkeutta. Mielenkiintoista miten sisäsyntyistä onkaan pyrkimys tehdä asiat oikein, heijastaa hyvää ympärilleen hyvän kautta. Tuolla ideologialla tiessään on kyllä mutkia kuin serpentiiniteillä, mutta tuskinpa kovin paljon metsään menee tavoitellessaan hyvää mieltä ympärilleen. Semmoinen...

Ajatella miten pitkään ollaan jo rakastettu toisiamme. On tämäkin kokemus elämässä.

Olin sinuun nainen yhteydessä irl. Silloin et ollut valmis puhumaan tai tapaamaan asioiden selvittämiseksi. Tyydyin siihen. Onko mikään muuttunut vai ajatteletko edelleen samoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipausketjun tuottamat maanis-depressiiviset ailahtelut ovat karseita. Vuorokauden sisään voi hekumoida kuinka kaikki merkit täsmäävät ja taatusti se on se oma kaivattu nainen joka kirjoittelee juuri minusta. Sitten tulee realismin romahdus joka jyrää kaiken onnen alleen ja jäljelle jää synkkä yksinäisyys; ei, se ei voi olla. Samat merkit sopivat tuhansiin ja hän olisi kyllä tuonut asian esiin oikeassa elämässä eikä täällä hilluisi.

Täällä hilluva on mitä suurimmalla varmuudella ypöyksin ja toivottomassa tilanteessa. Siksihän tänne on tullutkin. Hakemaan kesken jääneiden asioiden loppuunkäsittelyä itsensä kesken, koska ei ole vaihtoehtoja, tai elättelemään täysin mahdottomia haaveita ja luomaan harhaisia ajatuksia tai vahvistamaan niitä. Mikä kumma meitä ihmisiä ajaa tällaiseen hulluuteen? Muutoin järkeviä otuksia, kykeneviä itsestään huolehtimaan.

Miksi niin hieno ja iloinen asia kuin rakkaus (kaikissa aste- ja muotoeroissaan) kääntyy meitä vastaan ja alkaa nävertää sisintämme, jättää onnettomia parittomia lillumaan poolittomina muun porukan elämän iloiseen liuokseen, sammuttaa tähdet ja auringon, lakastaa nurmikot ja kukat ja sitten komentaa; selvittelepä itse sotkusi - unohda, nouse ja mene eteenpäin. Kun ei se alkujaankaan ollut oma valinta. Nuolen ampui joku sadistinen pikkupiru ja pakeni rikospaikalta naurettavilla minisiivillään liihottaen, räkänaurun saattelemana. 

Tosi hyvää perjantaita ja viikonloppua kaipaamalleni naiselle ja tietysti kanssakärvistelijöillekin!

Tässä tekstissä oli kaikki kohdallaan. Ajatella, jos olisit kaipaamani mies.

❤️

Rakkausrunoja rakastavat kaikki, mutta runoilijaa tuskassaan ei kukaan. Kauneuden synnyttämisen ikiaikainen tragedia. :(

Älä ole niin varma. ❤️

Prove me wrong. <3

Kun Googleen kirjoittaa rakastettu runoilija, kyllä sieltä löytyy aika määrä tuloksia 🤓

❤️

Vierailija kirjoitti:

***nushka, rakastan sua ikuisesti! Tai ainakin hyvin pitkään. Itkumuurini ja muusani, inspiraationi ja hellittäväni!

Jopas täällä on tätä nykyä -nushkia. Kuka -nushka tämä on? Jaanushka? Leenushka?

Vierailija kirjoitti:

Kohta saamme todistaa historian ensimmäisiä palstahäitä😂😂😂🤣

Ei helvetti kun täällä on tyhmää sakkia! Palstalla lupaudutaan jopa lähes puolisoksi..vaikkei tunneta, vaikkei ole yhteystietoja! On joku epätoivoinen!

T;realisti

Tämä ketju ei selvästikkään ole sulle sopiva. Luet näitä viestejä tosissasi ja ivailet. Tämä on tunteiden purkuväylä, kun irl ei ole mahdollista sanoa asioita. Täällä voidaan keulia niissä haaveissakin, eikä ne haaveet ketään satuta eikä ole keneltäkään pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Sinä tiedät, että minä olen tässä sinua varten. Voin olla puolisosi, ystäväsi tai rakastajasi; ihan mitä sinä haluat. Jos haluat, että olen sinulle jotain näistä, niin kerro minulle. Kaipaan rohkaisua, koska en voi tietää, mitä ajattelet. Teen kyllä sitten aloitteen, mitä ikinä haluatkin. Olen sinun, jos niin haluat. Rakastan sinua koko sydämestäni. Nuku hyvin. Kauniita unia.

En enää tiedä leikitkö kanssani. Jos siis olet sinä. Oletko? Annoin selkeät "avaimet". Sinä et. Olen ymmälläni. Mieluisinta ja helpointa minulle on selvittää asioita irl. En pysty siihen täällä tämän enempää. Sinulla on yhteystietoni. ☀️

Anna jokin "sisäpiirin" vihje. Jos ymmärrän sen, lähestyn sinua irl.

Bööööö

Vierailija kirjoitti:

Uskotko että voisit joskus lakata ajattelemasta mitä muut (lähinnä kai työkaverit) ajattelee? Elätkö sä elämäsi todella niin, että se näyttää sun työkavereiden silmissä hyvältä ja hyväksyttävältä, ettei kukaan heistä varmasti pääse puhumaan pahaa? Tekeekö se sinusta todella aidosti onnellisen loppupeleissä? Entä jos kukaan heistä ei edes tosiasiassa välitä siitä, että millaista elämää elät, ei jaksa loppupeleissä edes juoruta. Aika tyhjä saa kenenkään elämä olla, että jaksaa kovin pitkään toisten elämästä puhua ja kiinnostua. Sellaisia ihmisiä vartenko sä elät?

Elän läheisilleni, en työkavereilleni. Teen ratkaisut läheisteni kannalta, siksi sinutkin lemppasin. Tuo viestisi osoittaa ettet tunne minua lainkaan, perustat tuntemuksesi puhtaasti omille kuvitelmillesi, ja pidät niitä yhtenä totuutena. Sen kun mutta älä tuputa niitä minulle, joka tiedän omalta kannaltani parhaiten mikä on totuus. Se ettet kelpaa minulle. Elä sen tiedon kanssa.

Huomenta 😙!

Heräsin tänään iloisena ja hyvällä tuulella! Veikkaisin, että se johtuu sinusta. Olen ollut masentuneena taas niin pitkän jakson, että tämä tuntuu oudolle. Toivon ettei mikään synkkä alavire tule taas iloni seuralaiseksi.

Odottaen maanantaita ❤...

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä elämä melkoinen matka. Sydän väräjävänä ihmettelen, olenko todella tuntenut, todella huomannut kaiken - oikein. Olitko todella vierelläni koko ajan? Silloinkin kun et sitä fyysisesti ollut. Onko tämä kaikki väreilevä ilma, kuin liekin lepatus, ollut kaiken aikaa meidän kasvuamme toisiamme kohti? Voinko viimeinkin luottaa? Itseeni, sinuun, maailmaan. Hymyillen olen seurannut erään läheiseni räpiköintiä. Tekisi mieli sanoa, että miksi ihmeessä rämmit eteenpäin risukossa, kun voit ottaa vesurin ja tehdä kulkusi helpommaksi. Hän vaati kaiken oppiakseen, että apuakin voi pyytää. Hän tarvitsi myös oppituntinsa huomatakseen, että on rakastettu juuri sellaisena kuin on. Eiköhän hän nyt ole koulunsa käynyt. Mutta uuden elämänsä edessä hän on yhdessä asiassa sangen vanhanaikainen: mies tekee aloitteen, valloittaa naisensa. Voi voi, melkoista touhua sivusta seuraten. Nykyaikana kun naisetkin voisi tehdä aloitteen - ei tämä nainen. Jäänyt sinne tukkilaistomantiikan aikaan. No, se hänelle suotakoon. Toivottavasti miehellä on rohkeutta. Mielenkiintoista miten sisäsyntyistä onkaan pyrkimys tehdä asiat oikein, heijastaa hyvää ympärilleen hyvän kautta. Tuolla ideologialla tiessään on kyllä mutkia kuin serpentiiniteillä, mutta tuskinpa kovin paljon metsään menee tavoitellessaan hyvää mieltä ympärilleen. Semmoinen...

Siis oletko joku sivustastalkkaaja? Vai onko sinulla kaksi eri persoonaa? Vai mitä tämä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

***nushka, rakastan sua ikuisesti! Tai ainakin hyvin pitkään. Itkumuurini ja muusani, inspiraationi ja hellittäväni!

Jopas täällä on tätä nykyä -nushkia. Kuka -nushka tämä on? Jaanushka? Leenushka?

Veikkaan, että trollaajalla on tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella miten pitkään ollaan jo rakastettu toisiamme. On tämäkin kokemus elämässä.

Yritän olla ajattelematta sitä, miten pitkään.

Menetän mielenterveyteni nainen kohta takiasi. Olen hulluna sinuun, mutta teet minut hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotko että voisit joskus lakata ajattelemasta mitä muut (lähinnä kai työkaverit) ajattelee? Elätkö sä elämäsi todella niin, että se näyttää sun työkavereiden silmissä hyvältä ja hyväksyttävältä, ettei kukaan heistä varmasti pääse puhumaan pahaa? Tekeekö se sinusta todella aidosti onnellisen loppupeleissä? Entä jos kukaan heistä ei edes tosiasiassa välitä siitä, että millaista elämää elät, ei jaksa loppupeleissä edes juoruta. Aika tyhjä saa kenenkään elämä olla, että jaksaa kovin pitkään toisten elämästä puhua ja kiinnostua. Sellaisia ihmisiä vartenko sä elät?

Elän läheisilleni, en työkavereilleni. Teen ratkaisut läheisteni kannalta, siksi sinutkin lemppasin. Tuo viestisi osoittaa ettet tunne minua lainkaan, perustat tuntemuksesi puhtaasti omille kuvitelmillesi, ja pidät niitä yhtenä totuutena. Sen kun mutta älä tuputa niitä minulle, joka tiedän omalta kannaltani parhaiten mikä on totuus. Se ettet kelpaa minulle. Elä sen tiedon kanssa.

En perusta kuvitelmille, vaan hänen sanomisille. Hän on sanonut lukuisia kertoja, että mitähän työkaverit ajattelee. Tuntuu olevan siitä kovin huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella miten pitkään ollaan jo rakastettu toisiamme. On tämäkin kokemus elämässä.

Niin tai siis sä oot haaveillut musta. Mähän oon elänyt ihan omaa elämääni koko tuon ajan. Tyytyväisenä, ilman sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella miten pitkään ollaan jo rakastettu toisiamme. On tämäkin kokemus elämässä.

Niin tai siis sä oot haaveillut musta. Mähän oon elänyt ihan omaa elämääni koko tuon ajan. Tyytyväisenä, ilman sinua.

Tuskin oli sinulle. Mitä sä edes teet tässä ketjussa viikosta toiseen narisemassa?! :D -ei ap

Vierailija kirjoitti:

Menetän mielenterveyteni nainen kohta takiasi. Olen hulluna sinuun, mutta teet minut hulluksi.

En halua, että tulet hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella miten pitkään ollaan jo rakastettu toisiamme. On tämäkin kokemus elämässä.

Voi olla että se on se, miksi elämme. Kaiken syy. Ja tavoite. Jota monet eivät koskaan tavoita. Silti tuntuu että paljon puuttuu vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotko että voisit joskus lakata ajattelemasta mitä muut (lähinnä kai työkaverit) ajattelee? Elätkö sä elämäsi todella niin, että se näyttää sun työkavereiden silmissä hyvältä ja hyväksyttävältä, ettei kukaan heistä varmasti pääse puhumaan pahaa? Tekeekö se sinusta todella aidosti onnellisen loppupeleissä? Entä jos kukaan heistä ei edes tosiasiassa välitä siitä, että millaista elämää elät, ei jaksa loppupeleissä edes juoruta. Aika tyhjä saa kenenkään elämä olla, että jaksaa kovin pitkään toisten elämästä puhua ja kiinnostua. Sellaisia ihmisiä vartenko sä elät?

Elän läheisilleni, en työkavereilleni. Teen ratkaisut läheisteni kannalta, siksi sinutkin lemppasin. Tuo viestisi osoittaa ettet tunne minua lainkaan, perustat tuntemuksesi puhtaasti omille kuvitelmillesi, ja pidät niitä yhtenä totuutena. Sen kun mutta älä tuputa niitä minulle, joka tiedän omalta kannaltani parhaiten mikä on totuus. Se ettet kelpaa minulle. Elä sen tiedon kanssa.

En perusta kuvitelmille, vaan hänen sanomisille. Hän on sanonut lukuisia kertoja, että mitähän työkaverit ajattelee. Tuntuu olevan siitä kovin huolissaan.

Ja sinä luulet, että se on suurta rakkautta jossa joidenkin randomien työkavereiden mielipiteet painaa enemmän kuin sinä tai se mitä teidän välillä on?

Kehottaisin teitä naiset arvostamaan itseänne hitusen enemmän. Älkää ihan pelleiksi alkako.

Minä voisin mennä julistamaan rakkauttani vaikka televisioon jos se toisi Hänet ulottuvilleni. Millään muulla tässä elämässä ei olisi mitään väliä, jos vain saisin painaa Hänet rintaani vasten. Siinä minulla olisi sylissäni koko maailmankaikkeus.