Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (458)
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja kirjoitti:
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Oletko nyt ihan varma että olet täysin oikeassa. Asiakkaan ongelmien vähättely voi johtaa itsemurhaan.
Potilas ei ole asiakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Siellä yritetään pitää ihmisiä elossa, ei hankkia heille ylläpitoa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Miksi niitä pidetään pakolla elossa sitten??
En tiedä, se on osa hyvinvointiyhteiskuntaa? Roikotetaanhan vanhuksiakin osastoilla vuosi tolkulla koneissa hengissä.
Olisiko myös sitä, että se elämänhaluttomuus ja suisidaalisuus ovat _sairauksia_ - niitä tupataan hoitaa? Kuten syöpääkin. Minun puolestani voidaan kuolla kaikki vaikka tänään, mutta ei tämä yhteiskunta niin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja kirjoitti:
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Oletko nyt ihan varma että olet täysin oikeassa. Asiakkaan ongelmien vähättely voi johtaa itsemurhaan.
Potilas ei ole asiakas.
Kyllä se sinulle on koska tuo leipäsi poytään. Sinä olet itseasiassa sen palvelija.
Vierailija kirjoitti:
Tän saman huonon asenteen näkee työtoiminnassa.
Mitään ei jakseta tai haluta tehdä.
Jatkuva valitus ja narina.
Velttous sakkia ja
kaikki pitäisi saada tekemättä mitään.
Näytä niille esimerkkiä. Ne ei opi, jos itse vain kuljet tumput suorina ja juoruilet toisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Miksi puhut tuosta niin kuin se olisi ongelma?
Läheisen itsemurha traumatisoi ison joukon ihmisiä ja voi sitä myötä johtaa uusiin itsemurhiin ja uusiin traumatisoitumisiin ja itsemurhiin... Näetkö tässä mitään ongelmaa yhteiskunnallisessa mielessä?
On enemmän huonoja psykiatrisia sairaanhoitajia kuin niitä hyviä. Mistä se sitten johtuu, kuka osaisi kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Siellä yritetään pitää ihmisiä elossa, ei hankkia heille ylläpitoa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Miksi niitä pidetään pakolla elossa sitten??
En tiedä, se on osa hyvinvointiyhteiskuntaa? Roikotetaanhan vanhuksiakin osastoilla vuosi tolkulla koneissa hengissä.
Olisiko myös sitä, että se elämänhaluttomuus ja suisidaalisuus ovat _sairauksia_ - niitä tupataan hoitaa? Kuten syöpääkin. Minun puolestani voidaan kuolla kaikki vaikka tänään, mutta ei tämä yhteiskunta niin toimi.
Eri asioita. Mielen sairauksiin voi vaikuttaa omaa asennetta muuttamalla, ruumiin sairauksiin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän saman huonon asenteen näkee työtoiminnassa.
Mitään ei jakseta tai haluta tehdä.
Jatkuva valitus ja narina.
Velttous sakkia ja
kaikki pitäisi saada tekemättä mitään.Näytä niille esimerkkiä. Ne ei opi, jos itse vain kuljet tumput suorina ja juoruilet toisten kanssa.
Ja etenkin nariset ja valitat. Ihan olet paaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Siellä yritetään pitää ihmisiä elossa, ei hankkia heille ylläpitoa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Miksi niitä pidetään pakolla elossa sitten??
Olisitko oikeasti tuota mieltä jos kyseessä olisi oma puoliso tai lapsi? Uskallan epäillä. Sinulla on asennevamma.
Vierailija kirjoitti:
On enemmän huonoja psykiatrisia sairaanhoitajia kuin niitä hyviä. Mistä se sitten johtuu, kuka osaisi kertoa?
Johtuisiko ”asiakkaista”? Kaikille aloille ei ole tunkua.
Potilas on ihminen joka tarvitsee apua. Asiakas maksaa. Ei hoidon pitäisi olla kauppatavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi ”parantaa” asennevamman?
Sosiaalisen turvaverkon poistaminen.
Jos et tee töitä, näännyt nälkään.
Aika nopeasti loppuisi turhat haihattelut ja kuvitelmat siitä että lapamato olisi ansainnut elinikäisen elatuksen pelkästään siksi että on olemassa.
Noup. Yllättyisit siitä, kuinka suuri joukko ihmisiä tekisi tuossa vaiheessa vain itsemurhan. Suisidaalisuus ja täysi elämänhaluttomuus ovat juurikin vaikeimpia kompastuskiviä psykiatriassa. Siellä yritetään pitää ihmisiä elossa, ei hankkia heille ylläpitoa. Potilaat kuolisivat _mielellään_ - tämä on se pointti.
Miksi niitä pidetään pakolla elossa sitten??
En tiedä, se on osa hyvinvointiyhteiskuntaa? Roikotetaanhan vanhuksiakin osastoilla vuosi tolkulla koneissa hengissä.
Olisiko myös sitä, että se elämänhaluttomuus ja suisidaalisuus ovat _sairauksia_ - niitä tupataan hoitaa? Kuten syöpääkin. Minun puolestani voidaan kuolla kaikki vaikka tänään, mutta ei tämä yhteiskunta niin toimi.
Eri asioita. Mielen sairauksiin voi vaikuttaa omaa asennetta muuttamalla, ruumiin sairauksiin ei.
Kyllä minä vähän veikkaan että kunnon paranoidiseen skitsofreniaan tai vaikea-asteiseen, lähes katstoniseen masennukseen ei asenne auta. Mutta voit sinä noin uskoa, ei se keneltäkään pois ole.
Vierailija kirjoitti:
Potilas on ihminen joka tarvitsee apua. Asiakas maksaa. Ei hoidon pitäisi olla kauppatavaraa.
Mutta se on. Potilas on hoitajalle aina asiakas - palkkapussi tulee leuan alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja kirjoitti:
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Oletko nyt ihan varma että olet täysin oikeassa. Asiakkaan ongelmien vähättely voi johtaa itsemurhaan.
Potilas ei ole asiakas.
Kyllä se sinulle on koska tuo leipäsi poytään. Sinä olet itseasiassa sen palvelija.
Ei tuo minun leipääni kyllä.
T. Lainaamasi tekstin kirjoittaja
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Nykyisin yksityistetyissä palveluissa tuo vanha oppi ei enää pidä - ja se myös koulutuksessa tuodaan esiin. Hoitaja on ihan tasan asiakaspalvelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Nykyisin yksityistetyissä palveluissa tuo vanha oppi ei enää pidä - ja se myös koulutuksessa tuodaan esiin. Hoitaja on ihan tasan asiakaspalvelija.
Sote tosiaan toi tämän mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Niinpä. Jos asiakkaan tahto on kuolla niin eikö asiakaspalvelijan tehtävä ole auttaa asiakasta tavoitteen saavuttamisessa? Vai asiakkaan omaisiako varten hoitaja työskentelee?
Eräs sukulaiseni sairastaa ilmeisesti paniikkihäiriötä.
Ei saa nukuttua öisin, kohtauksen tullessa huutaa, kirkuu ja itkee. Soittelee sukulaisille (myös minulle) ystävilleen, tuttavilleen, häkeen jne. päivittäin voi tulla kymmeniä puheluja. On hoidon piirissä ja sai lääkkeet, mutta ei suostu käyttämään niitä "kun ne väsyttävät". Syyllistää kaikkia ympärillään kun hänestä ei kukaan välitä eikä häntä viitsitä auttaa. Ei kuitenkaan osaa sanoa millaista se apu sitten olisi joka hänelle kelpaisi? Ei työssäkäyvät, omaa elämää elävät ihmiset voi jatkuvasti istua häntä kädestä pitämässä, valitettavasti.
Hänen kohdallaan siis sanoisin että asenne on merkittävä tekijä.
Miksi puhut tuosta niin kuin se olisi ongelma?