Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on

Hoitsut ovat alinta kastia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:

Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.

Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.

Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.

-A.P

Älä läpätä. Ilman diagnoosia ei pääse edes hoitoon - saatika osastohoitoon. Täytyy olla vähintäänkin suisidaalinen että ovet avautuvat, ja siinä vaiheessa ihminen on kyllä jo sairas.

Minusta olet vain diagnoosia vailla oleva sadistinen narisija. Hakeudu hoitoon.

Kuka on puhunut mitään osastohoidosta? Luetunymmärtämisessä vikaa?

Edes polille ei pääse kuin todella sairaana. Taidat olla jonne ylilaudalta terve?

Jännästi niitä silti tulee terveyskeskuksen vastaanotolle. Ihme luulo että on olemassa vain poli ja osasto. Taidat olla vähän tietämätön terveydenhuollosta.

Vierailija kirjoitti:

jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:

Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.

Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.

Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.

-A.P

Oman kokemuksen mukaan näillä sinun asennevikaisilla on usein jokin muukin ongelma. Usein jokin persoonallisuushäiriö, ja vaikkei se sinänsä mikään sairaus ole niin kyllä hekin tarvitsevat /ansaitsevat apunsa. Kaikkia ei voi parantaa, mutta jos voi antaa edes hetken helpotusta niin sekin on jo tyhjää parempi.

T. Lähäri

Whaat, tottakai persoonallisuushäiriö on sairaus, miksi muuten se olisi DSM manuaalissa?? Ei ole "mielisairaus" mutta usein kestämättömissä olosuhteissa elämisestä johtuva oikea häiriö, jota pystytään hoitamaan. Ei se hetken helpotus mitään auta jos ei saa ammattitaitoista ja psykiatriseen osaamiseen perustuvaa apua.

Näissä psyyken puolen diagnooseissa on se erikoisuus että diagnoosi muuttuu ja vavaihtelee aina lääkärin vaihtuessa. Ovat siis tulkinnanvaraisia diagnooseja, eli riippuvat siitä, keneltä asiaa kysytään. Syöpien kohdalla näin ei ole.

Sitä voi yhtä hyvin kutsua myös joustamattomaksi mieleksi. Mielestäni sekn kyllä vaatii hoitoa, sillä ihmisen on hyvin vaikea selvitä elämän haasteista ja hallita omaa elämää kun mieli ei jousta missään asiassa.

Aiheuttaa mm. Masennusta ja ahdistusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:

Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.

Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.

Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.

-A.P

Älä läpätä. Ilman diagnoosia ei pääse edes hoitoon - saatika osastohoitoon. Täytyy olla vähintäänkin suisidaalinen että ovet avautuvat, ja siinä vaiheessa ihminen on kyllä jo sairas.

Minusta olet vain diagnoosia vailla oleva sadistinen narisija. Hakeudu hoitoon.

Kuka on puhunut mitään osastohoidosta? Luetunymmärtämisessä vikaa?

Edes polille ei pääse kuin todella sairaana. Taidat olla jonne ylilaudalta terve?

Jännästi niitä silti tulee terveyskeskuksen vastaanotolle. Ihme luulo että on olemassa vain poli ja osasto. Taidat olla vähän tietämätön terveydenhuollosta.

Tk:sta joko saa tahi ei saa lähetteen psykiatrian polille. Tämän tekee lääkäri - eo perseenpesututkintoinen hoitsu. Toki löytyy ”depressiohoitaja”, joka on peittely-yritys täydelle hoidottomuudelle kun resurssit ei riitä. Siellä saa käydä tilittämässä saamatta mitään vastineeksi - koska vastassa todella on se hoitsu ilman pätevyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikun mielestäni ns. asennevamma nimenomaan on psyykkeen ongelma, hankalasti hoidettavissa tosin. Siihen kun ei mitään lääkitystä ole, ja terapiakaan ei välttämättä auta, tai ainakin terapiassa täytyisi käydä vuosia. Tuommoinen ihminenhän on tavallaan oman (häiriintyneen?) persoonallisuustensa vanki ja uhri, ja varmasti elämänlaatu on todella huono. Ihmissuhteet ja yhteiskuntaan integroituminen, tasapainoinen ja merkityksellinen elämä eivät onnistu.

Miten he ovat vähemmän sairaita kuin jotkut muut?

Ei sairaanhoito voi perustua sinun mielipiteeseesi. Hoitotyössä on noudatettava laatukriteerejä eikä kenen tahansa mammapalstan kommentoijan mutuja.

Asennevamma ei ole sairaus. Sitä ei voida lääketieteellisesti hoitaa. Siitä ei voi saada sairaslomaa, se ei ole sairaus. Ei ole sairaanhoitajan tehtävä hoitaa asennevammaa.

Sinun tehtäväsi on leipäsi eteen hoitaa ja palvella ihan juuri jokaista joka on hoitoon ohjattu. Sinulla ei ole _valtuuksia_ sen enmpää kitistä hoidettavista sen enempää kuin tehtävistäsikään.

Krhm. Tehtäväni on leipäni eteen arvioida moniammatillisessa tiimissä hoidon tarpeellisuutta, eli nimenomaan ottaa kantaa. Sori vaan mutta siitä saan palkan.

Sinun arviollasi pyyhitään pepaa. Suurin osa todella sairaistakin jää hoidotta, joten on aivan takuuvarmaa, ettei ”asennevammaisia” hoitoon hakeudu - saatika pääse.

Jos tietäisit asiasta mitään, tietäisit että pääsee, ikävä kyllä.

Ja siinä olet oikeassa että osa arvioinnista saadusta palkasta menee kuukausittain vessapaperin ostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Näissä psyyken puolen diagnooseissa on se erikoisuus että diagnoosi muuttuu ja vavaihtelee aina lääkärin vaihtuessa. Ovat siis tulkinnanvaraisia diagnooseja, eli riippuvat siitä, keneltä asiaa kysytään. Syöpien kohdalla näin ei ole.

No, onneksi näin ei kuitenkaan ole kuin sinun mielikuvituksessasi.

hu**ut ei siis käyttäydy loogisen järkevästi? hum...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä psyyken puolen diagnooseissa on se erikoisuus että diagnoosi muuttuu ja vavaihtelee aina lääkärin vaihtuessa. Ovat siis tulkinnanvaraisia diagnooseja, eli riippuvat siitä, keneltä asiaa kysytään. Syöpien kohdalla näin ei ole.

No, onneksi näin ei kuitenkaan ole kuin sinun mielikuvituksessasi.

Ihan omasta kokemuksesta kerron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:

Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.

Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.

Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.

-A.P

Älä läpätä. Ilman diagnoosia ei pääse edes hoitoon - saatika osastohoitoon. Täytyy olla vähintäänkin suisidaalinen että ovet avautuvat, ja siinä vaiheessa ihminen on kyllä jo sairas.

Minusta olet vain diagnoosia vailla oleva sadistinen narisija. Hakeudu hoitoon.

Kuka on puhunut mitään osastohoidosta? Luetunymmärtämisessä vikaa?

Edes polille ei pääse kuin todella sairaana. Taidat olla jonne ylilaudalta terve?

Jännästi niitä silti tulee terveyskeskuksen vastaanotolle. Ihme luulo että on olemassa vain poli ja osasto. Taidat olla vähän tietämätön terveydenhuollosta.

Tk:sta joko saa tahi ei saa lähetteen psykiatrian polille. Tämän tekee lääkäri - eo perseenpesututkintoinen hoitsu. Toki löytyy ”depressiohoitaja”, joka on peittely-yritys täydelle hoidottomuudelle kun resurssit ei riitä. Siellä saa käydä tilittämässä saamatta mitään vastineeksi - koska vastassa todella on se hoitsu ilman pätevyyttä.

Voi sinua. Taidat olla yksi niistä aloituksessa kuvailluista asennevammaisista joille mikään ei kelpaa.

Kokeile ulkoilua, se voi helpottaa oloasi. Tai lue lehti, saatat oppia jotain yhteiskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä psyyken puolen diagnooseissa on se erikoisuus että diagnoosi muuttuu ja vavaihtelee aina lääkärin vaihtuessa. Ovat siis tulkinnanvaraisia diagnooseja, eli riippuvat siitä, keneltä asiaa kysytään. Syöpien kohdalla näin ei ole.

No, onneksi näin ei kuitenkaan ole kuin sinun mielikuvituksessasi.

Ihan omasta kokemuksesta kerron.

Kyllähän diagnoosit vaihtelevat rajustikin. Tämä kertoo psykiatrian pseudotieteellisyydestä - sekä myös sen lapsenkengissä olosta. Harvemminhan siellä ketään kuntoon saadaan. Kunhan piiri pieni pyörii - sadistit siinä hyörii.

Sairaanhoitaja kirjoitti:

Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.

Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.

Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.

Osalla psykiatrisista sairaanhoitajista on huono asenne. Itse en koe että olen paljoa keskusteluista hyötynyt sairaanhoitajan kanssa. Onneksi olen löytänyt keinoja selvitä ongelmieni kanssa, mutta ne eivät ole löytyneet MT järjestelmästä. Jotain apuja olen löytänyt MT järjestelmästä, kun löysin hoitomuodon (ei mitään lääkkeitä vaan tietty terapiasuuntaus) joka itselle on ollut jonkinlaisena apuna.

Ja ne lääkkeet ei ainakaan itsellä parantaneet mitään vaikka söin niitä vuosia. Masennuslääkkeistä irti kamppailu oli todella hirveää lopetusoireiden takia. Eipä niistäkään mainittu mitään määrätessä. Seksuaaliset ongelmat on jatkuneet lääkityksen jälkeen. Nuoren ihmisen elämä pilalla. En olisi pitkällä tikullakaan koskenut jos olisin tiennyt mitä niistä voi seurata. Luottamus mielenterveyshoitoon katosi.

Aina vakuuteltiin että jatka jatka vaan lääkityksiä, ei niistä mitään harmia ole. Nykyään lääkkeistä erossa onneksi.

Liiallinen kaiken ymmärtäminen ja potilaan äidiksi tekeytyminen lisää huomiohakuisuutta l. masennusta. Lenkkarit jalkaan ja pihalle! Lässyttämällä ja passaamalla ei lisätä kenenkään toimintakykyä, sillä lisätään ainoastaan valittamisen ja vaikerruksen määrää.

Kyllä kun tätä ketjua lukee, niin miettii, miksi ihmeessä sitä lähtee hakemaan apua tuollaisesta järjestelmästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.

Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.

Nykyisin yksityistetyissä palveluissa tuo vanha oppi ei enää pidä - ja se myös koulutuksessa tuodaan esiin. Hoitaja on ihan tasan asiakaspalvelija.

Eihän, asiakaspalvelijoille on ihan oma ammattitutkintonsa. Hoitajan ammatissa toimivaa ohjaa terveydenhuollon puolella Laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja sosiaalihuollon puolella Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Asiakaspalvelijaa nämä lait eivät koske, ja siksi on hölmöä vetää asiakaspalvelija ja hoitaja samalle viivalle, kun ne on selkeästi erotettu toisistaan jo lakipykälien tasolta.

Vierailija kirjoitti:

Näissä psyyken puolen diagnooseissa on se erikoisuus että diagnoosi muuttuu ja vavaihtelee aina lääkärin vaihtuessa. Ovat siis tulkinnanvaraisia diagnooseja, eli riippuvat siitä, keneltä asiaa kysytään. Syöpien kohdalla näin ei ole.

Täyttä roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä psyyken puolen diagnooseissa on se erikoisuus että diagnoosi muuttuu ja vavaihtelee aina lääkärin vaihtuessa. Ovat siis tulkinnanvaraisia diagnooseja, eli riippuvat siitä, keneltä asiaa kysytään. Syöpien kohdalla näin ei ole.

Täyttä roskaa.

Itse asiassa fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä psyyken puolen diagnooseissa on se erikoisuus että diagnoosi muuttuu ja vavaihtelee aina lääkärin vaihtuessa. Ovat siis tulkinnanvaraisia diagnooseja, eli riippuvat siitä, keneltä asiaa kysytään. Syöpien kohdalla näin ei ole.

Täyttä roskaa.

Perustelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.

Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.

Nykyisin yksityistetyissä palveluissa tuo vanha oppi ei enää pidä - ja se myös koulutuksessa tuodaan esiin. Hoitaja on ihan tasan asiakaspalvelija.

Eihän, asiakaspalvelijoille on ihan oma ammattitutkintonsa. Hoitajan ammatissa toimivaa ohjaa terveydenhuollon puolella Laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja sosiaalihuollon puolella Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Asiakaspalvelijaa nämä lait eivät koske, ja siksi on hölmöä vetää asiakaspalvelija ja hoitaja samalle viivalle, kun ne on selkeästi erotettu toisistaan jo lakipykälien tasolta.

Kysypä uusista ”ohjeistuksista” yksityistämisaallon jäljiltä. Laki on tämä, mutta käytäntö muuttui. Asiakaspalveluhenkisyys nousi korostettuun asemaan sekä koulutuksessa että työnhaussa. Ja ihan kokemuksesta kerron.