Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrisessa sairaanhoidossa näkee miten huono asenne ihmisillä on
Sairaanhoitaja
19.12.2018 |
Osa psyykkisesti sairaista on oikeasti sairaita, mutta joka päivä tapaan useita, joilla on vain huono asenne ja liian kovat vaatimukset.
Kaiken pitäisi tulla helposti, pitäisi saada työ ja koti jotka sopisi täysin omiin toiveisiin, ilman että itse tekee mitään. Pitäisi saada rahaa ja palveluita, mutta mitään velvollisuuksia ei saa olla. Lääkkeistä ei suostuta syömään kuin ne joista tulee välitön vaikutus. Kaikki on maailman ja yhteiskunnan syytä, mistään ei ole omaa vastuuta. Ei edes aaenteesta.
Näiden ihmisten takia oikeasti sairaat eivät pääse hoitoon jonojen ollesa valtavat.
Kommentit (458)
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulaiseni sairastaa ilmeisesti paniikkihäiriötä.
Ei saa nukuttua öisin, kohtauksen tullessa huutaa, kirkuu ja itkee. Soittelee sukulaisille (myös minulle) ystävilleen, tuttavilleen, häkeen jne. päivittäin voi tulla kymmeniä puheluja. On hoidon piirissä ja sai lääkkeet, mutta ei suostu käyttämään niitä "kun ne väsyttävät". Syyllistää kaikkia ympärillään kun hänestä ei kukaan välitä eikä häntä viitsitä auttaa. Ei kuitenkaan osaa sanoa millaista se apu sitten olisi joka hänelle kelpaisi? Ei työssäkäyvät, omaa elämää elävät ihmiset voi jatkuvasti istua häntä kädestä pitämässä, valitettavasti.
Hänen kohdallaan siis sanoisin että asenne on merkittävä tekijä.
Ja sinun ratkaisusi tähän on? Itsemurha? Koska pitää ”töissä käydä”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet hoitajat ovat niin olevinaan ja heidän käytöksestään paistaa asenteellisuus psykiatrisia potilaita kohtaan, olen tämän itse kokenut. Ehkäpä se oma asennemuutos saattaisi auttaa myös potilaan hoidossa? Jos hoitajalla on sellainen ylemmyydentunto toista kohtaan, niin eikö ole päivänselvää että se lopulta tulee ilmi myös sille potilaalle eikä sellainen kannusta parantumaan? Lääkkeistä kieltäydytään hyvin usein tasan siitä syystä, että ne aiheuttavat erittäin epämiellyttäviä ja rajuja sivuoireita, joiden kanssa normaalieläminen on mahdotonta.
No eivätkä ole olevinaan. Lähäreillä, joiden koulutus on pellkkä perseenpesututkinto, on aivan alistettu asema ja paskin palkka ikinä. Sh on hikisesti AMK - ja kaikki sen tietävät. Hoitoala on täysin poljettu:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Juuri näin. Samalla tavalla kuin lakimiehen asiakas on aina oikeassa.
Lakimieheltä kysytään neuvoja. Asiakas sitten noudattaa neuvoja tai ei, täysin oman harkintansa mukaan.
Tai lakimiestä pyydetään hoitamaan asioita, lakimies sitten hoitaa asioita tai ei ota asioita hoidettavakseen, täysin oman harkintansa mukaan
Vierailija kirjoitti:
Täysin totta ja noin ajattelee valtaosa psyk.hoitajista.
t. sh
Joo, olen huomannut että hyvin moni psyk hoitajista on täysin ammattitaidottomia. Olemuskin on sellainen tyhjään tuijottava tallukka jonka käsitys mielenterveysasioista perustuu omiin vääristyneisiin mutu-tuntemuksiin eikä mihinkään oikeaan tietoon. Ehkä koulutukseen otetaan kaikki halukkaat vaikkei sopisi alalle ja ihmisten pariin työskentelemää ollenkaan? On toki tosi hyviäkin, mutta valitettavan harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on muuten se mitä moni ei ymmärrä. Hoitaja ei ole koskaan palvelija, hoitaja on aina hoitaja. Sosiaalipuolen asiakkaitakin hoitaessaan hän on asiakkaan hoitaja, ei asiakaspalvelija. Toisaalla asiakas on aina oikeassa ja asiakaspalvelijan työ on mielistellä, mutta hoitosuhteessa on kyse asiakkaan hoitamisesta, ja mielistelyn tilalla on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Asiakas tai potilas voi aina kieltäytyä hoitajan hoitotoimepiteestä itsemääräämisoikeuteen vedoten, mutta ei voi koskaan käskeä hoitajaa tekemään mitään.
Olen ollut sekä asiakaspalvelija että asiakkaan hoitaja, ja kyllä se on selkeästi eri asia.
Juuri näin. Samalla tavalla kuin lakimiehen asiakas on aina oikeassa.
Lakimieheltä kysytään neuvoja. Asiakas sitten noudattaa neuvoja tai ei, täysin oman harkintansa mukaan.
Tai lakimiestä pyydetään hoitamaan asioita, lakimies sitten hoitaa asioita tai ei ota asioita hoidettavakseen, täysin oman harkintansa mukaan
He-he!
Kyllä on niin pitkä matka hoitsusta lakimieheen että ei voi edes puhua samana päivänä.
Hoitsu on palvelija. Aina. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nelikymppinen miesserkku, joka on pitkällä saikulla masennuksen takia. Hänellä on omistusasunto, hyväpalkkainen vakituinen työpaikka, vaimo, jolla myös on vakituinen hyväpalkkainen työpaikka, aikuinen työssäkäyvä lapsi, on kavereita ja harrastuksia, silti hän on masentunut
Kristiina xx kirjoitti:
Mulla on nelikymppinen miesserkku, joka on pitkällä saikulla masennuksen takia. Hänellä on omistusasunto, hyväpalkkainen vakituinen työpaikka, vaimo, jolla myös on vakituinen hyväpalkkainen työpaikka, aikuinen työssäkäyvä lapsi, on kavereita ja harrastuksia, silti hän on masentunut
Ajatella! Ja mun siskolla on syöpä vaikka kaikki on hienosti! En tajua! Tosi paha asennevika - huomauttelen tästä hänelle päivittäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikun mielestäni ns. asennevamma nimenomaan on psyykkeen ongelma, hankalasti hoidettavissa tosin. Siihen kun ei mitään lääkitystä ole, ja terapiakaan ei välttämättä auta, tai ainakin terapiassa täytyisi käydä vuosia. Tuommoinen ihminenhän on tavallaan oman (häiriintyneen?) persoonallisuustensa vanki ja uhri, ja varmasti elämänlaatu on todella huono. Ihmissuhteet ja yhteiskuntaan integroituminen, tasapainoinen ja merkityksellinen elämä eivät onnistu.
Miten he ovat vähemmän sairaita kuin jotkut muut?
Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.
Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.
-A.P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikun mielestäni ns. asennevamma nimenomaan on psyykkeen ongelma, hankalasti hoidettavissa tosin. Siihen kun ei mitään lääkitystä ole, ja terapiakaan ei välttämättä auta, tai ainakin terapiassa täytyisi käydä vuosia. Tuommoinen ihminenhän on tavallaan oman (häiriintyneen?) persoonallisuustensa vanki ja uhri, ja varmasti elämänlaatu on todella huono. Ihmissuhteet ja yhteiskuntaan integroituminen, tasapainoinen ja merkityksellinen elämä eivät onnistu.
Miten he ovat vähemmän sairaita kuin jotkut muut?
Ei sairaanhoito voi perustua sinun mielipiteeseesi. Hoitotyössä on noudatettava laatukriteerejä eikä kenen tahansa mammapalstan kommentoijan mutuja.
Asennevamma ei ole sairaus. Sitä ei voida lääketieteellisesti hoitaa. Siitä ei voi saada sairaslomaa, se ei ole sairaus. Ei ole sairaanhoitajan tehtävä hoitaa asennevammaa.
jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:
Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.
Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.
-A.P
Älä läpätä. Ilman diagnoosia ei pääse edes hoitoon - saatika osastohoitoon. Täytyy olla vähintäänkin suisidaalinen että ovet avautuvat, ja siinä vaiheessa ihminen on kyllä jo sairas.
Minusta olet vain diagnoosia vailla oleva sadistinen narisija. Hakeudu hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikun mielestäni ns. asennevamma nimenomaan on psyykkeen ongelma, hankalasti hoidettavissa tosin. Siihen kun ei mitään lääkitystä ole, ja terapiakaan ei välttämättä auta, tai ainakin terapiassa täytyisi käydä vuosia. Tuommoinen ihminenhän on tavallaan oman (häiriintyneen?) persoonallisuustensa vanki ja uhri, ja varmasti elämänlaatu on todella huono. Ihmissuhteet ja yhteiskuntaan integroituminen, tasapainoinen ja merkityksellinen elämä eivät onnistu.
Miten he ovat vähemmän sairaita kuin jotkut muut?Ei sairaanhoito voi perustua sinun mielipiteeseesi. Hoitotyössä on noudatettava laatukriteerejä eikä kenen tahansa mammapalstan kommentoijan mutuja.
Asennevamma ei ole sairaus. Sitä ei voida lääketieteellisesti hoitaa. Siitä ei voi saada sairaslomaa, se ei ole sairaus. Ei ole sairaanhoitajan tehtävä hoitaa asennevammaa.
Sinun tehtäväsi on leipäsi eteen hoitaa ja palvella ihan juuri jokaista joka on hoitoon ohjattu. Sinulla ei ole _valtuuksia_ sen enmpää kitistä hoidettavista sen enempää kuin tehtävistäsikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikun mielestäni ns. asennevamma nimenomaan on psyykkeen ongelma, hankalasti hoidettavissa tosin. Siihen kun ei mitään lääkitystä ole, ja terapiakaan ei välttämättä auta, tai ainakin terapiassa täytyisi käydä vuosia. Tuommoinen ihminenhän on tavallaan oman (häiriintyneen?) persoonallisuustensa vanki ja uhri, ja varmasti elämänlaatu on todella huono. Ihmissuhteet ja yhteiskuntaan integroituminen, tasapainoinen ja merkityksellinen elämä eivät onnistu.
Miten he ovat vähemmän sairaita kuin jotkut muut?Ei sairaanhoito voi perustua sinun mielipiteeseesi. Hoitotyössä on noudatettava laatukriteerejä eikä kenen tahansa mammapalstan kommentoijan mutuja.
Asennevamma ei ole sairaus. Sitä ei voida lääketieteellisesti hoitaa. Siitä ei voi saada sairaslomaa, se ei ole sairaus. Ei ole sairaanhoitajan tehtävä hoitaa asennevammaa.
Jos sairaanhoitaja epäilee joka toisen potilaansa olevan vain huonolla asenteella varustettu, on asennevamma vain ja ainoastaan sairaanhoitajalla ja tämän tulisi pikimmiten vaihtaa ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on aina haukuttu negatiiviseksi valittajaksi, kunnes menin psykoosiin ja paljastui yhtä sun toista häiriötä joista tuo valittaminen oli vain oire. Eli s hoitajan kannattaa päivittää osaamistaan ja kehittää ammattitaitoaan.
Vierailija kirjoitti:
jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:
Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.
Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.
-A.P
Älä läpätä. Ilman diagnoosia ei pääse edes hoitoon - saatika osastohoitoon. Täytyy olla vähintäänkin suisidaalinen että ovet avautuvat, ja siinä vaiheessa ihminen on kyllä jo sairas.
Minusta olet vain diagnoosia vailla oleva sadistinen narisija. Hakeudu hoitoon.
Kuka on puhunut mitään osastohoidosta? Luetunymmärtämisessä vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:
Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.
Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.
-A.P
Älä läpätä. Ilman diagnoosia ei pääse edes hoitoon - saatika osastohoitoon. Täytyy olla vähintäänkin suisidaalinen että ovet avautuvat, ja siinä vaiheessa ihminen on kyllä jo sairas.
Minusta olet vain diagnoosia vailla oleva sadistinen narisija. Hakeudu hoitoon.
Kuka on puhunut mitään osastohoidosta? Luetunymmärtämisessä vikaa?
Edes polille ei pääse kuin todella sairaana. Taidat olla jonne ylilaudalta terve?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikun mielestäni ns. asennevamma nimenomaan on psyykkeen ongelma, hankalasti hoidettavissa tosin. Siihen kun ei mitään lääkitystä ole, ja terapiakaan ei välttämättä auta, tai ainakin terapiassa täytyisi käydä vuosia. Tuommoinen ihminenhän on tavallaan oman (häiriintyneen?) persoonallisuustensa vanki ja uhri, ja varmasti elämänlaatu on todella huono. Ihmissuhteet ja yhteiskuntaan integroituminen, tasapainoinen ja merkityksellinen elämä eivät onnistu.
Miten he ovat vähemmän sairaita kuin jotkut muut?Ei sairaanhoito voi perustua sinun mielipiteeseesi. Hoitotyössä on noudatettava laatukriteerejä eikä kenen tahansa mammapalstan kommentoijan mutuja.
Asennevamma ei ole sairaus. Sitä ei voida lääketieteellisesti hoitaa. Siitä ei voi saada sairaslomaa, se ei ole sairaus. Ei ole sairaanhoitajan tehtävä hoitaa asennevammaa.
Sinun tehtäväsi on leipäsi eteen hoitaa ja palvella ihan juuri jokaista joka on hoitoon ohjattu. Sinulla ei ole _valtuuksia_ sen enmpää kitistä hoidettavista sen enempää kuin tehtävistäsikään.
Krhm. Tehtäväni on leipäni eteen arvioida moniammatillisessa tiimissä hoidon tarpeellisuutta, eli nimenomaan ottaa kantaa. Sori vaan mutta siitä saan palkan.
jjkkkSairaanhoitaja kirjoitti:
Tarkotukseni ei ollut mustamaalata psyykkisesti sairaita, vaan nimenomaan heille tarkoitettujen resurssien väärinkäyttäjiä.
Olisi parasta saada keskittyä oikeiden masennus-, ahdistuneisuus-, bipo- ym. potilaiden hoitamiseen, mutta päivän vastaanotolla puolet on peruspessimistisiä ihmisiä, joille ei kelpaa mikään apu. Eikä täyty mikään diagnoosi. Ei siis ole mitään sairautta, mutta täytyy päästä valittamaan yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä hoitaja ei voi hoitaa sairautta jota ei ole. Hoitajan pitäisi saada keskittyä hoitamaan oikeasti sairaita.
-A.P
Oman kokemuksen mukaan näillä sinun asennevikaisilla on usein jokin muukin ongelma. Usein jokin persoonallisuushäiriö, ja vaikkei se sinänsä mikään sairaus ole niin kyllä hekin tarvitsevat /ansaitsevat apunsa. Kaikkia ei voi parantaa, mutta jos voi antaa edes hetken helpotusta niin sekin on jo tyhjää parempi.
T. Lähäri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikun mielestäni ns. asennevamma nimenomaan on psyykkeen ongelma, hankalasti hoidettavissa tosin. Siihen kun ei mitään lääkitystä ole, ja terapiakaan ei välttämättä auta, tai ainakin terapiassa täytyisi käydä vuosia. Tuommoinen ihminenhän on tavallaan oman (häiriintyneen?) persoonallisuustensa vanki ja uhri, ja varmasti elämänlaatu on todella huono. Ihmissuhteet ja yhteiskuntaan integroituminen, tasapainoinen ja merkityksellinen elämä eivät onnistu.
Miten he ovat vähemmän sairaita kuin jotkut muut?Ei sairaanhoito voi perustua sinun mielipiteeseesi. Hoitotyössä on noudatettava laatukriteerejä eikä kenen tahansa mammapalstan kommentoijan mutuja.
Asennevamma ei ole sairaus. Sitä ei voida lääketieteellisesti hoitaa. Siitä ei voi saada sairaslomaa, se ei ole sairaus. Ei ole sairaanhoitajan tehtävä hoitaa asennevammaa.
Sinun tehtäväsi on leipäsi eteen hoitaa ja palvella ihan juuri jokaista joka on hoitoon ohjattu. Sinulla ei ole _valtuuksia_ sen enmpää kitistä hoidettavista sen enempää kuin tehtävistäsikään.
Krhm. Tehtäväni on leipäni eteen arvioida moniammatillisessa tiimissä hoidon tarpeellisuutta, eli nimenomaan ottaa kantaa. Sori vaan mutta siitä saan palkan.
Sinun arviollasi pyyhitään pepaa. Suurin osa todella sairaistakin jää hoidotta, joten on aivan takuuvarmaa, ettei ”asennevammaisia” hoitoon hakeudu - saatika pääse.
Monet hoitajat ovat niin olevinaan ja heidän käytöksestään paistaa asenteellisuus psykiatrisia potilaita kohtaan, olen tämän itse kokenut. Ehkäpä se oma asennemuutos saattaisi auttaa myös potilaan hoidossa? Jos hoitajalla on sellainen ylemmyydentunto toista kohtaan, niin eikö ole päivänselvää että se lopulta tulee ilmi myös sille potilaalle eikä sellainen kannusta parantumaan? Lääkkeistä kieltäydytään hyvin usein tasan siitä syystä, että ne aiheuttavat erittäin epämiellyttäviä ja rajuja sivuoireita, joiden kanssa normaalieläminen on mahdotonta.