Lue keskustelun säännöt.
Matkustamisen pakkomielle/kilpailu ja somekuvat
18.12.2018 |
Onko teidänkin lähipiirissä ihmisiä, joille tuntuu nykyään olevan jonkinlainen pakkomielle päästä vähintään 4-5x ellei enemmänkin ulkomaille ja pistää heti mitä pikimmiten matkakohteeseen päästyä kuvia someen? Ikään kuin matkalla itsellään ei olisi arvoa, jos siitä ei voi laittaa paistattelukuvia ja poseerauksia someen hashtageineen sun muineen?
Tuntuu, että se on ikään kuin jonkinlaista ylimielistä leuhkimista ja kisaa siitä, kuinka usein ja kuinka moneen paikkaan on milloinkin päästy matkalle.
Sukulaisellani näyttäisi olevan joku ikuinen (ja pakkomielteinen) kilpailu sen suhteen, kuinka monessa maassa on käynyt verrattuna muihin. 5 uutta maata vuodessa vähintään. Lisäksi hänen täytyy heti käydä katsomassa ne paikat, joissa joku muu on ehtinyt käydä ennen häntä. Jos joku käy Kanadassa, taikka Singaporessa, niin hän varaa vuoden sisään matkan sinne, ettei kukaan vaan olisi käynyt maassa, jossa hän ei olisi käynyt. Johan tuo on ihan hullua ihan vain ympäristönkin puolesta lennellä parikymmentä kertaa vuodessa ympäri maapalloa. Millaisesta mt-ongelmasta tämäkin kertonee? Jostain sairaalloisesta kilpailuvietistä, kateudesta vaiko riittämättömyyden tunteesta?
Mielipiteitä?
Kommentit (217)
Mitä ihmettä sinne someen saa postittaa? Kaikkea joku vihaa. Ei saa laittaa salikuvia, ei kuvia lapsista, ei lemmikeistä, ei sisustuskuvia, ei selfietä ja ei matkakuviakaan. Kiinnostaisi nyt erityisesti kuulla ap:n mielipide kuvista joita saa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ap tässä vielä. Tuo esimerkkihenkilö, josta kerroin aloituksessani on sukulaiseni ja en valitettavasti pääse hänestä pelkästään somesta poistamisella eroon. :D Ja sen takia hänen elämästään ja pakkomielteisyydestään on kohtalaisen hyvät näkemykset. Ei siis ole pelkästään sometuttu vaan lähiperheeseen kuuluva jäsen. En tietenkään tunne häntä läpikotaisin, kuten ei ketään voi tuntea läpikotaisin, mutta noh.. suhteellisen hyvin tunnen kuitenkin. Ehkä sen kautta peilaamalla olen saanut käsityksen, että muutkin kymmenen kertaa ulkomailla vuodessa ravaat somettelijat ovat yhtä ongelmaisia pakkomielteensä kanssa, vaikkei se niin ehkä olisikaan kaikkien kohdalla. Ulkomaille on päästävä, vaikkei rahaa olisi, eikä taloudellisessa tilanteessaan edes järkevää, ja siitä puhelimesta ei lasketa otetta hetkeksikään matkalla ollessa, koska aina pitää päivittää someen. Ettei keltään mene ohi vahingossakaan, että hän on ul-ko-mail-la. Olen miettinyt, voisiko se jatkuva tarve päästä ulkomaille olla myös jonkin sortin oman elämän pakenemista.
Vaikka olen vähemmistönä tässä keskustelussa, en ole kuitenkaan ainoa, joka on kokenut vastaavaa. Siitä johtopäätös, ettei sukulaiseni välttämättä ole ainoa yksilö maailmassa, jolle runsaan matkaamisen esittely somessa on jonkin sortin pakkomielle. Syitä nyt en vieläkään ole saanut ilmiöön, koska pääosa keskustelusta on ollut eipäs-juupas-ap olet sairas-kommentointia. Ainoastaan taidettiin mainita se hyväksynnän haku ja joukkoon kuulumisen tarve. Olisin erittäin vaikuttunut, jos jollain somepostailua harrastavalla supermatkailijalla olisi tarpeeksi munaa kertoa suoraan ilmiön syitä. Anteeksi, jos pahoitin teidän mielen avauksellani.
Tottakai matkustaminen ja lomailu on arjesta pakenemista. Mikä siinäkin nyt on sitten niin suuri synti? Suurin osa ihmisistä tekee työtä, josta eivät nauti pätkääkään, mutta muutakaan ei ole saatavilla. On ihan normaalia haluta irti siitä edes hetkittäin.
Todennäköisesti suurin osa aikuisista ihmisistä tekee asioita, joista itse pitää. Jotkut sitten luulevat, ettei toi oikeasti voi samppanjatalo tykätä, mutta juo sitä, jotta voisi päteä. Luultavasti se, joka näin luulee, pyrkii itse tekemään asioita pätemisen vuoksi. Ja on joukossamme sellaisia, jotka somettavat koko ajan. Mutta he tekevät sitä kaikkialla, jos ovat matkoilla, niin sitten siellä. Minä saan ap:sta sellaisen kuvan, että hän on kateellinen.
Onhan se nyt aika huvittavaa, kun luullaan olevansa jotain hienoa lentokoneessa ja ulkomailla. Ulkoapäin näkyy vain tyhmän näköinen metallivänkyrä, joka puskee savua persuksistaan ja sisällä itseensä tyytyväisiä maailmanmatkaajia...on se aika noloa. Hiihaa...tässä mennään ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
No, ap tässä vielä. Tuo esimerkkihenkilö, josta kerroin aloituksessani on sukulaiseni ja en valitettavasti pääse hänestä pelkästään somesta poistamisella eroon. :D Ja sen takia hänen elämästään ja pakkomielteisyydestään on kohtalaisen hyvät näkemykset. Ei siis ole pelkästään sometuttu vaan lähiperheeseen kuuluva jäsen. En tietenkään tunne häntä läpikotaisin, kuten ei ketään voi tuntea läpikotaisin, mutta noh.. suhteellisen hyvin tunnen kuitenkin. Ehkä sen kautta peilaamalla olen saanut käsityksen, että muutkin kymmenen kertaa ulkomailla vuodessa ravaat somettelijat ovat yhtä ongelmaisia pakkomielteensä kanssa, vaikkei se niin ehkä olisikaan kaikkien kohdalla. Ulkomaille on päästävä, vaikkei rahaa olisi, eikä taloudellisessa tilanteessaan edes järkevää, ja siitä puhelimesta ei lasketa otetta hetkeksikään matkalla ollessa, koska aina pitää päivittää someen. Ettei keltään mene ohi vahingossakaan, että hän on ul-ko-mail-la. Olen miettinyt, voisiko se jatkuva tarve päästä ulkomaille olla myös jonkin sortin oman elämän pakenemista.
Vaikka olen vähemmistönä tässä keskustelussa, en ole kuitenkaan ainoa, joka on kokenut vastaavaa. Siitä johtopäätös, ettei sukulaiseni välttämättä ole ainoa yksilö maailmassa, jolle runsaan matkaamisen esittely somessa on jonkin sortin pakkomielle. Syitä nyt en vieläkään ole saanut ilmiöön, koska pääosa keskustelusta on ollut eipäs-juupas-ap olet sairas-kommentointia. Ainoastaan taidettiin mainita se hyväksynnän haku ja joukkoon kuulumisen tarve. Olisin erittäin vaikuttunut, jos jollain somepostailua harrastavalla supermatkailijalla olisi tarpeeksi munaa kertoa suoraan ilmiön syitä. Anteeksi, jos pahoitin teidän mielen avauksellani.
Minulla on myös ystäviä jotka matkustavat useita kertoja vuodessa. Itse ehkä kerran vuodessa jossain. He laittavat paljon kuvia. Se matkustelu on heidän harrastuksensa ja joillakin myös se valokuvaus, johon uusi paikka tuo vaihtelua. Kyllä se voi olla pakkomielle, ihan niin kuin mikä tahansa harrastus. Pirkko Inkeri menee joka ilta lenkille - pakkomielle, Matti kerää postimerkkejä - pakkomielle, Vesa kiertää koiranäyttelyitä - pakkomielteisesti.... sellaista se harrastaminen nyt on. Minusta toisten harrastuksista saa usein itsekkin inspiraatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ap tässä vielä. Tuo esimerkkihenkilö, josta kerroin aloituksessani on sukulaiseni ja en valitettavasti pääse hänestä pelkästään somesta poistamisella eroon. :D Ja sen takia hänen elämästään ja pakkomielteisyydestään on kohtalaisen hyvät näkemykset. Ei siis ole pelkästään sometuttu vaan lähiperheeseen kuuluva jäsen. En tietenkään tunne häntä läpikotaisin, kuten ei ketään voi tuntea läpikotaisin, mutta noh.. suhteellisen hyvin tunnen kuitenkin. Ehkä sen kautta peilaamalla olen saanut käsityksen, että muutkin kymmenen kertaa ulkomailla vuodessa ravaat somettelijat ovat yhtä ongelmaisia pakkomielteensä kanssa, vaikkei se niin ehkä olisikaan kaikkien kohdalla. Ulkomaille on päästävä, vaikkei rahaa olisi, eikä taloudellisessa tilanteessaan edes järkevää, ja siitä puhelimesta ei lasketa otetta hetkeksikään matkalla ollessa, koska aina pitää päivittää someen. Ettei keltään mene ohi vahingossakaan, että hän on ul-ko-mail-la. Olen miettinyt, voisiko se jatkuva tarve päästä ulkomaille olla myös jonkin sortin oman elämän pakenemista.
Vaikka olen vähemmistönä tässä keskustelussa, en ole kuitenkaan ainoa, joka on kokenut vastaavaa. Siitä johtopäätös, ettei sukulaiseni välttämättä ole ainoa yksilö maailmassa, jolle runsaan matkaamisen esittely somessa on jonkin sortin pakkomielle. Syitä nyt en vieläkään ole saanut ilmiöön, koska pääosa keskustelusta on ollut eipäs-juupas-ap olet sairas-kommentointia. Ainoastaan taidettiin mainita se hyväksynnän haku ja joukkoon kuulumisen tarve. Olisin erittäin vaikuttunut, jos jollain somepostailua harrastavalla supermatkailijalla olisi tarpeeksi munaa kertoa suoraan ilmiön syitä. Anteeksi, jos pahoitin teidän mielen avauksellani.
Tottakai matkustaminen ja lomailu on arjesta pakenemista. Mikä siinäkin nyt on sitten niin suuri synti? Suurin osa ihmisistä tekee työtä, josta eivät nauti pätkääkään, mutta muutakaan ei ole saatavilla. On ihan normaalia haluta irti siitä edes hetkittäin.
En tiedä, mielestäni ei kuulosta normaalilta vaan pikemminkin todella huolestuttavalta mielenterveyden kannalta, jos on tarve paeta elämäänsä mahdollisimman kauas 5-6 kertaa vuodessa vähintään. Toivottavasti asia ei ihan niinkään ole. Kiva tietenkin joskus käydä toisessa kulttuurissa ja ilmastossa, mutta tuo sana pakeneminen särähtää korvaan ikävästi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä sinne someen saa postittaa? Kaikkea joku vihaa. Ei saa laittaa salikuvia, ei kuvia lapsista, ei lemmikeistä, ei sisustuskuvia, ei selfietä ja ei matkakuviakaan. Kiinnostaisi nyt erityisesti kuulla ap:n mielipide kuvista joita saa laittaa.
En ole ap mutta turha sinne on laittaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika huvittavaa, kun luullaan olevansa jotain hienoa lentokoneessa ja ulkomailla. Ulkoapäin näkyy vain tyhmän näköinen metallivänkyrä, joka puskee savua persuksistaan ja sisällä itseensä tyytyväisiä maailmanmatkaajia...on se aika noloa. Hiihaa...tässä mennään ulkomaille.
Helmikuussa lähdetään Karibialle.
Voit olla siitä mitä mieltä tahansa -minä nautin! Auringosta, lämmöstä, kristallinkirkkaasta merivedestä, paikallisesta rommista jne...
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika huvittavaa, kun luullaan olevansa jotain hienoa lentokoneessa ja ulkomailla. Ulkoapäin näkyy vain tyhmän näköinen metallivänkyrä, joka puskee savua persuksistaan ja sisällä itseensä tyytyväisiä maailmanmatkaajia...on se aika noloa. Hiihaa...tässä mennään ulkomaille.
Håna oss vi rör oss ni står still…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä asiassa nyt oikein mättää, ap? Mistä keksit tuon ""ikään kuin jonkinlaista ylimielistä leuhkimista ja kisaa siitä, kuinka usein ja kuinka moneen paikkaan on milloinkin päästy matkalle"?
Minusta tässä paistaa nimenomaan ap:n kateus tai riittämättömyyden tunne, mikä on suomalaisissa hyvin yleinen piirre. Mitään ei saisi ikinä postata someen, jottei joku heikko itsetuntoinen valopää mieltänsä niiiiiiiin taas pahoittaisi. Jos postaat olevasi ylpeä lapsesi koulusaavutuksesta, niin "yrität tehdä toiset kateellisiksi". Jos postaat uuden soitto/kokkaus/käsityövideosi, niin "yrität päteä". Matkoista, kesämökkeilystä tai konserttireissuistakaan ei parane mitään mainita eikä ainakaan kuvia postailla. VMP!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä sinne someen saa postittaa? Kaikkea joku vihaa. Ei saa laittaa salikuvia, ei kuvia lapsista, ei lemmikeistä, ei sisustuskuvia, ei selfietä ja ei matkakuviakaan. Kiinnostaisi nyt erityisesti kuulla ap:n mielipide kuvista joita saa laittaa.
En ole ap mutta turha sinne on laittaa yhtään mitään.
Ahaa, miksihän ap siellä sitten on? Turha kai siellä on ollakkaan jos ei toivo että kukaan postaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ap tässä vielä. Tuo esimerkkihenkilö, josta kerroin aloituksessani on sukulaiseni ja en valitettavasti pääse hänestä pelkästään somesta poistamisella eroon. :D Ja sen takia hänen elämästään ja pakkomielteisyydestään on kohtalaisen hyvät näkemykset. Ei siis ole pelkästään sometuttu vaan lähiperheeseen kuuluva jäsen. En tietenkään tunne häntä läpikotaisin, kuten ei ketään voi tuntea läpikotaisin, mutta noh.. suhteellisen hyvin tunnen kuitenkin. Ehkä sen kautta peilaamalla olen saanut käsityksen, että muutkin kymmenen kertaa ulkomailla vuodessa ravaat somettelijat ovat yhtä ongelmaisia pakkomielteensä kanssa, vaikkei se niin ehkä olisikaan kaikkien kohdalla. Ulkomaille on päästävä, vaikkei rahaa olisi, eikä taloudellisessa tilanteessaan edes järkevää, ja siitä puhelimesta ei lasketa otetta hetkeksikään matkalla ollessa, koska aina pitää päivittää someen. Ettei keltään mene ohi vahingossakaan, että hän on ul-ko-mail-la. Olen miettinyt, voisiko se jatkuva tarve päästä ulkomaille olla myös jonkin sortin oman elämän pakenemista.
Vaikka olen vähemmistönä tässä keskustelussa, en ole kuitenkaan ainoa, joka on kokenut vastaavaa. Siitä johtopäätös, ettei sukulaiseni välttämättä ole ainoa yksilö maailmassa, jolle runsaan matkaamisen esittely somessa on jonkin sortin pakkomielle. Syitä nyt en vieläkään ole saanut ilmiöön, koska pääosa keskustelusta on ollut eipäs-juupas-ap olet sairas-kommentointia. Ainoastaan taidettiin mainita se hyväksynnän haku ja joukkoon kuulumisen tarve. Olisin erittäin vaikuttunut, jos jollain somepostailua harrastavalla supermatkailijalla olisi tarpeeksi munaa kertoa suoraan ilmiön syitä. Anteeksi, jos pahoitin teidän mielen avauksellani.
Tottakai matkustaminen ja lomailu on arjesta pakenemista. Mikä siinäkin nyt on sitten niin suuri synti? Suurin osa ihmisistä tekee työtä, josta eivät nauti pätkääkään, mutta muutakaan ei ole saatavilla. On ihan normaalia haluta irti siitä edes hetkittäin.
En tiedä, mielestäni ei kuulosta normaalilta vaan pikemminkin todella huolestuttavalta mielenterveyden kannalta, jos on tarve paeta elämäänsä mahdollisimman kauas 5-6 kertaa vuodessa vähintään. Toivottavasti asia ei ihan niinkään ole. Kiva tietenkin joskus käydä toisessa kulttuurissa ja ilmastossa, mutta tuo sana pakeneminen särähtää korvaan ikävästi.
No ajatteleppa kun jotkut ihan muuttavat sinne aurinkoon, kun elämäntilanne sen sallii. Varsinainen pako! Toivottavasti eivät laita kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika huvittavaa, kun luullaan olevansa jotain hienoa lentokoneessa ja ulkomailla. Ulkoapäin näkyy vain tyhmän näköinen metallivänkyrä, joka puskee savua persuksistaan ja sisällä itseensä tyytyväisiä maailmanmatkaajia...on se aika noloa. Hiihaa...tässä mennään ulkomaille.
En taida tuntea ketään, jonka mielestä lentokoneella matkustaminen olisi hienoa. Itsekin matkustan kotimaassa mieluummin junalla jopa Ouluun saakka, jos aikataulu sen sallii, koska se on hitaampaa mutta vaivattomampaa eikä tarvitse miettiä juomapulloja tai meikkiputeleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin erittäin vaikuttunut, jos jollain somepostailua harrastavalla supermatkailijalla olisi tarpeeksi munaa kertoa suoraan ilmiön syitä.
No tässä sulle syitä:
-rakastan matkustamista
-minulla on some-tilejä
Voisitko sinä kertoa minulle, miksi minä en saisi postata kuvia omasta intohimostani ja tärkeimmästä harrastuksestani, jos naapurini Virpi saa postata kuvia koiranäyttelyistä ja koiransa pokaaleista, ja siskoni Tiina saa postata leipomuksistaan ja koristelemistaan kakuista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika huvittavaa, kun luullaan olevansa jotain hienoa lentokoneessa ja ulkomailla. Ulkoapäin näkyy vain tyhmän näköinen metallivänkyrä, joka puskee savua persuksistaan ja sisällä itseensä tyytyväisiä maailmanmatkaajia...on se aika noloa. Hiihaa...tässä mennään ulkomaille.
Helmikuussa lähdetään Karibialle.
Voit olla siitä mitä mieltä tahansa -minä nautin! Auringosta, lämmöstä, kristallinkirkkaasta merivedestä, paikallisesta rommista jne...
Joo varmasti nautit, puhelin kädessä.
En jaksa lukea nyt muiden kommentteja, ehkä jo toistoa. Postaan itse instaan kuvia matkoilta, 1-2 parasta kuvaa yleensä per päivä. Samoin jos olen tekemässä kotimaassakin jotain spessua ja satun saamaan tilanteesta kivan kuvan. Mutta, syy EI ole se, että haluaisin leuhkia matkoillani tai vaikka kahvilakäynneilläni, tai että edes hakisin niille huomiota. Haluan kerätä instaan itselleni muistoja hyvistä hetkistä, koska niitä on kiva joskus muistella selailemalla omaa instaa. Voin vaikka tsekata, että mitäs kaikkea mukavaa tuli puuhailtua viime vuonna näihin aikoihin. En tiedä, miksi kuvien postailu niin usein tulkitaan aloituksen tavalla negatiiviseksi huomion kalasteluksi. Ei minussa kyllä muiden kuvat vaikka paratiisirannalta herätä moisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin erittäin vaikuttunut, jos jollain somepostailua harrastavalla supermatkailijalla olisi tarpeeksi munaa kertoa suoraan ilmiön syitä.
No tässä sulle syitä:
-rakastan matkustamista
-minulla on some-tilejä
Voisitko sinä kertoa minulle, miksi minä en saisi postata kuvia omasta intohimostani ja tärkeimmästä harrastuksestani, jos naapurini Virpi saa postata kuvia koiranäyttelyistä ja koiransa pokaaleista, ja siskoni Tiina saa postata leipomuksistaan ja koristelemistaan kakuista?
Postaa vaan mutta myönnä, ettet tekisi niin paljon matkoja jos ei voisi raportoida siitä someen. Ohis
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea nyt muiden kommentteja, ehkä jo toistoa. Postaan itse instaan kuvia matkoilta, 1-2 parasta kuvaa yleensä per päivä. Samoin jos olen tekemässä kotimaassakin jotain spessua ja satun saamaan tilanteesta kivan kuvan. Mutta, syy EI ole se, että haluaisin leuhkia matkoillani tai vaikka kahvilakäynneilläni, tai että edes hakisin niille huomiota. Haluan kerätä instaan itselleni muistoja hyvistä hetkistä, koska niitä on kiva joskus muistella selailemalla omaa instaa. Voin vaikka tsekata, että mitäs kaikkea mukavaa tuli puuhailtua viime vuonna näihin aikoihin. En tiedä, miksi kuvien postailu niin usein tulkitaan aloituksen tavalla negatiiviseksi huomion kalasteluksi. Ei minussa kyllä muiden kuvat vaikka paratiisirannalta herätä moisia ajatuksia.
Ja syysi pitää tili julkisena on?
Mikset voi ottaa lomakuvia vain omaan henkilökohtaiseen kuvapankkiisi?
Vierailija kirjoitti:
Onko teidänkin lähipiirissä ihmisiä, joille tuntuu nykyään olevan jonkinlainen pakkomielle päästä vähintään 4-5x ellei enemmänkin ulkomaille ja pistää heti mitä pikimmiten matkakohteeseen päästyä kuvia someen? Ikään kuin matkalla itsellään ei olisi arvoa, jos siitä ei voi laittaa paistattelukuvia ja poseerauksia someen hashtageineen sun muineen?
Tuntuu, että se on ikään kuin jonkinlaista ylimielistä leuhkimista ja kisaa siitä, kuinka usein ja kuinka moneen paikkaan on milloinkin päästy matkalle.
Sukulaisellani näyttäisi olevan joku ikuinen (ja pakkomielteinen) kilpailu sen suhteen, kuinka monessa maassa on käynyt verrattuna muihin. 5 uutta maata vuodessa vähintään. Lisäksi hänen täytyy heti käydä katsomassa ne paikat, joissa joku muu on ehtinyt käydä ennen häntä. Jos joku käy Kanadassa, taikka Singaporessa, niin hän varaa vuoden sisään matkan sinne, ettei kukaan vaan olisi käynyt maassa, jossa hän ei olisi käynyt. Johan tuo on ihan hullua ihan vain ympäristönkin puolesta lennellä parikymmentä kertaa vuodessa ympäri maapalloa. Millaisesta mt-ongelmasta tämäkin kertonee? Jostain sairaalloisesta kilpailuvietistä, kateudesta vaiko riittämättömyyden tunteesta?
Mielipiteitä?
Narsismia ja huomiohuorausta
No, ap tässä vielä. Tuo esimerkkihenkilö, josta kerroin aloituksessani on sukulaiseni ja en valitettavasti pääse hänestä pelkästään somesta poistamisella eroon. :D Ja sen takia hänen elämästään ja pakkomielteisyydestään on kohtalaisen hyvät näkemykset. Ei siis ole pelkästään sometuttu vaan lähiperheeseen kuuluva jäsen. En tietenkään tunne häntä läpikotaisin, kuten ei ketään voi tuntea läpikotaisin, mutta noh.. suhteellisen hyvin tunnen kuitenkin. Ehkä sen kautta peilaamalla olen saanut käsityksen, että muutkin kymmenen kertaa ulkomailla vuodessa ravaat somettelijat ovat yhtä ongelmaisia pakkomielteensä kanssa, vaikkei se niin ehkä olisikaan kaikkien kohdalla. Ulkomaille on päästävä, vaikkei rahaa olisi, eikä taloudellisessa tilanteessaan edes järkevää, ja siitä puhelimesta ei lasketa otetta hetkeksikään matkalla ollessa, koska aina pitää päivittää someen. Ettei keltään mene ohi vahingossakaan, että hän on ul-ko-mail-la. Olen miettinyt, voisiko se jatkuva tarve päästä ulkomaille olla myös jonkin sortin oman elämän pakenemista.
Vaikka olen vähemmistönä tässä keskustelussa, en ole kuitenkaan ainoa, joka on kokenut vastaavaa. Siitä johtopäätös, ettei sukulaiseni välttämättä ole ainoa yksilö maailmassa, jolle runsaan matkaamisen esittely somessa on jonkin sortin pakkomielle. Syitä nyt en vieläkään ole saanut ilmiöön, koska pääosa keskustelusta on ollut eipäs-juupas-ap olet sairas-kommentointia. Ainoastaan taidettiin mainita se hyväksynnän haku ja joukkoon kuulumisen tarve. Olisin erittäin vaikuttunut, jos jollain somepostailua harrastavalla supermatkailijalla olisi tarpeeksi munaa kertoa suoraan ilmiön syitä. Anteeksi, jos pahoitin teidän mielen avauksellani.