Onko jonkun ulkonäkö muuttunut parempaan suuntaan raskauden jälkeen?
Odotan esikoista, ja pelottaa oma ulkonäön rupsahtaminen enemmän, kuin kehtaa kenellekään myöntää. Olen tottunut olemaan pieni ja siro, ja googlettelen maanisesti eri diy-rasvoja ym. keinoja pitää raskausarvet loitolla...mietityttää myös oma tuleva, väistämätön univaje ja se, miten se vaikuttaa omaan ulkonäköön ja jaksamiseen ja aktiivisuuteen. Jos täällä on joku, joka kokee ettei raskaus ja lasten saanti ole vienyt ulkonäköä huonompaan suuntaan, olisin kiitollinen niistä pienimmistäkin tsempeistä! Olen täysin rakastunut lapseeni jo nyt ja odotan äitiyttä enemmän kuin mitään. Nyt olisi vain tärkeää saada kuulla, että kaikki eivät suinkaan leviä joka suuntaan synnytyksen jälkeen, vaan siitä voi myös palautua. Ja mikäli joillain on hyviä vinkkejä nopeaan palautumiseen tai raskausarpien ennaltaehkäisyys, otan niitä myös ilolla vastaan! :))
Saan hieman toivoa yhdestä kaveristani, joka näyttää mielestäni paremmalta äidiksi tultuaan. Hän oli tosin melkein sairaalloisen hoikka ennen raskautta, nyt hän on saanut vähän lisää painoa ja näyttää heti terveemmältä. Tämä on varmaan kuitenkin aika marginaalista...
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ekan lapsen alle kolmekymppisenä, eikö ulkonäkö vuodessakaan palautunut entiselleen. Raskausaikana kiloja tuli noin 10, mikä on normaali lukema. Silti mahaan jäi järkyttävä pussi löysää nahkaa ja rasvaa ja vyötärönympärys on 86 cm, vaikka paino sinänsä normaalin rajoissa (tosin 4 kg enemmän kuin ennen raskautta). Kuntosalille pääsin ekaa kertaa, kun lapsi oli 7 kk. Sillä ja imetyksen lopettamisella sain pudotettua alkuun kuukaudessa 2 kg.
Lisään vielä: rinnat yhtä kuppikokoa isommat kuin ennen raskautta eivätkä hirveästi roiku, mikä on Ok, mutta ne jäivät eri kokoisiksi :( sopivia rintaliivejä ei enää löydy millään.
Vihaan synnytyksen jälkeistä kroppaani kokonaisuudessaan ihan helvetin paljon.
Miksi helvetissä menit pilaamaan kroppasi lapsenteolla? Eikö yhtään järki päätä pakottanut? Entäpä jos kukaan mies ei enää katso tai halua sinua erisuuruisten rintojesi takia? Olet mennyttä!
Pakko oli tulla kirjoittamaan vähän miesnäkökulmaa tähänkin asiaan. Tuntuu että naiset stressaa tästä ihan älyttömästi mutta ainakin minun mielestä turhaan. Raskaana oleva nainen on tosi kaunis sellaisella hiljaisesti hehkuvalla ja lämpimällä tavalla. Tuore äiti on liikuttava näky väsymyksensä ja pehmeän ruumiinsa kanssa. Eräs naispuolinen kaveri sai lapsen vähän aikaa sitten ja vaikka hän ei sitä itse tunnu näkevän, hän on mielestäni nykyään paljon kauniimpi kuin ennen! Aina siis ollut tosi huomiotaherättävä ja näyttävä, mutta nyt hänessä on sellaista lempeyttä mitä ennen ei ollut. Tykkään siitä ettei hän enää juurikaan meikkaa ja hän kantaa itsensä nykyään anteeksipyytelemättä ja arvokkaasti. Naisen ruumishan on tehty synnyttämään ja hölmöjä on ne miehet, jotka ei tätä osaa arvostaa. Naiset ovat Elämä itse.
Vierailija kirjoitti:
Eräs naispuolinen kaveri sai lapsen vähän aikaa sitten ja vaikka hän ei sitä itse tunnu näkevän, hän on mielestäni nykyään paljon kauniimpi kuin ennen! Aina siis ollut tosi huomiotaherättävä ja näyttävä, mutta nyt hänessä on sellaista lempeyttä mitä ennen ei ollut. Tykkään siitä ettei hän enää juurikaan meikkaa ja hän kantaa itsensä nykyään anteeksipyytelemättä ja arvokkaasti. Naisen ruumishan on tehty synnyttämään ja hölmöjä on ne miehet, jotka ei tätä osaa arvostaa. Naiset ovat Elämä itse.
Pakko sanoa että kuulostat aika ihastuneelta tähän tuoreeseen äitiin. Et varmaan isä mahda olla?
Hassua miten tämän päivän itsenäiset ja itsevarmat naiset pelkäävät muuttuvansa näkymättömiksi, ts. Miehet eivät enää katso heitä. Voiko olla kohtalo pahempi?
Mä olen muuten saanut elämäni parhainta seksiä kun kanniskelin vielä raskauskilojani. Sitä sopii muistella silmät loistaen vielä vanhainkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun suomalaisia naisia katselee, niin äitiys tuntuu olevan monille tekosyy lopettaa minkäänlainen itsestään huolehtiminen. En voi ymmärtää. Oma vaimo onneksi palautui ihan hyvin, tissit toki roikkuu mutta sille ei mitään voi. Ylipainoiseksi jääminen on vain omaa laiskuutta.
T. Mies
Suomalaisten estetiikantajussa ja laittautumiskyvyissä on varmaan parantamisen varaa, mutta kyllä yleisesti ottaen suomalaiset naiset ovat paremmannäköisiä, huolitellumpia, terveempiä ja raikkaampia kuin suomalaiset miehet. Joten suuta soukemmalle siellä.
En nyt mene sanomaan, vaikuttiko raskaus ulkonäköön jotenkin erityisen positiivisesti, mutta pikkulapsiajasta muistan, miten hyvin voin.
En ole mikään salihirmu ollut, mutta silloin jaksoin vaikka mitä. Työnsin vaunuja reipasta kävelyvauhtia, taapero siinä laudalla, jyrkkään ylämäkeen ja samalla juttelin toisen äitikaverin kanssa. Satunnaisia väsymyksiä lukuunottamatta olin virkeä, ehdin tehdä vaikka mitä!
Tukka kasvoi vauhdilla (kunhan siitä karvanlähtövaiheesta oli päästy) ja ulkoilu ja huolella tehty ruoka piti ihon kunnossa.
No, nahkaan jäi arpia, mutta enpä minä vatsanahastani palkkaa saakaan.
Rupsahtaako rinnat jotenkin juuri raskauden ja imetyksen myötä?
Mulla on ihan samanlaiset kolmenkin lapsen jälkeen. Juuri en heterona muiden naisten rintoja kyttäile, mutta en ole koskaan ajatellut mitään negatiivista.
Kyse on enemmän lihomisesta ja laihtumisesta ja toki vanhenemisesta. Kolmen lapsen äiti on vähintäänkin kolmikymppinen yleensä ja se näkyy jollain tavalla.
Ja googlaamaan julkkisäitejä. Kuka muka on jotenkin rupsahtanut raskauksien myötä? Kyllä se on vain se lähiö-Sari, joka rupastaisi ihan muutenkin.
Luonne ainakin paranee kaikilla lasten kanssa. Se on fakta. Viisikymppiset lapsettomat ovat kauheaa kansaa.
Hiustenlähtö palauttaa vain tilanteen normaaliksi.
Tukka saa lisäpontta raskauden aikana ja paksuuntuu silmissä. Ei kenenkään normaalisti syövän ja terveen ihmisen tukka ohene raskauden jälkeen.
Siltä se tietysti tuntui, kun hiuksia oli tyyny täynnä. Tuli vain tavalliseksi.
Minulla rinnat kasvoivat pysyvästi kahden raskauden ja imetyksen jälkeen, eivät kuitenkaan roiku mitenkään pahasti. Kilot hävisivät imetysaikaan, raskausarpia ei jäänyt. Eniten ulkonäköön vaikutti uusi elämänasenne, alkuväsymyksestä huolimatta nautin enemän elämästäni lasten kanssa, tekemiseen tuli rennompi ote joka näkyi olemuksessa. Turha pelätä ulkonäköongelmia, eniten se oma viehättävyys on kiinni omasta asenteesta, mitä paremmin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, sen viehättävämmäksi ihmiset sinut arvioivat.
Mä tunnen useitakin, jotka ovat palautuneet täysin ennalleen raskauden jälkeen. Itse en heihin valitettavasti kuulu. Pelkäsin samaa kuun sinä, ja kokeilin kaikki niksit. Arvet tuli silti, ja löysää nahkaa. Nyt kun se on tapahtunut, ei sille voi mitään muuta kuin hyväksyä tilanne. Nyt on tämän kropan kanssa eletty jo 6 vuotta, joten en enää oikein edes muista entistä.
Mulla on yksi kaveri joka on lapsen jälkeen hoikempi kuin ennen ja muutenkin todella hyvännäköinen. Toisaalta vaikuttaisi jopa panostavan enemmän kuin ennen (vaikka siis panosti ennenkin). En kyllä ole alasti nähnyt, joten en tiedä onko roikkuvaa ihoa tai raskausarpia tai roikkuvatko rinnat. Käsittääkseni raskausarvet usein tulevat ja pahenevat nimenomaan siitä lihomisesta ja paisumisesta, ja jäävät vähäisemmiksi, jos raskauskiloja ei kerry paljoa. Toki ihotyyppi vaikuttaa eniten. Sinuna pitäisin syömisen kohtuullisena ja pyrkisin harrastamaan jonkinlaista liikuntaa jotta aineenvaihdunta pysyy hyvänä ja ehkä nesteen kertyminen ja turvotus vähenee. Kuitenkin lopulta taitaa olla tuurista (ja geeneistä) kiinni miten pahasti otat damagea. Miten omalla äidilläsi meni?
Makuasia, että onko parempaan, mutta ennen raskautta olin 168 cm/52 kg, kengännumero 37, rinnat 75a, lantio 98 cm ja raskauden jälkeen 168 cm/57 kg, kengännumero 38, rinnat 75 d ja lantio 100 cm.
Levisin jalkapohjista ja lantion luista ilmeisen pysyvästi, mutta vältin raskausarvet, roikkurinnat ja alapää palautui normaaliksi. Rinnat jäivät pitkän imetyksen päätyttyä kokoon 75 c, eivätkä edelleenkään ole kärsineen näköiset. Johtuuko muutokset osittain 5 kg:n painon lisästä, en tiedä, mutta en tahdo laihduttaakaan. Minulla on myös suuremmat lihakset nykyisin kuin ennen, mutta edelleen olen suhteellisen hoikan näköinen.
Minusta tuli paljon parempi :D Ja minun mielestä parhain, eli itsevarmempi. Raskaudesta tulleet kilot motivoivat liikkumaan. Ennen raskautta olin ehkä sellainen laihaläski. Sain raskauden jälkeen itselleni kehitettyä lihaksia ja kiinteydyin. Imetin puolisen vuotta, tissit palautui lähes samaan, vähän suuremmat, entiseen verrattuna tyhjemmän oloiset mutta tykkään itse tisseistäni tosi paljon nykyään.
Eniten ulkonäköön vaikutti se, että liikuin vähän, paljon vaunulenkkejä ja söin maltillisesti. Onnekseni vauva nukkui hyvin, sain melko pian nukutuksi hyvät yönet. Ja tärkein tuo itsetunto, se vaikutti ihan älyttömästi myös pukeutumiseen, omaan esiintymiseen jne.
No ei kyllä ole mahdollista. Siksi raskaudesta ja synnytyksestä PALAUDUTAAN, eli parhaimmillaan näytetään edes suunnilleen samalta kuin mitä ennen.
Yksi ystävä sai lyhyen ajan sisällä kaksi lasta. Ensimmäisen raskauden aikaan hän oli (muutenkin nätti ihminen siis) erityisen hehkuva ja täynnä kauneutta. Lapsen synnyttyä ei ehtinyt karistaa raskauskiloja, kun vahingossa pamahti uudelleen raskaaksi. Nyt nuorempi lapsi on pari vuotta eikä ystäväni ole ikinä näyttänyt yhtä hyvältä. Hän sanoikin minulle, että kaksi lasta riittää hänelle ja nyt hän on tehnyt töitä kroppansa eteen tietäen, että se on tehnyt jo tarvittavan eikä sitä enää raskaudella tarvitse rasittaa. Rinnat toki roikkuu, mutta mitä sitten? Hän on niillä kaksi pientä ihmistä ruokkinut eikä niitä moni kuitenkaan näe. Ehkä tämä palautuminen on motivaatiostakin kiinni ja se, millä aikataululla sitä haluaa ja ehtii ja jaksaa alkaa taas panostaa itseensä lasten saamisen jälkeen, on todella yksilöllistä. Annetaan kaikille rauha omassa kropassa.
Ei ole, mutta ei kyllä huonompaankaan. Aika samanlaisena pysynyt, mitä nyt muutama taisteluarpi ja vähän pehmeämpi vatsa muistona. No biggie. Kaverini oli tosi laiha ennen raskautta ja vaikka nyt tuskastelee viiden "ylimääräisen" kilonsa kanssa, minusta näyttää paljon paremmalta kuin aikaisemmin. Olen sen hänelle sanonutkin, enkä kuulemma ole ainoa. Äidin on omasta mielestä parempi näyttääkin vähän sellaiselta pehmeältä mutta vahvalta - terveeltä ja jaksavalta, jopa riuskalta tarvittaessa. Ei tarvitse enää olla sellainen eteerinen teinikeijukainen, ja hyvä niin. Toivottavasti kaveri tajuaisi tämän itsekin.
Puskin maailmaan yli 4 kg iltatähden. Oli nopea ja kivulias synnytys. Tavallaan kuitenkin helppo synnytys, kun se vain tapahtui, enkä ehtinyt saamaan kivunlievitystä tai kärsimään kauaa. En revennyt. Hb jäi korkealle, yli 140:n, kun en vuotanut paljon verta. Olin mitä energisin.
Sitten kohtuni alkoi supistelemaan kivuliaasti. Jälkisuppareita, jotka laittoivat kiiroilemaan ja vetivät vatsani kasaan, vieläpä ihan silmissä. Ei jäänyt roikkua eikä löysää nahkaa! Vauva jaksoi imeä heti hyvin. Helpot rinnat, kun en imettänyt ekaa kertaa ja isolla vauvalla on imuvoimaa. Voi mitä jälkisupistuksia imetyksen vauhdittamana!
+- 30 vuotiaana saamani sisarukset painoivat 3 kg. Olin väsynyt näiden synnytysten jälkeen, Hb alhaalla, vaikka en ollut vuotanut kovin paljoa, hyvä kun pysyin pystyssä ja lihasryhti oli aivan hukassa, eikä ollut kovia jälkisupistuksiakaan, mikä ehkä oli mukavaa, mutta jätti kuitenkin roikkuvan ja pömpöttävän rasvaisen vatsan. Imettäminen oli aluksi myös kivuliasta, olin rinnoista haavoilla ja maito nousi hitaasti, oli siis vaikeaa, mutta alkoi sujumaan.
Ihmeeni on siis suuri, kun sylissä on 40 vuotiaana saatu kuopus, joka kiinteytti myös kehoni!
Imetän edelleen. Rinnoista en siis vielä tiedä, mutta edellisten lasten jälkeen ne kiinteytyivät B-kuppiin, muuten olin löysää lihaa, läskiä. Nyt on taas D-kupit ja muuten vartaloni on kiinteä, toisin kuin lasten välissä melkein 10 vuotena!
Kyllä vanhempanakin voi palautua! Jos en olisi saanut iltatähteä, olisin ehkä liikkumalla saanut kiinteytettyä vatsani tai sitten en. Nyt kiinteytymisen hoitivat hormonit ja hyvä olo, hyvin nukkuva ja imevä isokoinen vauva, joka ei onneksi ollut minulle liian suuri synnytettäväksi. Niin ja koska tämä raskaus oli alkanut rajusti, vauhdikkaasti, niin pelkäsin vauvan kasvavan liian isoksi. Iso raskausvatsa. Ajattelin, että en saa synnytettyä isoa, kun olin niin väsynyt pienempien jälkeen.
Kaikissa raskauksissani painoni nousi 12-15 kg. Viimeisessä 13 kg, josta isompi osuus juuri vauvaa ja istukkaa, lapsivettä normaali määrä tässäkin. Palauduin niin, että laitokselta kotiin tullessani oli jäljellä 5- 6 kg enemmän kuin ennen raskauksia.
Vauvan kokoaan vaikuttaa istukan koko. Vaikuttaako myös hyvin synnytyksestä palautumiseen istukan koko? Ja imetykseen helppous? Ja hyvin nukkuva vauva?
Minttu Räikkösen ulkonäkö muuttunut käsittämättömällä tavalla. Hampaat oienneet, nenä muuttanut muotoaan eikä viiruhuulista tietoakaan.
Ei ole tunnistaa samaksi ihmiseksi mitä ennen kahta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Laihduin imetyksen myötä ja olin aivan mallimitoissa. Eli mun kohdalla näin ja tiedän muitakin.
Tosin me kaikki olimme ihan normaalipainoisia jo alun perin.
Yleensä lihavat lihoo entisestään ja hoikat hoikistuvat. Ei taida mitään tilastoa tälle olla eli tuttavapiiriotannalla mennään.
Minä olin ennen ekaa raskautta normaalipainon ylärajalla, mutta raskauden jälkeen painoindeksini oli 18,4. Eli kyllä raskaus ja imetys voi laihduttaa myös pullukampia. Toisen raskauden jälkeen palauduin vielä hyvin hoikaksi, sittemmin paisuin muista terveyssyistä.
Sitä on juuri niin kaunis kuin tuntee olevansa, sanoi joskus joku jumalainen filmitähti. Pitää paikkansa.