Oletko hyväksynyt pitkässä suhteessa jotakin, mitä et hyväksyisi uudelta kumppanilta tapailuvaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä olen sietänyt useamman kuukauden. En kyllä tee samaa virhettä uudestaan. Kukaan ei ole niin hieno ihminen, että hänen vuokseen kannattaisi elää vastentahtoisesti selibaatissa.

Mistä miinukset?

Itse miinustin siksi, etten voisi olla miehen kanssa jolle esimerkiksi loppuelämän suhteessa muutaman kuukauden seksittömyys olisi kynnyskysymys. Syynähän voi olla sairaus, raskaus, väsymys, hiipunut yhteys tms. Kuulostaa kohtuuttomalta.

Minulle seksi on se, mikä erottaa parisuhteen esimerkiksi ystävyydestä. En hae parisuhteelta kumppanuutta vaan seksiä ja romantiikkaa.

Eli jos toinen sairastuu, se oli siinä?

Miten sairastuminen estää seksin ja romantiikan?

Pane siinä ja hempeile, kun toinen sairastaa eturauhassyöpää ja käyttää vaippoja.

Suurimmalla osalla sairauksista ei ole tällaisia seurauksia.

Jos toinen on niin sairas, ettei jaksa edes treffeillä käydä, mahdotontahan siinä on mitään romanttista suhdetta pitää yllä.

Pettäminen.

Säännöllisen anaaliseksin aloittamisen 32v sitten.

N55

Olen, ja mielestäni kuuluukin. Silloin kun on jaettu 20 vuotta koti, vuode ja vanhemmuus, niin sinne vaa'an toiseen kuppiin on kertynyt niin paljon hyvää, että toiseenkin kuppiin mahtuu jotain. Olen myös saanut vaikka mitä ihanaa mitä en ensimmäisen 3kk aikana odottaisi, toivoisi tai edes haluaisi ottaa vastaan.

Meillä on ollut esim. vuoden seksitauko mitä en seurustelun alkuun olisi kyllä katsonut, mutta mikä ei tietyssä elämäntilanteessa sopivalla historialla keikuttanut venettä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä olen sietänyt useamman kuukauden. En kyllä tee samaa virhettä uudestaan. Kukaan ei ole niin hieno ihminen, että hänen vuokseen kannattaisi elää vastentahtoisesti selibaatissa.

Mistä miinukset?

Itse miinustin siksi, etten voisi olla miehen kanssa jolle esimerkiksi loppuelämän suhteessa muutaman kuukauden seksittömyys olisi kynnyskysymys. Syynähän voi olla sairaus, raskaus, väsymys, hiipunut yhteys tms. Kuulostaa kohtuuttomalta.

Minulle seksi on se, mikä erottaa parisuhteen esimerkiksi ystävyydestä. En hae parisuhteelta kumppanuutta vaan seksiä ja romantiikkaa.

Eli jos toinen sairastuu, se oli siinä?

Miten sairastuminen estää seksin ja romantiikan?

Pane siinä ja hempeile, kun toinen sairastaa eturauhassyöpää ja käyttää vaippoja.

Tuo on kyllä aika erilainen tilanne kuin vaikkapa väsymys tai hiipunut yhteys. Tai jopa raskaus.

Jos seksi loppuu, niin rakkauskin on loppu. Ellei ole joku fyysinen este, mutta useimmiten niihinkin löytyy keinot.

-eri

Hyvä testi. Yleensähän parisuhteet jotenkin lähtevät alamäkeen arkistumisen myötä.

muiden naisten vilkuilu, ja yksittäinen pettäminenkin. Nämä voisin hyväksyä pitkässä suhteessa, kun on lapsia. Uudessa suhteessa en.

Vierailija kirjoitti:

Olen, ja mielestäni kuuluukin. Silloin kun on jaettu 20 vuotta koti, vuode ja vanhemmuus, niin sinne vaa'an toiseen kuppiin on kertynyt niin paljon hyvää, että toiseenkin kuppiin mahtuu jotain. Olen myös saanut vaikka mitä ihanaa mitä en ensimmäisen 3kk aikana odottaisi, toivoisi tai edes haluaisi ottaa vastaan.

Meillä on ollut esim. vuoden seksitauko mitä en seurustelun alkuun olisi kyllä katsonut, mutta mikä ei tietyssä elämäntilanteessa sopivalla historialla keikuttanut venettä mihinkään.

Tuohan vain kertoo, ettei seksi ole sinulle tärkeä asia. Olitko jopa itse se osapuoli, jolta halut katosivat?

Kyllä pitkässä suhteessa joutuu sietämään toisen huonoja päiviä ihan eri tavalla kuin tapailu vaiheessa. Tapailu vaiheessa niitä on paljon helpompi välttää "olen tänään väsynyt (kyllästynyt arkisiin askareisiin) en jaksa nyt lähteä treffeille",

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitkässä suhteessa joutuu sietämään toisen huonoja päiviä ihan eri tavalla kuin tapailu vaiheessa. Tapailu vaiheessa niitä on paljon helpompi välttää "olen tänään väsynyt (kyllästynyt arkisiin askareisiin) en jaksa nyt lähteä treffeille",

Miksi olisi? Ei pitkä parisuhde tarkoita automaattisesti esimerkiksi toisen kanssa asumista. Ja vaikka tarkoittaisikin, kyllä minun suhteissani on aina voinut sanoa, että tänään on huono päivä, kaipaan yksinoloa. Epäreiluahan se on kiukkua toiseen purkaa.

Huomaa että tämä nykypäivän seksin tuputtaminen joka tuutista on mennyt monille kalloon.

Tutkimusten mukaan suomalaiset harrastavat vähemmän seksiä kuin ikinä, silti sitä vaaditaan suhteelta enemmän kuin ikinä. Missä vika?

Minusta on ihan normaalia, että jossain 10 vuoden suhteessa seksiä on vähemmän kuin alun huumavaiheessa.

Jotenkin masentavaa, miten monen mielestä väljähtyminen, huono käyttäytyminen, pettäminen seksittömyys jne. ovat jotenkin väistämättömiä pitkässä suhteessa. Jos noin olisi, sitten harrastaisin vain lyhyempiä suhteita, mutta onneksi se ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että tämä nykypäivän seksin tuputtaminen joka tuutista on mennyt monille kalloon.

Tutkimusten mukaan suomalaiset harrastavat vähemmän seksiä kuin ikinä, silti sitä vaaditaan suhteelta enemmän kuin ikinä. Missä vika?

Minusta on ihan normaalia, että jossain 10 vuoden suhteessa seksiä on vähemmän kuin alun huumavaiheessa.

Minulla oli edellisessä suhteessani seksiä lähes päivittäin melkein koko suhteen ajan. Ihan lopussa ei tosin ollut, ja ihan alussa harrastimme seksiä useamman kerran päivässä. Joten siltä osin olet ihan oikeassa.

Joillakin ihmisillä on matala luontainen libido, joillakin korkea. Samoin osalle seksi on suhteessa hyvin tärkeä asia, toisille korkeintaan kiva lisä. On oleellista päätyä yhteen samoin ajattelevan kumppanin kanssa. Muuten jompikumpi tai molemmat kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin masentavaa, miten monen mielestä väljähtyminen, huono käyttäytyminen, pettäminen seksittömyys jne. ovat jotenkin väistämättömiä pitkässä suhteessa. Jos noin olisi, sitten harrastaisin vain lyhyempiä suhteita, mutta onneksi se ei ole totta.

Minä vastasin, että voisin hyväksyä pettämisen pitkässä suhteessa. Ei, en pidä sitä väistämättömänä, mutta ajattelen, että yhden kännipanon vuoksi en heittäisi 20-vuotista hyvää pitkää suhdetta romukoppaan. Lyhyessä suhteessa ei voi olla mitään niin hyvää, että päästäisin sen läpi, mutta yksi virhe ei saa päättää pitkää suhdetta. (En hyväksyisi sivusuhdetta tai toistuvia luottamuksen pettämisiä).

Ihmiset, joilla ei ole ollut näin pitkiä suhteita, eivät vain ymmärrä pitkän suhteen tuomaa lisäarvoa. Se ei liity kuin osittain turvallisuuteen, vaan ihmissuhdekin on (toivottavasti) kehittynyt vuosien varrella spesiaaliksi. Sellaista ei voi korvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin masentavaa, miten monen mielestä väljähtyminen, huono käyttäytyminen, pettäminen seksittömyys jne. ovat jotenkin väistämättömiä pitkässä suhteessa. Jos noin olisi, sitten harrastaisin vain lyhyempiä suhteita, mutta onneksi se ei ole totta.

Minä vastasin, että voisin hyväksyä pettämisen pitkässä suhteessa. Ei, en pidä sitä väistämättömänä, mutta ajattelen, että yhden kännipanon vuoksi en heittäisi 20-vuotista hyvää pitkää suhdetta romukoppaan. Lyhyessä suhteessa ei voi olla mitään niin hyvää, että päästäisin sen läpi, mutta yksi virhe ei saa päättää pitkää suhdetta. (En hyväksyisi sivusuhdetta tai toistuvia luottamuksen pettämisiä).

Ihmiset, joilla ei ole ollut näin pitkiä suhteita, eivät vain ymmärrä pitkän suhteen tuomaa lisäarvoa. Se ei liity kuin osittain turvallisuuteen, vaan ihmissuhdekin on (toivottavasti) kehittynyt vuosien varrella spesiaaliksi. Sellaista ei voi korvata.

Kaikki ihmissuhteet voi lopulta korvata. Se on vain sellaista normaalia parisuhdetta ylläpitävää illuusiota, etten voisi mitenkään saada näitä hyviä juttuja kenenkään toisen kanssa. Mutta todellisuudessa ihminen voi olla onnellinen hyvin monen muun ihmisen kanssa, ja lopulta ne parisuhteensa onnen aiheet ovat yllättävän samanlaisia. Jos on eronnut pitkästä suhteesta ja aloittanut uuden, saa varmaan tästä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että tämä nykypäivän seksin tuputtaminen joka tuutista on mennyt monille kalloon.

Tutkimusten mukaan suomalaiset harrastavat vähemmän seksiä kuin ikinä, silti sitä vaaditaan suhteelta enemmän kuin ikinä. Missä vika?

Minusta on ihan normaalia, että jossain 10 vuoden suhteessa seksiä on vähemmän kuin alun huumavaiheessa.

Kuka sinulta vaatii paljon seksiä? Minä valitsen suhteeni sen mukaan, että se toinen HALUAA kanssani paljon seksiä. Tuossa on aika iso ero.

Konkreettisin esimerkki on varmaan naisten alusvaatteisiin pukeutuminen. Toki tämä on varmaan lähinnä omaa kehittymistäni ihmisenä. Jos nyt eroaisin ja alkaisin treffailemaan uudestaan, asia olisi minulle ok tuoreenkin tuttavuuden kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin masentavaa, miten monen mielestä väljähtyminen, huono käyttäytyminen, pettäminen seksittömyys jne. ovat jotenkin väistämättömiä pitkässä suhteessa. Jos noin olisi, sitten harrastaisin vain lyhyempiä suhteita, mutta onneksi se ei ole totta.

Minä vastasin, että voisin hyväksyä pettämisen pitkässä suhteessa. Ei, en pidä sitä väistämättömänä, mutta ajattelen, että yhden kännipanon vuoksi en heittäisi 20-vuotista hyvää pitkää suhdetta romukoppaan. Lyhyessä suhteessa ei voi olla mitään niin hyvää, että päästäisin sen läpi, mutta yksi virhe ei saa päättää pitkää suhdetta. (En hyväksyisi sivusuhdetta tai toistuvia luottamuksen pettämisiä).

Ihmiset, joilla ei ole ollut näin pitkiä suhteita, eivät vain ymmärrä pitkän suhteen tuomaa lisäarvoa. Se ei liity kuin osittain turvallisuuteen, vaan ihmissuhdekin on (toivottavasti) kehittynyt vuosien varrella spesiaaliksi. Sellaista ei voi korvata.

Kaikki ihmissuhteet voi lopulta korvata. Se on vain sellaista normaalia parisuhdetta ylläpitävää illuusiota, etten voisi mitenkään saada näitä hyviä juttuja kenenkään toisen kanssa. Mutta todellisuudessa ihminen voi olla onnellinen hyvin monen muun ihmisen kanssa, ja lopulta ne parisuhteensa onnen aiheet ovat yllättävän samanlaisia. Jos on eronnut pitkästä suhteesta ja aloittanut uuden, saa varmaan tästä kiinni.

Minä olen eronnut 20-vuotisesta suhteesta, ja olen nyt ollut viisi vuotta uudelleen naimisissa.

Tämä avioliitto on monella tapaa parempi kuin edelliseni. Olen tässä viidessa vuodessa ”saanut näitä hyviä juttuja” jo nyt kymmenkertaisesti kuin aiemmin. Ja kyllä - olen onnellinen.

Mutta silti: minulla menee vielä 15 vuotta tämän ihmisen kanssa, jotta pääsen samaan yhteyteen kuin eksäni kanssa. Särmien hiominen on meillä vielä kesken, vaikka mies ei särmikäs olekaan. Osa tästä yhteydestä tulee yhteisistä kokemuksista, ja meillä ei niitä vielä niin paljoa ole.

Sinulla ei liene kokemusta yli 20-vuotisesta hyvästä suhteesta, kun et ymmärrä, mitä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin masentavaa, miten monen mielestä väljähtyminen, huono käyttäytyminen, pettäminen seksittömyys jne. ovat jotenkin väistämättömiä pitkässä suhteessa. Jos noin olisi, sitten harrastaisin vain lyhyempiä suhteita, mutta onneksi se ei ole totta.

Minä vastasin, että voisin hyväksyä pettämisen pitkässä suhteessa. Ei, en pidä sitä väistämättömänä, mutta ajattelen, että yhden kännipanon vuoksi en heittäisi 20-vuotista hyvää pitkää suhdetta romukoppaan. Lyhyessä suhteessa ei voi olla mitään niin hyvää, että päästäisin sen läpi, mutta yksi virhe ei saa päättää pitkää suhdetta. (En hyväksyisi sivusuhdetta tai toistuvia luottamuksen pettämisiä).

Ihmiset, joilla ei ole ollut näin pitkiä suhteita, eivät vain ymmärrä pitkän suhteen tuomaa lisäarvoa. Se ei liity kuin osittain turvallisuuteen, vaan ihmissuhdekin on (toivottavasti) kehittynyt vuosien varrella spesiaaliksi. Sellaista ei voi korvata.

Kaikki ihmissuhteet voi lopulta korvata. Se on vain sellaista normaalia parisuhdetta ylläpitävää illuusiota, etten voisi mitenkään saada näitä hyviä juttuja kenenkään toisen kanssa. Mutta todellisuudessa ihminen voi olla onnellinen hyvin monen muun ihmisen kanssa, ja lopulta ne parisuhteensa onnen aiheet ovat yllättävän samanlaisia. Jos on eronnut pitkästä suhteesta ja aloittanut uuden, saa varmaan tästä kiinni.

Minä olen eronnut 20-vuotisesta suhteesta, ja olen nyt ollut viisi vuotta uudelleen naimisissa.

Tämä avioliitto on monella tapaa parempi kuin edelliseni. Olen tässä viidessa vuodessa ”saanut näitä hyviä juttuja” jo nyt kymmenkertaisesti kuin aiemmin. Ja kyllä - olen onnellinen.

Mutta silti: minulla menee vielä 15 vuotta tämän ihmisen kanssa, jotta pääsen samaan yhteyteen kuin eksäni kanssa. Särmien hiominen on meillä vielä kesken, vaikka mies ei särmikäs olekaan. Osa tästä yhteydestä tulee yhteisistä kokemuksista, ja meillä ei niitä vielä niin paljoa ole.

Sinulla ei liene kokemusta yli 20-vuotisesta hyvästä suhteesta, kun et ymmärrä, mitä tarkoitan.

Luulen, että koemme vain tämän asian eri tavoilla. Minulle suhteen pituus tai yhteisten kokemusten määrä ei ole koskaan ollut luotettava keskinäisen yhteyden mittari. Yhteyden kokemus syntyy minulla ennemminkin siitä, että olemme samalla tavalla herkkiä.

Hienoa kuulla, että olet onnellinen.