Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paskimmat joulumuistosi?
Kommentit (255)
Surullisia molemmat, mutta eka joulu ilman mummoa viime vuonna ja joulu kun äiti oli sairaalassa verenvuototaudin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
UP. Joulutunnelmaa!
..Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää..
Jouluaattona alkoi useamman päivän kestävä vatsatauti, eikä ruoka maistunut ollenkaan. Joulussa minulle tärkeintä on nimenomaan ruoka, niin kyllä se ärsytti kun olisi ollut kaikkea hyvää :(
Äiti piti jouluna viikon ajan mykkäkoulua, kun puutuin lapsena vanhempien riitaan. En halunnut isän lähtevän jouluna pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttavanainen kertoi, että oma isänsä (tai joku) yritti tulla kännissä kirveellä lastenhuoneen oven läpi jouluna. 8-vuotias tyttö pakeni ikkunasta. tämä 70-luvun suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ei piitanneet joululahjoista, lapset sai sen mitä sai kummeilta ja kavereilta. Osalla sisaruksistani oli huippukivat kummit ja he sai hienoja lahjoja joulu joulun perään. Sain minäkin jotain, alushousuja, lapasia, joskus yöpuvun. Olin katkera ja kateellinen.
Eräänä jouluna minäkin sitten sain mielettömän ison ja hienon paketin. Olin onneni kukkuloilla että kerrankin jotain isoa ja hienoa. Jouluaattona pakettia avatessa kävi ilmi, että se oli sisarusteni antama vitsipaketti, paketista kuoriutui aina uusi ja uusi paketti ja lopulta sisältä löytyi pörrösukat. Itkin tuota lahjaa joulunpyhät ja sen jälkeen en enää odottanut mitään lahjaa itselleni. Istuin naama norsunv—lla joulut ja odotin vaan että aatto menisi ohi. En ole kummoinen jouluviettäjä vieläkään. (Aikuisena sisarukseni pyysivät anteeksi, eivät silloin olleet tajunneet lahjan inhottavuutta).
Vierailija kirjoitti:
Menkää joulukirkkoon, siellä on ihmisiä. Ei tarvitse olla yksin♥️
Eikös se just korosta yksinäisyyttä, kun on isossa ihmisjoukossa yksin ilman ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin alle kahdeksan, kun vanhemmat lähti aattoiltana taas yläkerran naapuriin ryyppäämään. Ei oltu syöty vielä mitään eikä lahjojakaan saatu. Meidät lukittiin siksi aikaa omaan huoneeseen ( minä ja 3 nuorempaa sisarusta ). Ja eikös sieltä sitten palanut ainoa lamppukin, niimpä istuttiin pimeässä itkemässä ja huutamassa puoleen yöhön, ennen kuin vanhemmat palas kännissä kotiin. Useamman tunnin siis olivat pämppäämässä.
Saatiin me lopulta kylmiä safkoja ja muutama paketti, mutta oltiin niin järkyttyneitä ja väsyneitä, että ei ollu enää mitään joulufiilistä.
Lapsuudesta muistuu myös toinen ikävä muisto, kun aattopäivänä meille taas vitsailtiin, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään lahjaa. Ja toden totta, EI tullutkaan kun kaikki rahat oli ryypätty. Siinä oli sitten kiva selittää nuoremmille sisaruksille, jotka oli selvästi pettyneitä.
Eikä varmaan ylläri, että myöhemmin meidät huostaanotettiin.
Vierailija kirjoitti:
Olin alle kahdeksan, kun vanhemmat lähti aattoiltana taas yläkerran naapuriin ryyppäämään. Ei oltu syöty vielä mitään eikä lahjojakaan saatu. Meidät lukittiin siksi aikaa omaan huoneeseen ( minä ja 3 nuorempaa sisarusta ). Ja eikös sieltä sitten palanut ainoa lamppukin, niimpä istuttiin pimeässä itkemässä ja huutamassa puoleen yöhön, ennen kuin vanhemmat palas kännissä kotiin. Useamman tunnin siis olivat pämppäämässä.
Saatiin me lopulta kylmiä safkoja ja muutama paketti, mutta oltiin niin järkyttyneitä ja väsyneitä, että ei ollu enää mitään joulufiilistä.
Lapsuudesta muistuu myös toinen ikävä muisto, kun aattopäivänä meille taas vitsailtiin, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään lahjaa. Ja toden totta, EI tullutkaan kun kaikki rahat oli ryypätty. Siinä oli sitten kiva selittää nuoremmille sisaruksille, jotka oli selvästi pettyneitä.
Eikä varmaan ylläri, että myöhemmin meidät huostaanotettiin.[/quote
Sä olet selvinnyt ihan valtavan hienosti ja upeasti elämässäsi kun olet siinä kertomassa tuota. Kaikkea hyvää Sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat kännissä ja vihaisia kuin apinat, meille syyttömille 10 vuotiaille lapsille. Olimme pilanneet heidän elämänsä. Kippis vaan, sattuneesta syystä en vieraile kummankaan luona kun ovat vanhainkodissa/sairaalaasa. Toivoin jo silloin että kuolisivat ja päästäisiin isosiskon kanssa toiseen perheeseen.
Minulla oli raskauspahoinvointia ja oksensin ämpäriin, mies oli tupakkalakossa ja niin kiukkuinen että lopulta ärähdin "mee nyt ostaa sitä tupakkaa , eihän tuota kestä !" Kaupat vain olivat jo kiinni..
Äitini mursi lonkkansa matkalla meille, kaatui parkkipaikalla ja isä soitti että ollaan täällä parkkiksella mutta tuli suunnitelmiin muutos.
Paskin joulumuisto on se, kun lapsuudessa tavoista poiketen vietettiin joulua kotona mummolan sijaan. Joulua oli kutsuttu viettämään myös tätini silloisen miehensä kanssa. Kuten jo etukäteen osasin pelätä, niin alkoholi näytteli pääosaa. Tädin mies sai raivokohtauksen ja aikuiset saivat naapureiden avustuksella heitettyä miehen ulos. Pikkusiskon kanssa lukittauduttiin vessaan turvaan. Ryyppääminen jatkui ja seuraavaksi äitini ja isäni alkoivat tappelemaan. Poliisit tulivat ja veivät äitini putkaan. Täti jäi edes yöksi ja lohdutteli meitä. Kai me jotain lahjojakin saatiin, mutta eipä ole jäänyt mieleen mitä.
Viina. Siinäpä syypää omiin kauheisiin jouluihin kuten niin monella muullakin.
Ja kun näkee kuinka jotkut sisaruksista jatkanu perinteitä, itku meinaa tulla.
Annetaan lapsille raitis joulu. Ja koko elämä.
Alue: Aihe vapaa
UP. Joulutunnelmaa!