Paskimmat joulumuistosi?

Vierailija kirjoitti:

Olin alle kahdeksan, kun vanhemmat lähti aattoiltana taas yläkerran naapuriin ryyppäämään. Ei oltu syöty vielä mitään eikä lahjojakaan saatu. Meidät lukittiin siksi aikaa omaan huoneeseen ( minä ja 3 nuorempaa sisarusta ). Ja eikös sieltä sitten palanut ainoa lamppukin, niimpä istuttiin pimeässä itkemässä ja huutamassa puoleen yöhön, ennen kuin vanhemmat palas kännissä kotiin.  Useamman tunnin siis olivat pämppäämässä.

Saatiin me lopulta kylmiä safkoja ja muutama paketti, mutta oltiin niin järkyttyneitä ja väsyneitä, että ei ollu enää mitään joulufiilistä.

Lapsuudesta muistuu myös toinen ikävä muisto, kun aattopäivänä meille taas vitsailtiin, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään lahjaa.  Ja toden totta, EI tullutkaan kun kaikki rahat oli ryypätty. Siinä oli sitten kiva selittää nuoremmille sisaruksille, jotka oli selvästi pettyneitä.

Eikä varmaan ylläri, että myöhemmin meidät huostaanotettiin.

No voi kurja. Tuli kyllä hirmu surullinen mieli teidän puolesta.

joulumielen nostatus up

Onkohan joku viettänyt joulun notkumalla av-palstalla. Se vois olla surkeuden huipentuma.

Ne kaikki joulut milloin en saanut toivomaani lahjaa. Kaikkea muuta tuli. 

Olin 16-vuotias ja juuri jäänyt äitini kanssa kaksin vanhempieni erottua. Ei haluttu jäädä jouluksi kotiin, joten äitini keksi kuningasidean: lähdetään 24 h -risteilylle.

No, minä menin hyttiin yhdeksän jälkeen kun en jaksanut katsoa/kuunnella niitä känniääliöitä. Nukkumisesta ei tullut siinä mökässä mitään. Äiti ryyppäsi koko yön ja tuli takaisin hyttiin joskus aamuyöstä kaatokännissä.

Olisin ollut paljon mieluummin kotona vaikka ihan yksin.

Ankeita jouluja on ollut senkin jälkeen, mutta kyllä tuo laivareissu veti pohjat.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ei piitanneet joululahjoista, lapset sai sen mitä sai kummeilta ja kavereilta. Osalla sisaruksistani oli huippukivat kummit ja he sai hienoja lahjoja joulu joulun perään. Sain minäkin jotain, alushousuja, lapasia, joskus yöpuvun. Olin katkera ja kateellinen.

Eräänä jouluna minäkin sitten sain mielettömän ison ja hienon paketin. Olin onneni kukkuloilla että kerrankin jotain isoa ja hienoa. Jouluaattona pakettia avatessa kävi ilmi, että se oli sisarusteni antama vitsipaketti, paketista kuoriutui aina uusi ja uusi paketti ja lopulta sisältä löytyi pörrösukat. Itkin tuota lahjaa joulunpyhät ja sen jälkeen en enää odottanut mitään lahjaa itselleni. Istuin naama norsunv—lla joulut ja odotin vaan että aatto menisi ohi. En ole kummoinen jouluviettäjä vieläkään. (Aikuisena sisarukseni pyysivät anteeksi, eivät silloin olleet tajunneet lahjan inhottavuutta).

Nykyään tuo pränkki ois viel videoitu ja laitettu youtubeen

Varmaan ne monet joulut, kun vanhemmat riitelivät. Aihe oli aina sama eli vuosien takainen pettäminen. Isän juominen alkoi vasta riidan jälkeen. Luultavasti hän kehitti sen päästäkseen juomaan. Sitten oli lupa ja syy pilata kolmen lapsen joulu. Sitten meidän piti esittää taas ettei mitään ole tapahtunut.

Äiti ja isä olivat molemmat kännissä ja riitelivät. Lopulta isä tönäisi äidin kumoon niin, että jalka murtui. Itse kun yritin mennä väliin sain huudot, että jos en mene heti huoneeseeni, lahjani viedään pois. Lahjojen viemisellä uhkailtiinkin koko loppujoulu. 

Lapsuuden jouluissa hirveintä oli aattoaamu ja -päivä. Äiti oli aivan hysteerinen perinteidensä kanssa. Huutoa ja stressiä, aina siihen asti että päästiin syömään, sitten tunnelma rauhoittui.

Myöhemmin kuvioihin astui alkoholi jota äiti alkoi lipittää jo aamusta. Kuusi kaatui kerran jos toisenkin, humalainen sormi kävi jokaisen läpi, ja jo ennen myöhäistä iltaa oli katkeruus pitkin vessan seiniä odottaen jotakuta muuta siivoamaan.

Onneksi löysin mieheni jo teininä ja muutettiin äkkiä yhteen, niin ei joutunut kauemmin tuollasta menoa sietämään. Nykyään joulut on niin rauhallisia ja kauniita, joulumielen vielä kun saisi takaisin..

Vanhempien känniörvellys

Pikkusisko kuoli syöpään 

Itsekin vanhempien viinanhuuruisia ja riitelyn täyttämiä jouluja seuranneena (mukaan lukien lahjapettymykset) oli hyvä lukea tämä ketju. Ei se joulu tule omille lapsille juuri oikeasta määrästä ruokaa, putipuhtaasta kodista jne. Ihan riittää, että lahjoiksi on jotain mitä ovat toivoneetkin, yleinen rauha, alkoholittomuus/alkoholin rajoittuminen glögilasiin tmv. ja läsnäolo lapsille. Ei sen pitäisi niin vaikeaa olla.

http://hirsitalonemanta.blogspot.com/2017/12/joulu-alkoholistiperheessa…

Tämä kyllä itketti. :(

Vanhempien känniriitely. Tätä edelsi vimmattu joulunlaitto ja joulufiilistely. Oli leivottu ja siivottu, joululaulut raikas. Joulupöydässä äitini joi liikaa viiniä ja lopulta lapsena olin keskellä riitaa, jossa selvitettiin mm. syrjähyppyjen seurauksena saadut sukupuolitaudit. Ilta huipentui siihen, kun isäni hajotti paikkoja. Pelotti, itkin huoneessani.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan joku viettänyt joulun notkumalla av-palstalla. Se vois olla surkeuden huipentuma.

Jep, minä 15 vuotta sitten kun silloisen poikaystävän kanssa tuli riitaa ja oma lapsuudenperhe oli etelänmatkalla :D

Mun vanhemmat ovat absolutisteja, ja riitelivät, huusivat ja vittuilivat tosilleen joka joulu ihan ilman viinaa. Huutokilpailu päättyi yleensä heidän keskinäiseen mykkäkouluun, äidin itkuntyrskeeseen ja isän lässytykseen minulle, joka luimin näkymättömänä pitkin nurkkia. Jouluja en ole viettänyt 20 vuoteen, kotoa lähdettyäni.

Sairastuin lapsena vakavasti juuri ennen joulua ja jouduin sairaalaan. Olin kipeä ja tuskissani, siihen aikaan, 70-luvulla, ei paljon lasten kivunlievitykseen panostettu. Mitään jouluun liittyvääkään ei näkynyt, ei edes joulupukkia. Olin eristyksessä ja sinne ei äitini mukaan saanut edes tuoda lahjoja. Plus tietysti se, että tajusin vanhemmistani ja hoitohenkilökunnasta että ei kovin hyvältä näytä. Kuitenkin selvisin ja pääsin parin kuukauden päästä sairaalasta pois.

Mä oon kasvanut lestaperheessä joten mitään tällaista ei ole ollut.

Mun ankeimmat joulut ajottuu nuoreen aikuisuuteen, asuin jo muualla mutta tulin kotiin joka jouluksi. Itketti joka kertaa, lahjoja ei välttämättä tullut vaikka itse ostin, ja ennen kaikkea se juurettomuuden tunne ja kaipuu omasta poikaystävästä/perheestä.

Mutsi haukkui mua koko jouluaattoaamun. Hänen mielestään kun olin laiska, ylimielinen, täynnä itseäni, saamaton jne jne. eikä minusta tule koskaan mitään. Olin ihan raunioina moisesta purkauksesta, enkä jaksanut enempää kuunnella, vaan pakkasin kamani ja palasin opiskelukaupunkiin aaton viimeisellä bussilla. Joulupäivänä mutsi heräsi että jotain puuttuu hänen loistokkaasta ympäristöstään, ja mitähän naapuritkin ajattelee kun en ole joulua kotona, joten sain puhelun ja uhkauksen että nyt ois syytä palata. Kuka ne jouluruuatkin syö. Hampaat irvessä palasin tapanina, ja sitten sainkin kimppuuni mutsin juopon miesystävän, joka alkoi sättiä, miten paljon harmia ja häpeää ja ties mitä paskaa minä äidilleni aiheutan. Minkäänlaista anteeksipyyntöä mistään en kuullut miltään taholta, mitä vielä, minähän se joulun taas pilasin.

Tuon jälkeen en enää mennyt kotiin joulua viettämään.

Ala-asteikäisenä korvatulehdus ja +40c kuumetta justiinsa sopivasti jouluksi. Korvat oli niin kipeät, etten saanut nukuttua. Kieltämättä v*tutti pikkasen.