Aikuiset lapset jotka saavat vanhemmiltaan taloudellista tukea.

Vanhempani maksoivat minulle "tukea" 250€/kk pitkälti yli kolmikymppiseksi, vaikka olin ilmoittanut etten tarvitse. Vaikka kieltäydyin, rahanmaksu ei loppunut. Lopulta rahantulo loppui, kun olin puoli vuotta maksanut rahat aina takaisin vanhempieni tilille. Lopettamista seurasi haukkumisryöppy vanhemmilta "tyhmyydestäni" ja pari vuotta kestänyt välien huononeminen.

Olen akateeminen hyvätuloinen nainen. Vanhempani ilmeisesti halusivat nähdä minut itsestään riippuvaisina.

Minä maksan kaikki siskonpojan remontit siten, että lasku tulee minulle. Verottaja ei asiaan puutu, koska en anna rahaa lahjaksi, kunhan maksan puhallusvillaa ja putkitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani maksoivat minulle "tukea" 250€/kk pitkälti yli kolmikymppiseksi, vaikka olin ilmoittanut etten tarvitse. Vaikka kieltäydyin, rahanmaksu ei loppunut. Lopulta rahantulo loppui, kun olin puoli vuotta maksanut rahat aina takaisin vanhempieni tilille. Lopettamista seurasi haukkumisryöppy vanhemmilta "tyhmyydestäni" ja pari vuotta kestänyt välien huononeminen.

Olen akateeminen hyvätuloinen nainen. Vanhempani ilmeisesti halusivat nähdä minut itsestään riippuvaisina.

Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä siinä on väärin, etten halua vastaanottaa vanhemmiltani rahaa vaan tulla toimeen omillani?

Vierailija kirjoitti:

Rahankäyttöä ei ole nämä vanhemmat opettaneet. Niin makaa kuin petaa. Töihin ei mennä, mutta rahaa mangutaan aina ja äiti antaa. Huonosti käyttäytyville lapsille annetaan palkinto tästä. Oikeasti heitä ei vaivauduta opettamaan asioita.

Samaa mieltä

Niitä rahojako haudotaan pankkitilillä vaikka lapsenlapset näkisivät nälkää?

Silppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin harmittaa se, mihin toiset päättävät rahansa käyttää? Kateellisuutta ilmassa? Ei se mitenkään ihmisen luonnetta kasvata, että pitäisi vaikka opiskeluaika kitkuttaa makaronilla ja tonnikalalla. Katkeraksi ja pahansuovaksi tekee ihmisen.

Ei minun tarvitse olla kateellinen kenellekkään.

Mielestäni lapset pitää opettaa siihen että vanhempi ei ole mikään Otto automaatti

No en minä pidä äitiäni minään raha-automaattina vaikka se joskus antaakin rahaa. Eihän se nyt lähellekään koko minun elämistäni maksa, joten miten ihmeessä se että saan siltä joskus rahaa tekisi minut epäitsenäiseksi ja omillaan pärjäämättömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan nuorilla aikuisilla menee huonosti, se on se oikea syy. Työttömyyttä, mt-ongelmia. Se on oikeasti sille lapselle todella nöyryyttävää kun vanhemmat antaa rahaa, ja ilman sitä ei pärjääkään.

Itse itsensä työllistäminen ei tietenkään ole vaihtoehto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani maksoivat minulle "tukea" 250€/kk pitkälti yli kolmikymppiseksi, vaikka olin ilmoittanut etten tarvitse. Vaikka kieltäydyin, rahanmaksu ei loppunut. Lopulta rahantulo loppui, kun olin puoli vuotta maksanut rahat aina takaisin vanhempieni tilille. Lopettamista seurasi haukkumisryöppy vanhemmilta "tyhmyydestäni" ja pari vuotta kestänyt välien huononeminen.

Olen akateeminen hyvätuloinen nainen. Vanhempani ilmeisesti halusivat nähdä minut itsestään riippuvaisina.

Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä siinä on väärin, etten halua vastaanottaa vanhemmiltani rahaa vaan tulla toimeen omillani?

Millä tavoin sinut saa riippuvaiseksi 250 €:lla?

Vierailija kirjoitti:

Silppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin harmittaa se, mihin toiset päättävät rahansa käyttää? Kateellisuutta ilmassa? Ei se mitenkään ihmisen luonnetta kasvata, että pitäisi vaikka opiskeluaika kitkuttaa makaronilla ja tonnikalalla. Katkeraksi ja pahansuovaksi tekee ihmisen.

Ei minun tarvitse olla kateellinen kenellekkään.

Mielestäni lapset pitää opettaa siihen että vanhempi ei ole mikään Otto automaatti

Varmaan aika harva vanhempi antaisi rajattomasti rahaa lapselleen vaikka merkkilaukkuihin ja baarissä käymiseen ja muuhun turhaan. Mutta miksi ihmeessä ei voisi antaa vaikka muutamaa satasta elämisen kuluihin opiskelijalle? Miksi lainanotto olisi parempi?

Rahan antamisen ja velkaantumisen välissä on vaihtoehtoja esim töissäkäyminen

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei?

Usein vanhemmilla on asiat taloudellisesti kunnossa ja varallisuutta halutaan siirtää seuraavalle sukupolvelle siinä vaiheessa, kun rahoille on eniten tarvetta.

Mitä sitä perinnöllä sitten enää mitään tekee, kun omat lapset ovat muuttaneet kotoa ja asuntolaina on jo maksettu. Enemmän niistä rahoista on hyötyä ruuhkavuosina.

Meillä juuri näin. Ja kaikki sisarukset ja puolisotki ollaan hyvin toimeentulevia työssä käyviä, eli pärjättäisiin kyllä ilmankin. Mutta olishan se älytöntä vanhusten pantata rahojaan, joita eivät itse saa kaikki matkusteluun ja harrastuksiinsa käytettyä, ihan vain sitä varten, että sitten päästään maksamaan enemmän perintöveroa.

Vierailija kirjoitti:

Niitä rahojako haudotaan pankkitilillä vaikka lapsenlapset näkisivät nälkää?

Lapsenlapset ovat toki tervetulleita aina syömään jos niitä joskus siunaantuu

Olen jo 35vuotias. Vanhempani tukivat rahallisesti joka kuukausi kun opiskelin itselleni uuden ammatin pari vuotta sitten. Olen heistä todella kiitollinen <3 Nyt olen työelämässä ja autan vastavuoroisesti eläkkeellä olevaa äitiäni rahallisesti sekä ostamalla ruokaa.

Silppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin harmittaa se, mihin toiset päättävät rahansa käyttää? Kateellisuutta ilmassa? Ei se mitenkään ihmisen luonnetta kasvata, että pitäisi vaikka opiskeluaika kitkuttaa makaronilla ja tonnikalalla. Katkeraksi ja pahansuovaksi tekee ihmisen.

Ei minun tarvitse olla kateellinen kenellekkään.

Mielestäni lapset pitää opettaa siihen että vanhempi ei ole mikään Otto automaatti

En koe olevani Otto-automaatti enkä pidä omia vanhempianikaan Otto-automaatteina. En ole ollut päivääkään työtön ja myös omat lapseni puolisoineen ovat työssäkäyviä ihmisiä. Mielestäni lapset pitää opettaa myös verosuunnitteluun ja yksi osa sitä on varallisuuden siirtäminen verovapaasti seuraavalle sukupolvelle. "Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa" ....  veroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani maksoivat minulle "tukea" 250€/kk pitkälti yli kolmikymppiseksi, vaikka olin ilmoittanut etten tarvitse. Vaikka kieltäydyin, rahanmaksu ei loppunut. Lopulta rahantulo loppui, kun olin puoli vuotta maksanut rahat aina takaisin vanhempieni tilille. Lopettamista seurasi haukkumisryöppy vanhemmilta "tyhmyydestäni" ja pari vuotta kestänyt välien huononeminen.

Olen akateeminen hyvätuloinen nainen. Vanhempani ilmeisesti halusivat nähdä minut itsestään riippuvaisina.

Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä siinä on väärin, etten halua vastaanottaa vanhemmiltani rahaa vaan tulla toimeen omillani?

Millä tavoin sinut saa riippuvaiseksi 250 €:lla?

No ei saanutkaan muualla kuin vanhempieni mielikuvissa. Ja minusta heidän reaktionsa oli kohtuuton. Kai aikuinen ihminen saa päättää, ottaako rahaa vastaan, ilman että siitä täytyy pari vuotta mököttää?

Mun vanhemmat kanssa haluaa antaa mutta en tarvitse enää. Nuorempana olisin tarvinnut kyllä mutta silloin ei mitään tullut. Olen ohjannut suoraan lasteni säästötileille, ihmettelen vaan mitä Noilla pitäis tehdä, kaikki sijoitusjutut tuntuu huijaukselle. Tuo jatkuva rummutus että rahat osakkeisiin on jotenkin liian päällekäybää

Vanhemmat saa antaa, kyllä, mutta jos lapset perustaa elämänsä niiden varojen varaan niin silloin väärin. Jokaisen pitää pystyä elättämään itsensä (varsinkin perheelliset, kun ei ole vastuussa vain itsestään), jos minimituloillakaan ei tule "normaalitilanteessa" toimeen niin silloin on vika vain arjenhallinnassa.

Itse saan vanhemmilta ja isovanhemmilta syntymäpäivänä ja jouluna yhteensä n. 500 € ja kaks kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana olen saanu 3999 € (verotta lahjoitettu aa), kun ovat myyneet rahasto-osuuksia tai muuta.

Ovat molemmat keskiluokkaisissa ammateissa, ovat vaan eläneet säästeliäästi ja haluavat avustaa, vaikka olen sanonut aina, ettei tarvitsisi ja tarkoittanut sitä. Hassua tässä on, että exäni oli aina jotenkin kateellinen näistä rahoista, vaikka ne loppupeleissä olivat hyödyksi yhteiselle taloudemme. Hän ei vaan koskaan saanu itse vanhemmiltaan rahaa. Koulusta valmistumisesta äitinsä lupasi tietyn rahasumman ja sai sen kyllä, mutta joutui itse siitä muistuttamaan 😣

Vanhemmilla ei ole käsittääkseni enää lainoja maksettavana. Aikoinaan 70-80 luvuilla on ostettu omakotitalo ja äidillä ennestään rivitalonpätkä, joka nykyäänkin hyvässä kunnossa. Isällä metsää ja omaa peltoa, jota ei ole myyty. Jättävät kuulemma sitten meille sen myyntipuolen, kun aika jättää. Jos kuluja ei eläkkeellä enää juuri ole, niin 2000e eläke riittää mukavasti. Metsätuloista jne riittää sitten lapsillekin jaettavaa. 

Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko alapeukuttajat kertoa, mikä siinä on väärin, etten halua vastaanottaa vanhemmiltani rahaa vaan tulla toimeen omillani?

Jos tuohon 250€/kk -kuvioon ei liittynyt mitään sellaista, että vanhemmat olisivat pyrkineet ohjailemaan elämääsi tai pyytäneet apuasi käytännön hommissa ylenmäärin, "koska tuemme sinua", niin en ymmärrä tuollaista kiukuttelua. Jos kerran olet aikuinen ihminen ja tulet omillasi toimeen, niin miten tuollainen pikkuraha sitä horjuttaisi? Sen sijaan että kiukuttelet vanhemmillesi, olisit voinut lahjoittaa rahat vaikka lapsillesi tai johonkin itsellesi tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseen. 

Aiotko luopua perinnöstäsikin valtion hyväksi, koska "tulet toimeen omillasi"? Vanhempasi pyrkivät vain fiksusti siirtämään sinulle omaisuutta verovapaiden lahjoitusten puitteissa. He ovat luultavasti arvioineet, etteivät tule tarvitsemaan kaikkea varallisuuttaan kuolemaansa asti ja haluavat siirtää sitä fiksusti eteenpäin. Jos sinulla olisi lapsia, vanhempasi luultavasti lahjoittaisivat näillekin.