Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teini on masentunut, on ollut välillä osastolla hoidossa ja välillä kotona
16.12.2018 |
Kouluun ei ole jaksanut juurikaan mennä ja tulee tuplaamaan luokan. Eli ri mitään pikku masennusta vaan ihan kunnon, vakava masennus itsetuho-oireilla. Laihtunut silmissä, kalpea ja väsynyt. Psykiatri jaksaa luoda uskoa tulevaan, että olo ei ole ikuinen ja menee kyllä ohi, mutta nyt on huolehdittava lääkityksestä, yritettävä syödä ja hengitettävä tämäkin viikko läpi, vaste lääkkeistä vie aikansa ja oikeaa lääkitystä onkin vaikea löytää sillä se on enemmin tai vähemmin hakuammuntaa.
No, lapsen isoisä kuuli tästä sairaudesta ja on sitkeästi päättänyt ”auttaa”. Hän ilmestyy ovelle useita kertoja viikossa milloin minkäkin tapahtumalipun kanssa. Hän on vakuuttunut, että kun teini vaan lähtisi hänen kanssaan konserttiin/liikkumaan/ulos, kaikki olisi paremmin. Monena aamuna hän saapuu aikataulunsa kanssa ja alkaa patistelemaan ahdistunutta teiniä, eikä ymmärrä kun sanotaan, ettei jaksa, ei halua lähteä.
Isoisä yrittää saada teinin lupaamaan, että huomenna/ensi viikolla hän lähtee sinne ja sinne. Teini vastaa usein ettei tiedä, tai että ei jaksa lähteä, mutta isoisä ei ota kieltävää vastausta kuuleviin korviinsa vaan virittelee jo seuraavaa tapahtumaa.
Kun ”lupaus” petetään, eikä teinillä olekaan voimia lähteä ihmisjoukkoihin nauttimaan asioista joista isoisä nauttii, alkaa voivottelu, syyllistäminen ja suostuttelu, kaikki samaan aikaan.
En jaksa enää, joten olen sanonut suoraan että lopettaa painostuksen teiniä kohtaan, mutta eihän tämä usko, kokee vain tarjoavan apuaan.
Mikä hitto auttaa näihin ”ylös, ulos ja lenkille” tyyppeihin?!
Kommentit (42)
Itse olin 2016 samassa tilanteessa. Vietin puoli vuotta osastolla ja viiltelin. Loppujenlopuksi löysin syyn elää koirasta. Täällä minun kanssani makaa nytkin. Olin silloin valmis lopettamaan olemassaolon. En tietenkään ole enää lapsi, mutta olin nuoriso-osastolla 2016. Osasto sai minut pystyyn ja osastolta tultaessa opettelin vain pysymään elossa ja arjessa mukana. Ehkäpä sinun isäsi voisi kysyä tytöltä mitä tyttö haluaisi tehdä? Itselleni oli pahimpana masennusaikana mahdotonta olla kaupungilla, tuntui kuin maailma näkisi minun otsassani lapun "masentunut ja peloissaan". Ehkäpä näytinkin siltä.
Anna aikaa tyttärelle ja kerro isällesi tyttären nauttivan eri asioista kuin hän. Kysy tyttäreltä mikä olisi pappan kanssa ihan mukavaa tehdä. Ja sitten kerrot pappalle <3
Kaikkea ihanaa tyttärellesi, hän on varmasti vahva mutta nyt elämä on mullinmallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele positiivisesti, jos se isoisä ei sinne osastolle puskisi väkisin kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma masennuksessa usein on, että se ei parane pelkästään kotona ollessa. Itseasiassa se voi entisestään passivoida enemmän, jos teinin annetaan olla vain kotona tietokoneella/kännykällä yömyöhään.
Tai sitten teini voi netistä saada vertaistukea samassa tilanteessa olevista ihmisistä. Itse koin tuon hyödyllisemmäksi kuin opiskelun tai liikunnan (molempia tein paljon masentumisen aikaan ja myös sen jälkeen)
Tunnistan itseni hänessä kirjoitti:
Itse olin 2016 samassa tilanteessa. Vietin puoli vuotta osastolla ja viiltelin. Loppujenlopuksi löysin syyn elää koirasta. Täällä minun kanssani makaa nytkin. Olin silloin valmis lopettamaan olemassaolon. En tietenkään ole enää lapsi, mutta olin nuoriso-osastolla 2016. Osasto sai minut pystyyn ja osastolta tultaessa opettelin vain pysymään elossa ja arjessa mukana. Ehkäpä sinun isäsi voisi kysyä tytöltä mitä tyttö haluaisi tehdä? Itselleni oli pahimpana masennusaikana mahdotonta olla kaupungilla, tuntui kuin maailma näkisi minun otsassani lapun "masentunut ja peloissaan". Ehkäpä näytinkin siltä.
Anna aikaa tyttärelle ja kerro isällesi tyttären nauttivan eri asioista kuin hän. Kysy tyttäreltä mikä olisi pappan kanssa ihan mukavaa tehdä. Ja sitten kerrot pappalle <3
Kaikkea ihanaa tyttärellesi, hän on varmasti vahva mutta nyt elämä on mullinmallin.
Mistä sait käsityksen että kyseessä on tyttö? Ap puhuu teinistä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni hänessä kirjoitti:
Itse olin 2016 samassa tilanteessa. Vietin puoli vuotta osastolla ja viiltelin. Loppujenlopuksi löysin syyn elää koirasta. Täällä minun kanssani makaa nytkin. Olin silloin valmis lopettamaan olemassaolon. En tietenkään ole enää lapsi, mutta olin nuoriso-osastolla 2016. Osasto sai minut pystyyn ja osastolta tultaessa opettelin vain pysymään elossa ja arjessa mukana. Ehkäpä sinun isäsi voisi kysyä tytöltä mitä tyttö haluaisi tehdä? Itselleni oli pahimpana masennusaikana mahdotonta olla kaupungilla, tuntui kuin maailma näkisi minun otsassani lapun "masentunut ja peloissaan". Ehkäpä näytinkin siltä.
Anna aikaa tyttärelle ja kerro isällesi tyttären nauttivan eri asioista kuin hän. Kysy tyttäreltä mikä olisi pappan kanssa ihan mukavaa tehdä. Ja sitten kerrot pappalle <3
Kaikkea ihanaa tyttärellesi, hän on varmasti vahva mutta nyt elämä on mullinmallin.Mistä sait käsityksen että kyseessä on tyttö? Ap puhuu teinistä koko ajan.
Tai että isoisä olisi ap n isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinisi on turha rutisija jolla ei ole mitään virkaa. Onneksi edes vaarilla on järkeä teidän perheessä. Muilla sitä ei ole.
Teinisi on varmaan myös muunsukupuolinen ja huolissaan sademetsistä ja muuta naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinisi on turha rutisija jolla ei ole mitään virkaa. Onneksi edes vaarilla on järkeä teidän perheessä. Muilla sitä ei ole.
Vaarilla on oma lehmä ojassa. Tulevaisuuden turva tutisijalle uhkaa syrjäytyä ja jättää isoisän heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jo lapset täällä masentuivat? Mikä tätä maata vaivaa?
Yleinen toivottomuus ja se, että ongelmat pitää päästää pahaksi ennen kuin niihin saa apua, jos edes silloinkaan. Kaikki isot ongelmat alkavat aina pieninä
Vierailija kirjoitti:
Miksi jo lapset täällä masentuivat? Mikä tätä maata vaivaa?
Sisäsiittoiset geenit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jo lapset täällä masentuivat? Mikä tätä maata vaivaa?
Sisäsiittoiset geenit
Muutama irakilainen ei ainakaan paranna tilannetta, tulee ne epäsuotuisat ympäristötekijät mukaan kuvioihin sillä sapluunalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jo lapset täällä masentuivat? Mikä tätä maata vaivaa?
teini-ikä on aina ollut vaihe jossa masennus on yleistä. Ei koske vain Suomea, ihan universaali juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teini saanut sähköhoitoa, siitä on useimmiten apua tällaisissa tapauksissa?
Pitäiskö sille isoisälle laittaa nyt jotkut rajat ja toisaalta sopia teinin kanssa että käy alkuun vaikka kävelemässä korttelin ympäri papan kanssa pari kertaa viikossa, etukäteen sovittuna aikana, ja jos tämän tekee niin pappa ei nyt tyrkytä muuta.
Nyt tuossa on huonoa sekä papan täysin ylilyöty painostaminen että teinin kieltäytyminen kaikesta.
Mistä sun teini oli kiinnostunut ennen sairastumista? Lemmikeistä, taiteesta, musiikista, saunomisesta, leipomisesta...ohjaa mihin vaan mikä häntä kiinnostaa. Askel askeleelta paluu normaaliin.
Mistä meillekin saataisiin tuollainen isoisä? Edes sairaalaosastoilla ei anneta vaikeasti masentuneiden vain maata sängyssä. Itse olin nuorena vaikean masennuksen vuoksi osastolla, ja joka päivä vietiin päivätoimintaan ns. "päiväsairaalaan", jossa oli pakko osallistua vaikka mihin aktiviteetteihin useamman tunnin ajan joka arkipäivä. Ja toki iltaisin osastolla oli myös pakkotekemistä. Jos joku yritti olla huoneessaan, niin hoitajien toimesta raahattiin yleisiin tiloihin ja potilashuoneen ovi lukkoon.
Hei!
Olen itse ollut vaikeasti masentunut teini joten haluaisin jakaa muutamia ajatuksia omasta näkökulmasta että teillä ei pääsisi ongelmat pitkittymään ja masennus kroonistumaan. Teinin pappa kuulostaa aivan omalta isältäni ja kuulostaa sille että papalla on hätä teinistä ja ajatus aivan oikea, on kerta kaikkiaan pakko tehdä jotakin että toimintakyky säilyy. Silti tietysti on hyvä sopia yhteisistä pelisäännöistä.
Jos tilanne on niin paha että koulunkäynti ei onnistu ja teini ei kykene lähtemään mukaan suunniteltuihin aktiviteetteihin niin silloin siitä kasautuu teinille vain lisää epäonnistumisen kokemuksia ja ahdistusta. Joka päivä on pakko tehdä jotakin ja nousta ylös sängystä (näin myös osastohoidossa, makaamaan ei saa jäädä) mutta aluksi tavoite voisi olla ihan vaan että päivävaatteet päälle ja ulos seisomaan 5 minuutiksi joka päivä. Siitä sitten lisätään kävelyä ja kaupassa käyntiä/tai muuta mieleistä tekemistä.
Voisiko pappa juoda vaikka päiväkahvit teinin kanssa pihalla jos haluaa viettää tämän kanssa aikaa ja teini ei nyt muuhun pysty. Myös tv:n katselu sisällä tai muu jutustelu olisi yhdessä tekemistä vaikka ei ulkona tapahdukaan. Ymmärrän että teinistä tuntuu ettei jaksa, mutta olisi silti ehdottoman tärkeää ettei hän jäisi oman pään sisään. Levätä saa, mutta ei todellakaan suurinta osaa päivästä omassa masennuksessa velloen.
Pienen, realistisen ulkoilun lisäksi ruokailut kuntoon. On pakko syödä joka päivä riittävän usein että jaksaa. Masentuneena ei välttämättä ruoka maistu, mutta perheen kanssa voi sopia että on vain syötävä ja tehdä teinille vaikka valmiit eväät. Sitten kun lääkitys on toimintakykyä palauttanut niin voi miettiä opintoja.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai yritän kannustaa, mutta en painostaa. Nyt tuntuu siltä että teinin pitää kantaa vastuu isoisänikin tunteista/pettymyksistä, vaikka ei ole alunpitäenkään luvannut tälle mitään.