Ysin oppilas saa lukiossa vitosia ja kutosia

No, alkaa tehdä duunia niin pärjää

Vierailija kirjoitti:

Sain hyviä arvosanoja helposti alakoulussa.

Sain hyviä arvosanoja helposti yläkoulussa.

Sain hyviä arvosanoja helposti lukiossa ja yo-kirjoituksissa.

Sain hyviä arvosanoja helposti yliopistossa ja vieläpä ulkomailla ja vieraalla kielellä opiskellessa. Vieraalla kielellä pakerrettu gradu oli kiitettävä.

Harmi vaan, ettei tuosta ole juurikaan ollut iloa työelämässä, paskat duunit ja surkeat palkat ovat jokapäiväistä todellisuutta. Duunit menee suhteilla ja ylennykset saa se kädetön p-nuolija.

Tarinan opetus: Arvosanat eivät ole kaikki kaikessa.

Kusi on noussut päähän ja kuvittelet olevasi muita parempi joidenkin koulupapereiden perusteella. Elämässä ei kaikki menekään sinun mielesi mukaan. Kannattaa oppia se ja hivenen nöyryyttä. Olet vittumainen tyyppi viimeisen lauseesi mukaan ja ansaitset kohtalosi.

Koulunsa käynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuohon voi vaikuttaa myös ysin ja lukion välinen ero. jos on ollut jossain huonommassa koulussa koulun parhaimpia oppilaita ja sitten menee johonkin kovempitasoiseen lukioon niin tasoero voi yllättää.

Samat opetussuunnitelmat ja vaatimustasot niissä on oppilasainekseen katsomatta.

Ei ole. Peruskoulujen arvosanoissa on eroavaisuuksia. Lukiossa voi tulla sitten yllätyksiä, juuri miten paljon pitää tehdä töitä tai lähtötaso ei ole muiden kanssa sama.

Vierailija kirjoitti:

Lukio on paljon haastavampi kuin peruskoulu. Itse sain peruskoulussa 8-10:jä, lukiossa 9 oli tuskan takana, ja sain seiskoja, jopa kuutosia kursseista ennen kuin tajusin, että pitää lukea hieman enemmän.

Itse huomasin saman vasta yliopistossa, että siinä missä lukion läpi pystyi vaivatta hiihtelemään läpi kelpo arvosanoin, niin yliopistossa täytyy oikeasti laittaa pääkoppa kovaan käyttöön ja jopa nähdä hieman vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella olin 9,11 tyttö. Lukiossa sitten 8,11. Laski nätisti. Mutta itsepähän en lukenut. Kirjoitin kuitenkin M:n paperit. E, E, M ja C. Vaikka täytyy myöntää, tuo C oli isälleni pettymys. Hassua, sillä hän menestyi lukiosta paljon huonommin kuin minä.

Vanhemmat haluavat lapselleen parempaa. Häntä harmitti, koska tiesi sinussa olleen kapasiteettia enempäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Peruskouluissa ei anneta enää numeroita kuin ihan lopuksi. Rehellistä arviota ei uskalleta enää antaa kun kaikilla on joku diagnoosi ja voisi tulla paha mieli. Vanhemmat kulkee koululla reuhaamassa jos rinsessalle on tullut ahdistus kun ei ole kaikessa paras.

Meidän koulussa kyllä annetaan, ovat saaneet numerot muistaakseni 3. luokasta lähtien ja edelleen saavat 8. luokalla.

Päätin peruskoulun 8,75 keskiarvolla ja joskus 8 luokalla keskiarvo oli jopa 9,2. Hain lukioon, jonka keskiarvoraja oli silloin 8,0. Olen saanut lukiossa lempiaineista useita kymppejä, mutta ne epämieluisat aineet ovat olleet luokkaa 5, 6 ja 7. Motivaatio pitää olla kohdillaan, sillä on ihan valtava merkitys.

Toki minullakin oli alussa ongelmia digiopiskeluun siirtymisessä, koska hartiat oli kokoajan jumissa ja silmät väsyi jne. Lisäksi kirjoissa on välillä ollut tosi isoja virheitä esim. psykologian digikirjassa luki: "koska sikiöllä ja äidillä on yhteinen verenkierto."

Kirjoituksiin luin paperikirjoista, vaikka kursseilla oli digikirjapakko.

T. abiturientti

Koulunsa käynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuohon voi vaikuttaa myös ysin ja lukion välinen ero. jos on ollut jossain huonommassa koulussa koulun parhaimpia oppilaita ja sitten menee johonkin kovempitasoiseen lukioon niin tasoero voi yllättää.

Samat opetussuunnitelmat ja vaatimustasot niissä on oppilasainekseen katsomatta.

Peruskouluissa ei todellakaan ole samat vaatimustasot arvosanojen suhteen, mistä toi harhakäsitys on tullut.

Vierailija kirjoitti:

tuohon voi vaikuttaa myös ysin ja lukion välinen ero. jos on ollut jossain huonommassa koulussa koulun parhaimpia oppilaita ja sitten menee johonkin kovempitasoiseen lukioon niin tasoero voi yllättää.

Ei tarvitse tuotakaan. Meillä syksyllä 1990 lukion ekalla tytöillä saattoi numerot tippua jopa neljä pykälää ja koulut olivat samalla tontilla sadan metrin päässä toisistaan, että sama oppilasaines kummassakin vuosikymmenet. Ainakin enkussa vaatimustaso nousi huomattavasti, kun lukiossa oli vastassa aikuis-/yliopistoikäisten kanssa toiminut ope.

Lukiossa pitää tehdäkin jotain arvosanojen eteen. Peruskoulussa ei enää opeteta lapsia tekemään pitkäjänteisesti mitään. Elämässä kun pitää tehdä joskus niitä tylsiäkin asioita, että pärjää. Pelkkää ilotulitusta ja sirkustemppuja pitäisi olla nykylapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Mun poika oli yläasteella ysin oppilas matikassa ja otti pitkän matikan lukiossa, kun opettajakin kuulemma suositteli. Ekan kurssin tahkosi vitosen arvoisesti läpi ja vaihtoi sen jälkeen lyhyelle matikalle. Vaikeampaa on kuin peruskoulun puolella.

Tämä nyton aivan selvää. Jos ajatellaan, että pitkälle matikalle menevät peruskoulusta 8-10 saaneet. Lukiossa arvosanat ovat kuitenkin 4 - 10. Voisi ajatella, että peruskoulun 8:n oppilaat saavat lukiossa pitkästä matikasta 4-7, ysin oppilaat 6-8 ja kympin oppilaat 8-10.

Vierailija kirjoitti:

36 jatkaa. Yksi E.stä oli tosiaan pistettä vaille L. Korpeaa koko loppuelämän..

Eikä korpea. Käy töissä parikymmentä vuotta ja tuskin edes muistat arvosanoja.

Meillä lapsella peruskoulun päättäri 9,9, lukiokin vielä lukematta 9,2, mutta valitsi sitten sellaisen linjan yliopistossa, että nyt on pitänyt opetella lukemaan. Vaikeaa oli ensimmäinen vuosi.

Mulla kävi aikanaan noin ennen kuin tajusin alkaa oikeasti lukemaan ja opiskelemaan ihan omatoimisesti. Peruskoulu sujui ongelmitta pelkästään sillä, että seurasi tunnilla opetusta ja oli aktiivinen. Kokeisiin luku oli käytännössä vaan pientä jo opitun kertausta. Lukiossa se ei enää riittänyt vaan piti alkaa opiskelemaan omatoimisestikin sen lisäksi että seurasi tunnilla opetusta. Eka puoli vuotta meni räpiköidessä, kunnes pikkuhiljaa pääsin ns. lukiorytmiin kiinni. Tämä oli ennen tietokoneiden yleistymistä kouluopetuksessa, joten en päässyt ainakaan tietokoneen käyttöä syyttämään omasta laiskuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Mun poika oli yläasteella ysin oppilas matikassa ja otti pitkän matikan lukiossa, kun opettajakin kuulemma suositteli. Ekan kurssin tahkosi vitosen arvoisesti läpi ja vaihtoi sen jälkeen lyhyelle matikalle. Vaikeampaa on kuin peruskoulun puolella.

Eikö se ensimmäinen kurssi nimenomaan ole helppo? Ainakin meillä päin se on kaikille yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Laiska-Jaakko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi vähän toisin päin, tytär oli aika kovatasoisessa yläkoulussa ja matikka oli aina oikea murheenkryyni, kutosta ja seiskaa sai. Nyt lukiossa 8-9.

Pitkä vai lyhyt?

Näin juuri. Tuo olisi olennaista tietää. On nimittäin hyvä tietää, että pitkän matikan seiska vastaa lyhyen matikan kymppiä.

Ero on vieläkin suurempi. Kirjoitin pitkästä matikasta B:n ja olisin helposti kirjoittanut lyhyestä L:n. 

Oma poika on järjettömän itsepäinen. Pitkän matematiikan keskiarvo on 6,5 muttei vaihtanut lyhyeen matematiikkaan vaikka opo sitä ehdottikin. Ottaa aivoon pojan itsepäisyys! Opiskelisi sitten jos haluaa jatkan pitkällä kurssilla eikä menisi kokeisiin täysin lukemattoman ja harjoittelemattomana.

PItkän matikan seiska on kovaa valuuttaa mihin hyvänsä jatko-opintoihin. Itse kirjoitin aikanaan viisi ällää ja pitkästä matikasta c:n. Sillä matikan arvosanalla on menty yli monet uskottavuusesteet elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Mun poika oli yläasteella ysin oppilas matikassa ja otti pitkän matikan lukiossa, kun opettajakin kuulemma suositteli. Ekan kurssin tahkosi vitosen arvoisesti läpi ja vaihtoi sen jälkeen lyhyelle matikalle. Vaikeampaa on kuin peruskoulun puolella.

Itselläni yläasteen päästötoikkarissa matikka oli 7 tai 8. Lukiossa 10(pitkä). Yläasteella numerot annettiin pärstäkertoimella. Etupenkin tytöt sai ne kympit ja takapenkin pojat seiskat.

Itselläni oli yläasteella keskiarvo aina yli 9. Lukiossa meni lähes yhtä hyvin sen enempää ponnistelematta. Poikkeuksena pitkä matematiikka, eri kursseista arvosanat 6-9, kun yläasteella sain aina kokeista kympin. Joitain asioita en vaan ymmärtänyt, eikä opettaja koskaan neuvonut. Kirjasta kopioi kaavat taululle, ja sen jälkeen piti osata. Toinen poikkeus äidinkieli, jossa opettajalla periaatteena se, ettei hyviä numeroita juuri jaeltu. Kirjoitin kuitenkin L:n.

Numeroiden tippuminen lukiossa oli varsin yleistä jo ennen digitaalisuutta, sähköisiä yo-kokeita ja muita nykyajan kotkotuksia. Peruskoulussa kysytään yleensä kokeessa pieniä yksittäisiä asioita muutaman lauseen vastauksina, ja koealueet ovat usein alle 50 sivua. Lukiossa pitää kirjoittaa esseevastauksia laajoista kokonaisuuksista, ja koealueet ovat 150-200 sivua, joten pintapuolinen haukionkala-ulkoluku käy useimmille mahdottomaksi. Jos ei osaa opiskelutekniikkaa, hahmota isompia kokonaisuuksia detaljien takana tai osaa priorisoida, ei pärjää.

Nuorella elämässä ongelmia ja koulu ei nappaa! Nyt juttelet lapsesi kanssa ja selvität mistä johtuu.