Mä en käsitä, miten jotkut jaksaa hoitaa kokoaikatyön, lapset ja kodin!

Minulle tärkeää on lyhyet työmatkat.

Olen myös suht näppärä keittiöhommissa eli ruokajuttuihin ei mene paljon aikaa.

Koko ajan ei tarvi olla imuroimassa.

Kun lapsia on enemmän kuin yksi, he viihtyvät jo omissa leikeissään eivätkö roiku koko ajan aikuisessa vaatimassa viihdykettä.

Myöskään en kuljettele lapsia useita kertoja viikossa pitkin kaupunkia useisiin eri harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies matkustaa työssään todella paljon ja usein joten emme tee lapsia, koska minä joutuisin olemaan niin paljon yksin lasten kanssa. Mielestäni on ihan viisasta ajatella näin. Tiedän etten jaksaisi, joten fiksumpi valinta tämä on. Meille molemmille täysin ok.

Olemme tehneet täysin saman valinnan! Ja minun haaveammattini sisältää jatkuvaa matkustelua ja olen päättänyt valita sen ammatin mieluummin, koska törkeää että mies saisi tehdä unelmaduuniansa mutta minä en!

60-70-luvulla jaksoi kaikki.

Tosin silloin ei ollut yhteiskunnan tukia kuten nyt. Oli kotiapulaisia.

Vanhemmilla ei ollut harrastuksia.

Mutta monilla oli mökki, kasvimaa etc.

Kun ei ollut somea eikä wilmaa, jäi aikaa elää.

Mutta ap mee lääkäriin selvittään väsymystäsi.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen lääkäreitä ja hoitajia joilla on lapsia. Ensin hoitavat porukkaa koko päivän töissä ja sitten tulevat kotiin hoitamaan omia lapsiansa? Huhhuh. En yhtään ihmettele, että osa alan ihmisistä jää mielellään lapsettomiksi.

Minä ihmettelen päiväkodin henkilökuntaa ja koulujen opettajia! Kuinka he jaksavat?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen lääkäreitä ja hoitajia joilla on lapsia. Ensin hoitavat porukkaa koko päivän töissä ja sitten tulevat kotiin hoitamaan omia lapsiansa? Huhhuh. En yhtään ihmettele, että osa alan ihmisistä jää mielellään lapsettomiksi.

Öh. Heillähän on helppo työ. Toki siinä jaksaa.

Helppo työ? Montako päivää olet tehnyt heidän töitään? 😂😂

Vierailija kirjoitti:

29, aivan samaa mieltä. Toki isompien lasten kanssakin on kaikenlaista hommaa, ne vain muuttavat sisältöään, mutta heistä on paljon seuraa ja hupiakin. En voi kuvitellakaan parempaa seuraa kuin oma perheeni.

Ja lapsiltaan tosiaan oppii myös paljon. Tunnen populaarikulttuuria paremmin kuin lapsettomat kolmekymppiset työtoverini, mikä on oikeastaan aika hassu juttu - mutta kahden teinin kanssa perehtyy väkisinkin.

N51

Tarviitko pop.kulttuurintuntemusta?

Yllättäen sosiaalisuus ei ole kiinni lapsista.

Olen sairaanhoitaja enkä voisi kuvitellakaan jälkikasvua itselleni tähän rumbaan. Minulla on työni lisäksi todella paljon muita menoja eikä käytännössä olisi yhtään aikaa perheelle. Voisin toki vaihtaa "lepposampiin" sairaanhoitajan töihin, mutta tykkään niin paljon nykyisestä työpaikastani etten missään nimessä halua vaihtaa. Haaveilen myös siitä, että haen vielä jonain päivänä lääkikseen joten se tulee luonnollisesti viemään myös paljon aikaa, ja haluaisin vielä erikoistuakin.

Jos tietää ettei jaksa muuta kuin omat harrastukset ja somettamisen, niin ei kannata edes parisuhdetta hankkia. Tai lemmikkieläintä.

Puoliso kaipaa huomiota ja läheisyyttä, sen mukana tulee lauma sukulaisia ja kavereita vaateineen. Lemmikkieläin tarvitsee hoitoa, ulkoilutusta ja ruokaa, huvitti tai ei.

Täysi vapaus on yksin eläjällä.

Mielestäni kotiäitinä on mukavaa. Vauva-aika oli rankkaa. En edelleenkään jaksaisi olla töissä, opiskelen tässä hiljakseen kyllä sivussa myös yliopistossa. Tässä on paljon kyllä sinänsä varjopuolia, pitää osata valita mies todella hyvin tai toki olla myös hyvä tuuri että saa hyvän miehen joka sopii tällaiseen perhe-elämään ja järjestelyyn. Sitten myös osa ihmisistä suhtautuu aika oudoksuen kotiäitiyden ja vähättelee.

Eikös ne ole niitä kuuluisia ruuhkavuosia? Päivät, viikot ja vuodet vaan vierii silmien ohi kun tekee samaa oravanpyörää 24/7. Ihan vaan tiedoksi kaikille. Kannattaa tarkkaan harkita tällaiset valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kotiäitinä on mukavaa. Vauva-aika oli rankkaa. En edelleenkään jaksaisi olla töissä, opiskelen tässä hiljakseen kyllä sivussa myös yliopistossa. Tässä on paljon kyllä sinänsä varjopuolia, pitää osata valita mies todella hyvin tai toki olla myös hyvä tuuri että saa hyvän miehen joka sopii tällaiseen perhe-elämään ja järjestelyyn. Sitten myös osa ihmisistä suhtautuu aika oudoksuen kotiäitiyden ja vähättelee.

Entä jos nainen ihan oikeasti ei halua olla kotiäitinä? Itse en jaksaisi sellaista päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää ettei jaksa muuta kuin omat harrastukset ja somettamisen, niin ei kannata edes parisuhdetta hankkia. Tai lemmikkieläintä.

Puoliso kaipaa huomiota ja läheisyyttä, sen mukana tulee lauma sukulaisia ja kavereita vaateineen. Lemmikkieläin tarvitsee hoitoa, ulkoilutusta ja ruokaa, huvitti tai ei.

Täysi vapaus on yksin eläjällä.

Kyllä minua huvittaa lemmikit ja parisuhde. Olen ollut kohta 10v parisuhteessa ja koiria minulla on aina ollut eikä mitään ongelmaa. Lapset tähän olisi kuitenkin jo ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No 19-vuotiaan ei tarvitse moisista huolehtia. Työelämässä on yleensä helpompaa kuin yliopistossa, koska koko ajan joutuu luentojen lisäksi valmistautumaan tentteihin, tekemään tutkielmia ym., joten tavallaan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan. Työssä voi tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen voi olla vapaalla. Perheen ja lasten hankkimisen aika on myöhemmin eikä sinun tarvitse hankkia niin huonoa puolisoa, että joudut yksinhuoltajaksi. Hyvässä perheessä kotityöt jaetaan ja ollaan yhteisvastuussa kaikesta.

Älä tuhia murehdi vielä.

Mun työviikkoni on tällä viikolla ollut jo 70 tuntinen. Mennyt aamulla neljään, päässyt puolen päivän aikaan ja mennyt yöksi takaisin 23-07. Nyt on yksi vapaapäivä ennen uutta samanlaista putkea ja myös joulunpyhät töissä. Miten on yliopisto-opiskelu rankempaa?

Ja olen silti jaksanut hoitaa lapset, kodin, harrastukset ym normaalin elämän tälläkin viikolla.

Onneksi en ole sinä, onneksi en asu teillä ja onneksi en ole niissä töissä, missä sinä olet. T: Omaa vaapaa-aikaakin arvostava.

Niin että millä ajalla sinä hoidat harrastukset ym normaalin elämän? Ja millä ajalla nukut? Vai oletko keksinyt jonkin aikakoneen, jolla vuorokauteen saa lisätunteja 24 tunnin päälle? Olisiko keksintösi ostettavissa? Nimittäin niille lisätunneille olisi minullakin kovasti käyttöä.

Näpäyttelyyn sulla on aikaa?

Niin? Nyt on lauantai. En ole lauantaina töissä.

Minä jäin kotiin kun vanhempi vitosella ja nuorempi tokalla. Sain töistä eropaketin joten käytännössä tienasin oikein hyvin sen ja työttömyyspäivärahan turvin kaksi vuotta.

En tiedä missä välissä mä niitä lapsia tekisin... Olen valmistumassa vuoden sisään koulusta, tiedossa on ulkomailla oleilua ainakin parin vuoden verran. Sitten tulen ehkä mahdollisesti takaisin Suomeen ja kouluttaudun lisää. Sitten haluan matkustella. En oikein tiedä missä välissä niitä lapsia olisi hyvä tehdä... Minulle sopisi lapset joskus 40v, mutta se on biologian kannalta taas vähän jo siinä ja siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kotiäitinä on mukavaa. Vauva-aika oli rankkaa. En edelleenkään jaksaisi olla töissä, opiskelen tässä hiljakseen kyllä sivussa myös yliopistossa. Tässä on paljon kyllä sinänsä varjopuolia, pitää osata valita mies todella hyvin tai toki olla myös hyvä tuuri että saa hyvän miehen joka sopii tällaiseen perhe-elämään ja järjestelyyn. Sitten myös osa ihmisistä suhtautuu aika oudoksuen kotiäitiyden ja vähättelee.

Entä jos nainen ihan oikeasti ei halua olla kotiäitinä? Itse en jaksaisi sellaista päivääkään.

No sitten ei tietenkään kannata olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29, aivan samaa mieltä. Toki isompien lasten kanssakin on kaikenlaista hommaa, ne vain muuttavat sisältöään, mutta heistä on paljon seuraa ja hupiakin. En voi kuvitellakaan parempaa seuraa kuin oma perheeni.

Ja lapsiltaan tosiaan oppii myös paljon. Tunnen populaarikulttuuria paremmin kuin lapsettomat kolmekymppiset työtoverini, mikä on oikeastaan aika hassu juttu - mutta kahden teinin kanssa perehtyy väkisinkin.

N51

Tarviitko pop.kulttuurintuntemusta?

Yllättäen sosiaalisuus ei ole kiinni lapsista.

Tarvitsen, olen toimittaja ja kaikenlainen yleissivistys on tarpeen. Lisäksi kulttuuri avartaa ja viihdyttää.

En missään ole väittänyt sosiaalisuuden olevan kiinni lapsista. Mutta minulle oma perheeni on parasta ja mukavinta seuraa.

N51

Mä olen kokopäivätyössä, opiskelen yliopistossa, perheessä kaksi lasta, omakotitalo.

Miten jaksan? No en jaksakaan :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kotiäitinä on mukavaa. Vauva-aika oli rankkaa. En edelleenkään jaksaisi olla töissä, opiskelen tässä hiljakseen kyllä sivussa myös yliopistossa. Tässä on paljon kyllä sinänsä varjopuolia, pitää osata valita mies todella hyvin tai toki olla myös hyvä tuuri että saa hyvän miehen joka sopii tällaiseen perhe-elämään ja järjestelyyn. Sitten myös osa ihmisistä suhtautuu aika oudoksuen kotiäitiyden ja vähättelee.

Entä jos nainen ihan oikeasti ei halua olla kotiäitinä? Itse en jaksaisi sellaista päivääkään.

No sitten a) et hanki lapsia b) hankit miehen joka suostuu jäämään kotiin c) hankit lastenhoitajan yms.

Itse elin vuosikaudet stressissä ja masennuksessa, kun tein rankkaa hoitotyötä kolmivuorossa, oli eri ikäisiä lapsia ja heidän kaikki harrastukset, koulut, päiväkodit, vanhempainillat, lääkärit, neuvolat, vaatettamiset, hoivaamiset, joulut ja pääsiäiset. Mies opiskeli ja yksin toin leivän pöytään. Lopulta tuli burn out, ero ja masennusdiagnoosi. Olen muuttanut pienelle paikkakunnalle enkä ole kyennyt työelämään enää aikoihin. Masennus on onneksi lievittynyt. Pakko oli pudottautua oravanpyörästä. Nykyään on toiset haasteet, lähinnä miten olla jollain tavalla kelvollinen tässä suoristuskeskeisessä yhteiskunnassa, kun ei kykene olemaan tehokas, joustava ja tuottava.