Lue keskustelun säännöt.
Mä en käsitä, miten jotkut jaksaa hoitaa kokoaikatyön, lapset ja kodin!
15.12.2018 |
Olen 19-vuotias yliopisto-opiskelija, ja tuntuu jo nyt, ettei kaikkea millään jaksaisi tehdä! Väsyttää ihan koko ajan... Opiskelen lähes joka päivä (eli siis usein myös viikonloppuisin ja lomilla), mutta päivittäinen tuntimäärä jää reilusti alle 8 h, ehkä keskimäärin 4–6 h..? En jaksaisi keskittyä tehokkaasti pidempään. Ruokaa laitan itse vain viikonloppuisin, sillä se on työlästä ja aikaa vievää. Arkisin syön yliopistolla ruoan tai kaksi ruokaa ja kotona vain välipalatyyppisesti. Viikonlopun ruoatkin ovat tyyliä purkkihernekeitto tai nistipata. Urheiluharrastus vie useamman tunnin viikossa, mutta ei silti mitenkään mahdottomasti (en kilpaile). Silti koko ajan huomaan, että taas pitäisi imuroida ja taas kaikki vaatteet on pyykkikorissa. Miten ihmeessä elämää jaksaisi, jos tässä pyörisi jaloissa vielä lapsia?!
Kommentit (83)
Ensimmäiseksi kannattaa huolehtia siitä, että saa nukuttua tarpeeksi. Sitten ravinnon pitää olla ravitsevaa. Voit myös miettiä, miten arkea voi suoraviivaistaa. Työ ja opiskelu ovat eri asioita. Opiskellessa joutuu omaksumaan koko ajan uutta ja intensiivistä opiskelua ei jaksa monta tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulevaisuudessa tehdään 6 tunnin työpäiviä.
Mä valitettavasti uskon, että sitä päivää ei koskaan tule. Korkeintaan tulee varmaan 9h työpäivät kohta 😂 työelämä on menny ihan hulluksi ja samaan aikaan ihmetellään kun syntyvyys laskee.
Koneellistuminen ja automatisointi laskee koko ajan ihmisen tekemää työmäärää kokonaisuudessaan. Tätä eivät päättäjät jostain kumman syystä halua tunnustaa, vaan yrittävät vain lisätä ihmisten työpäivien pituutta. Tästä seuraa se, että yhä pienempi osa ihmisistä on lopulta töissä ja loput on työttöminä. Ja niillä töissäkäyvilläkin se työ on yhä useammin vain tyhjänpanttina istumista, seinien tuijottamista ja peukaloiden pyörittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan ap sinun varata aika lääkärille? Rauta-arvot, siis myös varastorauta ferritiini kannattaa tutkia, jos olo on kovin vetämätön. Samoin kilpirauhasarvot.
Muutaman tunnin opiskelulla per päivä ei pitäisi olla noin väsynyt.
Nukutko kunnolla vai kärsitkö uniongelmista?
Voisiko tuo olla masennusta?
Sinänsä on kyllä niin, että ihminen kasvaa haasteiden myötä. Kun lapsia saa, on pakko jaksaa, ja alkaakin jaksaa! Minulla on haastava asiantuntijatyö, jossa on epäsäännöllinen vuorotyöaika, kaksi lasta ja kaksi luottamustehtävääkin vielä siihen päälle - ja ikää jo 51 vuotta. Hyvin jaksan silti. Kodin siivoan kerran viikossa, ruokaa laitan itse puolet viikon päivistä (mies ne muut päivät, jolloin olen 12-tuntisesaa työvuorossa ja illat töissä).
Oma motivaatio tietysti on ihan olennaista. Jos ei sitä ole, ei jaksa. Mutta rakastan lapsiani ja viihdyn heidän seurassaan, joten en pidä pahana kotitöitä ja lastenhoitoa (no nyt he ovatkin jo teinejä, joten pienten lasten hoidon sijasta minulla on kuskaamista, kokeisiin kuulustelua ja kotihommaa).
Tsemppiä, älä murehdi liikaa, mutta käy siellä lääkärissä.
N51
En ole ap, mutta mulla on tutkittu kaikki ja masentunut en todellakaan ole. Silti olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä.
No ei se silti ole normaalia, että joku tekee töitä/opiskelee 4-6 tuntia päivässä ja hoitaa vain itsensä - ja kokee, että on "koko ajan väsynyt". Terve ihminen ei ole KOKO AJAN väsynyt.
Korostan, että lapsia ei tietenkään kenenkään kannata hankkia, jos ei halua - eli en ottanut siihen mitään kantaa. Vastasin vain ap:n kysymykseen, että hyvin jaksaa, koska jaksaminen riippuu pitkälti motivaatiosta, ja ihmisillä on taipumus kasvaa haasteiden edessä.
N51
Jos tuollaisia vätyksiä olisi suomi ollut täynnä sodan jälkeen niin kysyn vaan että mitenkähän tämäkin maa olisi rakennettu tähän uskoon missä nyt saamme asustaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 19-vuotiaan ei tarvitse moisista huolehtia. Työelämässä on yleensä helpompaa kuin yliopistossa, koska koko ajan joutuu luentojen lisäksi valmistautumaan tentteihin, tekemään tutkielmia ym., joten tavallaan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan. Työssä voi tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen voi olla vapaalla. Perheen ja lasten hankkimisen aika on myöhemmin eikä sinun tarvitse hankkia niin huonoa puolisoa, että joudut yksinhuoltajaksi. Hyvässä perheessä kotityöt jaetaan ja ollaan yhteisvastuussa kaikesta.
Älä tuhia murehdi vielä.
Mun työviikkoni on tällä viikolla ollut jo 70 tuntinen. Mennyt aamulla neljään, päässyt puolen päivän aikaan ja mennyt yöksi takaisin 23-07. Nyt on yksi vapaapäivä ennen uutta samanlaista putkea ja myös joulunpyhät töissä. Miten on yliopisto-opiskelu rankempaa?
Ja olen silti jaksanut hoitaa lapset, kodin, harrastukset ym normaalin elämän tälläkin viikolla.
Onneksi en ole sinä, onneksi en asu teillä ja onneksi en ole niissä töissä, missä sinä olet. T: Omaa vaapaa-aikaakin arvostava.
Niin että millä ajalla sinä hoidat harrastukset ym normaalin elämän? Ja millä ajalla nukut? Vai oletko keksinyt jonkin aikakoneen, jolla vuorokauteen saa lisätunteja 24 tunnin päälle? Olisiko keksintösi ostettavissa? Nimittäin niille lisätunneille olisi minullakin kovasti käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollaisia vätyksiä olisi suomi ollut täynnä sodan jälkeen niin kysyn vaan että mitenkähän tämäkin maa olisi rakennettu tähän uskoon missä nyt saamme asustaa?
Nyyh nyyh.
Miksi ihmeessä joku alapeukuttaa vastauksia, joissa äidit sanovat jaksavansa hyvin? Onko lapsettomille noin vaikeaa huomata, että äitiys ei ole mikään helvetti? Olette velat oikeasti nyt aika lapsellista sakkia. Ei kenenkään tarvitse hankkia lapsia, mutta ei se ole mikään maanpäällinen helvettikään, vaikka itse ette lapsista piittaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se helppoa olekaan. Mutta kyllä lapsiperhe-elämä on useimmiten se elämän suola, syy miksi millään on mitään merkitystä. Lasten hoito on työlästä alkuun mutta sitä vaihetta kestää aika vähän. Kotiin on mukava tulla työpäivän jälkeen kun vastassa on rakkaita ihmisiä. Isommat lapset osallistuvat kotitöihin, joten kaikkea ei tarvitse enää tehdä itse. Lasten kanssa pääsee osaksi heidän sukupolvensa jutuista ja voi itsekin tuntea olevansa vielä edes hiukan ajan hermolla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä joku alapeukuttaa vastauksia, joissa äidit sanovat jaksavansa hyvin? Onko lapsettomille noin vaikeaa huomata, että äitiys ei ole mikään helvetti? Olette velat oikeasti nyt aika lapsellista sakkia. Ei kenenkään tarvitse hankkia lapsia, mutta ei se ole mikään maanpäällinen helvettikään, vaikka itse ette lapsista piittaakaan.
Mitäs jos ne äidit alapeukuttaakin jotka ei jaksa? Ihan turhaa valehdella että kaikista vaan tulee jotain koneita kun se lapsi ilmaantuu kun niin ei todellakaan käy. Ei kaikki vaan jaksa tätä nykyajan pyöritystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 19-vuotiaan ei tarvitse moisista huolehtia. Työelämässä on yleensä helpompaa kuin yliopistossa, koska koko ajan joutuu luentojen lisäksi valmistautumaan tentteihin, tekemään tutkielmia ym., joten tavallaan vapaa-aikaa ei ole ollenkaan. Työssä voi tehdä kahdeksan tunnin työpäivän ja sen jälkeen voi olla vapaalla. Perheen ja lasten hankkimisen aika on myöhemmin eikä sinun tarvitse hankkia niin huonoa puolisoa, että joudut yksinhuoltajaksi. Hyvässä perheessä kotityöt jaetaan ja ollaan yhteisvastuussa kaikesta.
Älä tuhia murehdi vielä.
Mun työviikkoni on tällä viikolla ollut jo 70 tuntinen. Mennyt aamulla neljään, päässyt puolen päivän aikaan ja mennyt yöksi takaisin 23-07. Nyt on yksi vapaapäivä ennen uutta samanlaista putkea ja myös joulunpyhät töissä. Miten on yliopisto-opiskelu rankempaa?
Ja olen silti jaksanut hoitaa lapset, kodin, harrastukset ym normaalin elämän tälläkin viikolla.Onneksi en ole sinä, onneksi en asu teillä ja onneksi en ole niissä töissä, missä sinä olet. T: Omaa vaapaa-aikaakin arvostava.
Niin että millä ajalla sinä hoidat harrastukset ym normaalin elämän? Ja millä ajalla nukut? Vai oletko keksinyt jonkin aikakoneen, jolla vuorokauteen saa lisätunteja 24 tunnin päälle? Olisiko keksintösi ostettavissa? Nimittäin niille lisätunneille olisi minullakin kovasti käyttöä.
Näpäyttelyyn sulla on aikaa? Nukun aamusta puoleen päivään asti, teen ruoan, lapset tulee koulusta, syömme, läksyjä tai harrastukseen viemistä jolloin käyn itse pilateksessa tai salilla samalla, mies tullut sillä aikaa kaupan kautta kotiin, iltapalat yhdessä, menen nukkumaan n 19.00, mies laittaa lapset nukkumaan, herään 22, suihku ja töihin. Ei vaikeaa. Tuona aamu/yö työpäivänä en harrasta enkä kuskaa vaan on kotipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi kannattaa huolehtia siitä, että saa nukuttua tarpeeksi. Sitten ravinnon pitää olla ravitsevaa. Voit myös miettiä, miten arkea voi suoraviivaistaa. Työ ja opiskelu ovat eri asioita. Opiskellessa joutuu omaksumaan koko ajan uutta ja intensiivistä opiskelua ei jaksa monta tuntia päivässä.
Mun mielestä työelämä on paljon rankempaa. Opiskeluaika oli rentoa, mutta työpäivien jälkeen on aina ihan loppu. Joten äläpä yritä huijata aloittajaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tätä järjellä ajattelee niin eihän tässä ole järkeä. Elämä on taistelua 24/7 työelämän, parisuhteen, kodin ja lastwn hoidon välillä. Sekaan mahtuu suuria onnen ja ilon hetkiä, mutta liekkö nuita esiintyisi jos olisi valinnut toisen tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29, aivan samaa mieltä. Toki isompien lasten kanssakin on kaikenlaista hommaa, ne vain muuttavat sisältöään, mutta heistä on paljon seuraa ja hupiakin. En voi kuvitellakaan parempaa seuraa kuin oma perheeni.
Ja lapsiltaan tosiaan oppii myös paljon. Tunnen populaarikulttuuria paremmin kuin lapsettomat kolmekymppiset työtoverini, mikä on oikeastaan aika hassu juttu - mutta kahden teinin kanssa perehtyy väkisinkin.
N51
Rankkaahan se onkin. Minä olen - onneksi - työttömänä, joten pyöritän perheen perusjutut: kaupat, siivoukset, pyykin, silityksen, lasten kausivaatteiden ostamiset, ruuanlaiton, lasten koulun ja tarhan menot mukaanlukien kaikki hammaslääkärit, vasu-keskustelut, luokan pikkujoulut, myyjäiset ja R-puheterapeutit (kaikki nämä ovat aina virka-aikaan).
Mies tekee 8 h työpäivää ja tuo rahat kotiin.
Näin meillä mennään. Olenkin välillä todennut, että ihan hirveää olisi jos en olisi kotona, kun olen saanut lyhyitä pätkiä asiantuntija-alani töitä.
Koti olisi yksi sekasotu, ruoka usein einestä, kaikki vaatteet likapyykkikorissa, kauppakäynnit ruuhka-aikaan sekä hammastarkastuksiin, tarhakeskusteluihin ja puheterapeuteille pitäsi järjestellä menemiset aina työaikana. Hermoja raastavaa stressiä!
Nyt koululainen ja esikoululainen ovat innoissaan, kun olen saattelemassa kouluun ja iltapäivisin kotona vastassa kera ravitsevan välipalan.
Eniten ihmettelen lääkäreitä ja hoitajia joilla on lapsia. Ensin hoitavat porukkaa koko päivän töissä ja sitten tulevat kotiin hoitamaan omia lapsiansa? Huhhuh. En yhtään ihmettele, että osa alan ihmisistä jää mielellään lapsettomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen lääkäreitä ja hoitajia joilla on lapsia. Ensin hoitavat porukkaa koko päivän töissä ja sitten tulevat kotiin hoitamaan omia lapsiansa? Huhhuh. En yhtään ihmettele, että osa alan ihmisistä jää mielellään lapsettomiksi.
Öh. Heillähän on helppo työ. Toki siinä jaksaa.
37, kyllä se työpäivä minullakin on vain kahdeksantuntinen, ja työ on mieluista. Neljältä lähden, haen lapset tarhasta ja koulun ip-kerhosta ja tulen kotiin, ei tämä sen kummempaa ole kuin muutkaan työt. Ehkä nyt vain vähän paremmin palkattua....
Eri juttu sitten, jos työ on kovin epäsäännöllistä vuorotyötä ja sisältää päivystystä. Likikään kaikilla lääkäreillä ei kumminkaan ole noin.
T. terveyskeskuslääkäri
Lue vähän lisää av-palstaa niin opit vielä laiskemmaksi ja yllät joku päivä vielä jopa av-mammojen tasolle jossa koko päivä menee palstalla maatessa ja valittaessa.