Lue keskustelun säännöt.
Mä en käsitä, miten jotkut jaksaa hoitaa kokoaikatyön, lapset ja kodin!
15.12.2018 |
Olen 19-vuotias yliopisto-opiskelija, ja tuntuu jo nyt, ettei kaikkea millään jaksaisi tehdä! Väsyttää ihan koko ajan... Opiskelen lähes joka päivä (eli siis usein myös viikonloppuisin ja lomilla), mutta päivittäinen tuntimäärä jää reilusti alle 8 h, ehkä keskimäärin 4–6 h..? En jaksaisi keskittyä tehokkaasti pidempään. Ruokaa laitan itse vain viikonloppuisin, sillä se on työlästä ja aikaa vievää. Arkisin syön yliopistolla ruoan tai kaksi ruokaa ja kotona vain välipalatyyppisesti. Viikonlopun ruoatkin ovat tyyliä purkkihernekeitto tai nistipata. Urheiluharrastus vie useamman tunnin viikossa, mutta ei silti mitenkään mahdottomasti (en kilpaile). Silti koko ajan huomaan, että taas pitäisi imuroida ja taas kaikki vaatteet on pyykkikorissa. Miten ihmeessä elämää jaksaisi, jos tässä pyörisi jaloissa vielä lapsia?!
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 3 lasta ja vaativa asiantuntijatyö, eikä arki koskaan ole tuntunut raskaalta (toki joitain raskaita hetkiä on, mutta yleisesti elämä on helppoa ja mukavaa). Luulen, että tähän on seuraavat syyt:
-isot ikäerot (n. 5v) lapsilla -> ehditty keskittyä rauhassa jokaiseen lapseen kun nämä ovat olleet pieniä ja tarvitsevia, toisaalta ehditty edistää uraa lasten välillä
-kaikki lapset hoidettu 3-vuotiaiksi kotona -> ei hirveää sairastelukierrettä, ei taaperoiden pukemista ja kuskaamista tiukalla aikataululla, ei huonoa omaatuntoa siitä miten pienet pärjäävät hoidossa. Kotonaoloaika on jaettu miehen kanssa about puoliksi.
-joustavat työajat ja mahdollisuus tehdä töitä kotona
-suht hyvä taloudellinen tilanne
-prioriteetit selvillä - olen aina varautunut siihen, että jos lasten etu sitä vaatii, niin työ joustaa. Olivat seuraukset millaiset tahansa.
Jos on ollut 3 x 3 vuotta pois töistä, ei varmasti missään kovin vaativassa asiantuntijatyössä ole. Nykyään tosin kai kaikkia toimistotöitä sanotaan vaativiksi asiantuntijatöiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi teen lyhennettyä työpäivää (80%) saa tehdä kunnes lapsi kolmosella muistaakseni. Iyhennetyn työajan ansiota ehdin joskus salillekin töiden jälkeen ennen kun haen lapset ja ilta työt alkaa heidän kanssa. Nukkumaan menen klo 21-22 koska ilman unta ei mitenkään jaksaisi
Kotihommat on kyllä vähän sellaisia, että vanhempana ne sujuu kätevämmin. Harjoitus näet. Sitä tuo tullessaan ja vie mennessään. Eli siis tekee ne samantien, suihkuun mennessä riisuessa laittaa vaatteet samantien pyykkikoneeseen ja koneen päälle (ja tietysti ne pyykkikorissakin olevat sinne koneeseen samalla), kun on syönyt niin tiskaa astian samantien tai laittaa astianpesukoneeseen jne. Eli ei jätä mitään roikkumaan niin ei koskaan tule kamalaa kaaosta. Ja kun tuota harrastaa jonkun aikaa, niin se tapahtuu automaattisesti, ilman että tarvitsee ajatella erikseen. Monien nykynuorien ei ole tarvinnut tehdä kotitöitä, niin niihin ei ole tottunut. Tottumiskysymys siis. Lisäksi nuorena naisena jos väsyttää vaikka syö terveellisesti, liikkuu ja nukkuu, niin se rauta-arvojen tsekkaaminen ei ole pöllömpi ajatus.
Toinen ajatus mikä itselläni tuli mieleen tuosta väsymisestä, että onko opiskeluala oikea? Siis se mitä haluaa tehdä? Usein jos suorittaa jonkun toisen haaveita ja toiveita (vanhemmat, sosiaalisten verkostojen ja yhteiskunnan odotukset) ja tekee asioita joita "odotetaan tehtävän" ja joita "kuuluu" tehdä sen sijaan että tekisi sitä, mitä itse haluaa tehdä, se väsyttää henkisesti. Kannattaa etsiä asioita joista itse oikeasti nauttii ja joita haluaa tehdä ja unohtaa itsensä ulkopuolelta tulevat odotukset.