Oletko muuttanut omistusasunnosta vuokralle? MIksi?

Vierailija kirjoitti:

Itseäni iso asuntolaina ahdistaa, ja mietin vuokralle muuttamista ahdistuksen lopettamiseksi. Onko kukaan muu tehnyt niin? Onko siinä mitään järkeä?

Oli pakko. Tuli ero ja oli asuntolaina, asunto meni myyntiin ja oli lopulta pakko myydä huonoon hintaan. Mä en pystynyt puolikasta lunastamaan eikä eksä halunnut lunastaa sitä. Oli siis pakko kahden vuoden myynnin jälkeen myydä asunto siihen hintaan kun joku suostui sen ostamaan. Velkaa jäi vielä maksettavaksi molemmille. Olen aika pienituloinenkin, nettopalkka n. 1500 € kuukaudessa joten en pysty asuntolainaa ottamaan enkä sitä saisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskeppa paljonko loppuelämäsi vuokrat maksaa. Käytä laskennassa vaikka maltillista 2% korotusta vuosittain.

Jos ikää on vaikka 30 ja odottaa elävänsä 80 vuotiaaksi. Oletetaan että vuokra on nyt 700€/kk ja nousee 2% vuodessa. 50 vuoden vuokrat tulee maksamaan yli 700.000€.

Ja laina taas pienenee ihan inflaation voimasta vaikka et lyhentäisi senttiäkään sen saman 2% vuodessa.

Nyt matalan koron aikana ei edes kannata lyhentää lainaa jos pystyy sijoittamaan rahat.

Mitenkäs arvon sijoittaja ei tiedä, että inflaatio ja korot ovat kytköksissä toisiinsa? Eivät ole täsmälleen sama, mutta jos inflaatio lähtee laukkaamaan niin korot nousevat.

Kyllä. Ei ollut meidän juttu. Onneksi päästiin pankin omistmasta talosta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun verrataan omaa omakotitaloa ja vuokrakerrostalokämppää ja kehutaan kuinka vaivatonta on olla vuokralla. Ei se omassa kerrostalokämpässä asuminen sen työläämpää ole kuin vuokratussakaan, paitsi joutuu ehkä käymään yhtiökokouksessa kahdesti vuodessa ja ostamaan itse uuden jääkaapin jos entinen hajoaa. Ja tekemään remppaa jos haluaa. Me maksetaan meidän omasta rivarikolmiosta kuukaudessa lainaa ja vastiketta suunnilleen sama summa kuin vastaavan kämpän vuokra olisi. Kaupungin vuokra-asunnon voisi saada halvemmalla, asuttiin semmoisessa hetki ja se oli aivan kamalaa, naapurit oli juoppoja sekopäitä kaikki.

No eipä omistustalossakaan välttämättä ole rauhallista. Kiitos nykyisen sijoitusasuntobuumin, vuokralaisiksi otetaan ns. "varmoja vuokranmaksajia" eli sossu maksaa. En ikinä enää osta asuntoa talosta, jossa on yksiöitä.

Viihdyn paljon paremmin tässä vuokrakaksiossa rauhallisessa taloyhtiössä, kuin koskaan viihdyin ok-talossa iso vastuu harteilla exän kanssa.

En tiedä miksi Suomessa palvotaan omistusasumista, lainaahan kaikki ottavat ja sitä maksavat, ja jos ne luulevat siitä joskus jotenkin hyötyvänsä kun ovat talonsa saaneet aikanaan maksettua, aikovatko siis myydä sitten töllin, no mihin ne rahat menee, uuden ostamiseen? Eli taas eläminen maksaa, ei se asuminen siinä maksetussa omistusasunnossa suinkaan ilmaista ole, kaikkea muuta.

Se logiikka ei oikein aukene mulle.

Muissa maissa suositaan vuokra-asumista Euroopassa, kaikkein mukavin tapa minustakin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen. Myin omakotitalon kun jäin leskeksi. Muutettiin väliaikaisesti vuokralle, mutta väliaikaisuus muuttui pysväksi kun ostin pari sijoitusasuntoa talosta saaduilla rahoilla.

Kuulostaa siltä, että sinulle jäisi enemmän rahaa, jos asuisit itse siinä toisessa sijoitusasunnossa sen sijaan, että niiden asuntojen tuottamat vuokratulot menisivät vuokranantajasi tilille.

Vierailija kirjoitti:

Olen

Nyt on asuntona vuokra-asunto ja tilillä omakotitalon hinta.

Olo on ihanan vapaa. Vaikkapa Espanjaan muuttaisin kun jään eläkkeelle

Omakotitalon hintahaarukka voi olla helposti 50000 - 1000000€. Eli tuo ei sano vielä yhtään mitään.

Vuokrasin sen hyvällä hinnalla työsuhdeasunnoksi ja muutin edullisempaan asuntoon, johon saan asumistukea. On kuin pistäisi rahaa pankkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Eron jälkeen työttömänä en olisi muutenkaan saanut lainaa, ja talon myynnistä tullut raha meni lainojen maksuun. 

Sittemmin olen ollut töissä, olen vaihtanut mukavammalle alueelle vuokralle, ja välillä mietin että pitäisikö sitä kysyä lainaa asuntoa tai taloa varten, mutta järki sanoo että ei. Eihän tässä oma omaisuus kasva mutta elämä on ihanan helppoa näin; jos jotain pitää vaihtaa, soitto huoltomiehelle riittää. Lisäksi jos tulevaisuudessa työpaikkakunta vaihtuu, muuttaminen on paljon helpompaa kun ei tarvitse odotella talon myyntiä.

Vuokralta lähteminen on toki helppoa mutta ei noiden vuokra-asuntojenkaan saaminen nyt mitään ihan älyttömän helppoa ole, varsinkaan jos yrittää saada kivan asunnon, ok sijainnilla ja kohtuullisella vuokralla.

Voit saada vain kaksi kolmesta eli

Kiva ja ok sijainti, mutta kallis

Kiva ja halpa, mutta huono sijainti

Halpa ja hyvä sijainti, mutta ei kiva

Vierailija kirjoitti:

Laskeppa paljonko loppuelämäsi vuokrat maksaa. Käytä laskennassa vaikka maltillista 2% korotusta vuosittain.

Jos ikää on vaikka 30 ja odottaa elävänsä 80 vuotiaaksi. Oletetaan että vuokra on nyt 700€/kk ja nousee 2% vuodessa. 50 vuoden vuokrat tulee maksamaan yli 700.000€.

Kyllä ne 50 vuoden vastikkeetkin jotain maksaa. Ja vapauden tunnetta ei voi täysin mitata rahassa. Itselleni tulee vastikkeen lisäksi vielä tavallaan "ylimääräisenä" kuluna n. 100e/kk lainaturvavakuutuksesta. Toki jos on tarkoitus jättää jollekin maksimaalinen perintö, niin sitten ei ehkä niin järkevää asua vuokralla. Terv. omistusasuja

Muutin eron jälkeen lasten kanssa vuokralle kaupungin keskustaan. Asunto on ihana, hyvässä kunnossa ja sijainti loistava. Kaikki isot remontit oli taloon tehty, joten isoja vuokran kototuksia ei tiedossa. Talossa paljon isoja asuntoja, joten paljon lapsiperheitä, on rauhallista eikä ole bilettäviä nuoria riesaksi.

Vastaavasta omistusasunnosta joutuisin maksamaan lainaa paljon enemmän kuin maksan nyt vuokraa. On huoletonta, kun ei tarvitse jännittää talonyhtiön remontteja. Ei tarvitse hoitaa pihatöitä, puhdistaa rännejä ja maksaa naapurin kosteusvauriokylpyhuoneen remontteja.

Yksinhuoltajana on vastuuta ihan tarpeeksi, joten arvostan huoletonta asumista.

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla ei kannata asua vuokralla, jos aikoo säännöllisesti asua ja on suht säännölliset työt. Muusta Suomesta en osaa sanoa.

Mä muutin töiden takia pääkaupunkiseudulta aika kauas pohjoisemmaksi, muuttotappiopaikkakunnalle. En todellakaan aio ostaa täältä asuntoa, vaikka hinnat ovat murto-osa Etelä-Suomen hinnoista - jos tulee lähtö takaisin kotiseudulle, omistusasunto (olipa kyseessä huoneisto tai kiinteistö) jäisi mustana pekkana käteen eikä siitä pääsisi eroon - täällä asuntoja on vähemmän myynnissä koska vähemmän ihmisiäkin, mutta myyntiajat ovat jopa kuukausia, mahdollisesti yli vuoden. Todellakin asun mieluummin vuokralla. 

 

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet kommentoivat ja arvostelevat "yhteiskunnan rahoilla elämistä", kun vuokra-asuntoon saa asumistukea. Kyllä heillekin varmaan kelpaa se yhteiskunnan tuki siinä vaiheessa, kun itsellä on siihen tarvetta.

En sanoisi, että "yhteiskunta maksaa" asumiseni vuokra-asunnossa, jos saisin sen satasen kuussa asumistukea, vuokra on vähintään tonnin (kolmio pk-seudulla) ja elätettävänä on kaksi lasta.

Mulle ei ole mikään kunnian kysymys olla saamatta yhteiskunnan tukia. Sossupummi en ole, vaan ihan keskituloinen palkansaaja, mutta sekään ei yhden vanhemman taloudessa meinaa riittää.

Ap

Tässä vielä sekin, että myös omistusasuntoon saa asumistukea. 

Lihavoin tekstin, koska todella monella on sellainen harhakäsitys, että asumistukea ei saa kuin vuokra-asuntoihin. Yksi kaveri eli aluksi opiskellessaan todella kituuttaen, koska ei tajunnut hakea asumistukea. Tai siis hän haki sitä opiskelijoiden asumislisää, jota ei myönnetty kuin vuokra-asuntoihin eikä sitten saanut sitä - mutta KELAssa ei kukaan kertonut hänelle, että hän voisi hakea ja saada yleistä asumistukea.

Mä onneksi luin hänen päivityksensä Facebookista, ja käskin saman tien hakemaan asumistukea. Itselläni on ollut jo parikymmentä vuotta oma ja velaton kämppä, ja olen sinä aikana opiskellut kaksi ammattia ja ollut työttömänä ja ollut hyvin pienipalkkaisessa "p*skaduunissa" - joka kerta olen saanut asumistukea aina haettuani sitä, maksimimäärän jopa (80 % vastikkeestani).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet kommentoivat ja arvostelevat "yhteiskunnan rahoilla elämistä", kun vuokra-asuntoon saa asumistukea. Kyllä heillekin varmaan kelpaa se yhteiskunnan tuki siinä vaiheessa, kun itsellä on siihen tarvetta.

En sanoisi, että "yhteiskunta maksaa" asumiseni vuokra-asunnossa, jos saisin sen satasen kuussa asumistukea, vuokra on vähintään tonnin (kolmio pk-seudulla) ja elätettävänä on kaksi lasta.

Mulle ei ole mikään kunnian kysymys olla saamatta yhteiskunnan tukia. Sossupummi en ole, vaan ihan keskituloinen palkansaaja, mutta sekään ei yhden vanhemman taloudessa meinaa riittää.

Ap

Tässä vielä sekin, että myös omistusasuntoon saa asumistukea. 

Lihavoin tekstin, koska todella monella on sellainen harhakäsitys, että asumistukea ei saa kuin vuokra-asuntoihin. Yksi kaveri eli aluksi opiskellessaan todella kituuttaen, koska ei tajunnut hakea asumistukea. Tai siis hän haki sitä opiskelijoiden asumislisää, jota ei myönnetty kuin vuokra-asuntoihin eikä sitten saanut sitä - mutta KELAssa ei kukaan kertonut hänelle, että hän voisi hakea ja saada yleistä asumistukea.

Mä onneksi luin hänen päivityksensä Facebookista, ja käskin saman tien hakemaan asumistukea. Itselläni on ollut jo parikymmentä vuotta oma ja velaton kämppä, ja olen sinä aikana opiskellut kaksi ammattia ja ollut työttömänä ja ollut hyvin pienipalkkaisessa "p*skaduunissa" - joka kerta olen saanut asumistukea aina haettuani sitä, maksimimäärän jopa (80 % vastikkeestani).

80 % vastikkeesta on aika pieni osuus kokonaisasumiskuluista, jos on iso asuntolaina pitkällä maksuajalla.

Ja lisäksi sitä tukea saadakseen täytyy olla todella pienituloinen eli tyyliin jollain peruspäivärahalla, koska omavastuuosuus on aika iso kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennettiin 15 vuotta sitten 200 neliön talo. Maksoi vähän yli 200.000€ ja nykyisin asumiskulut on keskimäärin noin 400€/kk. Laina on ollut lyhennysvapaalla ja erää on muuteltu sopivaksi kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Laina lyhenee nyt noin tonnilla kuussa ja asuntolainan loppu häämöttää jo ihan parin vuoden päässä.

Juuri eilen katsoin että naapurostassa olisi vuokralle noin 100 neliön rivari ja vuokra olisi "vain" 1200€/kk ja tuleehan tähänkin vielä vesimaksu ja sähkö päälle, eli suunnilleen rahassa sama määrä kuluja kuin meidän omakotitalossa, jossa suurin osa kulusta on kuitenkin sitä kun vierasta pääomaa muutetaan omaksi pääomaksi.

Ja minkälaisen talon saisi rakennutta tänäpäivänä 200 tonnilla? Ehkä tuollaisen 100 neliön talon, jos edes selaista. Tästä nykyisestä saisi ehkä jotain 370 tonnia jos nyt myisi.

Melkoista itsepetosta uskotella itselleen että kannattaa asua vuokralla.

Laskitko tuohon 200000 myös tontin mukaan? Entä tekemänne remonttien kulut? Jos talon arvo on noussut 170 000, sen täytyy olla jo vanha tai sitten se sijaitsee Töölössä.

Joo ja asuntolainoista joutuu maksaa myös korkoa, eli ei koko kulu todellakaan ole tuo 200000€

Olen avioeron takia. Uuteen asuntoon pankki ei suostunut antamaan lainaa, vaikka lyhennys olisi ollut vastaavan vuokra. Tuo ei kelvannut pankille miksikään perusteluksi. Sitten vuokrasin ja siinä asun.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin omistusasunnon vuokralle ja muutin itse vuokralle. Omaan asuntoon en saanut asumistukea, vuokra-asuntoon sain.

En ymmärrä miten sait asumistukea kun oli omaisuutena oma asunto ja siitä saadut vuokratulot.

Jos ei ole pystynyt, halunnut, tajunnut tai uskaltanut hankkia omistusasuntoa jo nuorena aloittaen pienestä yksiöstä ja edeten aina isompaan ja parempaan, on todella vaikeaa siirtyä enää myöhemmin vuokrata omistusasumiseen. Varsinkaan, jos on lapsia elätettävänä ja tarvitsee isomman asunnon.

Ap

itse muutan pari vuoden jälkee vaunulle ja vuokra on noin 500e vuodessa riippuu palkasta

Huomaa, ettå talon omistajat puolustavat kiivaasti okt-asumista, jotta ihmiset pitävät okt-talojen kysynnän yllä ja niiden arvo jatkaisi nousua. Aivopesua sanoisin. Suvaitkaa muita, kukaan ei ole sinua estämässä asumistasi, niin älä paheksu muita ratkaisuja.