Lue keskustelun säännöt.
Huutaminen omalle kumppanille
14.12.2018 |
Onko teidän mielestä huutaminen on sallittua parisuhteessa? Mieheni on äkkipikainen ja saattaa joskus suuttua mulle nopeasti jostain. Yleensä hänen mielestä jankkaan jostain ja se suuttuu kuulemma siitä. Yleensä kysyn jotain asiaa mihin se ei satusedän tai toisesta halua vastata tai on valmiiksi huonolla tuulella ja koen että purkaa asenne muhun, ei halua ilmeisesti jutella muttei osaa sitä suoraan ilmaista. Ensin tiuskaisee ja sitten aika nopeasti alkaa huutaa kurkku suorana. Myöhemmin ei pyydä anteeksi, kun kuulemma loukkasin sitä mun jankkaamisella ja se on kuulemma yhtä paha loukkaaminen kuin huutaminen. Sanoi vielä että huutaminen on pikku juttu ja loukkaannun turhaan, kuulemma oon liian herkkä. Vertaa siis jankkaamisen huutamiseen ja ne on sen mielestä samalla tasolla. Toisen voi siis hiljentää huutamalla. Yleensä juttu ratkeaa niin että joudun pyytämään anteeksi jankkaamistani ja sitten hän pyytää anteeks sen huutamista. Muuten ei suostu pyytää koska ei kuulemma koe että olisi tehnyt mitään väärin, kun mähän ensin häntä loukkasin. Onko ihan tervettä käytöstä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Riideltiin aamulla työmatkalla autossa ja lähdin itkien töihin, itkin vielä töissäkin. Sanoi lähtiessäni että teen kuulemma mitä huvittaa välittämättä muista. En kyllä koe olevani sellainen ihminen :/
- Ap
Voi sinua raukkaa. Mun mielestäni huutaminen on liikaa, ja varmaan miehesikin tajuaa jollain tasolla, vaikkei tunnustaisi. Häpeää ehkä omaa käytöstään, ja se voi suututtaa häntä entisestään. Yritä kertoa miehellesi kuinka paha olo sinulle tulee huutamisesta. Ja mieti myös itse, mistä jankuttaminen johtuu. Se voi olla ärsyttävää vaikka olisi aiheellistakin.
Oon sanonut että tuntuu pahalta, niin kuulemma myös mun jankkaaminen. Eniten mua surettaa se että tuntuu että yrittää tehdä musta syyllisen kaikkeen ja pahan ihmisen. Vaikka olen rauhallinen ja kiltti, harvemmin mulla muiden kanssa mitään riitelyä, mutta hänen kanssa se on nykyään 2-3 vkon välein tällaista. Ja jos hänellä on aina ollut tapana (myös lapsuudenperheessä) huutaa ja jyrätä muita. Sanoi tänään itsekin että ei sovita yhteen kun se on äkkipikainen ja mä herkkä, että joku muu kestäisi häntä paremmin. Eli saisi omasta mielestään jonkun kovanahkaisemman tyypin kanssa jatkaa käytöstään koska se toinen kestäisi sen paremmin. Ja näissä riitatilanteissa siltä kuulemma tuntuu että ollaan niin erilaisia ettei ymmärretä toisiamme. Kuulemma tuntuu myös muulloinkin että ajatellaan eri tavalla asioista. Oon alkanut tosissani miettiä eroa :(
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaja harvemmin itse tajuaa, että ääni nousee. Seuraa ehkä morkkis kun sen itse huomaa. No sitten siinä onkin ärtymyksen lisäksi jo syyllisyyskin huutajalla kuvioissa. Siinä vaiheessa huutaja pyytelee anteeksi käytöstään. Miehesi kuitenkaan ei. Ehkä hän on niitä ihmisiä jotka eivät koe anteeksi-pyytämistä tarpeelliseksi?
Lopeta sinä jankkaaminen, niin mies lopettaa huutamisen. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa alan jossain vaiheessa itkemään ja ei tule koskaan lohduttaa. En ymmärrä yhtään tuollaista. Tuntuu että empatiakykyä puuttuu kokonaan. En pystyisi itse katsomaan vierestä kun mulle läheinen ihminen itkee.
- ap
No mutta jos hänkin on ollut kuohuksissa niin paha siitä on yhtäkkiä heittäytyä lohduttautumismoodille sillä hetkellä, kun toinen alkaa itkemään. Sitä paitsi jotkut naiset käyttävät itkemistä hyväkseen juuri tuolla tavoin, että saavat miehen "antamaan periksi". Olisi parempi katkaista tilanne niin, että jompikumpi poistuu tilanteesta rauhoittumaan, ei tarvitse itkeä eikä korottaa ääntään, kun varmaan osaatte jo tunnistaa tilanteet kun tunnelma on kuumenemassa jompaan kumpaan suuntaan. Sitten kun hetken hengähtää niin voinee jo puhua rauhalliseen sävyyn itse asiasta. Ja jos taas kuohuu, niin taas pieni breikki.
Tässä kommentissa on jotain itua, mutta vähän häiritsee tuo itkun hyväksikäyttäminen. Näin naisena en usko, että siitä on yleensä kyse. Itsekään en haluaisi itkeä, kuten ei huutajamieskään varmaan huutaa. Kyllä se huutaminen saa naisen itkemään. Mutta pelin poikki viheltäminen on hyvä idea, tosin voi olla vaikeaa tunnistaa uhkaava tilanne ja vielä toimia oikein. Kyllä silti koen, että miehen pitäisi kyetä pyytämään anteeksi huutamistaan. Jos ei heti, niin ehdottomasti myöhemmin. -ohis
Mainitsin että jotkut, ei tämä varmaan kellekään mikään ennenkuulumaton asia ole. Ei tietenkään kaikki, joskus tunteet vaan kuohuu yli, mutta edelleen miehen on varmaan vaikea siinä omassakin kuohunnassa ryhtyä lohduttamaan, eikä se mielestäni mikään erityinen empatianpuutteen osoitus ole.
Kyllä varmaan jotkut tekee niin, mutta mulla huutaminen johtaa lähes poikkeuksetta itkuun. Ja näin se on sanonut itsekin että ei pysty vihaisena lohduttaa, mutta ei myöskään "rauhoittuneena" ole mitenkään empaattinen, vaan kun asia aletaan käsitellä niin on edelleen vihainen mun käytöksestä ja sitä mieltä että mä voisin myös miettiä kannattaako jankata. Tulee olo että mä olen syyllinen ja ansainnut huudot päälle. Ei ole kenenkään muun kanssa ollut koskaan tällaista. Ja sille joka kysyi mistä jankkaan, niin kysyn ihan mitä vaan ja en saa vastausta, ihan talouden pyörittämiseen liittyvää asiaa yms, miksei voi vastata kun toinen kysyy.
- ap
Ja olet kyseisen henkilön kanssa suhteessa, koska? Haluat että sinulle huudetaan? Ei nähdä omassa käytöksessä mitään vikaa vaan syy on toisessa eli sinussa? Haluat olla syntipukki ja vastuussa toisen reaktioista?
En halua olla syntipukki. Kyllä meillä menee muuten hyvin, ainakin omasta mielestäni. Nytkin meni lähes 4 vkoa kun ei riidelty yhtään ja ajattelin että ehkä tämä tästä rauhoittuu ja tänään taas (oon syöttänyt sille b vitamiinia ja sanoinkin että huomasin että on ollut paremmalla tuulella nyt viime aikoina ja arvelin sen johtuvan siitä) Miehellä on ollut stressiä töissä ja ajattelin jos johtuu siitä. Mutta tää on ollut tällaista koko sen ajan mitä ollaan yhdessä asuttu eli kohta vuoden.
- Ap
Aloittaja ei taaskaan naisille tyypilliseen tapaan näe mitään vikaa itsessään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta sinä jankkaaminen, niin mies lopettaa huutamisen. Problem solved.
Tähän ”ohjeeseen” sellainen kommentti että miksi nainen jankkaa? Siksi että mies kieltäytyy vastaamasta. Onko normaalia käytöstä ettei toisen kysymykseen vastata? Sehän on pirullista vallankäyttöä ja toisen mitätöimistä. Ehkäpä tahallaan ajaa tilanteen räjähdykseen asti.
Pitääkö parisuhteessa hyväksyä sellainen mykkäkoulumeininki.
Olla hiljaa vaan vaikka kuinka mieltä painaisi joku asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta sinä jankkaaminen, niin mies lopettaa huutamisen. Problem solved.
Tähän ”ohjeeseen” sellainen kommentti että miksi nainen jankkaa? Siksi että mies kieltäytyy vastaamasta. Onko normaalia käytöstä ettei toisen kysymykseen vastata? Sehän on pirullista vallankäyttöä ja toisen mitätöimistä. Ehkäpä tahallaan ajaa tilanteen räjähdykseen asti.
Pitääkö parisuhteessa hyväksyä sellainen mykkäkoulumeininki.
Olla hiljaa vaan vaikka kuinka mieltä painaisi joku asia.
Ap:han ei ole vastannut kysymykseen miksi ja mistä asioista hän jankkaa miehelle. Kyllä tässä tapauksessa myös ap:n kommunikoinnissa voi olla vikaa. Ehkäpä ap itse provosoi tilanteet miehen räjähdykseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse äkkipikainen nainen. Ja olen huutanut parisuhteessa. En ole ylpeä siitä, mutta näin vain on.
Mutta olen kyllä pyytänyt anteeksi.
Kuitenkin tuossa on jotain perää, että jotkut sopivat toisilleen paremmin. Jos on toinen kovin nopeasti kuohahtava (ja yleensä leppyvä) ja toinen kovin hidas ja jaanaava ja jää/juuttuu paikoilleen johonkin asiaan, niin se ON raivostuttavaa.
Itku on monelle helposti tuleva reaktio ja itse taas olen sellainen, että en helposti itke kun oikein suutun. Itken kyllä sitten ehkä jälkeenpäin.
Miehestäsi voi siis tuntua, että itket *tahallasi*. Vaikka et sitä tekisikään.
Huutaminen ei ole oikein, mutta tavallaan ei ole *jankkaaminenkaan.*. Ne ovat luonteenpiirteitä, joita voisi oppia muutamaan, jos siis pystyisi. Vaikeaa, mutta mahdollista.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä ja miten jankkaat, onko se *liiallista* vai tuntuuko nopeasta miehestäsi vain siltä.
Itse tunnen muutamia jankkaajia myös tuttavista ja ystävistä. Hitaita ja jaarittelevia ihmisiä, ja meinaan kyllä heillekin joskus suuttua ja olen suuttunut, siis siihen heidän *tyyliin* esittää asiat tai jäädä kiinni johonkin pikkuseikkaan ja juttu ei etene vaan asia hukkuu siihen, että *oliko se nyt sunnuntai vai maanantai, ei kyllä se oli sunnuntai, miten nyt mahtoi olla, voi voi kun ei nyt muista, taisi sittenkin olla maaanantai...* aaaarghh.
Sorry, en siis tiedä oletko tämänkaltainen mutta vain esimerkkinä miten miehesi saattaa reagoida sinun tapaasi puhua tai esittää asioita.
Kirjoitin jo ylempänä että ihan mitä vaan voin kysyä niin alkaa tiuskii ja ei vastaa ja sitten alkaa huutaa. Voi olla että myös mun kommunikointitaidoissa on ongelma mutta oikeuttaako se huutamiseen? Jännä et omalle läheiselle voi teidän mielestä huutaa. Miksei asioista voi keskustella? En ole missään vaiheessa aloittamassa riitaa mutta mies vaan suuttuu yhtäkkiä silmänräpäyksessä enkä aina tajua että nyt täytyy olla hiljaa kun hetken päästä jo huudetaan täysiä naama punaisena. Sekö on Ok teidän mielestä? No eipä kummoiset kommunikointitaidot ole itselläsikään. Niin kuin sanoin edellisten kumppaneiden kanssa ei ollut tällaista eikä muutenkaan ollut ongelmia keskustella asioista. Mutta tällä on jotkut aiheet joista menee hermot. Hyvä esimerkki on siivoaminen.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo ylempänä että ihan mitä vaan voin kysyä niin alkaa tiuskii ja ei vastaa ja sitten alkaa huutaa. Voi olla että myös mun kommunikointitaidoissa on ongelma mutta oikeuttaako se huutamiseen? Jännä et omalle läheiselle voi teidän mielestä huutaa. Miksei asioista voi keskustella? En ole missään vaiheessa aloittamassa riitaa mutta mies vaan suuttuu yhtäkkiä silmänräpäyksessä enkä aina tajua että nyt täytyy olla hiljaa kun hetken päästä jo huudetaan täysiä naama punaisena. Sekö on Ok teidän mielestä? No eipä kummoiset kommunikointitaidot ole itselläsikään. Niin kuin sanoin edellisten kumppaneiden kanssa ei ollut tällaista eikä muutenkaan ollut ongelmia keskustella asioista. Mutta tällä on jotkut aiheet joista menee hermot. Hyvä esimerkki on siivoaminen.
- Ap
Eihän täällä ole kukaan kirjoittanut, että huutaminen toiselle on ok. Et taida vaan itse kestää ajatusta, että sinunkin kommunikointitaidoissasi voisi olla parantamisen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo ylempänä että ihan mitä vaan voin kysyä niin alkaa tiuskii ja ei vastaa ja sitten alkaa huutaa. Voi olla että myös mun kommunikointitaidoissa on ongelma mutta oikeuttaako se huutamiseen? Jännä et omalle läheiselle voi teidän mielestä huutaa. Miksei asioista voi keskustella? En ole missään vaiheessa aloittamassa riitaa mutta mies vaan suuttuu yhtäkkiä silmänräpäyksessä enkä aina tajua että nyt täytyy olla hiljaa kun hetken päästä jo huudetaan täysiä naama punaisena. Sekö on Ok teidän mielestä? No eipä kummoiset kommunikointitaidot ole itselläsikään. Niin kuin sanoin edellisten kumppaneiden kanssa ei ollut tällaista eikä muutenkaan ollut ongelmia keskustella asioista. Mutta tällä on jotkut aiheet joista menee hermot. Hyvä esimerkki on siivoaminen.
- Ap
Tämä vastaus kertoo kaiken sinusta.
Hyökkäät jopa tuntemattomien nettikirjoittelijoiden kimppuun, uhriudut, syyllistät ja haastat riitaa.
Jos olet miestäsi kohtaan samanlainen niin en ihmettele miehen hermostumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo ylempänä että ihan mitä vaan voin kysyä niin alkaa tiuskii ja ei vastaa ja sitten alkaa huutaa. Voi olla että myös mun kommunikointitaidoissa on ongelma mutta oikeuttaako se huutamiseen? Jännä et omalle läheiselle voi teidän mielestä huutaa. Miksei asioista voi keskustella? En ole missään vaiheessa aloittamassa riitaa mutta mies vaan suuttuu yhtäkkiä silmänräpäyksessä enkä aina tajua että nyt täytyy olla hiljaa kun hetken päästä jo huudetaan täysiä naama punaisena. Sekö on Ok teidän mielestä? No eipä kummoiset kommunikointitaidot ole itselläsikään. Niin kuin sanoin edellisten kumppaneiden kanssa ei ollut tällaista eikä muutenkaan ollut ongelmia keskustella asioista. Mutta tällä on jotkut aiheet joista menee hermot. Hyvä esimerkki on siivoaminen.
- Ap
Älä välitä kaikista kommentoijista, meitä on moneen junaan. Mulla on sympatiat sun puolella ja ymmärrän hyvin, että tilanteesi on ahdistava. Huutaminen on väärin. On todella surullista, ettei mies myönnä itsessään olevaa vikaa. Jos myöntäisi, hän voisi käsitellä ja jopa voittaa ongelman. Sekin on vaikeaa, jos koette, että olette liian erilaisia. Erilaisuus voi olla ongelma tai se voi olla hyvä asia, riippuu ihan asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta sinä jankkaaminen, niin mies lopettaa huutamisen. Problem solved.
Tähän ”ohjeeseen” sellainen kommentti että miksi nainen jankkaa? Siksi että mies kieltäytyy vastaamasta. Onko normaalia käytöstä ettei toisen kysymykseen vastata? Sehän on pirullista vallankäyttöä ja toisen mitätöimistä. Ehkäpä tahallaan ajaa tilanteen räjähdykseen asti.
Pitääkö parisuhteessa hyväksyä sellainen mykkäkoulumeininki.
Olla hiljaa vaan vaikka kuinka mieltä painaisi joku asia.
Mulla oli sellainen ex että ei vastaillut. Tosi kuormittavaa kannatella mielessään jotain asiaa päivätolkulla, yleensä montaa samaan aikaan ja toinen ei vaan vastaa. Yritin ehdottaa ratkaisuksi esim että ilmoittaa mihin mennessä saan vastauksen. Ei käynyt. Ja saatan an epäempaattinen oli hänkin, ei välittänyt kun kerroin itkien että rasitun kaiken yksin hoitamisesta. Ja ero tietenkin tuli hänelle ”ihan puun takaa”. Hirveä suhde! Kyllä mun mielestä huutaminen on normaalia kun on kovin suuttunut, mutta jos se ei toiselle ole, siitä pitäis pystyä juttelemaan kypsästi toista kuunnellen.
Nyt olen suhteessa normaalin ihmisen kanssa ja uskomatonta miten helppoa elämä on kun toiselta ei tarvitse pumpata asioita monia kertoja ja kotityötkin vaan tapahtuu yhdessä asioista sen kummemmin ”jankkaamatta”. Jos olen kuormittunut, miehessä herää halu auttaa ja helpottaa mun taakkaa ”mä voin mennä tänään kauppaan kun sä oot noin väsynyt”. Ei puhettakaan että exää ois ikinä mun väsymiset kiinnostanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo ylempänä että ihan mitä vaan voin kysyä niin alkaa tiuskii ja ei vastaa ja sitten alkaa huutaa. Voi olla että myös mun kommunikointitaidoissa on ongelma mutta oikeuttaako se huutamiseen? Jännä et omalle läheiselle voi teidän mielestä huutaa. Miksei asioista voi keskustella? En ole missään vaiheessa aloittamassa riitaa mutta mies vaan suuttuu yhtäkkiä silmänräpäyksessä enkä aina tajua että nyt täytyy olla hiljaa kun hetken päästä jo huudetaan täysiä naama punaisena. Sekö on Ok teidän mielestä? No eipä kummoiset kommunikointitaidot ole itselläsikään. Niin kuin sanoin edellisten kumppaneiden kanssa ei ollut tällaista eikä muutenkaan ollut ongelmia keskustella asioista. Mutta tällä on jotkut aiheet joista menee hermot. Hyvä esimerkki on siivoaminen.
- Ap
Tämä vastaus kertoo kaiken sinusta.
Hyökkäät jopa tuntemattomien nettikirjoittelijoiden kimppuun, uhriudut, syyllistät ja haastat riitaa.
Jos olet miestäsi kohtaan samanlainen niin en ihmettele miehen hermostumista
No lue vaikka ne edelliset kommentit, kyllä niissä ihan selkeästi syyllistetään mua siitä että provosoin miestäni huutamaan. Ja kritisoidaan mun kommunikointitapoja tuntematta mua. Itseä ei voi puolustella ilmeisesti. Kyllä olen myöntänyt että "jankkaan", mutta jos 2 kertaa saman kysymyksen kysyminen johon haluan vastausta on jankkaamista niin olkoon.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta sinä jankkaaminen, niin mies lopettaa huutamisen. Problem solved.
Tähän ”ohjeeseen” sellainen kommentti että miksi nainen jankkaa? Siksi että mies kieltäytyy vastaamasta. Onko normaalia käytöstä ettei toisen kysymykseen vastata? Sehän on pirullista vallankäyttöä ja toisen mitätöimistä. Ehkäpä tahallaan ajaa tilanteen räjähdykseen asti.
Pitääkö parisuhteessa hyväksyä sellainen mykkäkoulumeininki.
Olla hiljaa vaan vaikka kuinka mieltä painaisi joku asia.Mulla oli sellainen ex että ei vastaillut. Tosi kuormittavaa kannatella mielessään jotain asiaa päivätolkulla, yleensä montaa samaan aikaan ja toinen ei vaan vastaa. Yritin ehdottaa ratkaisuksi esim että ilmoittaa mihin mennessä saan vastauksen. Ei käynyt. Ja saatan an epäempaattinen oli hänkin, ei välittänyt kun kerroin itkien että rasitun kaiken yksin hoitamisesta. Ja ero tietenkin tuli hänelle ”ihan puun takaa”. Hirveä suhde! Kyllä mun mielestä huutaminen on normaalia kun on kovin suuttunut, mutta jos se ei toiselle ole, siitä pitäis pystyä juttelemaan kypsästi toista kuunnellen.
Nyt olen suhteessa normaalin ihmisen kanssa ja uskomatonta miten helppoa elämä on kun toiselta ei tarvitse pumpata asioita monia kertoja ja kotityötkin vaan tapahtuu yhdessä asioista sen kummemmin ”jankkaamatta”. Jos olen kuormittunut, miehessä herää halu auttaa ja helpottaa mun taakkaa ”mä voin mennä tänään kauppaan kun sä oot noin väsynyt”. Ei puhettakaan että exää ois ikinä mun väsymiset kiinnostanut!
Kiitos viestistä. Kovin on tuttua. Mies joskus valitti että olen "aina" väsynyt, tuntuu että ärsyyntyy kun kerron väsymyksestäni. Mulla on ollut ihan terveysongelmia joista väsymys johtui ja nukuin myös huonosti niiden takia. Ei mitään empatiaa herunut siitäkään.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo ylempänä että ihan mitä vaan voin kysyä niin alkaa tiuskii ja ei vastaa ja sitten alkaa huutaa. Voi olla että myös mun kommunikointitaidoissa on ongelma mutta oikeuttaako se huutamiseen? Jännä et omalle läheiselle voi teidän mielestä huutaa. Miksei asioista voi keskustella? En ole missään vaiheessa aloittamassa riitaa mutta mies vaan suuttuu yhtäkkiä silmänräpäyksessä enkä aina tajua että nyt täytyy olla hiljaa kun hetken päästä jo huudetaan täysiä naama punaisena. Sekö on Ok teidän mielestä? No eipä kummoiset kommunikointitaidot ole itselläsikään. Niin kuin sanoin edellisten kumppaneiden kanssa ei ollut tällaista eikä muutenkaan ollut ongelmia keskustella asioista. Mutta tällä on jotkut aiheet joista menee hermot. Hyvä esimerkki on siivoaminen.
- Ap
Tämä vastaus kertoo kaiken sinusta.
Hyökkäät jopa tuntemattomien nettikirjoittelijoiden kimppuun, uhriudut, syyllistät ja haastat riitaa.
Jos olet miestäsi kohtaan samanlainen niin en ihmettele miehen hermostumista
No lue vaikka ne edelliset kommentit, kyllä niissä ihan selkeästi syyllistetään mua siitä että provosoin miestäni huutamaan. Ja kritisoidaan mun kommunikointitapoja tuntematta mua. Itseä ei voi puolustella ilmeisesti. Kyllä olen myöntänyt että "jankkaan", mutta jos 2 kertaa saman kysymyksen kysyminen johon haluan vastausta on jankkaamista niin olkoon.
- Ap
Täällä siis pitäisi mielestäsi vain haukkua sun miestä? Eihän täällä kukaan häntäkään tunne, kuten ei sinuakaan. En lähde todellakaan vain syyttämään miestä, koska asioilla on monia puolia. Ja yksi syy voi löytyä sinun käytöksestäsi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta sinä jankkaaminen, niin mies lopettaa huutamisen. Problem solved.
Tähän ”ohjeeseen” sellainen kommentti että miksi nainen jankkaa? Siksi että mies kieltäytyy vastaamasta. Onko normaalia käytöstä ettei toisen kysymykseen vastata? Sehän on pirullista vallankäyttöä ja toisen mitätöimistä. Ehkäpä tahallaan ajaa tilanteen räjähdykseen asti.
Pitääkö parisuhteessa hyväksyä sellainen mykkäkoulumeininki.
Olla hiljaa vaan vaikka kuinka mieltä painaisi joku asia.Mulla oli sellainen ex että ei vastaillut. Tosi kuormittavaa kannatella mielessään jotain asiaa päivätolkulla, yleensä montaa samaan aikaan ja toinen ei vaan vastaa. Yritin ehdottaa ratkaisuksi esim että ilmoittaa mihin mennessä saan vastauksen. Ei käynyt. Ja saatan an epäempaattinen oli hänkin, ei välittänyt kun kerroin itkien että rasitun kaiken yksin hoitamisesta. Ja ero tietenkin tuli hänelle ”ihan puun takaa”. Hirveä suhde! Kyllä mun mielestä huutaminen on normaalia kun on kovin suuttunut, mutta jos se ei toiselle ole, siitä pitäis pystyä juttelemaan kypsästi toista kuunnellen.
Nyt olen suhteessa normaalin ihmisen kanssa ja uskomatonta miten helppoa elämä on kun toiselta ei tarvitse pumpata asioita monia kertoja ja kotityötkin vaan tapahtuu yhdessä asioista sen kummemmin ”jankkaamatta”. Jos olen kuormittunut, miehessä herää halu auttaa ja helpottaa mun taakkaa ”mä voin mennä tänään kauppaan kun sä oot noin väsynyt”. Ei puhettakaan että exää ois ikinä mun väsymiset kiinnostanut!
Kiitos viestistä. Kovin on tuttua. Mies joskus valitti että olen "aina" väsynyt, tuntuu että ärsyyntyy kun kerron väsymyksestäni. Mulla on ollut ihan terveysongelmia joista väsymys johtui ja nukuin myös huonosti niiden takia. Ei mitään empatiaa herunut siitäkään.
- Ap
Kurjaa että taidat elää exäni kaltaisen tyypin kanssa. Mun rakkaus häntä kohtaan sitten lopulta kuoli, ei ollut oikein hyvä olla koskaan. Nyt mulla on empaattinen mies ja tuntuuhan se ihmeelliseltä. Nykyisen kanssa erimielisyydet pitää selvittää nopeasti koska muuten emme kumpikaan nuku vaan on paha olla. Exää ei riidat valvottaneet, pisteli kuorsaten saman tien kun alkoi nukkumaan ja mä valvoin ja nielin kyyneliä. Mieti haluatko elää tuossa suhteessa. Tsemppiä.
Niin ja näille jotka ovat sitä mieltä että nainen ei kyseenalaista omaa käytöstään ollenkaan niin voi kuulkaa mitä temppuja teinkään että edellinen suhteeni olis pelastunut. Mutta yksin yrittäminen ei riitä. Se ei kertakaikkiaan vaan riitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse äkkipikainen nainen. Ja olen huutanut parisuhteessa. En ole ylpeä siitä, mutta näin vain on.
Mutta olen kyllä pyytänyt anteeksi.Kuitenkin tuossa on jotain perää, että jotkut sopivat toisilleen paremmin. Jos on toinen kovin nopeasti kuohahtava (ja yleensä leppyvä) ja toinen kovin hidas ja jaanaava ja jää/juuttuu paikoilleen johonkin asiaan, niin se ON raivostuttavaa.
Itku on monelle helposti tuleva reaktio ja itse taas olen sellainen, että en helposti itke kun oikein suutun. Itken kyllä sitten ehkä jälkeenpäin.
Miehestäsi voi siis tuntua, että itket *tahallasi*. Vaikka et sitä tekisikään.Huutaminen ei ole oikein, mutta tavallaan ei ole *jankkaaminenkaan.*. Ne ovat luonteenpiirteitä, joita voisi oppia muutamaan, jos siis pystyisi. Vaikeaa, mutta mahdollista.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä ja miten jankkaat, onko se *liiallista* vai tuntuuko nopeasta miehestäsi vain siltä.Itse tunnen muutamia jankkaajia myös tuttavista ja ystävistä. Hitaita ja jaarittelevia ihmisiä, ja meinaan kyllä heillekin joskus suuttua ja olen suuttunut, siis siihen heidän *tyyliin* esittää asiat tai jäädä kiinni johonkin pikkuseikkaan ja juttu ei etene vaan asia hukkuu siihen, että *oliko se nyt sunnuntai vai maanantai, ei kyllä se oli sunnuntai, miten nyt mahtoi olla, voi voi kun ei nyt muista, taisi sittenkin olla maaanantai...* aaaarghh.
Sorry, en siis tiedä oletko tämänkaltainen mutta vain esimerkkinä miten miehesi saattaa reagoida sinun tapaasi puhua tai esittää asioita.
Joo ymmärrän mitä tarkoitat. En ole siis sellainen jankkaaja, en itsekään tykkää sellaisesta. Kysyin eilen mieheltä mitä pesuainetta se käyttää naaman pesuun kun se on niin kuiva, ei suostunut kertomaan. Kun kysyin uudestaan alkoi vihaisena tiuskii että anna jo olla. Ihmettelen mitä pahaa olen nyt kysynyt. Kun olin ihan aidosti huolissaan. Kyllä siitä tuli riita. Sitä muutenkin ärsyttää jos puutun "sen omiin asioihin". Mulle taas saa huomautella esim. mun meikkaamisesta. Että kun lähdetään ulos syömään ja kirjaan meikkiä matkalla että miksi pitää olla aina niin viimeisen päälle ja ei voi vaan mennä ilman meikkiä. Luulisi miehen olevan iloinen että nainen panostaa, kun aina miehet valittaa että naiset ei jaksa nähdä vaivaa itsensä eteen. Ennen tapeltiin siivoamisesta, kun se oli yksin mun vastuulla. Nyt se jo osallistuu jonkin verran siihen.
- Ap
Suonalainen nainen on tyhmä ja lihava ja rasittava sen pitäisi oppia tavoille.
Minusta huutaminen on sivistymätöntä.Tulee mieleen amerikkalaiset elokuvat ja white trash -perheet.
Meillä ei huudeta koskaan, kiristellään vain hampaita ja puhutaan jäätävästi jos on tarpeen riidellä.