Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!
Kuitenkin Tampereella saman ry:n kautta toivotaan alushousuja, sukkia ja leffalippuja!
https://yle.fi/uutiset/3-10553065
Näin toivomuspuun, jossa lahjatoiveet olivat merkkituotteita! Kalliita laukkuja, talvitakkeja, rannekelloja, kännyköitä, kosmetologilla irtokynsien laittoa yms. toimenpiteitä. Täysin turhia kosmeettisia toimenpiteitä, silloin kun rahat ovat niukalla ja mielestäni muutenkin.
Olisi edes ollut tarpeellista aknen hoitoa! Ei mitään perus vaan aina kalliimpia merkkituotteita, joita osa paremmin toimeen tulevien tai velkarahalla ostavien perheiden nuorista käyttää statussymboleinaan. Köyhät tai köyhinä itseään pitävät tahtoisivat ilmaiseksi samoja tuotteita!
En ottanut yhtään lappua puusta, kun tympi niin nähdä näitä toiveita! Joukossa saattoi olla myös kohtuullisia toiveita. Ehkä käyn kääntämässä niitä esille.
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hope avustaa ennen kaikkia muita huostaanotettuja ja lastenkodeissa asuvia lapsia.
Ykkösenä on myös ensi- ja turvakodeissa asuvat lapset perheineen.
Nämä ovat Hopen ykkösasiakkaita ja heille tarjotaan lahjoituksista saadut ns. parhaat lahjat. Ja minusta aivan syystä!
Tämä on totta. Ns. muut asiakasperheet saavat näitä pieniä lahjoja, noin. 10-30 euron pelejä, lippuja, lahjakortteja yms.
Olen hopen vapaaehtoinen ja siksi tiedän tämän olevan totuus. Lopetetaan tämä ketju, koska se on näiden huostaanotettujen tai turvakodeissa asuvien lasten ja nuorten edun mukaista.
Hyvää joulua kaikille!
Ei vaan kaikkien etu on tiedottaa lisää toiminnasta. Annan joka joulu avustuksia jollekin kohteelle ja Stockkan joulupuu aiheutti vain hämmennystä.
Ottaisit asiasta selvää, älä heti syyttele lapsia.
Lue vaikka Hopen nettisivuilta: tämä sama asia on siellä selvin sanoin kerrottu.
Tai lue hopen viime vuoden toimintakertomus tai soita toiminnanjohtajalle. ennen kuin aloitat tälläisen kiusaus- ja haukkuketjun.
Kamalaa luettavaa, oli pakko selventää asia, ettei jää näin väärä käsitys kuin ap:lla. Katso peukutuksien määrää. Surulliseksi vetää
Mun mielestä parhaimmat joululahjat ovat ne, jossa tarjotaan lapselle elämyksiä tai yhdessä tekemistä, esim. Finnkinon tai Heurekan lahjakortti tai pääsylippu teatteriin/konserttiin, tai lahjakortti McDonaldsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille auttajille <3 Suomessa asuu noin 150 000 lasta köyhyysrajan alapuolella. Ihminen, joka ei ole siellä, ei pysty käsittämään näitä lasten olosuhteita oikein. Epävarmuutta, turvattomuutta, kiusaamista, huolta, suruakin. Sairauksia emme voi valita, emme eroja, kuolemaa tai työttömyyttä.
Suurin osa - miltei kaikki - avustanne menee näille lapsille. Tuhansille lapsille, joita maamme hallitus ei halua nähdä - näkymättömille lapsille, joita tällä palstalla haukutaan ja kiusataan aikuisten puolesta. Tämä kiusaaminen sitten siirtyy heidän lastensa kautta kouluihin.
Alapeukutin koska minua ärsyttää tuo ’hallituksen’ tunkeminen joka paikkaan. Ihan kuin köyhyys olisi nykyisen hallituksen keksintö ja tuottamia. Kyllä jokainen hallitus on aina pyrkinyt parantamaan oloja - mutta se on täytynyt tehdä olemassa olevien lakien ja asetusten ja taloudellisen suhdanteen puitteissa. Köyhyyttä ei ratkaista sillä että tänään annetaan kaikille kymppitonni - ja Suomessa nyt kuitenkin puhutaan suhteellisesta köyhyydestä - mikä tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi on elintaso, aina löytyy niitä, joilla on keskimääräistä vähemmän (ja kommunismista historia on jo opettanut että silloin kaikilla on puute ja kurjuus ).
Suomessa köyhäksi määritellään ihminen, jonka tulot ovat alle 60% suomalaisten mediaanituloista.
Eli, vaikka köyhimmätkin tienaisivat miljoona euroa, heidät luokiteltaisi köyhiksi yhteiskunnassa, jossa mediaanitulon mukaan noin olisi. Köyhyys ei ole poistettavissa, sillä se lasketaan aina uudelleen ja uudelleen yhteiskunnan palkkojen mediaanista.
Ettekä te tajua lopettaa tätä?
Aina löytyy KAIKESTA valitettavaa ja "minun mielestäni parhaat lahjat ovat..." -mammoja.
Voitteko nyt mennä sinne Heurekaan niiden omien mussujenne kanssa ja lopettaa köyhien lasten haukkumisen? Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hope avustaa ennen kaikkia muita huostaanotettuja ja lastenkodeissa asuvia lapsia.
Ykkösenä on myös ensi- ja turvakodeissa asuvat lapset perheineen.
Nämä ovat Hopen ykkösasiakkaita ja heille tarjotaan lahjoituksista saadut ns. parhaat lahjat. Ja minusta aivan syystä!
Tämä on totta. Ns. muut asiakasperheet saavat näitä pieniä lahjoja, noin. 10-30 euron pelejä, lippuja, lahjakortteja yms.
Olen hopen vapaaehtoinen ja siksi tiedän tämän olevan totuus. Lopetetaan tämä ketju, koska se on näiden huostaanotettujen tai turvakodeissa asuvien lasten ja nuorten edun mukaista.
Hyvää joulua kaikille!
Peukutan!
Todella surullista lukea.[/quote]
Mistä toiset tietävät perheen olevan köyhä, jos teinin saa naamioitua merkkivaatteisiin?[/quote]
Yleisestä olemuksesta, sekä siitä, että perhe asuu kaupungin vuokratalossa... ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista lukea.
Mistä toiset tietävät perheen olevan köyhä, jos teinin saa naamioitua merkkivaatteisiin?
Yleisestä olemuksesta, sekä siitä, että perhe asuu kaupungin vuokratalossa... ym
Myös harrastuksista ja isompien lasten kohdalla siitä, ettei näillä lapsilla ole rahaa lähteä kavereiden mukaan leffaan, kahvilaan tai tehdä samoja asioita, mitä kaveritkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista lukea.
Mistä toiset tietävät perheen olevan köyhä, jos teinin saa naamioitua merkkivaatteisiin?
Yleisestä olemuksesta, sekä siitä, että perhe asuu kaupungin vuokratalossa... ym
Lapset ovat luokkatietoisia. Ei muutamalla merkkituotteella tosiaankaan pysty huijaamaan olevansa jostain muusta tuloluokasta jos kaikki muut elämän osa-alueet paljastaa osattomuuden. Siksi olenkin täysin tällaista hyväntekeväisyyttä vastaan. Lähinnä tämä on vaan oman kehän kiillottamista lahjojen antajille, kun pidetään isoa ääntä milloin missäkin somessa, että minäpä autan jne. Nuori saa ainoastaan pienen hetken päteä luksustuotteellaan, mutta on kohta taas ihan yhtä ulkona kuin ennenkin.
Köyhien lasten asemaan parannetaan oikeasti politiikan keinoin. Ei hetkittäisellä merkkituoteostoksella. Lasten oloja parantamalla niin että heidän omilla vanhemmillaan on edellytykset hankkia ne lahjat. Silloin lapsi tuntee olevansa oikeasti tärkeä ja silloin lahjalla on aitoa merkitystä lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille auttajille <3 Suomessa asuu noin 150 000 lasta köyhyysrajan alapuolella. Ihminen, joka ei ole siellä, ei pysty käsittämään näitä lasten olosuhteita oikein. Epävarmuutta, turvattomuutta, kiusaamista, huolta, suruakin. Sairauksia emme voi valita, emme eroja, kuolemaa tai työttömyyttä.
Suurin osa - miltei kaikki - avustanne menee näille lapsille. Tuhansille lapsille, joita maamme hallitus ei halua nähdä - näkymättömille lapsille, joita tällä palstalla haukutaan ja kiusataan aikuisten puolesta. Tämä kiusaaminen sitten siirtyy heidän lastensa kautta kouluihin.
Ja samaan aikaan yrityksillä Suomessa on valtaisa työvoimapula, ei meinaa mistään saada väkeä tekemään hommia ja kun jonkun saa, se on aivan surkea/saikuttaja jne. Joku tässä yhtälössä mättää. Läheskään kaikilla työttömillä ei SuomessaKAAN ole työntekoa estävää sairautta, ellei lorvikatarria lasketa. Sosiaalitukia pitäisi edelleen laskea, jotta duunin tekeminen on kaikille se vaihtoehto 1.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhät on köyhiä? Alkoholi on yksi suuri syy
En usko.
Tai siis onhan vanhemman alkoholiongelma toki yksi syistä. Mutta muita löytyy pilvin pimein.
- tukikikkailu (hankitaan liikaa lapsia koska sitten saadaan tukia) - ja tämähän on se oikeastaan valitettava ryhmä niistä lapsista jotka kasvavat henkisessä ja materialistisessa puutteessa.
- toisen vanhemman sairastuminen / kuolema
- yrittäjän konkurssi
- työttömyys
- opiskelu kohti parempaa elämää tuo usein väliaikaisen (joskus jopa ikuisen) köyhyyden
- toisen vanhemman kusipäisyys (eli yh-lapset, varsinkin ne, joiden toinen vanhempi vain katoaa elämästä)
- menneisyys - jos on nuorena tullut tuhlattua ja vippailtua niin niitä oppirahoja maksaa kk-erissä vielä moni vanhempi.Ja usein näistä löytyy vielä kombinaatioita kun se elämä ei aina mene suunnitellusti.
Mutta sinällään, joku täällä jo kyseenalaisti sen, miten ’sossun asiakkaat’ saavat meidän lahjamme, eivät ne ’sinnittelijät’ ja jos joku keksisikin mistä löytyisi ne ’sinnittelijäperheet’ niin luulen, että aika moni muistaisi juuri heitä (jotka siis eivät muita joulutukia ja etuisuuksia saa).
Mitä ihmeen p..aa sinäkin jauhat? Yksinhuoltajuus, edes totaaliyksinhuoltajuus, ei millään tavalla tuo köyhyyttä lapselle, mikäli se yksinhuoltajavanhempi on tavallisella järjenjuoksulla ja edes kohtalaisella terveydellä varustettu yksilö, joka käy töissä, Minä asuin 3 lapsen yksinhuoltajana 100 m2 rivitaloasunnossa, makselin asuntolainaa, kävin töissä, lapset harrastivat ja saivat joululahjoja. Nämä stereotypiat, joissa yh:n ei tarvitse lainkaan huolehtia jälkikasvustaan, ovat erittäin haitallisia.
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.
Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Tämä juuri. Itse olen ostanut usein lapsen kaverille samalla merkkikengät "velaksi" tietäen, että hänen perhe ei kykene koskaan maksamaan niitä.
Nuoret arvioivat toisiaan koko ajan vaatetuksen ja kännykkämerkkien perusteella. Tämä on karu fakta halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.
Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Ymmärrän, että nuoret haluavat jotain sellaista, mitä muuten eivät mitenkään voisi saada. Mutta taivaan tähden, ei joku "laumaan sulautuminen" tai kiusaamisen loppuminen onnistu sillä, että saat yhden merkkivaatteen. Niissä perheissä, joihin tässä varmaan halutaan samastua, niitä merkkivaatteita ym. -tavaroita ostetaan pitkin vuotta. En ole ikinä ostanut lapsilleni mitään merkkivaatteita ellei vahingossa kirpparilta. Viidesluokkalaista poikaani kiusattiin koulussa mm. siitä, ettei ole "oikeita" vaatteita, mutta eihän se juttu olisi siihen loppunut, että olisin ostanut jouluksi kaksi Adidaksen vaatetta (jotka täällä ilmeisesti ovat lähes ainoita oikeita). Niitä vaatteita olisi pitänyt ostaa paljon lisää ja jos olisin ostanut, vika olisikin ollut vääränlaisessa kännykässä, pyörässä tai ties missä. Otin yhteyttä opettajaan ja oikeastaan ihan ihmettelen, että kiusaaminen on ilmeisesti loppunut jatkuvalla asiaan puuttumisella.
Kaikkiaan tuntuu jotenkin niin surulliselta, että näille köyhille nuorille ne "oikeat" vaatteet ovat niin tärkeitä, että sellaista, yhtä vaatekappaletta, toivotaan elämään enemmän kuin mitään muuta. Kun ei se edes auta siinä ryhmään kuulumisessa. Minusta tällainen ajattelutapa on jotenkin sairas, mutta en syytä siitä nuoria. Niinhän on kampanjoita ja huolta siitä, että vääränlainen puhelin aiheuttaa kiusaamista ja siksi nyt toivotaan lapsille niitä "oikeita" puhelimia. Siis aikuisten toimesta. Johtuukohan se kiusaaminen oikeasti puhelimesta vai olisiko ihmisillä jotain tekemistä asian kanssa? Jos ns. asiantuntijoidenkin asenne tuntuu olevan se, että on jotenkin luonnollista joutua kiusatuksi vääränlaisen puhelimen takia, miten voisi olettaa, että lapset ja nuoret itse olisivat empaattisempia? Kyllä se kiusaaminen johtuu ihan muusta kuin tavaroista tai niiden puuttumisesta. Veikkaisin syyksi enemmän ajattelemattomuutta tai silkkaa julmuutta. Voisikohan niille tehdä jotain? Ei varmaan, ostetaan vaan uutta merkkikamaa kaikille tasan yhtä paljon ja sitten sitä kiusaamista ei varmaan enää ole, eihän...
Kiusaaminen valitettavasti yleensä vain yltyy, jos köyhällä lapsella merkkituotteita hopesta tai uffilta. Juoruilevat äidit (samat kuin täällä palstalla välittävät) leimaavat perheen vanhemmat sitten varkaiksi. Kokemusta on (valitettavasti omekohtaista). Kateellisuudella ei ole rajaa. Suomessa on 150 000 köyhää lasta ja heistä sekä heidän läheisistään kirjoitetaan täällä hyvin rumasti. Miltä tuntuisi, jos olisitte esim. sairauden takia samassa tilanteessa kuin nämä vähävaraiset perheet?
Uskon, että köyhien lasten kiusaaminen lähtee koulukavereiden vanhemmista - kuten tämäkin keskustelu jo osoittaa.
Todella surullista lukea.
Mistä toiset tietävät perheen olevan köyhä, jos teinin saa naamioitua merkkivaatteisiin?
Osallistumattomuudesta. Kavereilla on käyttörahaa bussilippuihin, leffalippuihin, kahviloihin ja hampurilaispaikkoihin, shoppailemiseen esim kynsilakkoja yms Köyhän perheen teinillä ei välttämättä ole rahaa edes bussilippuun, jotta voisi lähteä muiden mukana jonnekin. Nuoremmat lapset eivät liiku ilman vanhempiaan minnekään, joten ero ikätovereihin ei ole niin selkeä. Teinien kohdalla jo huomaa, kuka jättäytyy aina tai ainakin usein porukasta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko toivojista edes on niin vähävaraisesta perheestä. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että vanhemmalla on itselläänkin varaa ostaa lahjoja, on ostettukin, mutta ennen kuin ostetaan lisää, "katsotaan nyt ensin, mitä sieltä saadaan...".
Oletko sitä mieltä, että Suomessa ei ole vähävaraisia perheitä? Hekö eivät hae avustuksia, miksiköhän?
En ole sitä mieltä. Lapsuudenperheessäni isä joi, enkä omistanut kalliita juttuja tai merkkivaatteita, eikä se tehnyt minusta huonompaa kenenkään silmissä. Nytkin elämme tämän ns. köyhyysrajan alapuolella, koska perheemme tulot on niin pienet. Meillä on silti kaikkea, eikä tulisi mieleenkään antaa lasten toivoa tällaisesta keräyksestä jotain superkallista merkkilaukkua.
Tää on niin älytön ajatus kieltää jotakuta toivomasta. Ihan sama, toivooko parannusta syöpään, Ferraria vai mainosheijastinta, ihmisellä on oikeus toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhät on köyhiä? Alkoholi on yksi suuri syy
En usko.
Tai siis onhan vanhemman alkoholiongelma toki yksi syistä. Mutta muita löytyy pilvin pimein.
- tukikikkailu (hankitaan liikaa lapsia koska sitten saadaan tukia) - ja tämähän on se oikeastaan valitettava ryhmä niistä lapsista jotka kasvavat henkisessä ja materialistisessa puutteessa.
- toisen vanhemman sairastuminen / kuolema
- yrittäjän konkurssi
- työttömyys
- opiskelu kohti parempaa elämää tuo usein väliaikaisen (joskus jopa ikuisen) köyhyyden
- toisen vanhemman kusipäisyys (eli yh-lapset, varsinkin ne, joiden toinen vanhempi vain katoaa elämästä)
- menneisyys - jos on nuorena tullut tuhlattua ja vippailtua niin niitä oppirahoja maksaa kk-erissä vielä moni vanhempi.Ja usein näistä löytyy vielä kombinaatioita kun se elämä ei aina mene suunnitellusti.
Mutta sinällään, joku täällä jo kyseenalaisti sen, miten ’sossun asiakkaat’ saavat meidän lahjamme, eivät ne ’sinnittelijät’ ja jos joku keksisikin mistä löytyisi ne ’sinnittelijäperheet’ niin luulen, että aika moni muistaisi juuri heitä (jotka siis eivät muita joulutukia ja etuisuuksia saa).
Mitä ihmeen p..aa sinäkin jauhat? Yksinhuoltajuus, edes totaaliyksinhuoltajuus, ei millään tavalla tuo köyhyyttä lapselle, mikäli se yksinhuoltajavanhempi on tavallisella järjenjuoksulla ja edes kohtalaisella terveydellä varustettu yksilö, joka käy töissä, Minä asuin 3 lapsen yksinhuoltajana 100 m2 rivitaloasunnossa, makselin asuntolainaa, kävin töissä, lapset harrastivat ja saivat joululahjoja. Nämä stereotypiat, joissa yh:n ei tarvitse lainkaan huolehtia jälkikasvustaan, ovat erittäin haitallisia.
Mulla ei olis varaa asua edes yksin 100 neliön rivitaloasunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko toivojista edes on niin vähävaraisesta perheestä. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että vanhemmalla on itselläänkin varaa ostaa lahjoja, on ostettukin, mutta ennen kuin ostetaan lisää, "katsotaan nyt ensin, mitä sieltä saadaan...".
Oletko sitä mieltä, että Suomessa ei ole vähävaraisia perheitä? Hekö eivät hae avustuksia, miksiköhän?
En ole sitä mieltä. Lapsuudenperheessäni isä joi, enkä omistanut kalliita juttuja tai merkkivaatteita, eikä se tehnyt minusta huonompaa kenenkään silmissä. Nytkin elämme tämän ns. köyhyysrajan alapuolella, koska perheemme tulot on niin pienet. Meillä on silti kaikkea, eikä tulisi mieleenkään antaa lasten toivoa tällaisesta keräyksestä jotain superkallista merkkilaukkua.
Tää on niin älytön ajatus kieltää jotakuta toivomasta. Ihan sama, toivooko parannusta syöpään, Ferraria vai mainosheijastinta, ihmisellä on oikeus toivoa.
Toivoa ja unelmoida voi, mutta ei maksattaa muilla. Tässähän on puhe näistä överitoivomuksista, mitä suurin osa ei osta omille lapsilleenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ja ainakin teineillä on suuri halu sulautua joukkoon. Siksi ne toivoo sitä mitä ympärillä on. Ja jos sanotaan, että esitä toive, niin itse ainakin toivoisin lottovoittoa tai uutta Mielen pesukonetta tai isompaa asuntoa. Jos sanotaan, että esitä 30€ toive, niin toivoisin hyvää pipoa tai hanskoja.
Jos olisi yksi toive ja yksi lahja jouluksi, niin toivoisin lapselleni jotain.
Toive riippuu tilanteesta. Ja fiksumpaa perheen on laittaa, että 5 vuotias toivoo isosiskolle iPhonea, kun se isosisko haaveilee siitä. Ja sitten isosisko toivoo pikkusiskolle kaksikerroksista nukkekotia, kun pikkusisko aina iltarukouksessaan pyytää sitä.
Joillalin on suuri tarve sulautua joukkoon, toisilla ei. Mulla kolme lasta ja yksikään ei ole halunnut käyttää merkkituotteita. Ei mitään järkeä kustantaa kenenkään merkkisuunnittelijan ökyelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan hyvin kurjaa olla alituisessa köyhyydessä. Moni joutuu sitä olemaan esim sairauden takia. Opiskeluajan köyhyys on ohi menevää ja normaalia.
Ap puhuu nyt nuorten lahjatoiveista. He paratiisi eivät pysty saamaan köyhiltä vanhemmiltaan yhtä hienoja lahjoja kuin ikätoverinsa ja joutuvat silmätikuksi ja kiusatuksi.
Mikä siinä on, että he eivät saisi toivoa hienoja lahjoja. Nehän on niitä samoja , mm itä tavallisten perheiden lapsille pystytään ostamaan.
Tämä juuri. Itse olen ostanut usein lapsen kaverille samalla merkkikengät "velaksi" tietäen, että hänen perhe ei kykene koskaan maksamaan niitä.
Nuoret arvioivat toisiaan koko ajan vaatetuksen ja kännykkämerkkien perusteella. Tämä on karu fakta halusit tai et.
Miksi ostat velaksi etkä lahjaksi? Mietipä itse, miltä tuntuu jäädä ikuisesti velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen perheestä, jossa oli tiukkaa. Tai ei olisi ollut, ellei isä olisi juonut palkkaansa. Elettiin siis äidin tuloilla, jotka ei olleet suuret. Kivoja vaatteita sai kuitenkin ihan edullisesti. En koskaan haaveillut tietyistä kalliista merkeistä. Riitti aivan hyvin se, mihin oli varaa. Meillä oli rikkaita sukulaisia, enkä silti verrannut itseäni serkkuihini. Tuo on kummallinen ajatus, että kun kerrankin voi saada sellaista, mitä kaikilla muillakin on. K-a-i-k-i-l-l-a muilla ei ole niitä monen sadan laukkuja. Joillain on.
Nykyään on vaan monilla tuilla elävillä sellainen ihmeellinen käsitys, että heillä on OIKEUS kaikkeen siihen, mitä työssäkäyvällä naapurillakin on. Ja muiden pitäisi se heille kustantaa. Lapsille opetetaan tätä samaa ajattelua. Aikaisemmin moni tajusi, että pitää itse tehdä asioita sen eteen, että elämässä menisi paremmin kuin lapsuudenperheessä. Nykyään opetetaan kerjäämään.
Uskon ihmisillä olevan synnynnäinen tarve ja usko tasa-arvoon: että olen yhtä arvokas kuin naapuri ja siksi minulla on oikeus samaan. Ideaalihan olisi, että tämä toteutuisi ja etenkin lasten kohdalla. Itse ainakin lujasti (ja ehkä naivistisesti) toivon, että kaikilla olisi vähintään sen verran kuin itselläni on. Jos minä olen oikeutettu tähän kaikkeen, miksei muutkin olisi.
Tarve voi olla synnynnäinen ja kestää sen aikaa, että pieni ihmistaimi ymmärtää elävänsä köyhästi eikä saa edes tarvitsemaansa. Lapsi oppii ymmärtämään oman arvonsa. Ei yksin tavaroiden kautta tietenkään, mutta esimerkiksi siitä, mikä arvo perheessä on hänen toiveillaan ja mikä esimerkiksi vanhempien tarpeilla. Köyhien perheiden lapset haaveilevat pienistä asioista ja luottamus elämään on heikompi kuin muilla. Minä ilahdun aina, jos köyhyys ei näy lapsen toiveissa.
Joku täällä kirjoitti, että köyhät toivovat isoja asioita, vaikka heiltä puuttuisi perusasiatkin. En osaa lainkaan samaistua tuohon. Minä toivoin mielessäni teini-ikäisenä kummitädiltäni jouluna jotain college-puseroa tai kenkiä, joita ei tarvitsisi hävetä. Kotona ei ollut rahasta pulaa, mutta tarpeellisista tavaroista ja vaatteista kylläkin.
Miksen sitten esittänyt suoraan toiveitani? Siksi, että olin kyllä oppinut siihen ikään mennessä, mitä kannattaa pyytää. On ollut elämänmittainen työ oppia, että olen yhtä arvokas kuin muutkin ja omat tarpeet voi laittaa muiden edelle.
En usko.
Tai siis onhan vanhemman alkoholiongelma toki yksi syistä. Mutta muita löytyy pilvin pimein.
- tukikikkailu (hankitaan liikaa lapsia koska sitten saadaan tukia) - ja tämähän on se oikeastaan valitettava ryhmä niistä lapsista jotka kasvavat henkisessä ja materialistisessa puutteessa.
- toisen vanhemman sairastuminen / kuolema
- yrittäjän konkurssi
- työttömyys
- opiskelu kohti parempaa elämää tuo usein väliaikaisen (joskus jopa ikuisen) köyhyyden
- toisen vanhemman kusipäisyys (eli yh-lapset, varsinkin ne, joiden toinen vanhempi vain katoaa elämästä)
- menneisyys - jos on nuorena tullut tuhlattua ja vippailtua niin niitä oppirahoja maksaa kk-erissä vielä moni vanhempi.
Ja usein näistä löytyy vielä kombinaatioita kun se elämä ei aina mene suunnitellusti.
Mutta sinällään, joku täällä jo kyseenalaisti sen, miten ’sossun asiakkaat’ saavat meidän lahjamme, eivät ne ’sinnittelijät’ ja jos joku keksisikin mistä löytyisi ne ’sinnittelijäperheet’ niin luulen, että aika moni muistaisi juuri heitä (jotka siis eivät muita joulutukia ja etuisuuksia saa).