Helsingissä vähävaraiset nuoret toivovat kalliita merkkituotteita lahjoiksi!

Kysyin lapsilta mitä hsluaisivat joululahjaksi.

Sanoivat, ettei mistään ole tarvetta.

Täytyy sitten kai ostaa jotain suklaata ja sellaista, mitä muutenkin tarvitaan, kuten partakone, yöasu, sukkia, aamutakki tmv.

Minä haluan joululahjaksi uuden BMW 550 i auton. Ei vaan ole rahaa tarpeeksi. Pitäskö jonku antaa rahaa ettei tarvi olla ilman? Menee muuten tunteisiin ja koen olevani huonompi.

Itse olin lapsena köyhässä perheessä. Omille vaatteilleni naurettiin ja olihan ne kauheita.

Jos oisin saanut toivoa niin olisin toivonut yhtä hyviä kuin kiusaajilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveää tämä kulutuskeskeisyys muutenkin, en todellakaan aio tukea sitä tai opettaa kellekään teinille et sellainen on jotain mitä pitäisi havitella. Eikös näiden pitäisi juuri olla tulevaisuuden toivomme?

Miksi pitää ensinnäkin ostaa lahjoja? Ja jos ostaa, niin aivan hullua että niiden pitäisi olla aina uusia. Eikö ketään kiinnosta tämän maapallon tila?

Toisaalta. Joku lapsi kaipaa vähän luksusta elämäänsä, saa sitä ja on onnellinen ja tajuaa, että kun hoitaa koulun ja jaksaa tehdä duunia, voi isona ostaa monta kivaa juttua. Minulle nuorena aikuisena yksi keskeinen motivaattori oli se, etten halua kaupungin vuokra-asuntoon.

Kuulostaa tosi härskiltä antaa nuoren toivoa kalliita lahjoja ylipäänsä keneltä tahansa. Rahalla on arvo eikä se ylipäänsä tulee kenellekään ilmaiseksi. Jos tätä ei tajua teininä, niin ei luultavasti koskaan ja talous on holjaa koko loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan hyvätuloisia. 12- ja 16-vuotiaat sanoivat, että eivät tarvitse mitään. Jotain tekisi mieli hommata, mutta en mitään tarpeetontakaan halua antaa. Ehkä jotkut lahjakortit pikkusummalle.

Meillä On vähän sama juttu. Itse asiassa on aika iso ongelma, kun kaikennäköistä ostetaan tarpeeseen pitkin vuotta - koulureppu, vaatteita, kirjoja, kännykät, harrastusvälineitä, kk-rahaa jne. Eikö kukaan meistä ymmärrä miksi pitäisi tukea jäteteollisuutta ostamalla jotain Kiinapaskaa?

Mutta teidän ja meidän perhe on ihan ERI asia kuin vähävaraiset. Ne lapset eivät koskaan, missään kuukaudessa, saa sitä tarvitsemaansa ’tuosta vaan’. Totta kai sellaiselle lapselle tulee mieleen paljonkin kaikenlaista mitä haluaisi (ja mitä oikeasti tarvitsisikin). Ja on ohan OK niitä toivoa, jos kerran kysytään.

Ja ne parjatut Adidaksen merkkiverskat - XXL 19,95 / 24,95 (koosta riippuen) onko oikeasti ökytoive??? En minäkään ostaisi kenellekään jotain untuvatakkia mutta sitten vaan jättäisin tuon toiveen toteutumatta (itse tuemme kylläkin Pelastakaa Lapset - esim lukiokirjoja nuorille ja Naisten Pankki - koulutusta ja yrittäjyys mikrolainoja naisille, jos vaikka frikkalaiset sitten löytäisivät tapoja jolla elättää itsensä kotimaassaan).

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lapsilta mitä hsluaisivat joululahjaksi.

Sanoivat, ettei mistään ole tarvetta.

Täytyy sitten kai ostaa jotain suklaata ja sellaista, mitä muutenkin tarvitaan, kuten partakone, yöasu, sukkia, aamutakki tmv.

Niin, teidän lapsiltanne ei puutu mitään. Köyhän lapselta puuttuu kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveää tämä kulutuskeskeisyys muutenkin, en todellakaan aio tukea sitä tai opettaa kellekään teinille et sellainen on jotain mitä pitäisi havitella. Eikös näiden pitäisi juuri olla tulevaisuuden toivomme?

Miksi pitää ensinnäkin ostaa lahjoja? Ja jos ostaa, niin aivan hullua että niiden pitäisi olla aina uusia. Eikö ketään kiinnosta tämän maapallon tila?

Toisaalta. Joku lapsi kaipaa vähän luksusta elämäänsä, saa sitä ja on onnellinen ja tajuaa, että kun hoitaa koulun ja jaksaa tehdä duunia, voi isona ostaa monta kivaa juttua. Minulle nuorena aikuisena yksi keskeinen motivaattori oli se, etten halua kaupungin vuokra-asuntoon.

Entä jos sairastut kesken akateemisten opintojen?

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin Tampereen Hopen joululahjakeräykseen ja kallein teinin toivoma lahja oli varmaankin suoristusrauta, ostin sen, ajattelin ettei kukaan sitä raaski ostaa. Suuri osa toivoi vaatelahjakortteja, elokuvia, kosmetiikkaa yms. Nämä kaikki toiveet Ratinan toivepuissa. Otin muitakin toiveita ja toivon niistä olevan iloa. Itse ostin ne ilolla, että pystyn edes jotenkin auttamaan. Eikä nuo toiveet tuntuneet kalliilta tai kohtuuttomalta.

Sydämellinen kiitos viisaista sanoistasi ja avustasi

Tuskinpa ostit kuitenkaan niitä härskimpiä

Korssin laukkuja ja ipädejä

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi härskiltä antaa nuoren toivoa kalliita lahjoja ylipäänsä keneltä tahansa. Rahalla on arvo eikä se ylipäänsä tulee kenellekään ilmaiseksi. Jos tätä ei tajua teininä, niin ei luultavasti koskaan ja talous on holjaa koko loppuelämän.

Se tässä ihmetyttääkin. Monissa perheissä nuorten täytyy mennä itse töihin, jos halajavat kalliimpia juttuja. Miksi kukaan vanhempi haluaa opettaa lasta siihen, että tavaroita vaan tulla tupsahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä laitoin viisi Gigantin kahden sadan euron lahjakorttia menemään. 

Toki toivon, että ne päätyvät lasten toiveisiin. Tässä on vaikeutena se, ettei tiedä. Mutta kävi miten kävi, niin ainakaan kaljaa ei Gigantista saa eli jotenkin perheen hyväksi se tulee kuitenkin :)

Kiitos, kiitos, kiitos

Moniko toivojista edes on niin vähävaraisesta perheestä. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että vanhemmalla on itselläänkin varaa ostaa lahjoja, on ostettukin, mutta ennen kuin ostetaan lisää, "katsotaan nyt ensin, mitä sieltä saadaan...".

Mulla olisi pari lastenkirjaa - voiko ne viedä keräykseen? Uusia on

Kiitos kaikille auttajille <3 Suomessa asuu noin 150 000 lasta köyhyysrajan alapuolella. Ihminen, joka ei ole siellä, ei pysty käsittämään näitä lasten olosuhteita oikein. Epävarmuutta, turvattomuutta, kiusaamista, huolta, suruakin. Sairauksia emme voi valita, emme eroja, kuolemaa tai työttömyyttä.

Suurin osa - miltei kaikki - avustanne menee näille lapsille. Tuhansille lapsille, joita maamme hallitus ei halua nähdä - näkymättömille lapsille, joita tällä palstalla haukutaan ja kiusataan aikuisten puolesta. Tämä kiusaaminen sitten siirtyy heidän lastensa kautta kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Moniko toivojista edes on niin vähävaraisesta perheestä. Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että vanhemmalla on itselläänkin varaa ostaa lahjoja, on ostettukin, mutta ennen kuin ostetaan lisää, "katsotaan nyt ensin, mitä sieltä saadaan...".

Tämä on väärinkäsitys. Lahjojen ostaminen on poissa sitten ruoasta tai muusta kovin tarpeellisesta. Köyhien lasten vanhemmat syövät paaaaljon kaurapuuroa joulun alla. Rahan vähyys ja huono syöminen sitten näkyy aikuisen voinnissa ja heijastuu sitä kautta lapsien jouluun.

Yst.terv. "kokemusta on"

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi pari lastenkirjaa - voiko ne viedä keräykseen? Uusia on

Ilman muuta :) kiitos avustasi!

Mutta voiko tosiaan viedä sinne jotain muuta mitä ei enää toivota? Kun on nurkissa käyttämätöntä. Ja En ikinä osta muillekaan mitään pleikkaria kun en omillekkaan tai etenkään en vieraille lapsille. Siis ihan hyvää kamaa kuitenkin ja uutta

Ja onko ne lahjat pakko paketoida

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille auttajille <3 Suomessa asuu noin 150 000 lasta köyhyysrajan alapuolella. Ihminen, joka ei ole siellä, ei pysty käsittämään näitä lasten olosuhteita oikein. Epävarmuutta, turvattomuutta, kiusaamista, huolta, suruakin. Sairauksia emme voi valita, emme eroja, kuolemaa tai työttömyyttä.

Suurin osa - miltei kaikki - avustanne menee näille lapsille. Tuhansille lapsille, joita maamme hallitus ei halua nähdä - näkymättömille lapsille, joita tällä palstalla haukutaan ja kiusataan aikuisten puolesta. Tämä kiusaaminen sitten siirtyy heidän lastensa kautta kouluihin.

Alapeukutin koska minua ärsyttää tuo ’hallituksen’ tunkeminen joka paikkaan. Ihan kuin köyhyys olisi nykyisen hallituksen keksintö ja tuottamia. Kyllä jokainen hallitus on aina pyrkinyt parantamaan oloja - mutta se on täytynyt tehdä olemassa olevien lakien ja asetusten ja taloudellisen suhdanteen puitteissa. Köyhyyttä ei ratkaista sillä että tänään annetaan kaikille kymppitonni - ja Suomessa nyt kuitenkin puhutaan suhteellisesta köyhyydestä - mikä tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi on elintaso, aina löytyy niitä, joilla on keskimääräistä vähemmän (ja kommunismista historia on jo opettanut että silloin kaikilla on puute ja kurjuus ).