Sain kihlatulta puoli vuotta aikaa parantua paniikkihäiriöstä!

SinkkuM, suosittelen, että et yritä päteä asioissa, joista et selvästikään mitään tiedä.

Opettele aiheuttamaan itsellesi kohtaus kun olet kotona rauhassa. Kun opit aiheuttamaan sen kohtauksen pystyt oppimaan myös hallitsemaan kohtauksen fyysisiä oireita jolloin psyykkinen paniikki ei pääse nousemaan perus jännitystä korkeammalle.

Oletko sama provo, kun oli puolivuotta aikaa päästä seksuaalisesta haluttomuudesta, muuten mies jättää.

Miehellä ei ole mitään velvollisuutta elää epätyydyttävässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sama provo, kun oli puolivuotta aikaa päästä seksuaalisesta haluttomuudesta, muuten mies jättää.

Mitä sen on väliä onko aloitus provo? Kuten olet huomannut se koskettaa monia ihmisiä ja itsekin olen sitä saanut läheltä todistaa. 

Kaikille se siis ei ole provo.

SinkkuM

Se, että SinkkuM tuntee muutaman paniikkihäiriöisen, ei tee hänestä paniikkihäiriön asiantuntijaa. Aloitapa tutustuminen aiheeseen lukemalla aivojen välittäjäaineista yms. ja tule sen jälkeen keskustelemaan hieman asiantuntevampana. Psykologian opinnot voisivat myös auttaa.

Sulla on puoli vuotta aikaa opetella seisomaan omilla jaloillasi kihlattuusi ripustautumisen sijasta. Tuskin on alunperinkään ollut kyse siitä, että sun pitäisi parantua paniikkihäiriöstä vaan siitä, että kihlattusi ei voi eikä halua toimia sun "omaishoitajanasi". Sun pitää pystyä elämään kihlattusi kanssa eikä vain olemaan hänen kanssaan.

Aloita hankkimalla muitakin ihmissuhteita kuin vain hän. Vaikka ihan nettikavereita aluksi. Alat myös tehdä suunnitelmia, mitä haluat tehdä tulevaisuudessa. Oletko töissä ja jos et, millaista työtä haluaisit tehdä? Onko sulla ammattia ja jos ei, mille alalle haluaisit lähteä opiskelemaan? Onko sulla paniikkihäiriöösi lääkitys? Jos ei ole, hanki sellainen. Nämä kaikki ovat asioita, jotka joudut tekemään jokatapauksessa. Siis ihan riippumatta siitä, jatkuuko suhteenne vai ei. 

Koita ajatella asiaa myös kihlattusi kannalta. Nyt hän ilmeisesti kokee, että olet hänelle kuin lapsi, joka ei koskaan kasva aikuiseksi vaan säilyy ikuisesti lapsen tasolla. Huoltaja ja huollettava. Hän kuitenkin - ihan oikeutetusti - toivoisi kahden aikuisen tasa-arvoista suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että SinkkuM tuntee muutaman paniikkihäiriöisen, ei tee hänestä paniikkihäiriön asiantuntijaa. Aloitapa tutustuminen aiheeseen lukemalla aivojen välittäjäaineista yms. ja tule sen jälkeen keskustelemaan hieman asiantuntevampana. Psykologian opinnot voisivat myös auttaa.

Sä näet noiden kuvitelmiesi taakse jo tästä ketjusta

esim:

"Poikaystäväsi vaatimus on kohtuuton. Tuollainen vaatimus saa todennäköisesti sairauden vain yltymään."

Eli siis pelkkä poikaystävän puhe saa välittäjäaineet aivoissa heilahtamaan? 

Katsos kun kyse on henkisestä sairaudesta, (jota tietenkin fyysinen huono tila voi edesauttaa) niin se ongelman syy ei löydy mistään aineista.

Paniikkihäiriöiset myöntävät sen itsekin. Tilanteet korvien välissä saavat paniikit aikaan. 

Ei niin, että aamulla olisi olleet välittäjäaineet vähissä ja se olisi johtanut kohtaukseen. Ehei .. vaan korvien välistä!

SinkkuM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SinkkuM, suosittelen, että et yritä päteä asioissa, joista et selvästikään mitään tiedä.

Mä tunnen muutaman paniikkihäiriöisen, sekä olen nähnyt niitä töissä ja niitä yhdistää monet samat asiat ja se ongelma on _aina_ korvien välissä. 

Näitä yhdistää myös se eristäytyminen, joka aina myös pahentaa heidän tilaansa, eikä helpota sitä, koska kyse on vain oireiden hoitamisesta.

Oikeasti näille ihmisille tekisi hyvää pitkät työpäivät ja muuttaminen Intiaan miljoonien ihmisten keskelle.

SinkkuM

'

Eri

Missä sä kuvittelet, että muut luulee sen ongelman olevan? Kyllä kaikki tietää, että se vika on korvien välissä kun paniikkia sairastaa.

Paniikkihäiriö ei parane sillä, että sitä pakenee pitkiin työpäiviin tai vieraaseen kulttuuriin.

Paremmat mahdollisuudet on parantua kun kohtaa ne tilanteet ihan siinä omassa elämässä, menee siihen bussiin ja jonottaa kassalla niinkuin muutkin. Ensin pienissä erissä ehkä kaverin kanssa ja sitten vain sisulla muistaen, ettei kohtaukseen oikeasti voi kuolla vaikka se siltä tuntuukin.

Paranemisen tueksi voi ottaa myös lääkityksen joka auttaa alkuun paranemisen prosessissa.

Jos puoliso esittää tuollaisia vaateita, suhde perustuu vääriin asioihin: olen kanssasi ja muutut.

Siedättäminen on järkevää paniikkioireilussa, mutta parasta opetella elämään sen kanssa. Se on jossain määrin pysyvä ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SinkkuM, suosittelen, että et yritä päteä asioissa, joista et selvästikään mitään tiedä.

Mä tunnen muutaman paniikkihäiriöisen, sekä olen nähnyt niitä töissä ja niitä yhdistää monet samat asiat ja se ongelma on _aina_ korvien välissä. 

Näitä yhdistää myös se eristäytyminen, joka aina myös pahentaa heidän tilaansa, eikä helpota sitä, koska kyse on vain oireiden hoitamisesta.

Oikeasti näille ihmisille tekisi hyvää pitkät työpäivät ja muuttaminen Intiaan miljoonien ihmisten keskelle.

SinkkuM

'

Eri

Missä sä kuvittelet, että muut luulee sen ongelman olevan? Kyllä kaikki tietää, että se vika on korvien välissä kun paniikkia sairastaa.

Paniikkihäiriö ei parane sillä, että sitä pakenee pitkiin työpäiviin tai vieraaseen kulttuuriin.

Paremmat mahdollisuudet on parantua kun kohtaa ne tilanteet ihan siinä omassa elämässä, menee siihen bussiin ja jonottaa kassalla niinkuin muutkin. Ensin pienissä erissä ehkä kaverin kanssa ja sitten vain sisulla muistaen, ettei kohtaukseen oikeasti voi kuolla vaikka se siltä tuntuukin.

Paranemisen tueksi voi ottaa myös lääkityksen joka auttaa alkuun paranemisen prosessissa.

Äläpä panikoi. Mä kannatan oikein kunnon lähestymistä asiaan. Silloin siitä sairaudesta voi _oikeasti_ parantua kun muuttaa Intiaan ja kohtaa 10 x pahemman, kuin pelkonsa ja sitten huomaa, että eihän tämä ollutkaan mitään ..

Pitkät päivät tarkoittavat sosiaalisuutta ja se auttaa myöskin paranemaan tuosta sairaudesta.

Jos sitä kontaktia on liian vähän, niin ei parane.

SinkkuM

Niin, ja äskeinen alkoi juuri syyttämään välittäjäaineita yms. 

Ei se vika sieltä löydy, vaan korvien välistä.

Sukulaisilleni on lääkkeitä työnnetty vuosikausia ja eihän ne sillä mihinkään parane. Hakevat lisäksi nykyään vain enemmän sosiaalista huomiota "kohtauksiinsa". En mä epäile, että ne kohtaukset eivät olisi oikeita, koska hoito on aivan väärää.

Yritetään vain lievittää oireita, eikä puuttua sairauteen.

SinkkuM

SinkkuM:llä on jotenkin vinksahtanut ajatus tästä asiasta. Hän luulee, että kun kyse on "korvien välistä", niin se ei sitten ole oikea sairaus.

Vierailija kirjoitti:

SinkkuM:llä on jotenkin vinksahtanut ajatus tästä asiasta. Hän luulee, että kun kyse on "korvien välistä", niin se ei sitten ole oikea sairaus.

Jos mä hakkaan itseäni vasaralla polveen, niin onko polveni sairas?

SinkkuM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SinkkuM, suosittelen, että et yritä päteä asioissa, joista et selvästikään mitään tiedä.

Mä tunnen muutaman paniikkihäiriöisen, sekä olen nähnyt niitä töissä ja niitä yhdistää monet samat asiat ja se ongelma on _aina_ korvien välissä. 

Näitä yhdistää myös se eristäytyminen, joka aina myös pahentaa heidän tilaansa, eikä helpota sitä, koska kyse on vain oireiden hoitamisesta.

Oikeasti näille ihmisille tekisi hyvää pitkät työpäivät ja muuttaminen Intiaan miljoonien ihmisten keskelle.

SinkkuM

'

Eri

Missä sä kuvittelet, että muut luulee sen ongelman olevan? Kyllä kaikki tietää, että se vika on korvien välissä kun paniikkia sairastaa.

Paniikkihäiriö ei parane sillä, että sitä pakenee pitkiin työpäiviin tai vieraaseen kulttuuriin.

Paremmat mahdollisuudet on parantua kun kohtaa ne tilanteet ihan siinä omassa elämässä, menee siihen bussiin ja jonottaa kassalla niinkuin muutkin. Ensin pienissä erissä ehkä kaverin kanssa ja sitten vain sisulla muistaen, ettei kohtaukseen oikeasti voi kuolla vaikka se siltä tuntuukin.

Paranemisen tueksi voi ottaa myös lääkityksen joka auttaa alkuun paranemisen prosessissa.

Äläpä panikoi. Mä kannatan oikein kunnon lähestymistä asiaan. Silloin siitä sairaudesta voi _oikeasti_ parantua kun muuttaa Intiaan ja kohtaa 10 x pahemman, kuin pelkonsa ja sitten huomaa, että eihän tämä ollutkaan mitään ..

Pitkät päivät tarkoittavat sosiaalisuutta ja se auttaa myöskin paranemaan tuosta sairaudesta.

Jos sitä kontaktia on liian vähän, niin ei parane.

SinkkuM

Tiedätkö sä oikeasti mitään paniikkihäiriöstä? Kuvitteletko oikeasti, että kaikilla kohtaukset ilmenee kun ympärillä on paljon ihmisiä tai sosiaalisia kontakteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SinkkuM, suosittelen, että et yritä päteä asioissa, joista et selvästikään mitään tiedä.

Mä tunnen muutaman paniikkihäiriöisen, sekä olen nähnyt niitä töissä ja niitä yhdistää monet samat asiat ja se ongelma on _aina_ korvien välissä. 

Näitä yhdistää myös se eristäytyminen, joka aina myös pahentaa heidän tilaansa, eikä helpota sitä, koska kyse on vain oireiden hoitamisesta.

Oikeasti näille ihmisille tekisi hyvää pitkät työpäivät ja muuttaminen Intiaan miljoonien ihmisten keskelle.

SinkkuM

'

Eri

Missä sä kuvittelet, että muut luulee sen ongelman olevan? Kyllä kaikki tietää, että se vika on korvien välissä kun paniikkia sairastaa.

Paniikkihäiriö ei parane sillä, että sitä pakenee pitkiin työpäiviin tai vieraaseen kulttuuriin.

Paremmat mahdollisuudet on parantua kun kohtaa ne tilanteet ihan siinä omassa elämässä, menee siihen bussiin ja jonottaa kassalla niinkuin muutkin. Ensin pienissä erissä ehkä kaverin kanssa ja sitten vain sisulla muistaen, ettei kohtaukseen oikeasti voi kuolla vaikka se siltä tuntuukin.

Paranemisen tueksi voi ottaa myös lääkityksen joka auttaa alkuun paranemisen prosessissa.

Äläpä panikoi. Mä kannatan oikein kunnon lähestymistä asiaan. Silloin siitä sairaudesta voi _oikeasti_ parantua kun muuttaa Intiaan ja kohtaa 10 x pahemman, kuin pelkonsa ja sitten huomaa, että eihän tämä ollutkaan mitään ..

Pitkät päivät tarkoittavat sosiaalisuutta ja se auttaa myöskin paranemaan tuosta sairaudesta.

Jos sitä kontaktia on liian vähän, niin ei parane.

SinkkuM

Tiedätkö sä oikeasti mitään paniikkihäiriöstä? Kuvitteletko oikeasti, että kaikilla kohtaukset ilmenee kun ympärillä on paljon ihmisiä tai sosiaalisia kontakteja?

On niitä paljon pahempiakin tapauksia, joissa se ongelma on itse aiheutettu jo monien vuosien ajan. 

Sellaista ajatusvinoumaa on jo hankalampi lähteä purkamaan. Siksi puutuinkin näihin helpompiin.

Vähän kuin peräkammariin jämähtäneelle 4kymppiselle "pojalle" on vaikea enää opettaa miten olla mies.

SinkkuM

Ihmiset ovat niin pienisieluisia. Kun itselle sattuu jotain ikävää (osin omasta syystä ja väärin rakennetuista ajatusmalleista) aletaan toivomaan sitä muillekin.

Syynä voi tietenkin olla kasvatuksesi, yhteiskunta ynnä muu, mutta ei sitä muihin ihmisiin kannata purkaa, jotka ovat syyttömiä.

SinkkuM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SinkkuM, suosittelen, että et yritä päteä asioissa, joista et selvästikään mitään tiedä.

Mä tunnen muutaman paniikkihäiriöisen, sekä olen nähnyt niitä töissä ja niitä yhdistää monet samat asiat ja se ongelma on _aina_ korvien välissä. 

Näitä yhdistää myös se eristäytyminen, joka aina myös pahentaa heidän tilaansa, eikä helpota sitä, koska kyse on vain oireiden hoitamisesta.

Oikeasti näille ihmisille tekisi hyvää pitkät työpäivät ja muuttaminen Intiaan miljoonien ihmisten keskelle.

SinkkuM

'

Eri

Missä sä kuvittelet, että muut luulee sen ongelman olevan? Kyllä kaikki tietää, että se vika on korvien välissä kun paniikkia sairastaa.

Paniikkihäiriö ei parane sillä, että sitä pakenee pitkiin työpäiviin tai vieraaseen kulttuuriin.

Paremmat mahdollisuudet on parantua kun kohtaa ne tilanteet ihan siinä omassa elämässä, menee siihen bussiin ja jonottaa kassalla niinkuin muutkin. Ensin pienissä erissä ehkä kaverin kanssa ja sitten vain sisulla muistaen, ettei kohtaukseen oikeasti voi kuolla vaikka se siltä tuntuukin.

Paranemisen tueksi voi ottaa myös lääkityksen joka auttaa alkuun paranemisen prosessissa.

Äläpä panikoi. Mä kannatan oikein kunnon lähestymistä asiaan. Silloin siitä sairaudesta voi _oikeasti_ parantua kun muuttaa Intiaan ja kohtaa 10 x pahemman, kuin pelkonsa ja sitten huomaa, että eihän tämä ollutkaan mitään ..

Pitkät päivät tarkoittavat sosiaalisuutta ja se auttaa myöskin paranemaan tuosta sairaudesta.

Jos sitä kontaktia on liian vähän, niin ei parane.

SinkkuM

Tiedätkö sä oikeasti mitään paniikkihäiriöstä? Kuvitteletko oikeasti, että kaikilla kohtaukset ilmenee kun ympärillä on paljon ihmisiä tai sosiaalisia kontakteja?

On niitä paljon pahempiakin tapauksia, joissa se ongelma on itse aiheutettu jo monien vuosien ajan. 

Sellaista ajatusvinoumaa on jo hankalampi lähteä purkamaan. Siksi puutuinkin näihin helpompiin.

Vähän kuin peräkammariin jämähtäneelle 4kymppiselle "pojalle" on vaikea enää opettaa miten olla mies.

SinkkuM

Eli, et?

En tarkoita, että siinä nyt mitään pahaa olisi ettei tiedä aiheesta muuta kuin sen minkä leffoista näkee, mutta jos asia kiinnostaa niin aiheesta on helppo löytää syventävämpääkin tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että SinkkuM tuntee muutaman paniikkihäiriöisen, ei tee hänestä paniikkihäiriön asiantuntijaa. Aloitapa tutustuminen aiheeseen lukemalla aivojen välittäjäaineista yms. ja tule sen jälkeen keskustelemaan hieman asiantuntevampana. Psykologian opinnot voisivat myös auttaa.

Sä näet noiden kuvitelmiesi taakse jo tästä ketjusta

esim:

"Poikaystäväsi vaatimus on kohtuuton. Tuollainen vaatimus saa todennäköisesti sairauden vain yltymään."

Eli siis pelkkä poikaystävän puhe saa välittäjäaineet aivoissa heilahtamaan? 

Katsos kun kyse on henkisestä sairaudesta, (jota tietenkin fyysinen huono tila voi edesauttaa) niin se ongelman syy ei löydy mistään aineista.

Paniikkihäiriöiset myöntävät sen itsekin. Tilanteet korvien välissä saavat paniikit aikaan. 

Ei niin, että aamulla olisi olleet välittäjäaineet vähissä ja se olisi johtanut kohtaukseen. Ehei .. vaan korvien välistä!

SinkkuM

Sinulle on turha puhua, koska sinulla ei taida olla paljonkaan korvien välissä tai sydämessä. Mutta ymmärrätkö, että joillain ihmisillä rakkaan ihmisen uhkaus jättämisestä horjuttaa perusturvaa ja paniikkihäiriöisellä on muutenkin puutetta turvasta -> tauti ei tuolla uhkauksella parane vaan pahenee tai parhaimmillaan pysyy ennallaan. 

Paniikkihäiriöiset eivät parane, koska eivät halua parantua. Tai ehkä haluavat parantua, mutta eivät halua kohdata todellisuutta. On helpompi työntää vain pää pensaaseen ja todeta olevansa sairas ja kertoa sukulaisille jälleen panikoineensa.

SinkkuM