Sain kihlatulta puoli vuotta aikaa parantua paniikkihäiriöstä!

Sitä siedätyshoitoa vaan sitten niihin tilanteisiin, jotka ahdistavat.

Neuvoni on, että jätä kihlattusi. Tosirakkaus kyllä kestäisi kumman tahansa sairastumisen, yhdessä toivoen parempia aikoja ja etsien ratkaisuja.

Minkä ihmeen takia te olette menneet kihloihin, jos sinulla on ollut tuo vaiva alusta asti? Kannattaa erota joka tapauksessa, vaikka vaivasi parantuisikin.

Kai sinä tajuat, ettei kihlattusi välttämättä halua olla se, jossa roikut epätoivoisena. Hän luultavasti haluaa, että olisi se, jonka kanssa olet vapaaehtoisesti.

Hän ei voi olla elämäsi koko sisältö. Hän ei ole se, joka tukee sinua ja nostaa ja hoivaa jatkuvasti. Se on vanhemman tehtävä, ei tasa-arvoisen kumppanin.

Toisaalta... mulla olisi yksi tuttava, jolla on pelastajakompleksi. Kyseessä olisi ihan komea nelikymppinen mies. Hän jaksaa hoivata ja pelastaa, mutta varoitan: jos petät hänet (esimerkiksi parantumalla tai hakemalla apua jostain muualta) hän loukkaantuu verisesti.

Varmaankin haluaa olla kanssasi, mutta kyllästynyt siihen, ettet hänen näkökulmastaan edes yritä parantua. Se on sille kannattelevalle ihmiselle todella raskasta esim. olla se, jonka piti hoitaa ne kaikki arjen asiat: kaupassakäynti, tuntemattomat numerot, ovikellon soitot ja ehkä jopa tienaaminen, jos on paha paniikkihäiriö ja toinen ei voi edes töissä käydä ja on vahvasti syrjäytynyt. Jos se on vahvasti teidän yhteistä elämää määrittävä tekijä, niin kyllä kihlatullasi on oikeus laittaa raja sille, kuinka kauan hän kestää tilannetta.

Eroa

1/5

Sun on tehtävä parhaasi, jotta parantuisit. Koita edes.

Suosittelen heittämään moisen m*lkun ovesta ulos mitä pikimmin. Ihan jäljellä olevien mielenterveyden rippeidesti tähden.

Olen on-off paniikkihäiriökkö ja tuollainen uhkaus saisi minulla tilanteen pahenemaan. Itse asiassa kohtaukset alkoivat uudelleen vuosikausien tauon jälkeen, kun suhde meni vastapuolen osalta vaakalaudalle.

Muuta Intiaan. Kun jatkusti on ympärillä tuhansia ihmisiä, niin ei siinä enää kerkeä panikoimaan.

Länkkäreillä nyt on kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä "tauteja"

Jos kaikki päivät menisivät töissä ei olisi aikaa sairastella kaikenlaisia masennuksia ja paniikkihäiriöitä.

Paniikki olisi siinä, että saa seuraavan päivän ruuan lautaselle. Kun asiat ovat liian hyvin, niin tämmöisiä psyko-somaattisia sairauksia alkaa esiintymään.

SinkkuM

Kyllä minunkin tekisi mieli vetäytyä peiton alle joka kerta kun on yt neuvottelut edessä, mutta pakko se vaan on jaksaa kohdata alaiset ja selittää syyt miksi tähän on päädytty. (irtisanomisiin)

Ei siinä auta työntää päätä pensaaseen, vaikka helpommallahan siinä itse pääsisi olemalla pelkuri.

SinkkuM

Toivottavasti tämä on PROVO!!!

No missä tilanteissa kohtauksia tulee? Kaupassa, väen paljoudessa vai vasta kun pitää puhua jollekin?

Vierailija kirjoitti:

Muuta Intiaan. Kun jatkusti on ympärillä tuhansia ihmisiä, niin ei siinä enää kerkeä panikoimaan.

Länkkäreillä nyt on kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä "tauteja"

Jos kaikki päivät menisivät töissä ei olisi aikaa sairastella kaikenlaisia masennuksia ja paniikkihäiriöitä.

Paniikki olisi siinä, että saa seuraavan päivän ruuan lautaselle. Kun asiat ovat liian hyvin, niin tämmöisiä psyko-somaattisia sairauksia alkaa esiintymään.

SinkkuM

Anteeksi vaan mutta minun loistava ja yhteiskunnallisestikin tärkeä uraputki meni pieleen siinä kun tein pitkää päivää terveyttäni uhaten. Seurauksena vakava burn-out, heräsin sairaalasta kun oli mennyt taju ja voimat, ja tuon seurauksena ahdistus- ja paniikkihäiriö kolmatta vuotta!

Toivottavasti joudut joskus käymään läpi saman, niin alat varomaan mitä suustasi päästät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuta Intiaan. Kun jatkusti on ympärillä tuhansia ihmisiä, niin ei siinä enää kerkeä panikoimaan.

Länkkäreillä nyt on kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä "tauteja"

Jos kaikki päivät menisivät töissä ei olisi aikaa sairastella kaikenlaisia masennuksia ja paniikkihäiriöitä.

Paniikki olisi siinä, että saa seuraavan päivän ruuan lautaselle. Kun asiat ovat liian hyvin, niin tämmöisiä psyko-somaattisia sairauksia alkaa esiintymään.

SinkkuM

Anteeksi vaan mutta minun loistava ja yhteiskunnallisestikin tärkeä uraputki meni pieleen siinä kun tein pitkää päivää terveyttäni uhaten. Seurauksena vakava burn-out, heräsin sairaalasta kun oli mennyt taju ja voimat, ja tuon seurauksena ahdistus- ja paniikkihäiriö kolmatta vuotta!

Toivottavasti joudut joskus käymään läpi saman, niin alat varomaan mitä suustasi päästät.

Sulla on tässä monta asiaa pielessä, sekä toivot muille ihmisille pahaa. Sulla on pitkä ja kivikkoinen tie edessäsi.

Ehkäpä se juuri onkin kytenyt pinnan alla ja syy tilaasi.

Minähän olen yrittänyt antaa vain auttavia neuvoja.

SinkkuM

Paniikkihäiriö on elämänmittainen sairaus, ei siitä varsinaisesti parannuta mutta pitkiä, vuosienkin mittaisia kohtauksettomia aikoja voi olla. Paniikkihäiriössä tyypillisesti siis vaihtelevat hyvät ja huonot kaudet.

Poikaystäväsi vaatimus on kohtuuton. Tuollainen vaatimus saa todennäköisesti sairauden vain yltymään.

Ei epilepsiaa tai diabetesta sairastavalta vaadita, että sinun täytyy parantua sairaudesta etkä saa saada enää kohtauksia, muuten en seurustele kanssasi.

Hoitotasapainoon tulee pyrkiä kaikissa sairauksissa, mutta sairaudesta parantumista ei voi vaatia keneltäkään.

Sinä työn orja, burn-outin kokenut. Sä olit rakentanut identiteettisi työn varaan ja kun savelle rakentamasi maailma romahti, niin siksi menetit kaiken.

Kannattaa olla vahva ja rakentaa teräsbetonille.

SinkkuM

Et sinä ole työsi, et koulutuksesi, etkä mitään muutakaan ulkoista mitä kuvittelet. Et saavutuksesi.

SinkkuM

Työ on vain väline, kuten raha. Ei itseisarvo. 

Kun arvomaailma on jo vinoutunut, niin se aiheuttaa sisäistä kipua. Pahaa.

SinkkuM