AHDISTAA kamalasti! Mitä tämä tilanne miehen kanssa tarkoittaa??

Minunkin tapailemani mies toisteli tuota ”en ole aiemmin tuntenut kenenkään kanssa tällaista heti alusta alkaen” sekä ”kerroin kaverille, että kaltaisiasi ei monesti elämässä tule vastaan”.

Jos nämä kuulette vielä miesten suista, niin juoskaa pakoon kuten tässä ketjussa on huomattu :D

Terveisin onnellinen sinkku ja myös sellaisena aion pysyä..

Mullekin on käynyt noin. Se tyyppi on sitoutumiskammoinen. Ei välttämättä Ole ketään uutta tiedossa. Haluu vaan irtiottoa, kaduttaa noi jutut yhteisissä lomista jne. Oon kantapään kautta oppinu elämään tällaisten tapauksien kanssa, koska muuta ei oo viimeset vuodet ollu tarjolla.

Sitä voi esmes muistuttaa herraa, että koskas lähetään sille reissulle, tai kun horisee jotain matkasta niin heittää vaan että "senpähän Näkee sitten".

Joskus nää tällaiset tyypit tulee vähän ajan päästä takaisin. Jos se yksinolo/uus deitti/Exä ei ollutkaan hyvä ratkaisu. Silloin pitäisi kaikkien oppikrijojen mukaan olla tosi cool, että talking to me, sulla taitaa nyt olla väärää numero tms. MUtta olen tajunnut että voi olla cool myös toisella tapaa ja silti jatkaa tätä tuttavuutta.

Piereskelit varmaan yöllä niin siksi tilanne muuttui.

Hmm mulla on ollu kans muutama tällanen joista pitää sit itse ymmärtää jatkaa matkaa. Vmp.

Viimeisin on nyt sellainen että tunnetaan työn kautta ja viestitteli tosi pitkään ja ahkeraan. Pyyteli tapaamista ja sovittiin. Joutui perumaan, oli kyllä ihan validi syy. Sen jälkeen olikin kalenteri niin täynnä etten tiedä koska tavataan. Ehkä odottelen turhaan. Vastailee kyllä viesteihin ja on tosi mukava mut en ole saanu kuulla enää niin paljoa niitä alun kivoja sanoja. No, aika näyttää. Pelkään et löysi toisen tai sillä meni jostain syystä maku eikä kehtaa sanoa. Vaikutti kyllä myös aika epävarmalta ja siltä että tarvii rohkaisua, se toimi jotenkin. Jännä vaan että joudutaan näkemään ehkä vielä muissa merkeissä joka tapauksessa.

Aiempien huonojen kokemusten takia pelkään tietysti pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Nää on niin hauskoja :)

Ei osata kysyy ihan suoraa ja nostaa seinälle, että missä mennään.

Sit vingutaan jossain Vauva.fissä

Ja muut törpöt komppaa....

Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja tee jotain. Miksi jätät elämisen toisen vastuulle?

Kysyt siltä ihan suoraan, että ollaanko kimpassa ja tehdäänö mitä ja jos ei niin ei. Se on sillä selvä.

Uskomaton stoori taas.

Ei voi kun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Nää on niin hauskoja :)

Ei osata kysyy ihan suoraa ja nostaa seinälle, että missä mennään.

Sit vingutaan jossain Vauva.fissä

Ja muut törpöt komppaa....

Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja tee jotain. Miksi jätät elämisen toisen vastuulle?

Kysyt siltä ihan suoraan, että ollaanko kimpassa ja tehdäänö mitä ja jos ei niin ei. Se on sillä selvä.

Uskomaton stoori taas.

Ei voi kun nauraa.

Nauretaan kyllä, mutta sinulle. Olet 12 sivua myöhässä typerän, alentuvan viestisi kanssa. AP on kysynyt ja nyt keskustelu liikkuu jo aivan eri asiassa, eli vertaiskokemuksissa ja mielipiteissä asiaa koskien.

Inhoan teitä, jotka luette vain aloitusviestin ja tulette sen perusteella pätemään ja lytistämään hyvää keskustelua, josta saattaa olla apua muillekin kun APlle. Te olette tämän palstan loisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Nää on niin hauskoja :)

Ei osata kysyy ihan suoraa ja nostaa seinälle, että missä mennään.

Sit vingutaan jossain Vauva.fissä

Ja muut törpöt komppaa....

Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja tee jotain. Miksi jätät elämisen toisen vastuulle?

Kysyt siltä ihan suoraan, että ollaanko kimpassa ja tehdäänö mitä ja jos ei niin ei. Se on sillä selvä.

Uskomaton stoori taas.

Ei voi kun nauraa.

Hohhoi.

Sehän se on, että ei näiltä paukapäiltä saa suoraa vastausta.

Tapailin miestä, joka oli todella ihastunut minuun. Kohteli kuin kukkaa kämmenellä, vielä viimeisellä tapaamisella sanoi, että olen tehnyt hänestä maailman onnellisimman miehen.

Nooh, tästä sitten alkoikin erikoisuudet.. totaalihiljaisuus, ei vastauksia viesteihin, ei aikaa nähdä jne. Kuitenkin kysyttäessä suoraan sanoo, että ei tässä mitään, voidaan varmaan vielä joskus nähdä, WTF???

Edelleen olen autuaan tietämätön mitä tapahtui ja ikuinen jälki tästä jäi ja varauksella suhtaudun tästälähin jokaiseen kauniiseen sanaan minkä kaksilahkeiset sanovat minulle.

Eli ei se auta vaikka suoraan kysyy, vastausta ei saa!

Voisko vaikka olla, että on saanut potkut töissä/varoituksen tms. ja miettii ja stressaa sitä koko ajan, eikä uskalla vielä AP:lle kertoa?

Minulla on ystävänä tässä ketjussa kuvatunkaltainen mies. Eli ihastuu nopeasti, latelee suuria tunteita ja esittelee kavereille nopeasti uuden tyttöystävän. Tunteet sitten viilenevät noin kuukaudessa tai kahdessa ja kaveri jättää naisen siihen. Ulkonäöltään tavallinen mies, tavallisessa työssä, hyvä ystävä, ei petä naisystäviään, mutta hakee jonkinlaista ensihuumaa kaikista uusista suhteistaan. Ja näitä naisia on 5-10 vuodessa ja välillä rakastutaan exään uudelleen, kun se olikin ainoa joka häntä oikeasti ymmärtänyt. Ja kun exä on saatu houkuteltua takaisin, tulee sama kuukauden huuma-suhde ja sitten ero.

Jos haluaisin jonkun neuvon antaa kanssasisarille tällaisista miehistä, niin:

-nämä tyypit ei koskaan muutu, eli älä ota takaisin

-ulkonäkö saattaa olla herttainen ja tavallinen

-samat rakkauden tunnustukset on ladeltu kymmenille naisille

-kavereille esittely ei merkitse mitään, niitä naisia on esitelty joka juhlissa uusi ja vannottu, että tässä on nyt se oikea

-älä ota eroa henkilökohtaisesti

Ja olen todella tykännyt monista näistä ystäväni ihastuksista ja yrittänyt sanoa, että ei vaihtamalla parane, mutta kaveri jahtaa vain huumaa.

Meillä ei sentään vaihdettu mitään rakkaudentunnustuksia tms. Kehuja tuli jonkin verran mutta ei mitään älyttömän siirappista/liian imelää. Sellaisesta olisi kyllä tajunnut juosta karkuun. Ao

Niin ei kai tässä auta muu kuin mennä eteenpäin.

Olen nainen, joka ahdistuu todella paljon, jos mies on alkuvaiheessa kovin innokas. Nopeat puheet yhteenmuutosta, jatkuvat hempeät viestit, jatkuva soittelu vain ahdistaa. Syvempiin tunteiden syntyminen ei ole mahdollista liiallisen innokkuuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sitten välttämättä koske sinua, mutta monet naiset ovat melko itsekeskeisiä (hellyys, huomaavaisuus, auttaminen, yllätysten järjestäminen, seksi) ja kaksinaismoralistisia (miehellä muutama suhde historiassa ja naisella kymmenkertainen määrä ja miestä syyllistetään niidtä paristaki jatkuvasti) , tykkäävät passuuttaa kuin lakeijaa ja olettavat miehen maksavan aivan kaiken.

Oman tyttöystävän kanssa tämä yksipuolisuus ja epätasa-arvo ovat alkaneet tökkiä varsinkin kun olemme enemmän yhdessä. Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta heti päättyy itkuun joten parempi vain antaa olla. Samanlaisia kaikki tapaamani naiset ovat olleet, etten tiedä paranisiko tilanne mihinkään, kun kuitenkin häntä rakastan.

Tämä on miehissä ikävä piirre, se että säikähdetään naisen itkua. Luullaan että se on pelkkää manipulointia, ehkä jollain voi toki ollakin, mutta ainakin minulla ihan vain sitä että paha mieli purkautuu kyynelien muodossa.

Mutta ikävää on se, että ne kyyneleet saaavat miestä menemään kuoreensa ja muuttamaan käytöstä. Vetämään sanansa takaisin ym. Tämä johti meillä melkein avioeroon, koska kävi ilmi et mies oli kerännyt kaiken negatiivisen itseensä kun ei uskaltanut -kyynelien pelossa- puhua minulle, ja sitten vain mitta tuli täyteen. No, onneksi terapia auttoi ja nyt mies uskaltaa kertoa mitä ajattelee, ainakin suurimmaksi osaksi.

Vihje: käyttäydy miehekkäästi ja ota vastuu sanoistasi, äläkä vedä niitä takaisin tai pelkää naista! Oikeasti se on pelkurimaista, eikä tee hyvää kummallekaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei sentään vaihdettu mitään rakkaudentunnustuksia tms. Kehuja tuli jonkin verran mutta ei mitään älyttömän siirappista/liian imelää. Sellaisesta olisi kyllä tajunnut juosta karkuun. Ao

Niin ei kai tässä auta muu kuin mennä eteenpäin.

Ettekai menneet sänkyyn jo? Ei kannata mennä pian, jos haluaa tietä, mitä mies ajattelee ja tuntee. Kerran rakkauttakaan ei vielä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös sama kokemus parin viikon takaa..

Kolme kuukautta tapailtiin, mies oli niin lääpällään ja tykästynyt.

Viimeisimmän mukavan tapaamisen jälkeen kaikki muuttui ihan yhtäkkiä, vastaili hitaasti viesteihin, ei ollutkaan ”enää aikaa” tapailla jne. Sitten saikin kakistettua ulos, että annetaan olla, ilman mitään perusteluita mikä tuli.

Jätti niin syvät jäljet luottamukseen tämä, että nyt tuntuu ettei ihan hetkeen uskalla tapailla ketään. Miten sitä uskaltaa heittäytyä tunteineen, jos aina pitää pelätä milloin toinen lopettaa homman ykskaks?

Tsemppiä ap!

Mulle myös on tapahtunut näin ja olen myös itse vetänyt joskus liinat kiinni, kun on alkanutkin tuntua huonolta. Tai siltä, että enempää ei kannata haaskata aikaa, koska tulevaisuus ei näyttäytynytkään enää siten kuin alkuun luuli. Ne muutamat ekat kuukaudet ovat epävarmuuden sävyttämiä puolin ja toisin ja silti pitää vain uskaltaa heittäytyä ja luottaa. Joka kerta uudelleen, sillä ellei kykene heittäytymään ja elämään hetkessä, jää luu käteen. Varautuneet, kyynistyneet, katkeroituneet ja epävarmat ihmiset lähettävät negatiivista signaalia. Joten kun on suhde katkennut, täytyy nuolla haavansa, prosessoida tilanne ja kasvaa entistä vahvemmaksi. Tehdä itselleen hyviä asioita, liikkua positiivisten ihmisten kanssa ja eheytyä. Ja sitten vasta uutta matoa koukkuun.

Ihmissuhteet eivät tule takuupaperit takataskussa. Koskaan et voi tietää onko se ihminen siinä vielä huomenna, joten täytyy tarttua hetkeen ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Kun niitä hyviä hetkiä kasautuu, niistä tulee päiviä, kuukausia, vuosia...Huomaat suhteen kestäneen. Tai päättyneen. Olet itse omasta onnestasi ja hyvinvoinnistasi vastuussa.

Jokaisen päättyneen suhteen jälkeen ihminen seisoo tienhaarassa, jossa toisessa kyltissä lukee: usko, toivo, rakkaus ja toisessa: kyynisyys, viha, epäluottamus. Siitä kun lähtee kävelemään homman kumman kyltin osoittamaa tietä, se määrittelee onnistumiset tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös sama kokemus parin viikon takaa..

Kolme kuukautta tapailtiin, mies oli niin lääpällään ja tykästynyt.

Viimeisimmän mukavan tapaamisen jälkeen kaikki muuttui ihan yhtäkkiä, vastaili hitaasti viesteihin, ei ollutkaan ”enää aikaa” tapailla jne. Sitten saikin kakistettua ulos, että annetaan olla, ilman mitään perusteluita mikä tuli.

Jätti niin syvät jäljet luottamukseen tämä, että nyt tuntuu ettei ihan hetkeen uskalla tapailla ketään. Miten sitä uskaltaa heittäytyä tunteineen, jos aina pitää pelätä milloin toinen lopettaa homman ykskaks?

Tsemppiä ap!

Mulle myös on tapahtunut näin ja olen myös itse vetänyt joskus liinat kiinni, kun on alkanutkin tuntua huonolta. Tai siltä, että enempää ei kannata haaskata aikaa, koska tulevaisuus ei näyttäytynytkään enää siten kuin alkuun luuli. Ne muutamat ekat kuukaudet ovat epävarmuuden sävyttämiä puolin ja toisin ja silti pitää vain uskaltaa heittäytyä ja luottaa. Joka kerta uudelleen, sillä ellei kykene heittäytymään ja elämään hetkessä, jää luu käteen. Varautuneet, kyynistyneet, katkeroituneet ja epävarmat ihmiset lähettävät negatiivista signaalia. Joten kun on suhde katkennut, täytyy nuolla haavansa, prosessoida tilanne ja kasvaa entistä vahvemmaksi. Tehdä itselleen hyviä asioita, liikkua positiivisten ihmisten kanssa ja eheytyä. Ja sitten vasta uutta matoa koukkuun.

Ihmissuhteet eivät tule takuupaperit takataskussa. Koskaan et voi tietää onko se ihminen siinä vielä huomenna, joten täytyy tarttua hetkeen ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Kun niitä hyviä hetkiä kasautuu, niistä tulee päiviä, kuukausia, vuosia...Huomaat suhteen kestäneen. Tai päättyneen. Olet itse omasta onnestasi ja hyvinvoinnistasi vastuussa.

Jokaisen päättyneen suhteen jälkeen ihminen seisoo tienhaarassa, jossa toisessa kyltissä lukee: usko, toivo, rakkaus ja toisessa: kyynisyys, viha, epäluottamus. Siitä kun lähtee kävelemään homman kumman kyltin osoittamaa tietä, se määrittelee onnistumiset tulevaisuudessa.

Kyllä sitä kannattaa vähän kyynistyä tai oikeammin muuttua varovaisemmaksi, ettei jatkossa hyppää liian nopeasti tunteiden vietäväksi, vaan rauhassa ensin tutustuu uuteen kumppaniin ihmisenä, eikä ihastu pelkkään ulkonäköön. Monet eivät erota seksuaalista viehättymistä rakastumisesta ja siksi kuvitellaan niiden "ilotulitusten" tarkoittavan, että tämä uusi ihminen on taianomaisesti Se Oikea. Vaikka kyse on vain molemminpuolisesta vetovoimasta, joka ei riitä parisuhteeseen, jos luonteet ja toiveet eivät osu yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävänä tässä ketjussa kuvatunkaltainen mies. Eli ihastuu nopeasti, latelee suuria tunteita ja esittelee kavereille nopeasti uuden tyttöystävän. Tunteet sitten viilenevät noin kuukaudessa tai kahdessa ja kaveri jättää naisen siihen. Ulkonäöltään tavallinen mies, tavallisessa työssä, hyvä ystävä, ei petä naisystäviään, mutta hakee jonkinlaista ensihuumaa kaikista uusista suhteistaan. Ja näitä naisia on 5-10 vuodessa ja välillä rakastutaan exään uudelleen, kun se olikin ainoa joka häntä oikeasti ymmärtänyt. Ja kun exä on saatu houkuteltua takaisin, tulee sama kuukauden huuma-suhde ja sitten ero.

Jos haluaisin jonkun neuvon antaa kanssasisarille tällaisista miehistä, niin:

-nämä tyypit ei koskaan muutu, eli älä ota takaisin

-ulkonäkö saattaa olla herttainen ja tavallinen

-samat rakkauden tunnustukset on ladeltu kymmenille naisille

-kavereille esittely ei merkitse mitään, niitä naisia on esitelty joka juhlissa uusi ja vannottu, että tässä on nyt se oikea

-älä ota eroa henkilökohtaisesti

Ja olen todella tykännyt monista näistä ystäväni ihastuksista ja yrittänyt sanoa, että ei vaihtamalla parane, mutta kaveri jahtaa vain huumaa.

Yleistäminen on vaarallista. On olemassa kuvatun kaltainen mies/naistyyppi eli Don Juan, joka rakastuu kerta toisensa jälkeen rakastumisen tunteeseen, mutta ei kykene syventämään suhdetta.

Sitten on ihan tavallisia ihmisiä, jotka kokevat suurta ihastusta ja ovat luonteeltaan sellaisia, että haluavat sitä sanoin ja teoin tehostaa ja suhde voi hyvin jatkua vaikka hautaan asti.

On myös muita tyyppejä, kuten varautunut ihastuja, jolle rakkaudessa on tullut lunta tupaan eikä hän syty herkästi, mutta pitkän päälle suhde voimistuu, kun luottamus kasvaa. Ja varautunut kaverinsa, joka ei tunteitaan suitsuta alussa, koska ei halua antaa väärää signaalia, sillä ei ole kovin vakavissaan ja/tai tapailee samalla muita etc.

On siis monenlaisia suhteita, niiden alkuja ja loppuja kuten on meitä ihmisiäkin. Yleistämällä tekee itselleen karhunpalveluksen, kun kylmästi jäävää jonkun käytösmallin omaavat ihmiset pois, kun joskus on tullut rakkaudessa turpiin. Silloin herkästi menee valinnoissaan laidasta toiseen ja lopulta onkin yksin, kun ei ole enää mistä valita, kun itse on leimannut niin monenlaiset tyypit ja mapittanut heidät tiettyihin laatikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Mites tuo masturbaatio onnistuu?

Tuo tarkoittaa sitä, että teidän juttu meni pilalle. Ihan turhaa ajanhaaskausta miettiä mikä tuli, koska ei se enää mitään muuta/korjaa vaan vaikka juttu vielä hetken jatkuisikin niin ennalleen se ei enää palaa. Tämä  on just sitä p*skaa miksi itse en enää jaksa aloittaa yhtään tapailua/seurustelua, kun aina tulee ihan puskista jokin mikä tuhoaa kaiken. Koskaan ei tiedä onko se jo huomenna kun kaikki tämänpäiväinen onkin mennyttä ja tuollaista varpaillaan oloa ei vaan jaksa vaikka kuinka yrittää olla rennosti ja murehtimatta turhia ennakkoon.

N42

Se on vaan löytänyt netin seksipalstoilta jonkun sutturan jolla on paremmat muodot ja joka osaa esitellä niitä paremmin kuin sinä ja on kaikeksi lisäksi nuorempi kuin sinä. Hyväksy vain että teidän suhde on ollutta ja mennyttä ja nenä kohti uusia tuulia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Nää on niin hauskoja :)

Ei osata kysyy ihan suoraa ja nostaa seinälle, että missä mennään.

Sit vingutaan jossain Vauva.fissä

Ja muut törpöt komppaa....

Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja tee jotain. Miksi jätät elämisen toisen vastuulle?

Kysyt siltä ihan suoraan, että ollaanko kimpassa ja tehdäänö mitä ja jos ei niin ei. Se on sillä selvä.

Uskomaton stoori taas.

Ei voi kun nauraa.

Hohhoi.

Sehän se on, että ei näiltä paukapäiltä saa suoraa vastausta.

Tapailin miestä, joka oli todella ihastunut minuun. Kohteli kuin kukkaa kämmenellä, vielä viimeisellä tapaamisella sanoi, että olen tehnyt hänestä maailman onnellisimman miehen.

Nooh, tästä sitten alkoikin erikoisuudet.. totaalihiljaisuus, ei vastauksia viesteihin, ei aikaa nähdä jne. Kuitenkin kysyttäessä suoraan sanoo, että ei tässä mitään, voidaan varmaan vielä joskus nähdä, WTF???

Edelleen olen autuaan tietämätön mitä tapahtui ja ikuinen jälki tästä jäi ja varauksella suhtaudun tästälähin jokaiseen kauniiseen sanaan minkä kaksilahkeiset sanovat minulle.

Eli ei se auta vaikka suoraan kysyy, vastausta ei saa!

"Olet tehnyt minusta maailman onnellisimman miehen", huu juoskaa pakoon tällaista potsakaa ja lipevyyttä...

Minä en halua miestä, josta minä muka tekisin maailman onnellisimman. Haluan miehen, joka on onnellinen ihan ilman minuakin. Minä sitten olen hyvä kumppani siihen vierelle, jakamaan sitä omaa, toisen ja yhteistä onnea. Mutta, että onnellisuus riippuisi jostakusta toisesta, kuulostaa pelottavasti läheisriippuvuudelta ja luonnevialta!