AHDISTAA kamalasti! Mitä tämä tilanne miehen kanssa tarkoittaa??

Voipi olla kysymys myös vaikka vahvan perseen hajusta olkkarin jakkarassa, sellainen imelä ifne. Sekin saattaa hermostuttaa.

Olisiko jonkinlainen mielenterveysongelmainen, että haluaa tarkoituksella luoda draamaa ja tavallaan testata, että alatko anelemaan takaisin.

Ahdasmielisiä on monenlaisia, jotkut naiset kyttäävät toisten tekemisiä ja jopa ilmeitä 24/7. 

Välittömästi he projisoivat omaa pahaa oloaan toisen pikkuvirheisiin. Monille miehille tämä on nykyään todellisuutta, vaimon mielen on myrkyttänyt paha maailma. Ja nyt sitä peilataan miehen jokaisessa liikkeessä, harrastuksessa, vitseissä, jopa ilmeissä. Mikään ei tunnu menevän oikein.

Mistä tämmöinen kyttäysmenttaliteetti on pesiytynyt naisiin, ennen meillä oli kivaa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä nykyajan deittailu on aivan karmean kertakäyttöistä!

Vaihdetaan lennosta toiseen, kun esim. netissä klikkauksen päässä on uutta treffiseuraa.

Itse en enää uskalla noihin lähteä, vain ihme saa tapahtua, jotta tapailen ketään. En halua rikkoa itseäni kerta toisensa jälkeen..

Ja ajatelepa jos olisit nuori mies. Naisilla on sanojensa mukaan monta kymmentä keskustelukumppania Tinderissä, jotka siis laittavat viestiä. Nainen vastailee parhaimmille tapauksille, mutta joillekin ei ole aikaa tai viitsimystä vastata. Lisäksi kun lukee naisten kertomuksia, jossa muutaman kuukauden aikana käydään todella monen eri Tinder-miehen kanssa treffeillä ja niistä valitaan paras, niin ei kauheasti miehenä mielialaa nosta. Miehenä on hyvä, jos kerran kahdessa kuukaudessa treffeille PÄÄSEE. Ja siinä tosiaan olet treffijonossa, josta nainen valkkaa itselleen parhaimman.

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Siis yhden illan tapahtumat kumoaa kuukauden keskustelut "kaikesta mahdollisesta"? Eipä taida paljon puhuttavaa olla, jos kaikki on puhuttu kuukaudessa. Jos tutustuitte vasta reilu kk sitten, niin tehän tuskin tunnette toisianne! 

Minne sinulla on kiire? 

Töissä sattui jotain, mistä ei rohkene puhua.??

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tulee ehkä kirjoitettua vähän tunteiden sekamelskassa tämä mutta menkööt. Kävipä se klassinen eli mies jätti minut sitten ihan puskista.

Nyt ihmetyttää ja itkettää vaan. En osannut yhtään odottaa eikä se osannut edes perustella. Jotain niin ympäripyöreää "en ole ihan varma onko tässä jotain" tms. Vaikka aiemmin siis vielä itse hehkutti miten ei ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan ja vielä eilen oli ihan normaali. Töissä ei siis ilmeisesti ole käynyt mitään kummallista vaan hän oli vain jostaib päättänyt jättää minut. Olen aika pettynyt ja on vähän petetty olo kaikkien noiden tekojen ja sanojen kanssa jotka ovat ihan ristiriidassa tämän kanssa.

Toipumisia aapeelle..

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olla niin paljon näitä tällaisia miehiä, että onko edes mahdollista löytää tapailua joka jatkuu pitempään kuin pari-kolme kuukautta?

Sitten valitetaan että naisilla on liikaa seksisuhteita ja miehet vaihtuu jatkuvasti. Ittse lopetin deittailun tuosta syystä, en jaksa niitä parin kuukauden välisiä pettymyksiä ja masennuksia. Miehet pitäkööt tunkkinsa.

Jospa on jotain pahemman luokan sitoutumiskammoa tai muuta taustalla - ei voi tietää. Tivata oikeita syitä ehkä voisi, jos sellainen kiinnostaisi. Mutta maksaako vaivaa?

Itse yrittäisin ehkä saada syitä selville tuollaisessa tilanteessa, jos toinen ei ihan paskiaiselta vaikuta. Vaikka vain päästäkseni itse parempaan selvyyteen, ei sitten painaisi mieltäkään niin. Joskus syyt voi tietty riittävän hyvin päätellä jo toisen elkeistä, pidempi puiminen on turhaa.

Olen seurannut tätä keskustelua alusta asti. Minulla on hyvin samantapainen tilanne ap:n kanssa, olemme tapailleet noin 1,5 kk ja mies on ollut todella ihastunut ja kaikki on mennyt hyvin. Olen tavannut hänen vanhempansa ja olemme suunnitelleet kaikkea yhdessä. Lukiessani keskustelua minulla heräsi pieni pelko, että käykö tässä samalla tavalla. Kuitenkin halusin uskoa, että kaikki miehet eivät ole samanlaisia ja kyllä tässä hyvin käy. Pari päivää sitten olin miehellä kylässä ja hän oli oudon etäinen. Mies kertoi aivan puun takaa, että ei ole varma tunteistaan, mutta haluaisi kuitenkin jatkaa. En tiedä, mitä ajatella ja haluanko jatkaa juttua. Ainakaan tämä ei lisää uskoani miehiin :D

Kamalasti ahdistaa kamalasti? Rähähää :D

Olitte romanttisella illallisella,mutta siihen se sitten jäikin.Ei tainnut olla seksiä illalla.Teitkö oharit?Flirttailit ja vihjailit pitkin päivää ? Aamulla mies oli ihan ok,mutta vitutus kasvoi päivän mittaan niin suureksi ettei voi sitä enää peitellä. Tuttua käytöstä.

Aika narsistinen kommentti kun syy on AINA jossain muualla kuin sinussa!!!!! :D Sairasta!!!

Hei.... deittailitte kuukauden. Minun sinkkuaikoina kävi ehkä... kahdeksan(?!?!?!) kertaa noin!?!?! Välillä itsellä lopahti mielenkiinto, välillä toisella. Se on alussa niin pienestä kiinni. Etenkin jos hommat etenee nopeesti.

Noita vielä elämässäs tulee ja menee. viikon päästä jo naurat sille et itkit kuukauden ihastuksen perään. Ei ketää opi kuukaudessa tunteen, hyvä et pintaa saa raapastua.:)

Toinen puhuu vedestä, toinen kommentoi puhumalla taivaasta. En nähnyt tuolla miehen kommentilla mitään yhteistä tuohon sinun kommenttiisi!!:D

Tunnistan myös sivusta seuraajana nuo hyväksikäyttäjä naiset. Itselleni ei onneksi moisia ole sattunut. Enkä kyllä ottaisikaan. Tasa-arvoa, tasavertaisuutta ja yhteiset halut. Niillä pärjää.

Lapset kuuluu elättää, kunnes ovat aikuisia, ei puolisoa. Jos suhteessa ei olla yhdenvertaisia, ei siitä kyllä mitään tule, eikä siinä ainakaan toinen ole myöskään onnellinen. Vaikka toinen leijuisi pilvissä.

Miehenä totean, TÄYSIN TOTTA. Ja sama pätee myös toisinpäin. Naisen välinpitämättömyys ja viestien, soittelun ja näkemisen loppuminen kertoo täysin saman.

Ja nyky ihminenhän luonnolisestikaan ei sitä voi kertoa.. :D "etkö vi### vihjeestä tajua!?!?!?" :D

Toivottavasti en enä ikinä ole sinkku.

Pakko kysyä... missä päin suomea tämmöstä porukkaa asuu ja mihin ikä haarukkaan asetutte?:))

Vierailija kirjoitti:

Miehenä totean, TÄYSIN TOTTA. Ja sama pätee myös toisinpäin. Naisen välinpitämättömyys ja viestien, soittelun ja näkemisen loppuminen kertoo täysin saman.

Ja nyky ihminenhän luonnolisestikaan ei sitä voi kertoa.. :D "etkö vi### vihjeestä tajua!?!?!?" :D

Toivottavasti en enä ikinä ole sinkku.

Tätä en ymmärrä. Miksi ei voi edes sen vertaa arvostaa, että kertoo vastapuorlle ettei ole tästä kiinnostunut. Pitäis jostain vihjeistä ymmärtää.Ei jaksa rivien välistä oletuksia tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksenne teille, jotka ette viitsi lukea ketjua läpi, niin mies oli outona koska ei halunnut seurustella ap:n kanssa enää. Mikä suuri yllätyskäänne! Siinä vaiheessa suhteen alussa kun tuntee epämääräistä ahdistusta, niin voi olla jo varma, että suhde oli siinä. Itse tunsin aina kaikissa seurusteluyrityksissäni sitä jossain vaiheessa ja pian mies ilmoittikin, että "ei halua nyt mitään vakavaa". Kunnes sitten lopulta tapasin nykyisen kumppanini, eikä tasan tarkkaan ahdistanut missään vaiheessa, vaan molemmat halusimme nähdä tasapuolisesti.

Kiitos tiivistyksestä! Minulla on ollut ihan samat kokemukset omissa suhteissa. Kaikissa tuntui vähän oudolle ja mies sitten päättikin lähteä lätkimään ja toisen matkaan. En ole vielä tavannut selkeästi Sitä Oikeaa,  mutta toivottavasti tapaan ennen kuin täytän 50v...

N36

Haluaisin kyllä lisätä, että voi siinä oikeassa ja hyvässä suhteessakin olla epävarmempia ja varmempia kausia. Ei suhde toiseen ihmiseen koskaan pysy vuosikausia ihan tismalleen samana. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, elämäntilanteet vaihtelevat.

Silloin, kun itse käsittelee jotain omaa uutta vaihettaan, kasvunpaikkaa tai vastoinkäymistä, kumppani saattaa ollakin paljon mutkattomammassa henkisessä tilassa itsensä ja elämänsä kanssa - silloin voi sattua törmäyksiä ja toista voi olla vaikea ymmärtää, vaikka suhde sinänsä olisikin hyvä.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä vain viisi vuotta, mutta tähänkin aikaan on mahtunut yksi epäilyksen kausi, joka itseäni ahdisti todella paljon. Mietin tosissani, rakastanko miestä oikeasti. Sittemmin ymmärsin, että kyseessä oli jokin parisuhde-OCD-tyyppinen pakkoajatus. Hellitin omista vaatimuksistani itseäni ja jotain ylimaallista rakkautta kohtaan ja kas, rentous ja hyvä olo palasivat.

Mieheni on hyvä tyyppi ja rakkautta välillämme on paljon. Joskus jos aistin miehessäni väsymystä ja epäröintiä, annan tilaa. Se on ihan normaalia. Tunteet ja energisyys vaihtelevat. Jos kuitenkin läheisyys, toiselle hyvän tahtominen ja puheyhteys säilyvät, on kaikki kunnossa. Täydellistä ei tarvitse olla. On huippuja, notkahduksia, tasaista tylsää ja taas huippuja. Sellaista se.

Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että jos suhteen alussa jo on usein paha ja epävarma olo, ei kaikki ole hyvin. Silloin on todennäköisesti väärän ihmisen kanssa. Olen itsekin tämän kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksenne teille, jotka ette viitsi lukea ketjua läpi, niin mies oli outona koska ei halunnut seurustella ap:n kanssa enää. Mikä suuri yllätyskäänne! Siinä vaiheessa suhteen alussa kun tuntee epämääräistä ahdistusta, niin voi olla jo varma, että suhde oli siinä. Itse tunsin aina kaikissa seurusteluyrityksissäni sitä jossain vaiheessa ja pian mies ilmoittikin, että "ei halua nyt mitään vakavaa". Kunnes sitten lopulta tapasin nykyisen kumppanini, eikä tasan tarkkaan ahdistanut missään vaiheessa, vaan molemmat halusimme nähdä tasapuolisesti.

Kiitos tiivistyksestä! Minulla on ollut ihan samat kokemukset omissa suhteissa. Kaikissa tuntui vähän oudolle ja mies sitten päättikin lähteä lätkimään ja toisen matkaan. En ole vielä tavannut selkeästi Sitä Oikeaa,  mutta toivottavasti tapaan ennen kuin täytän 50v...

N36

Haluaisin kyllä lisätä, että voi siinä oikeassa ja hyvässä suhteessakin olla epävarmempia ja varmempia kausia. Ei suhde toiseen ihmiseen koskaan pysy vuosikausia ihan tismalleen samana. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, elämäntilanteet vaihtelevat.

Silloin, kun itse käsittelee jotain omaa uutta vaihettaan, kasvunpaikkaa tai vastoinkäymistä, kumppani saattaa ollakin paljon mutkattomammassa henkisessä tilassa itsensä ja elämänsä kanssa - silloin voi sattua törmäyksiä ja toista voi olla vaikea ymmärtää, vaikka suhde sinänsä olisikin hyvä.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä vain viisi vuotta, mutta tähänkin aikaan on mahtunut yksi epäilyksen kausi, joka itseäni ahdisti todella paljon. Mietin tosissani, rakastanko miestä oikeasti. Sittemmin ymmärsin, että kyseessä oli jokin parisuhde-OCD-tyyppinen pakkoajatus. Hellitin omista vaatimuksistani itseäni ja jotain ylimaallista rakkautta kohtaan ja kas, rentous ja hyvä olo palasivat.

Mieheni on hyvä tyyppi ja rakkautta välillämme on paljon. Joskus jos aistin miehessäni väsymystä ja epäröintiä, annan tilaa. Se on ihan normaalia. Tunteet ja energisyys vaihtelevat. Jos kuitenkin läheisyys, toiselle hyvän tahtominen ja puheyhteys säilyvät, on kaikki kunnossa. Täydellistä ei tarvitse olla. On huippuja, notkahduksia, tasaista tylsää ja taas huippuja. Sellaista se.

Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että jos suhteen alussa jo on usein paha ja epävarma olo, ei kaikki ole hyvin. Silloin on todennäköisesti väärän ihmisen kanssa. Olen itsekin tämän kokenut.

Epävarma alku ei ole välttämättä merkki väärästä ihmisestä. Se voi olla merkki jostain muusta eli en lähtis suoriltaan karkuun.