AHDISTAA kamalasti! Mitä tämä tilanne miehen kanssa tarkoittaa??

Rukoile Jumalalta johdatusta suhteeseenne .

Jätä tollanen sika.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä on hyvä, jos kerran kahdessa kuukaudessa treffeille PÄÄSEE. Ja siinä tosiaan olet treffijonossa, josta nainen valkkaa itselleen parhaimman.

Kun minä olin yhden kesän Suomi24 treffipalstalla, lähetin useita treffipyyntöjä miehille ja vain yhden kaa toteutui treffit

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä on hyvä, jos kerran kahdessa kuukaudessa treffeille PÄÄSEE. Ja siinä tosiaan olet treffijonossa, josta nainen valkkaa itselleen parhaimman.

Kun minä olin yhden kesän Suomi24 treffipalstalla, lähetin useita treffipyyntöjä miehille ja vain yhden kaa toteutui treffit

Naisten ei kuulukkaan pyytää treffeille vaan miesten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse deittailin reilut puoli vuotta erästä miestä. Meillä oli ihan kivaa, kyse ei välttämättä ollut mistään elämää suuremmasta rakkaudesta, mutta jonkunlainen suhde kuitenkin. Juteltiin kaikenlaisista asioista, eräänä iltana tv:tä katsellessa tuli puheeksi yllätysraskaus. Siinä sitten keskustelun tuoksinassa sanoin, että en tiedä mitä tekisin jos tulisin raskaaksi. Raskauden mahdollisuus oli pieni, ehkäisy oli kunnossa, joten en nyt pitänyt sitä mitenkään tärkeänä. Mies kuitenkin jäi hautomaan asiaa ja muutaman viikon jälkeen sanoi, että ei pääse yli ajatuksesta etten mahdollisen raskauden tapauksessa tekisi aborttia. Suhde koko lailla kuihtui siihen, kun mies ahdistui potentiaalisesta isyydestään. Olin kyllä hieman huvittunut käänteestä. 

Minulla taas tapailu kaatui siihen, että mies ei kestänyt minun vanhenemistani. Olin tapaillut muutaman kuukauden ajan erästä miestä, ja koko homma vaikutti kaikin puolin lupaavalta. Eräänä päivänä törmäsimme kaupungilla kävellessä isovanhempiini (molemmat reilu 80-v). Tämän kohtaamisen jälkeen mies meni jotenkin todella vaikeaksi, ja muutaman päivän päästä sai sanottua että ei oikein osaa kuvitella olevansa kanssani sitten kun olen yhtä ryppyinen ja harmaantunut kuin isoäitini. Hän ilmeisesti kuvitteli, että pelkästään minä vanhenen, mutta hän pysyy ikuisesti kolmekymppisenä.

Nyt valoja vinttiin! Luuletteko te ihan oikeasti että kaikki miehet (varsinkin ketjussa mainittujen laiset) ihan oikeasti kertovat täysin totta kaikessa rehellisesti ..?

Uskon tässäkin tapauksessa miehen keksivän vain verukkeen ja vielä nauravan mielessään. Totuus voi olla mitä vain.

Mies ehkä mietti myös sitä että isovanhemmista ei ole tukiverkoksi jos lapsia tulisi. Täysin lapsellista mieheltä heittää tollaista että se on ihan kokonaan eron syy pelkästään.Uskokoon ken lystää. :)

Mä tapasin viime vuoden syyskuussa aivan ihanan miehen. Hän teki kaikkensa että mulla oli hyvä olla, puhui pyörryksiin ja sai mut tuntemaan itseni kuningattareksi. Rakastuin oikeasti kovempaa kuin aikaisemmin kehenkään ja tein parhaani että miehellä olisi hyvä olla kanssani. Hän vei minut tapaamaan ystäviään ja aina kun olimme erossa hän viestitteli ja soitteli, puhui kuinka ikävä on jne. Uudenvuoden vietimme eri paikkakunnilla ja tultuani baarista ystäväni kanssa mies soitti minulle. Puhui taas miten ikävä oli ja odotti innolla tapaamista. Uudenvuoden jälkeen laitoin viestiä miehelle, mutta hän ei vastannut enää yhtä innokkaasti. Soitin kysyäkseni mikä on vialla, mutta meni KOLME päivää ennen kuin sain hänet vihdoin vastaamaan. Hän ilmoitti että ei ole enää kiinnostunut. Noin vain muuttui parissa päivässä tunteet. Kaikista nöyryyttävintä oli tuo että mies pisti minut metsästämään häneltä vastausta. Sain laittaa viestiä ja soitella ja kaivaa vastauksen. Meni jotenkin luotto kokonaan ihmisiin... Harmi ettei tätä ketjua ollut jo silloin. Oisin saanut hyvää vertaistukea. Jaksamista ap:lle. Et sentään tuhlannut 4 kuukautta niinkuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on kaikki tuollaisia.

Ehkä sellaisen näkökulmasta, joka makaa jokaisen vastaantulevan kanssa.

Etkait vain vahingossa koskenut miehen kakkoseen ilman lupaa? Se pistää monen miehen mielen mietteliääksi, lisää tekis mieli herkkuva, mutta homous pelottaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse deittailin reilut puoli vuotta erästä miestä. Meillä oli ihan kivaa, kyse ei välttämättä ollut mistään elämää suuremmasta rakkaudesta, mutta jonkunlainen suhde kuitenkin. Juteltiin kaikenlaisista asioista, eräänä iltana tv:tä katsellessa tuli puheeksi yllätysraskaus. Siinä sitten keskustelun tuoksinassa sanoin, että en tiedä mitä tekisin jos tulisin raskaaksi. Raskauden mahdollisuus oli pieni, ehkäisy oli kunnossa, joten en nyt pitänyt sitä mitenkään tärkeänä. Mies kuitenkin jäi hautomaan asiaa ja muutaman viikon jälkeen sanoi, että ei pääse yli ajatuksesta etten mahdollisen raskauden tapauksessa tekisi aborttia. Suhde koko lailla kuihtui siihen, kun mies ahdistui potentiaalisesta isyydestään. Olin kyllä hieman huvittunut käänteestä. 

Minulla taas tapailu kaatui siihen, että mies ei kestänyt minun vanhenemistani. Olin tapaillut muutaman kuukauden ajan erästä miestä, ja koko homma vaikutti kaikin puolin lupaavalta. Eräänä päivänä törmäsimme kaupungilla kävellessä isovanhempiini (molemmat reilu 80-v). Tämän kohtaamisen jälkeen mies meni jotenkin todella vaikeaksi, ja muutaman päivän päästä sai sanottua että ei oikein osaa kuvitella olevansa kanssani sitten kun olen yhtä ryppyinen ja harmaantunut kuin isoäitini. Hän ilmeisesti kuvitteli, että pelkästään minä vanhenen, mutta hän pysyy ikuisesti kolmekymppisenä.

Nyt valoja vinttiin! Luuletteko te ihan oikeasti että kaikki miehet (varsinkin ketjussa mainittujen laiset) ihan oikeasti kertovat täysin totta kaikessa rehellisesti ..?

Uskon tässäkin tapauksessa miehen keksivän vain verukkeen ja vielä nauravan mielessään. Totuus voi olla mitä vain.

Mies ehkä mietti myös sitä että isovanhemmista ei ole tukiverkoksi jos lapsia tulisi. Täysin lapsellista mieheltä heittää tollaista että se on ihan kokonaan eron syy pelkästään.Uskokoon ken lystää. :)

Nyt valoja vinttiin! Ettäkö naisen 80-v isovanhemmat olisivat potentiaalisia lastenhoitajia? Ovatko naisen vanhemmat kadonneen savuna ilmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Olet kuin joku teini. Kasva aikuiseksi!

Mietin aivan samaa! Kuukausi tapailtu ( ja asuttu vielä eri kaupungeissa eli yhdessäoloa ei ole ees ehtinyt just tulla) ja toinen naama ripsarissa ja kyynelissä ulvomassa täällä, että elämän rakkaus menetetty.

Ei ole totta. En yhtään ihmettele jos mies säikähti.

Voi rakas. Minulla on toinen nainen. Ajattelin, että pääsisin helpommin eroon suhteestamme näin. Onneksi ymmärsit, etten halua olla kanssasi enää.

Voidaanko antaa tämän ketjun jo tippua? Ei ole enää mitään lisättävää tähän ja keskustelu onkin lähtenyt jo välillä ihan omille raiteille. En ole ollut tekemisissä miehen kanssa tuon jälkeen, ei varmaan nähdä edes ikinä enää ellei sitten joskus sattumalta jossain. Edelleen ihmetyttää mutta tuskin saan koskaan tietää mitä kävi ja yritän nyt parannella haavoja rauhassa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Sanoiko myös, että olit hänen elämänsä nainen, ja että hänen exät hulluja tms? Tuntuiko sielunkumppanilta jo heti kättelyssä? Oli kiire edetä suhteessa jo lyhyen ajan jälkeen? Ja sitten yhtäkkiä muuttui vältteleväksi ilman sen kummempaa syytä. Omakohtaisen kokemuksen vuoksi pienet hälytystiu'ut helkkää, toivottavasti turhaan.Tsekkaapa sanat love-bombing, mirroring ja silent treatment.

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko antaa tämän ketjun jo tippua? Ei ole enää mitään lisättävää tähän ja keskustelu onkin lähtenyt jo välillä ihan omille raiteille. En ole ollut tekemisissä miehen kanssa tuon jälkeen, ei varmaan nähdä edes ikinä enää ellei sitten joskus sattumalta jossain. Edelleen ihmetyttää mutta tuskin saan koskaan tietää mitä kävi ja yritän nyt parannella haavoja rauhassa.

T. Ap

Minä en ole lukenut kaikkia viestejä, mutta oletko varma, ettei mies esim. kuullut jotain huonoja uutisia jostain läheisestään? Sitten sitä heivaat hänet huonon hetken takia. Toki miehen olisi ollut hyvä vinkata, että on jotain muita huolia, kuin teidän suhteeseen liittyviä. Itse olisin laittanut miehelle viestin, jossa kertoisin, että haluaisin edelleen olla hänen kanssaan, mutta joku tuntuu muuttuneen miehen puolelta. Se on sääli, jos lupaava suhde päättyy toisen hetkellisen mielialan laskun takia. Sitten menee ihan puhtaasti skitsoilun puolelle, jos toinen on vaan ollut hetken hajamielinen tai allapäin ja sen takia vedetään suhde vessanpöntöstä alas.

Mulla ihan tismalleen samanlainen kokemus. Exhän se siellä oli ja leikki taas marionetillaan.

Koin menettäneeni jotain niin järkyttävän ainutlaatuista ja ihanaa, ja olen vieläkin varma että ihana elämä meillä olisi ollutkin. Mutta hän lähti vielä leikkimään exänsä kanssa ja haavojani on vähän parantanut kun olen saanut kuulla jälkikäteen miten onnetonta paskaa ovat toisilleen tehneet ja about kaiken elämistään ryssiineet, ja erossa ovatkin nykyään.

Minulla on hyvä, luotettava mies ja hyvä olla tässä liitossa. Ketään en ole kuitenkaan koskaan rakastanut kuin tuota aivan mahtavaa miestä jonka kanssa kaikki tuntui oikealta ja sopivalta.

Mutta se opin etten enää ikinä päästä häntä, en edes kaverikseni. Se on ohi nyt ja lopullisesti ja loppujenlopuksi se on vielä hän joka menetti ihan mahtavan kumppanin ja yhteisen tiimipelaajan mahdollisuuden!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanoisin, että tyypillinen mies. Sinkkuaikoinani törmäsin jatkuvasti tuollaisiin, ensin ollaan ihan hullaantuneita ja yhtäkkiä lyödään liinat kiinni. Yleensä syynä oli se, että exä alkoi kummitella mielessä tai palasi takaisin kuvioihin. Toivottavasti ei ole kuitenkaan nyt tällaisesta kyse. Kysy mieheltä suoraan mikä nyt mättää.

Sama minulla sinkkuaikana. ”Asuin” yhden miehen luona toisella paikkakunnalla viikonloput, koska hän oli pienituloinen opiskelija, eikä pystynyt rahoittamaan junalippuja. Yhtäkkiä sanoi yhtenä sunnuntaina, että sä varmaan pääset itsekseen junalle. Kysyin syytä, miksei lähde saattamaan, ja hän sanoi menevänsä suihkuun ja aikaisin nukkumaan. Asia oli minulle tietysti ok, mutta sen jälkeen hän ei vastannut viesteihin. Soittelin muutamia kertoja, ja hän oli ihan normaali oma itsensä, laski leikkiä yms. Hän ei kuitenkaan pyytänyt luokseen moneen viikkoon. Lopulta minä soitin ja kysyin, voinko tulla kylään. Hän sanoi, että mieluummin ei. Loukkaannuin kovasti. Monta kuukautta sen jälkeen HÄN soitti ja kyseli kuulumisia. Hän sanoi, että pitää minusta kovasti, mutta suhde tuntui etenevän liian nopeasti. Minä totesin kylmän viileästi, että joko ollaan suhteessa tai sitten ei olla, enkä aio olla kenenkään hätävara, jonka voi työntää sivuun, jos alkaa pelottaa liian sitova suhde.

Toisen kerran kävi samantyyppinen juttu, mutta se mies ei edes halunnut viettää aikaa yhdessä kuin silloin kun hänelle sopi (eli soitti tyyliin klo 23, voidaanko tavata baarissa).

Sitoutumiskammo, veikkaan.

Wau! Tuo ensimmäinen teksti oli kuin minun kirjoittama! Tämä oli vielä sellainen tapaus, että oli jokunen aika aiemmin päättänyt parisuhteen ja pelkäsi, että minä särkisin hänen sydämensä. Hän oli kaikessa aloitteellinen. Kunnes kävin viimeisen kerran hänen luonaan. Jotain selvästi tapahtui, koska ei saattanut minua asemalle ja vastasi viesteihin laiskasti, kunnes jouduin pitkän ajan päästä kysymään, että eikö häntä tosiaan kiinnosta. Kuitenkin päädyin sattuman kautta hänen naapurikseen, ja muutama fwb-juttu kelpasi, kunnes hän sai siitäkin tarpeekseen ja minä estin hänet kaikkialla, koska hän särki sydämeni niin pahasti. Koskaan en saanut oikeaa selitystä. Tiedän, että jotain tapahtui sinä viimeisenä viikonloppuna, mutta mies ei sitä myönnä. Sanoi vain, että olen muka liian hyvä hänelle. :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä, luotettava mies ja hyvä olla tässä liitossa. Ketään en ole kuitenkaan koskaan rakastanut kuin tuota aivan mahtavaa miestä jonka kanssa kaikki tuntui oikealta ja sopivalta.

Mutta se opin etten enää ikinä päästä häntä, en edes kaverikseni. Se on ohi nyt ja lopullisesti ja loppujenlopuksi se on vielä hän joka menetti ihan mahtavan kumppanin ja yhteisen tiimipelaajan mahdollisuuden!

Tämä on muuten aika surullinen tunne. Minullakin on nyt hyvä mies, jonka kanssa on hyvä olla, enkä vaihtaisi pois. Mutta en ketään tule rakastamaan samalla lailla kuin exää. Tätä en tietenkään miehelleni tunnusta. Enkä tunnustaisi exällekään, enkä halua olla edes tekemisissä (onneksi asumme eri kaupungeissa eikä ole yhteistä ystäväpiiriä, eli luultavasti en näe häntä enää koskaan, emme vaihtele viestejä tms., hän yritti eron jälkeen mutta estin kokonaan, en halua ylläpitää mitään teennäistä kaveruutta). Mutta tiedostan sen silti. Samalla tiedän, ettei hän rakastanut minua koskaan samalla lailla kuin minä häntä, mikä on tietysti auttanut asian käsittelyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.

Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.

Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.

Sanoiko myös, että olit hänen elämänsä nainen, ja että hänen exät hulluja tms? Tuntuiko sielunkumppanilta jo heti kättelyssä? Oli kiire edetä suhteessa jo lyhyen ajan jälkeen?

Huhh, juuri kuten oma exäni... Olen varma, että on sanonut samat sanat ennen minua ja minun jälkeeni. Ne ovat kepeitä sanoja heittää jollekin, jonka haluaa rakastuvan itseensä, minä hölmö otin ne vakavasti, koska en ole itsekään sanonut niitä sanahelinänä koskaan. Exät nimenomaan hulluja, luulen että halusi pedata, jos joku muu särjetty sydän sieltä ottaa yhteyttä, niin voi sanoa, että "minähän sanoin että hän on sekaisin". Ja epäilemättä myös minut on maalattu hulluksi nykyiselle kumppanille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieraisit nukkuessa ja mieheltä meni halut?

Mun ex oikeasti oli vihainen ja syyllisti mua kun kerran olin pieraissut unissani. No, onneksi on entinen, oli kamala tyyppi muutenkin.

Mun mies pieree joskus siis ihan valveilla ja kuulteni! Olen sanonut mitä mieltä siitä olen mutta tekee sitä silti. Niinpä joskus teen sitä että muka unissani pieraisen, siinäpä saa sitten kuunnella ja haistella miten mukavaa se on. Yleensä kääntyilee hermostuneena sen jälkeen. Ei sentään ole syyllistänyt vielä.

Sori aiheen ohi mutta veikkaan että toinen nainen tavalla tai toisella on selitys.

Mä pierasen aina ku meen miehen viereen sillai että pieren peiton sisään ja sitten avaan sen peiton. Oon kovempi pieree ku ukko ja oon ylpeä siitä. Mä pieren, mies piereskelee. Siinä on vissi ero.