AHDISTAA kamalasti! Mitä tämä tilanne miehen kanssa tarkoittaa??
Taustaa: ollaan siis tapailtu aika säännöllisesti reilun kuukauden ajan, ollaan puhuttu kaikesta mahdollisesta ja mies on sanonut ettei koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut tälläistä. Meillä oli alusta asti jotenkin todella helppoa ja luontevaa toistemme seurassa ja nautimme toistemme seurasta.
Olen käynyt hänen luonaan, hän myös minun luonani ja hän esitteli jo minut myös vanhemmilleen. Meillä on ollut tosi hauskaa, romanttista myös. Ei olla riidelty tai mitään sellaista mutta nyt eilisestä asti mies on ollut todella outo. Eilen kaikki oli hyvin iltaan asti, mutta nyt tuntuu että hän välttelee siitä lähtien. Ei enää katso tai kosketa. Huomaan ihan selvästi eron entiseen ja olen todella hämmentynyt. En halua töksäyttää ihan suoraan mutta varmaan on kohta pakko kysyä mitä oikein tapahtui. Eron vielä eiliseen iltapäivään huomaa ihan selvästi. En ymmärrä yhtään miksi hän yhtäkkiä alkoi vältellä, tuntuu vaan todella pahalta. Jos yritän kysellä milloin nähdään seuraavan kerran, hän ei enää vastaa mitään vaan yrittää kierrellä. Eilen aamulla oli vielä ihan innoissaan suunnittelemassa jotain kanssani.
Oli pakko avautua. Tuntuu niin pahalle kun tuntuu siltä että tämä taisi nyt sitten olla tässä. En usko että hänellä voisi olla ketään toista kun vielä eilen aamulla mietti jotain yhteisiä lomamatkoja tms tulevalle talvelle, tuskin olisi sellaista puhunut jos olisi koko ajan ollut jonkun toisen kanssa.
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanoisin, että tyypillinen mies. Sinkkuaikoinani törmäsin jatkuvasti tuollaisiin, ensin ollaan ihan hullaantuneita ja yhtäkkiä lyödään liinat kiinni. Yleensä syynä oli se, että exä alkoi kummitella mielessä tai palasi takaisin kuvioihin. Toivottavasti ei ole kuitenkaan nyt tällaisesta kyse. Kysy mieheltä suoraan mikä nyt mättää.
Sama minulla sinkkuaikana. ”Asuin” yhden miehen luona toisella paikkakunnalla viikonloput, koska hän oli pienituloinen opiskelija, eikä pystynyt rahoittamaan junalippuja. Yhtäkkiä sanoi yhtenä sunnuntaina, että sä varmaan pääset itsekseen junalle. Kysyin syytä, miksei lähde saattamaan, ja hän sanoi menevänsä suihkuun ja aikaisin nukkumaan. Asia oli minulle tietysti ok, mutta sen jälkeen hän ei vastannut viesteihin. Soittelin muutamia kertoja, ja hän oli ihan normaali oma itsensä, laski leikkiä yms. Hän ei kuitenkaan pyytänyt luokseen moneen viikkoon. Lopulta minä soitin ja kysyin, voinko tulla kylään. Hän sanoi, että mieluummin ei. Loukkaannuin kovasti. Monta kuukautta sen jälkeen HÄN soitti ja kyseli kuulumisia. Hän sanoi, että pitää minusta kovasti, mutta suhde tuntui etenevän liian nopeasti. Minä totesin kylmän viileästi, että joko ollaan suhteessa tai sitten ei olla, enkä aio olla kenenkään hätävara, jonka voi työntää sivuun, jos alkaa pelottaa liian sitova suhde.
Toisen kerran kävi samantyyppinen juttu, mutta se mies ei edes halunnut viettää aikaa yhdessä kuin silloin kun hänelle sopi (eli soitti tyyliin klo 23, voidaanko tavata baarissa).
Sitoutumiskammo, veikkaan.
Wau! Tuo ensimmäinen teksti oli kuin minun kirjoittama! Tämä oli vielä sellainen tapaus, että oli jokunen aika aiemmin päättänyt parisuhteen ja pelkäsi, että minä särkisin hänen sydämensä. Hän oli kaikessa aloitteellinen. Kunnes kävin viimeisen kerran hänen luonaan. Jotain selvästi tapahtui, koska ei saattanut minua asemalle ja vastasi viesteihin laiskasti, kunnes jouduin pitkän ajan päästä kysymään, että eikö häntä tosiaan kiinnosta. Kuitenkin päädyin sattuman kautta hänen naapurikseen, ja muutama fwb-juttu kelpasi, kunnes hän sai siitäkin tarpeekseen ja minä estin hänet kaikkialla, koska hän särki sydämeni niin pahasti. Koskaan en saanut oikeaa selitystä. Tiedän, että jotain tapahtui sinä viimeisenä viikonloppuna, mutta mies ei sitä myönnä. Sanoi vain, että olen muka liian hyvä hänelle. :D
Sama kokemus. Ikä 40+ eli ei mikään teini!! Syy selvisi lopulta, toinen nainen.
Itselläni ero tälläisestä syksyllä. Mies oli ensin tosi rakastunut, piti laittaa faceen et on parisuhteessa jo 2 vkon jälkeen. En olisi itse mutta koska olen aina tosissani liikenteessä niin miksi ei. Vanhemmille näyttö heti alussa ja hänen aikuisen lapsensa näin myös heti. Ahdistuin..
Sitten olikin ei kiinnostunut, tunteet vaihteli ja tuli ihme viestejä oli varmasti huomionhakuisuutta. Syytteli asioista mitä en ole tehnyt esim. epäili että petän vaikka en pettänyt koskaan.
Kaikki palikat ei ollu miehellä kunnossa paljastui ajan saatossa narsistiksi
Eli juokse vielä kun voit, olen itse toipunut jo 5kk suhteesta niin sekaisin laitto mun elämän
Mulla on samanlaisia kokemuksia miesten tuuliviireilyistä. Alku on yhtä jännitystä ja tulenpalavaa rakkautta, sit mies nukkuu yön yli ja läts. Onhan se melkoista pyöritystä, mutta olen yhden tuuliviirin kanssa mennyt yhteen ja asunut yhdessäkin, joten eipä se siihen ihmiseen kiinni jääminen ollut auvoisampaa vaan se rehellinen eroaminen on paljon parempi vaihtoehto vaikka ei siltä alkuun tuntuisikaan.
Mies metsästi minua viikkoja. Kun lopulta vietimme yön yhdessä ja sen jälkeen aikaa, mies oli kuin kolmannessa taivaassa. Hän alkoi suunnitella tulevaisuutta ja pyyteli minua kaikkialle mukaansa. Epäilin hieman sitä yhtäkkistä kiintymistä ja vaistoni piti kutinsa, sillä miehen tunteet laimenivat yhtä nopeasti kuin olivat roihahtaneetkin. Siitä huolimatta jostain ihmeen syystä mies jäi kanssani edelleen, ilmeisesti kai siksi että halusi varmistaa säännöllisen seksin. Yhteiset suunnitelmat hän perui vain menemällä paikkoihin ja tapahtumiin yksin kyselemättä, hän ei pitänyt yhteyttä kuin säännöstellysti ja tapaamiset menivät hänen ehdoillaan. Jossain vaiheessa tajusin, ettei mies minua ihmeemmin valinnut, hän vain ajelehti ja oli haku päällä muihin suuntiin. Lisäksi hänestä paljastui ikäviä puolia kaiken aikaa. Hän saattoi haukkua minut aivan pystyyn hetkessä, mutta muille liian liki tuleville naisille ei voinut sanoa mitään etteivät he loukkaa herkkiä tunteitaan. Mies otti herneet melkein milloin mistäkin, mutta minä otin kaiken liian henkilökohtaisesti. Mies kävi myäs lukemassa salaa päiväkirjaani ja kerran jouduin soittamaan isoveljelleni, että hän tulee taltuttamaan miehen riehumasta kodistamme kun päiväkirjassa olin lukenut vääriä tulkintoja hänen käytöksestään.
Eli, jos joku jättää teidät, olkaa kiitollisia. Jotain mätää näissä on aina.
Muut taas jotka ovat heivanneet minut hetkessä ovat tulleet vastaan myöhemminkin alkoholisoituneina ja tai reppanoina tai sitten pyörittelijäeksän lynkkaamina. Alkuun on aina sattunut ja lopulta tajunnut että huh mikä luoti meni ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse deittailin reilut puoli vuotta erästä miestä. Meillä oli ihan kivaa, kyse ei välttämättä ollut mistään elämää suuremmasta rakkaudesta, mutta jonkunlainen suhde kuitenkin. Juteltiin kaikenlaisista asioista, eräänä iltana tv:tä katsellessa tuli puheeksi yllätysraskaus. Siinä sitten keskustelun tuoksinassa sanoin, että en tiedä mitä tekisin jos tulisin raskaaksi. Raskauden mahdollisuus oli pieni, ehkäisy oli kunnossa, joten en nyt pitänyt sitä mitenkään tärkeänä. Mies kuitenkin jäi hautomaan asiaa ja muutaman viikon jälkeen sanoi, että ei pääse yli ajatuksesta etten mahdollisen raskauden tapauksessa tekisi aborttia. Suhde koko lailla kuihtui siihen, kun mies ahdistui potentiaalisesta isyydestään. Olin kyllä hieman huvittunut käänteestä.
Minulla taas tapailu kaatui siihen, että mies ei kestänyt minun vanhenemistani. Olin tapaillut muutaman kuukauden ajan erästä miestä, ja koko homma vaikutti kaikin puolin lupaavalta. Eräänä päivänä törmäsimme kaupungilla kävellessä isovanhempiini (molemmat reilu 80-v). Tämän kohtaamisen jälkeen mies meni jotenkin todella vaikeaksi, ja muutaman päivän päästä sai sanottua että ei oikein osaa kuvitella olevansa kanssani sitten kun olen yhtä ryppyinen ja harmaantunut kuin isoäitini. Hän ilmeisesti kuvitteli, että pelkästään minä vanhenen, mutta hän pysyy ikuisesti kolmekymppisenä.
Nyt valoja vinttiin! Luuletteko te ihan oikeasti että kaikki miehet (varsinkin ketjussa mainittujen laiset) ihan oikeasti kertovat täysin totta kaikessa rehellisesti ..?
Uskon tässäkin tapauksessa miehen keksivän vain verukkeen ja vielä nauravan mielessään. Totuus voi olla mitä vain.
Mies ehkä mietti myös sitä että isovanhemmista ei ole tukiverkoksi jos lapsia tulisi. Täysin lapsellista mieheltä heittää tollaista että se on ihan kokonaan eron syy pelkästään.Uskokoon ken lystää. :)
Musta toi oli todella outo päätelmä, ettei kestä puolison vanhenemista. Enemmänkin tuli mieleen, että mies heräsi isovanhempien tapaamisessa siihen ajatukseen ettei nähnyt itseään vanhana saman naisen kanssa vaan halusikin jonkun muun. Olen samalla tavalla herännyt kaavoistani nähtyäni williamin ja katen häät. Silloin tajusin, etten halua olla yhdessä silloisen mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen mentiin nukkumaan miehen luona ihan normaalisti. Ei puhuttu mitään kovin ihmeellistä, oltiin vielä illalla syömässä aika romanttisissa merkeissä ravintolassa ja ei sielläkään tapahtunut mitään. Mies meni aamulla töihin aikaisin ja kun tuli takaisin, oli jotenkin tuollainen tosi outo. Ap
Ongelma on ehkä juuri siinä, että ilmeisesti mitään muuta ei tapahtunut?
Vietitte romanttisen illan, koko päivän yhdessä, mies ajatteli, että mukava päivä ja ilta kruunataan hyvällä seksillä. Eikä ilmeisesti saanut aamullakaan. Miehellä oli töissä aamullä ja päivällä aikaa miettä, että tuleekohan tämä "aina" olemaan näin. (eli vaikka hän "panosti" tavallaan päivään, ei saanut palkintoa".Voihan olla, että mies sai viestin joltain vanhalta tutultaan tai ihastukseltaan, tai että löysi, näki tai kuuli jotain, joka asettaa ap:n hänen silmissään uuteen valoon iltaan nähden, mutta veikkaan kuitenkin helpointa ja loogisinta selitystä. Uskon näin pöytälaatikkopsykologina ja miehenä, että kyse ei ollut sen vakavammasta, mutta tietenkin hänelle tärkeästä asiasta, eli odotusten ja toteutuneen kohtaamattomuudesta ja pettymyksestä.
Kaverilla kävi vähän sama, nopeammassa tahdissa vaan.
Mies jopa hehkutti rakastuneensa jo vähän.. ja BAM! liinat kiinni.
"Exä vaivaa" (siis ero)
"Tarvitsen aikaa itselleni"
"Ahdistaa tää tilanne"
"En tiedä mitä haluan"
No, se halusi seksiä ja saatuaan sitä, jatkoi matkaa.
Kusipääplayer.
Nykyään aika moni mies alkaa vähän ajan päästä ahdistumaan ja miettimään kuka on ja ja ja.. oikeesti ne vaan halus pildee ja jatkavat sitten metsästystään. Niissä vaan ei ole miestä sanomaan sitä ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin viime vuoden syyskuussa aivan ihanan miehen. Hän teki kaikkensa että mulla oli hyvä olla, puhui pyörryksiin ja sai mut tuntemaan itseni kuningattareksi. Rakastuin oikeasti kovempaa kuin aikaisemmin kehenkään ja tein parhaani että miehellä olisi hyvä olla kanssani. Hän vei minut tapaamaan ystäviään ja aina kun olimme erossa hän viestitteli ja soitteli, puhui kuinka ikävä on jne. Uudenvuoden vietimme eri paikkakunnilla ja tultuani baarista ystäväni kanssa mies soitti minulle. Puhui taas miten ikävä oli ja odotti innolla tapaamista. Uudenvuoden jälkeen laitoin viestiä miehelle, mutta hän ei vastannut enää yhtä innokkaasti. Soitin kysyäkseni mikä on vialla, mutta meni KOLME päivää ennen kuin sain hänet vihdoin vastaamaan. Hän ilmoitti että ei ole enää kiinnostunut. Noin vain muuttui parissa päivässä tunteet. Kaikista nöyryyttävintä oli tuo että mies pisti minut metsästämään häneltä vastausta. Sain laittaa viestiä ja soitella ja kaivaa vastauksen. Meni jotenkin luotto kokonaan ihmisiin... Harmi ettei tätä ketjua ollut jo silloin. Oisin saanut hyvää vertaistukea. Jaksamista ap:lle. Et sentään tuhlannut 4 kuukautta niinkuin minä.
Hmm. Minä jätin miehen viime vuoden (2017) syyskuussa ja otin takaisin uudenvuoden jälkeen.
Mies vaikuttaa kahdella paikkakunnalla. Hurmaa juuri tuolla tavalla, joudut rakkauspommitukseen.
Miksi sinulla on niin huono itsetunto, että otat tuollaisen peluripaskan takaisin? Etkö ansaitse parempaa?
Kylläpä on luonnevikaisia miehiä riittänyt, hurjaa miten paljon samantyylisiä juttuja :(
Voisiko nykyaikanakin olla auervaaralaisuus kyseessä? Eli halutaan sekä seksiä että huomata että karisma puree aina vain uudestaan, ja sit kun on saatu mitä halutaan ni lempataan ja uutta kehiin?
Tässäkin yksi syy, miksi kannattaa odottaa kauan ennenkuin hyppää sänkyyn. Jos ei "saa", niin ei se tyyppi jaksa kauaa näytellä, ellei ole tosissaan. Ja jos on tosissaan rakkautensa kanssa, niin sitten jaksaa odottaa <3
Jotkut täällä ovat sanoneet muissa ketjuissa, että kannattaa ja täytyy hypätä heti sänkyyn. Nyt sitten taas käy ilmi, että miehet ovat vaan pilden perään ja kun saavat kiinnostus lopahtaa siihen ja siirrytään seuraavaan.
Itse olen sitä mieltä, että kannattaa hiukan katsoa ja odottaa ennenkuin menee pidemmälle.
Kun näitä ketjun tyyppisiä miehiä tuntuu aika paljon kuitenkin olevan.
En sano, etteikö olisi myös muunlaisia miehiä, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä ovat sanoneet muissa ketjuissa, että kannattaa ja täytyy hypätä heti sänkyyn. Nyt sitten taas käy ilmi, että miehet ovat vaan pilden perään ja kun saavat kiinnostus lopahtaa siihen ja siirrytään seuraavaan.
Itse olen sitä mieltä, että kannattaa hiukan katsoa ja odottaa ennenkuin menee pidemmälle.
Kun näitä ketjun tyyppisiä miehiä tuntuu aika paljon kuitenkin olevan.
En sano, etteikö olisi myös muunlaisia miehiä, onneksi.
Ei pitäiskään mennä sen mukaan mitä netin keskutelupalstoilla joku sanoo, vaan päättää ihan itse haluaako heti sänkyyn vai ei. Molemmat tavat on ihan ok, ja molemmilla tyyleillä on kestäviä parisuhteita saatu aikaan.
Mä lopetin jossain vaiheessa deittailut ja päätin, etten etsi enää ketään. Oon tosi herkkä ja sain kauheita sydänsuruja ja löysin itseni aina jonkun just eronneen miehen viereltä, eikä siitä sitten mitään tullut. Ajanhaaskausta.
Päätin, et funtsin omat kuviot, aikataulut ja elän sellaista elämää josta mulle tulee hyvä mieli. Ei tarvitse miellyttää ketään eikä murehtia suhdekiemuroita. Kun tekee niitä itselleen mieluisimpia asioita ja suo kiinnostuksen niihin niin yks kaks ympärilleni on tullut uusia tuttavia, jotka vaikuttavat hyvin kiinnostavilta ja mikä parasta meitä yhdistää aidosti ne samat kiinnostuksen kohteet. Mun mielestä tämä on ainakin mulle paras tapa löytyy mahdollinen kumppani, kuin se että kävisin tinder-treffeillä yms.
Itsellä helpottui elämä löydettyäni sen ajatuksen, ettei ne sanat vaan teot.
Jotkut miehet uskoo itsekin puheisiinsa (ainakin sillä hetkellä). Puhuuko mies tulevista vai onko oikeasti varaamassa matkaliput? Julistaako miten loistava olet vai yrittääkö oikeasti tehdä asioita joista sulle tulee hyvä mieli? Ja jos tapaa kavereita, miten ne suhtautuu, ootko taas yksi jonka nimeä ei oikeasti opetella vai kiinnostaako niitä tavata sut? Ja ennen kaikkea, tuleeko mies mukaan sun elämään vai vaatiiko että meet aina sen luo ja sen kuvioihin.
Puhe on halpaa.
Vanha mummeli kirjoitti:
Itsellä helpottui elämä löydettyäni sen ajatuksen, ettei ne sanat vaan teot.
Jotkut miehet uskoo itsekin puheisiinsa (ainakin sillä hetkellä). Puhuuko mies tulevista vai onko oikeasti varaamassa matkaliput? Julistaako miten loistava olet vai yrittääkö oikeasti tehdä asioita joista sulle tulee hyvä mieli? Ja jos tapaa kavereita, miten ne suhtautuu, ootko taas yksi jonka nimeä ei oikeasti opetella vai kiinnostaako niitä tavata sut? Ja ennen kaikkea, tuleeko mies mukaan sun elämään vai vaatiiko että meet aina sen luo ja sen kuvioihin.
Puhe on halpaa.
Meillä oli ainakin ihan oikeita tekoja mukana, en pelkkiin sanoihin olisi toki uskonutkaan. Toki ei ne sanatkaan olleet mitään ihan ällöttävän siirappista tai mitään överiä. Tutustuttiin silloin yhteisten tuttujen kautta, joten he tietysti huomasivat myös miehen olevan todella ihastunut minuun kun hengailtiin porukalla alussa jonkin verran.
Ihmettelivät sitten nyt ihan yhtä lailla, että mikä sille tuli, eikä kukaan osannut sanoa/keksiä mitään syytä tuolle. Ei sillä ollut ketään toista tai existä kyse, olisivat ne sen kaverit tienneet sellaisesta. Eivät kehdanneet heti alkaa sitä hirveästi tenttaamaan, mutta josko joku saisi siitä joskus jotain irti, niin saisin tietää syyn.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin jossain vaiheessa deittailut ja päätin, etten etsi enää ketään. Oon tosi herkkä ja sain kauheita sydänsuruja ja löysin itseni aina jonkun just eronneen miehen viereltä, eikä siitä sitten mitään tullut. Ajanhaaskausta.
Päätin, et funtsin omat kuviot, aikataulut ja elän sellaista elämää josta mulle tulee hyvä mieli. Ei tarvitse miellyttää ketään eikä murehtia suhdekiemuroita. Kun tekee niitä itselleen mieluisimpia asioita ja suo kiinnostuksen niihin niin yks kaks ympärilleni on tullut uusia tuttavia, jotka vaikuttavat hyvin kiinnostavilta ja mikä parasta meitä yhdistää aidosti ne samat kiinnostuksen kohteet. Mun mielestä tämä on ainakin mulle paras tapa löytyy mahdollinen kumppani, kuin se että kävisin tinder-treffeillä yms.
Taidan ottaa mallia sinusta jatkossa. t. Ensimmäiset tinder-sydänsurut koettu
Häntä ahdistaa muuttunut elämäntilanne.
Lapsia kenties... Pohtii.
Kaikki on aivan paskaa
Alkoiko sitoutuminen pelottaa miestä? Moni haluaa kyllä nautiskella naisesta, mutta ei halua sitoutua, koska koko ajan arvelee löytävänsä aina vaan paremman.
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko sitoutuminen pelottaa miestä? Moni haluaa kyllä nautiskella naisesta, mutta ei halua sitoutua, koska koko ajan arvelee löytävänsä aina vaan paremman.
Ja lopulta löytääkin. Yleensä se uusi nainenkin on jo vähintään eronnut ja siis toisella kierroksella.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä ovat sanoneet muissa ketjuissa, että kannattaa ja täytyy hypätä heti sänkyyn. Nyt sitten taas käy ilmi, että miehet ovat vaan pilden perään ja kun saavat kiinnostus lopahtaa siihen ja siirrytään seuraavaan.
Itse olen sitä mieltä, että kannattaa hiukan katsoa ja odottaa ennenkuin menee pidemmälle.
Kun näitä ketjun tyyppisiä miehiä tuntuu aika paljon kuitenkin olevan.
En sano, etteikö olisi myös muunlaisia miehiä, onneksi.
Jos vielä deittailisin niin varmaan testaisin jokaisen miehen heti sängyssä. Näkeepähän sitten meinaako se jäädä vai ei ja samalla voi itse arvioida oliko ok vai surkea kokemus.
Hmm. Minä jätin miehen viime vuoden (2017) syyskuussa ja otin takaisin uudenvuoden jälkeen.
Mies vaikuttaa kahdella paikkakunnalla. Hurmaa juuri tuolla tavalla, joudut rakkauspommitukseen.