Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään naista joka olisi lopettanut emotionaalisen työn tekemisen?
11.12.2018 |
Esim töissä tai parisuhteessa, miehen / miesten puolesta? Itse olen parhaillaan aviokriisissä eikä ole huvittanut taipua tuohon naisen rooliin asioiden selvittelijänä ja keskustelun aloittajana, olen antanut miehen mököttää ja raivota itsekseen jo toista kuukautta, kun alun kommunikaatioyritykseni eivät tuottaneet tulosta. Mutta mihinköhän tämä johtaa... eroon varmaan...
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten alkanut töissäkin tehdä tätä mystistä emotionaalista työtä. :) Olen ollut koko työikäni miesvaltaisella alalla ja alkuvuodet (vuosikymmenet) olin hampaat irvessä "yksi jätkistä" tai ainakin yritin. Sitten meille tuli uusi työkaveri, joka näytti, että töissä voi olla mukavakin, ei tarvi päteä koko ajan, eikä koittaa olla paras. Aloin ottaa tästä nuoremmasta miehestä mallia. Nyt on muutaman vuoden jälkeen aivan eri tunne mennä töihin, ei ole se tunne että aina kun työpaikan oven avaa, astuu peliin tai taisteluun. Ei maksa mitään olla ystävällinen, kieltäytyä pahanpuhumisesta ja sanoa hyvä sana silloin tällöin. Ja voin minä sen kahvinkin keittää ja tiskipöydän pyyhkäistä. Ei sekään vie minulta ammatillisuuttani tai itsekunnioitustani. Kauan piti elää, että tämän ymmärsi.
124
Miesvaltaisilla työpaikoilla on tosiaankin enemmän ilkeämielistä juoruilua kuin naisvaltaisilla työpaikoilla. Se on todettu tutkimuksissa ja on pitänyt paikkansa myös mun ja miehen työpaikoilla vuosikymmenten varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Meinaat, että astioiden laittaminen koneeseen on joku uroteko? Sen tekee minuutissa, ja tekisit sen joka tapauksessa, vaikka asuisit yksin. Ihan samalla tavalla se mies voi joka aamu raaputtaa auton jäästä, tekemättä siitä mitään numeroa.
Arjessa on koko ajan kaikkea pientä puuhaa, joka on hoidettava joka tapauksessa, huvitti tai ei, oli parisuhteessa tai ei. Kodin siivoaminen on ihan perustavanlaatuinen työnjakoon liittyvä kysymys, ei se ole mitään tunnetyötä. Jos mies mies on patalaiska pieruperse, joka ei tee muuta kuin makaa sohvalla, ei kun ukko vaihtoon.
Mitä tuohon tunnetyötön tulee, niin eiköhän se ole aika pitkälti sellaista turhaa toisten puolesta ajattelemista. Jokainen ajatelkoon omasta puolestaan, ei toisen. Ei se ole tervettä.
Niin tämä!
Arjen pyöritys ei ole mitään työtä eikä siitä mitään palkintoja jaeta.
Sitä parisuhdetta, perhettä, kotia, uraa yms. elämää rakennetaan sen oman jaksamisen ja fiiliksen mukaan, eikä sen mukaan mitä joku muu odottaa.
Muiden puolesta murehtiminen ja ajatteleminen on täysin tyhjänpäiväistä energian tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Kiitos, mulla ei ole lapsia. Mies oli alkuvaiheessa varsin kommunikaatiokyvykäs.
-Ap
Okei, sitten ymmärrän, miksi puhuit jossain vaiheessa ketjua esim. neuvoloitten skippaamisesta, kun mieskään ei hoida. Niin ei vaan voi tehdä, mutta lapseton saattaa ajatella, että voisi.
Mä lainasin muiden naisten antamia esimerkkejä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Tätä samaa olen miettinyt kanssa.
Minkä takia se lisääntyminen ja pesän rakentaminen pitää aloittaa sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa?
Ja odottakaa nyt hyvät ihmiset ainakin siihen kolmeenkymppiin asti ennen kuin sitoudutte yhtään mihinkään.
Vasta kolmekympin kieppeillä ihminen tuntee itsensä kunnolla. Silloin on kokemusta ja viisautta tehdä niitä isoja päätöksiä.
Eikä ole aina silloinkaan, mutta vielä vähemmän on parikymppisenä.
Se on ihmisestä kiinni. Osa naisistakin vaatii jatkuvaa emotionaalista tukea toisilta naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Tätä samaa olen miettinyt kanssa.
Minkä takia se lisääntyminen ja pesän rakentaminen pitää aloittaa sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa?
Ja odottakaa nyt hyvät ihmiset ainakin siihen kolmeenkymppiin asti ennen kuin sitoudutte yhtään mihinkään.
Vasta kolmekympin kieppeillä ihminen tuntee itsensä kunnolla. Silloin on kokemusta ja viisautta tehdä niitä isoja päätöksiä.
Eikä ole aina silloinkaan, mutta vielä vähemmän on parikymppisenä.
No, aika usein siinä vaiheessa kun haetaan kumppania, vaikuttavat vielä lapsuudenkodin mallit voimakkaasti, eikä se ole välttämättä ollenkaan sama asia kuin hyvä parisuhde tai se, mitä itse oikeasti haluaa. IHmiset ei vaan yleensä ole niin tietoisia valinnoistaan. Hyvä tuuri, jos lapsuudenkodin malli on ollut hyvä ja sopii itselle. Sitten kun perhe kasvaa ja on pakko itsekin kasvaa ja aikuistua, oppii tuntemaan itsensä ja tarpeensa ja kaipaamaan ehkä oikeasti hyvää ja tasavertaista suhdetta. MItä harvoin edellisillä sukupolvilla oli. Kolmeenkymppiin odottaminen ei aina ole hyvä idea, biologinen kello käy, ihminen kaipaa kumppania ja lapsettomuuden mahdollisuuskin lisääntyy. OIkeesti, niin kiva kun olis ajatella, et kaiken voi täydellisesti suunnitella ja toteuttaa täydelliseksi, ihmisten elämä on täynnä sattumuksia, tiedostamattomia asioita yms. Ennen suurin osa lapsista oli vahinkoja ja sitten vaan mentiin avioon, enkä oikein usko, että tänä päivänäkään kultaisen keskiluokan keskinkertaista keskitietä kovin moni kulkee. (Paitsi tietysti nämä vauva-palstan täydelliset mammat) Asioita tapahtuu.
Tyypillinen AV-keskustelu, jossa tunnustetusti yhteiskunnalliset ongelmat yritetään esittää vain naisten henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuvina ongelmina. Siitä ei ole kyse: appiukko on esimerkiksi osallistunut joulun valmisteluihin ainoastaan yhden kerran suhteensa aikana: silloin, kun vaimo oli todella huonossa kunnossa loppuvaiheen keskenmenon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää kotona jauhaa mitään tunnejuttuja, kun töissä pitää olla empaattinen. Olen ajatellut, että jos ei kelpaa, voi lähteä parempaa etsimään, ei mies käytössä kulu.
Yhdessä on oltu yli 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Tätä samaa olen miettinyt kanssa.
Minkä takia se lisääntyminen ja pesän rakentaminen pitää aloittaa sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa?
Ja odottakaa nyt hyvät ihmiset ainakin siihen kolmeenkymppiin asti ennen kuin sitoudutte yhtään mihinkään.
Vasta kolmekympin kieppeillä ihminen tuntee itsensä kunnolla. Silloin on kokemusta ja viisautta tehdä niitä isoja päätöksiä.
Eikä ole aina silloinkaan, mutta vielä vähemmän on parikymppisenä.
Olen nelikymppinen niin kuin miehenikin eikä todellakaan olla toistemme ensimmäisiä. Ja niin ovat ystävänikin jotka pitkälti samoista asioista valittavat, niin lapselliset kuin lapsettomatkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Tätä samaa olen miettinyt kanssa.
Minkä takia se lisääntyminen ja pesän rakentaminen pitää aloittaa sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa?
Ja odottakaa nyt hyvät ihmiset ainakin siihen kolmeenkymppiin asti ennen kuin sitoudutte yhtään mihinkään.
Vasta kolmekympin kieppeillä ihminen tuntee itsensä kunnolla. Silloin on kokemusta ja viisautta tehdä niitä isoja päätöksiä.
Eikä ole aina silloinkaan, mutta vielä vähemmän on parikymppisenä.No, aika usein siinä vaiheessa kun haetaan kumppania, vaikuttavat vielä lapsuudenkodin mallit voimakkaasti, eikä se ole välttämättä ollenkaan sama asia kuin hyvä parisuhde tai se, mitä itse oikeasti haluaa. IHmiset ei vaan yleensä ole niin tietoisia valinnoistaan. Hyvä tuuri, jos lapsuudenkodin malli on ollut hyvä ja sopii itselle. Sitten kun perhe kasvaa ja on pakko itsekin kasvaa ja aikuistua, oppii tuntemaan itsensä ja tarpeensa ja kaipaamaan ehkä oikeasti hyvää ja tasavertaista suhdetta. MItä harvoin edellisillä sukupolvilla oli. Kolmeenkymppiin odottaminen ei aina ole hyvä idea, biologinen kello käy, ihminen kaipaa kumppania ja lapsettomuuden mahdollisuuskin lisääntyy. OIkeesti, niin kiva kun olis ajatella, et kaiken voi täydellisesti suunnitella ja toteuttaa täydelliseksi, ihmisten elämä on täynnä sattumuksia, tiedostamattomia asioita yms. Ennen suurin osa lapsista oli vahinkoja ja sitten vaan mentiin avioon, enkä oikein usko, että tänä päivänäkään kultaisen keskiluokan keskinkertaista keskitietä kovin moni kulkee. (Paitsi tietysti nämä vauva-palstan täydelliset mammat) Asioita tapahtuu.
Nimenomaan ei näin.
Ensin kehitytään ja aikuistutaan itse, sitten vasta mietitään sitä mahdollista perhettä ja sitä mitä elämältään haluaa.
Muuten päätyy AVpalstalle ulisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Tätä samaa olen miettinyt kanssa.
Minkä takia se lisääntyminen ja pesän rakentaminen pitää aloittaa sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa?
Ja odottakaa nyt hyvät ihmiset ainakin siihen kolmeenkymppiin asti ennen kuin sitoudutte yhtään mihinkään.
Vasta kolmekympin kieppeillä ihminen tuntee itsensä kunnolla. Silloin on kokemusta ja viisautta tehdä niitä isoja päätöksiä.
Eikä ole aina silloinkaan, mutta vielä vähemmän on parikymppisenä.Olen nelikymppinen niin kuin miehenikin eikä todellakaan olla toistemme ensimmäisiä. Ja niin ovat ystävänikin jotka pitkälti samoista asioista valittavat, niin lapselliset kuin lapsettomatkin.
Ap
Eikö sinulla ole lainkaan onnellisia ystäviä? Kaikilla asiat huonosti? Ehkä useammille olisi erittäin terveellistä elää sinkkuna, miettiä se oma vastuu onnellisuudesta ja oma osuus parisuhteesta ensin ja sen jälkeen yrittää vakavammin parisuhdetta ja onnellisuutta myös siinä. Nämä meta/emotionaaliset työt on hieman huvittavia. Kun jotenkin eniten teksteistä paistaa tekemisten sijaan arvostuksen ja aidon kuuntelun puute parisuhteessa, enemmän ihmiset keskittyvät syyttämään ja olettamaan toisen ajatukset. Ja tuosta kärsivät niin miehet kuin naiset. Vetäytyminen ja kiukutteluun turvautuminen tuskin parantaa tilannetta, eikö kannata suosista erota ja keksittyä itse parantamaan omaa oloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Kiitos, mulla ei ole lapsia. Mies oli alkuvaiheessa varsin kommunikaatiokyvykäs.
-Ap
Okei, sitten ymmärrän, miksi puhuit jossain vaiheessa ketjua esim. neuvoloitten skippaamisesta, kun mieskään ei hoida. Niin ei vaan voi tehdä, mutta lapseton saattaa ajatella, että voisi.
Osa vanhemmista toimii oikeasti noin, kun ei ole mitään sanktioita siitä, ellei vie lasta neuvolaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen AV-keskustelu, jossa tunnustetusti yhteiskunnalliset ongelmat yritetään esittää vain naisten henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuvina ongelmina. Siitä ei ole kyse: appiukko on esimerkiksi osallistunut joulun valmisteluihin ainoastaan yhden kerran suhteensa aikana: silloin, kun vaimo oli todella huonossa kunnossa loppuvaiheen keskenmenon takia.
Miten helvetissä joku joulu ja appiukko on yhteiskunnallinen ongelma?
Ei perheiden sisäiset asiat ja epäonnistuneet parinvalinnat ole mitään yhteiskunnallisia ongelmia.
Taidat olla feministi tai joku sukupuolentutkija.
Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä joulumme mökillä menee näin:
Aamulla herätään ja laitetaan puuro haudutuskattilaan. (Se yleensä, joka herää ensimmäisenä aikuisista)
Aamupuuron syötyä lähdettään lasten kanssa ulos leikkimään / kävelylle, tunniksi pariksi. Vähän lasten iästä riippuen.
Joskus eno (minä) leikkii lasten kanssa sisällä, etenkin kun lapset olivat pienempiä.
Sitten eno lähtee yleensä puolenpäivän jälkeen saunan lämmitykseen. Yleensä lapset haluavat tulla mukaan. Siinä menee tunti tai pari.
Kaupungissa ollessa tässä välissä käydään haudalla, kirkkoon joutuu yleensä kiirehtimään aamusta. Sinne menee kuka tahtoo.
Saunan lämmityksen ohella ollaan ulkona (pihasauna mökillä) ja ruokitaan esim. lintuja, laitetaan lasten kanssa kynttilöitä.
Sen jälkeen kun koko bändi on käynyt saunassa, niin aloitetaan jouluruokailu. (joskus laatikot on nostettu uuniin ennen viimeistä saunojaa)
Syödään ja sen jälkeen levähdetään. Siitä n. tunti aloitetaan lahjojen jako (kun lapset isompia) tai Joulupukki tulee. Joskus jouduttu odottamaan tuntikin, mutta eihän se mitään haittaa kun homma toimii spontaanisti. Siinä välissä lapset leikkivät ja minä juon lasin konjakkia.
Lahjojen jaon jälkeen ne lapset sitten ihmettelevätkin niitä lahjojaan lopun iltaa ennen nukkumaanmenoa. Tässä vaiheessa yleensä kukakin syö mitä itse tahtoo oman tilanteensa mukaan.
Näin jouluaatto on vietty täysin spontaanisti ilman mitään ihmeellisiä suunnitteluja.
Sinkkis
Olipa hyvä kirjoitus. Aion kokeilla tuota meilläkin jouluna.
Hei hyvä idea, ihmettelisin aamulla, eikö ole maitoa, haudalla että eikö kukaan ostanut kynttilöitä, jouluruualla että missä laatikot, ja eikö kukaan tilannut kinkkua. Pukki ei tulisi kun ei kukaan tilannut marraskuussa "spontaanisti". Lahjoja ei olisi kun kukaan ei ennakoinut.
Ap, ymmärsinkö oikein, ettei sinulla ole edes lapsia? Mikä sinun parisuhteissasi on niin rankkaa ollut? En oikein ymmärrä. Tunnetyö? Mitä ihmettä?
Lapsettomana on helppo ottaa rennosti, tai erota jos siltä tuntuu. En oikein ymmärrä, miten parisuhde on tuntunut niin työläältä sinulle, jos edes lapsia ei ole ollut?
Tunnen monia naisia, jotka hoitavat työnsä, huushollinsa, miehensä ja lapsensa tekemättä asiastaan mitään ihmeempää numeroa.
Onko sinulla jotenkin tosi rajalliset voimavarat, vai onko vaan parinvalinta mennyt pieleen?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen AV-keskustelu, jossa tunnustetusti yhteiskunnalliset ongelmat yritetään esittää vain naisten henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuvina ongelmina. Siitä ei ole kyse: appiukko on esimerkiksi osallistunut joulun valmisteluihin ainoastaan yhden kerran suhteensa aikana: silloin, kun vaimo oli todella huonossa kunnossa loppuvaiheen keskenmenon takia.
Miten helvetissä joku joulu ja appiukko on yhteiskunnallinen ongelma?
Ei perheiden sisäiset asiat ja epäonnistuneet parinvalinnat ole mitään yhteiskunnallisia ongelmia.
Taidat olla feministi tai joku sukupuolentutkija.
Häpeä.
Ei täällä kukaan ala häpeämään feministiyttään tai sitä jos vaikka sattuisi olemaan sukupuolentutkija, häpeä itse nimittelyäsi.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
Hyvä pointti mutta tässä keskustelussa käsitellään muitakin parisuhteeseen liittyviä asioita kuten naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Joka alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun sitä naisen puolelta ei enää ole, ainakin siinä mielessä että siinä kohtaa alkaa syyttely.
-Ap
Miksi ihmeessä pariudutte keskustelukyvyttömien miesten kanssa lähtökohtaisesti?
Jos pelimerkit ei riittänyt pariutumaan sosiaalisesti älykkäiden miesten kanssa ja jouduit ottamaan lapsiprojektin mahdollistajaksi sosiaalisesti kyvyttömän lapatossun, niin eiköhän syyllinen kommunikaation surkeuteen ole sillä joka on tietoisesti aloittanut parisuhteen tälläisen yksilön kanssa.
Tätä samaa olen miettinyt kanssa.
Minkä takia se lisääntyminen ja pesän rakentaminen pitää aloittaa sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa?
Ja odottakaa nyt hyvät ihmiset ainakin siihen kolmeenkymppiin asti ennen kuin sitoudutte yhtään mihinkään.
Vasta kolmekympin kieppeillä ihminen tuntee itsensä kunnolla. Silloin on kokemusta ja viisautta tehdä niitä isoja päätöksiä.
Eikä ole aina silloinkaan, mutta vielä vähemmän on parikymppisenä.Olen nelikymppinen niin kuin miehenikin eikä todellakaan olla toistemme ensimmäisiä. Ja niin ovat ystävänikin jotka pitkälti samoista asioista valittavat, niin lapselliset kuin lapsettomatkin.
Ap
40v eikä kumpikaan ole oppinut mitään?
Voi voi...
Kaffepulla kirjoitti:
Ap, ymmärsinkö oikein, ettei sinulla ole edes lapsia? Mikä sinun parisuhteissasi on niin rankkaa ollut? En oikein ymmärrä. Tunnetyö? Mitä ihmettä?
Lapsettomana on helppo ottaa rennosti, tai erota jos siltä tuntuu. Ensiksimainittu ymmärrä, miten parisuhde on tuntunut niin työläältä sinulle, jos edes lapsia ei ole ollut?
Tunnen monia naisia, jotka hoitavat työnsä, huushollinsa, miehensä ja lapsensa tekemättä asiastaan mitään ihmeempää numeroa.
Onko sinulla jotenkin tosi rajalliset voimavarat, vai onko vaan parinvalinta mennyt pieleen?
Kuule, en jaksa tehdä sunkaan puolesta sitä (tunne)työtä että selittäisin sinulle miten asia on, jos et vaivaudu googlailemaan ja pohtimaan asiaa itse. Voit poistua ketjusta jos ns menee noin paljon tunteisiin.
-Ap
Ap, sinähän tässä hermostut, kun joku kyseenalaistaa väitteitäsi ja ihmettelee sitä, mitä kerrot.
Okei, sitten ymmärrän, miksi puhuit jossain vaiheessa ketjua esim. neuvoloitten skippaamisesta, kun mieskään ei hoida. Niin ei vaan voi tehdä, mutta lapseton saattaa ajatella, että voisi.