Lue keskustelun säännöt.
Kauanko kannattaa roikkua tapailukumppanin löysässä hirressä?
10.12.2018 |
Kävi tosi ikävästi. Tapailu alkoi molemminpuolisesta halusta ja ajatuksena oikeasti pariutua. Tämä oli ihan selkeä maali molemmilla. Mitään suurempaa vastoinkäymistä ei tullut kummankaan näkökulmasta toisessa ihmisessä eteen vaikka sellaista osattiin pelätä. Kaikki speksit oli kunnossa ja ne tärkeimmät siis olivat aivan varmasti.
Viiden viikon jälkeen toinen osoittaa huomattavia epäröinnin merkkejä. Ja lisäksi oli alunperin sovittu että tutustutaan kunnolla ennen mitään johtopäätöksiä. Ei oltu vielä lähelläkään sitä pistettä että toisesta voisi tehdä kunnon johtopäätöksiä.
Pahinta tässä on se, että toisen epäröinti on saanut minut ahdistuneeksi 24/7. Kestänyt jo viikon ja melko varmasti kestää tämänkin viikon. Moni varmasti tietää millaista he-vettiä tällainen olotila on. Vaikea kuvitella mitään pahempaa. Jatkuvaa kamppailua oman pään sisällä pitäisikö toinen unohtaa vai uskoa ajatusten tasaantuvan. Tässä ajassa ehtii muodostua syviä tunteita!
Miten toinen voi tehdä noin kun oli juuri tästä syystä sovittu että juttu katsotaan huolella pitkälle ennen johtopäätöksiä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo epäröinti näkyy? Onko hän sanonut sen suoraan? Omat deittikokemukset ovat yli 3 vuoden takaa. Kohtasin muutaman kerran juuri niitä miehiä, jotka olivat tositarkoituksella liikkeellä. Keskusteltiin syvällisiä ja puhuttiin avoimesti mitä haetaan jne. Tapaamisen jälkeen olivat innokkaita näkemään uudestaan. Sitten 2 kuukauden tapailun ja viestittelyn jälkeen yksi ilmoitti, että hänestä olisi aika poistaa tinder vaikka alkoikin epäillä hieman. Luulin että nyt syvennetään suhdetta jne. Totuus olikin jonka sain lopulta Facebookista lukea. Oli tavannut sen elämän naisen. Ennen tätä mies puhui vain että ehkä emme ole ihan samankaltaiset jne. Mutta oli innokas tapaamaan. Toisen kanssa kävi myös vähän samoin. En siis tapaillut heitä yhtäaikaa. Vaan erikseen. Ja pahaltahan se tuntui.
Hän sanoi ihan suoraan olevansa epävarma tästä kaikesta ja ettei nyt yhtäkkiä olekaan varma onko valmis jakamaan elämäänsä jonkun kanssa. Ja tämä tuntuu minusta petokselta koska olisihan tuo pitänyt tietää ennenkuin ryhtyy mihinkään. Kun minäkin hänelle sanoin etten lähde mukaan mihinkään katseluihin. Halusin tutustua ihmiseen joka on valmis ottamaan toisen elämäänsä ja toisinpäin.
Tässä kuviossa on onneksi vain minä ja hän. Ei muita tapailuja kummallakaan. ApNyt en ymmärrä. Olette yhdessä sopineet, että katselette rauhassa. Nyt hän on todennut, että katseltuaan rauhassa hän on tullut siihen tulokseen, ettei tämä ehkä olekaan loppuelämän parisuhde. Mikä ihme tuossa on ongelmana?? Ei kai kukaan tutustumatta voi tietää, onko toinen ihminen sellainen jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä? Hänhän teki nimenomaan ihan oikein, kun ei luvannut heti alkuun mitään sellaista, mihin ei olisi oikeasti voinut sitoutua.
Olet pettynyt, tottakai, mutta ei sinulla ole pienintäkään syytä olla hänelle katkera!
Hän ei ole vielä sanonut tämän olevan tässä. Mutta hän on sanonut alkaneensa miettiä onko ylipäätänsä valmis suhteeseen. Ja se on minusta todella raivostuttavaa koska kyllä hänen siihen piti olla valmis. Se että haluaako hän sitä minun kanssa on asia jota emme vielä tiedä. Mutta kyllä hänen piti olla valmis suhteeseen. Sen hän ilmoitti itse todella selvästi ja itsekin sen halusin tietää ettei tämä kariutuisi siitä syystä. Kun en olisi mistään hinnasta halunnut sekaantua sellaiseen ihmiseen jolle halu pariutua juuri tässä elämäntilanteessa on vielä kysymysmerkki. Ap
Hän haluaa sinua loukkaamatta erota, siksi hän sanoo "ettei ole valmis". Todellisuudessa hän ei ole valmis SINUN kanssasi, koska on ilmeisesti löytänyt jonkun sopivamman nyt...
Anna mennä, äläkä roikuskele löyhässä hirressä, sillä tosiasia on se, että vain sinä päätä kauanko siinä roikut.
Minusta ei ole mitään syytä olettaa, että kuviossa olisi joku kolmas osapuoli. Itse olen useita kertoja juuri tuossa 1-2 kk:n välillä todennut, että aluksi kiinnostavalta vaikuttava ihminen ei olekaan sellainen, jonka kanssa haluaisin ryhtyä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Ihan ilman, että olisi ketään muuta ollut jo kiikarissa.
Sama minullakin! Pari kertaa olen myös havahtunut siihen, että haluan sittenkin olla sinkku ja vapaa enkä jaksa mitään säätöjä tai treffeillä käymisiä (esim. töissä oli sellainen hetki, etten jaksanut muuta, kuin käydä töissä ylitöitä tehden ja nukkua ja hoitaa pakollisia omia asioita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jatka, vaan lähde. Itsellä päättyi just eilen suhde, joka oli menossa tohon suuntaan. Rohkeasti otin eron puheeksi ja lopetettiin koko homma. Mies ei yhtään tiennyt, mitä haluaa. Edellisessä suhteessa roikuin 3,5v löysässä hirressä, ja oli ihan pas*aa.
Nyt en halua ketään vähään aikaan. Oon mielummin yksin. Mutta lähde tuosta suhteesta. Mieti itseäsi, sun tarpeita, tavoitteita ja onnellisuutta. Älä anna toisen kohdella sua kynnysmattona.
Poikki vaan heti, niin itsekunnioituskin kasvaa.
Vähän epäselvästi avattu.
Mitä toinen käytännössä on sanonut?
Jos sanoo ettei tunnukaan oikealta, joko ei oikeasti tunnu tai sitten vaikea tapaus joka ei osaa ottaa vastaan rakkautta. Kumpikaan ei hyvä.
Muista rajat. Kannattaa kuvitella elämänsä ilman toista ja alkaa elämään niin. Kyllä se toinen siinä sit kiinnostuu tai sit jos ei, niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta jaksoin itse katsella ja sitten vedin johtopäätökseni siitä, kun juttu ei tuntunut etenevän mihinkään, jos ei lisäverukkeita lasketa. Ei hitaasti ottamisia tarvita, jos molemmat osapuolet ovat oikeasti valmiita uuteen suhteeseen ja kiinnostuneita toisistaan.
Tämä on niin totta!
Tottakai parisuhde voi pelottaa tai ahdistaakin pitkän sinkkuilun jälkeen. Mutta uskon kyllä että jos ap olisit ihminen joka on vienyt tältä sun epäröijältä jalat alta....ei hän epäröisi.
Sä olet liian saatavilla. Jos haluat epäröijän olevan varma, suosittelen olemaan vähemmän saatavilla. Kaikki on vaan psykologiaa. Itsellä niin monta kertaa toimivaksi todettu keino. Älä otakaan sinä aina yhteyttä. Älä ehdota tekemistä. Sovi muita menoja. Ehdota lauantai päiväksi tekemistä koska illalla sulla onkin muuta. Älä vahtaa puhelinta ja odota vähintään 45min ennen kuin vastaat. Äläkä tee tätä vältellen ja ollen kylmä - vaan ole vahva ja lempeä, kuin suuri rakkauden vaahtokarkki jonka ei tarvitse roikkua toisissa. Joka on ihanaa hauskaa seuraa, kenen luo sun epäröijäsi alkaa kaivata, koska ketäpä et vetäisi puoleesi.
Nauti elämästä! Urheile. Tee hyviä ruokia. Käy elokuvissa.
Kyllä se epäröijä sieltä takaisin tulee...tai joku vielä sopivampi :)
En katselisi/odottelisi yhtään. Jotkut on tuollaisia venkslaajia, mikä on mielestäni todella ärsyttävää. Itse muutaman kerran nuorempana saanut kokea. Ja jokaisella kerralla on tyypeillä ollut katsottuna jo valmiiksi joku toinen, vaikka sitä ei ole tunnustettu epäily vaiheessa.
Jos/kun oikeasti natsaa jonkun kanssa, ei siinä paljon emmitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta sanon, että jos toinen sanoo epäröivänsä, niin silloin kannattaa ottaa tämä viesti tosissaan ja juosta. Mun kokemuksen mukaan se epäröijä on niin vellihousu, ettei saa sanottua suoraan haluavansa erota/olla yksin, mutta se on just se mitä hän haluaa. Älä kiusaa itseäsi yhtään enempää. Kunnioita itseäsi, et ansaitse tuollaista! Olisipa joku saanut tämän viestin minun tajuntaan taottua pari vuotta sitten.
Miehet tuntuvat haluavan aina sitä mitä eivät saa.
Liittyessäni nettideittailun maailmaan, yksi mies oli suorastaan yli-innokas. En ollut aluksi kovinkaan kiinnostunut hänestä, mutta juttelimme kuitenkin.
Minulla oli kiireitä enkä aina jaksanut kirjautua koko paikkaan.
Aina jos minulla meni päivän verran etten kirjoittanut, oli hän laittanut jo toisen viestin perään, mukamas puolihuolimattomasti kyseli jotain jne.
NOH, sitten kun itse aloin tosissani kiinnostua ja vastailin tiiviimmin, mies alkoi hiljentyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä haluaako olla paljon vai vähän rikki, jos vähän, niin kannattaa nostaa kytkintä mahdollisimman pian. Elämä on täynnä valintoja.
Ei kannata jäädä kiikkumaan, on pahimmillaan jopa henkiseen väkivaltaan verrattavissa, jos tahallaan roikutetaan, ja pidetään epävarmuuden tilassa. RAASTAVAA, KULUTTAVAA...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo epäröinti näkyy? Onko hän sanonut sen suoraan? Omat deittikokemukset ovat yli 3 vuoden takaa. Kohtasin muutaman kerran juuri niitä miehiä, jotka olivat tositarkoituksella liikkeellä. Keskusteltiin syvällisiä ja puhuttiin avoimesti mitä haetaan jne. Tapaamisen jälkeen olivat innokkaita näkemään uudestaan. Sitten 2 kuukauden tapailun ja viestittelyn jälkeen yksi ilmoitti, että hänestä olisi aika poistaa tinder vaikka alkoikin epäillä hieman. Luulin että nyt syvennetään suhdetta jne. Totuus olikin jonka sain lopulta Facebookista lukea. Oli tavannut sen elämän naisen. Ennen tätä mies puhui vain että ehkä emme ole ihan samankaltaiset jne. Mutta oli innokas tapaamaan. Toisen kanssa kävi myös vähän samoin. En siis tapaillut heitä yhtäaikaa. Vaan erikseen. Ja pahaltahan se tuntui.
Hän sanoi ihan suoraan olevansa epävarma tästä kaikesta ja ettei nyt yhtäkkiä olekaan varma onko valmis jakamaan elämäänsä jonkun kanssa. Ja tämä tuntuu minusta petokselta koska olisihan tuo pitänyt tietää ennenkuin ryhtyy mihinkään. Kun minäkin hänelle sanoin etten lähde mukaan mihinkään katseluihin. Halusin tutustua ihmiseen joka on valmis ottamaan toisen elämäänsä ja toisinpäin.
Tässä kuviossa on onneksi vain minä ja hän. Ei muita tapailuja kummallakaan. Ap
En ymmärrä enää yhtään mitään. Tapasit miehen, kiinnostuitte toisistanne, jopa ihastuitte. Aloitte tutustua toisiinne. Nyt hän huomaa, että ei koekaan että sinä olet hänen elämänkumppanisi. Ihan normaali "suhteen kaari". Itselläni on ollut useita tuollaisia tutustumisia, jotka ovat päättyneet parin kuukauden kuluessa, kun on huomattu, että ei toinen olekaan "Se Oikea". Tunteita ehtii syntyä, kyllä, mutta eivät ne nyt puolessatoista kuukaudessa niin suuria ole, että siitä ihan romuksi menisi.
Se, mitä en ymmärrä, on tuo että sinusta tuntuu petokselta, koska olisi pitänyt etukäteen tietää, ettei homma toimi. Mistä ihmeestä sen voi tietää? Siksihän ihmiset alkavat tutustua eli tapailla eli viettää aikaa yhdessä, että he näkisivät, toimiiko se! Ja elämän jakaminen viiden viikon tuntemisella... ei hyvänen aika kukaan voi sitä siinä vaiheessa tietää!
Voi kun mäkin olisin noin hyväosainen, että olisi vaikea kuvitella mitään pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi on ristiriitainen. Ette ole vielä olleet lähelläkään sitä pistettä, että toisesta voisi tehdä kunnon johtopäätöksiä, mutta kuitenkin on ehtinyt jo muodostua syviä tunteita. Syviä tunteita mihin? Mielikuvaan toisesta? Lisäksi olette sopineet, että tutustutte kunnolla ennen johtopäätöksiä, mutta jo nyt olet 24/7 ahdistunut, koska toinen ei olekaan tehnyt vielä johtopäätöksiä vaan epäröi. Toinen on siis toiminut juuri kuten olitte sopineet ja sinua ahdistaa, että hän tekee niin. Mitäpä, jos nyt itsekin toimisit kuten olet sopinut ja annat ajan kulua? Epäröinti voi olla ihan normaalia, koska on monia asioita, joita pitää miettiä ja punnita.
Tämä. Lue ap tuota viestiä niin kauan, että menee jakeluun.
Olet itse tehnyt jo päätöksen, että "tuo ihminen on minun", vaikka ihan muuta kerroit ja alkuun sovitte.
Noi "katsellaan" tapaukset on niin nähty. Ja kun itse en ole sellainen, vaan tiedän mitä haluan, niin ei mulle sovi niin hidastempoinen kumppani.
Jos mies ei ole heti sellainen all-in, niin mä en halua sitä. Kuuntele ap ihan vaan omaa itseäsi tässä asiassa, äläkä muita. Kyllä niitäkin miehiä on jotka haluaa sut heti, eikä puolen vuoden, vuoden, kahden vuoden päästä. Itsekin löysin sellaisen noiden jahkailijoiden jälkeen, ja hyvä mies onkin, päämäärätietoinen ja aikaansaava. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko miehenä kertoa mitä mies tarkoittaa sanoessaan tuon iänikuisen "en tiedä mitä haluan"? Hän ei halua. Sitä se yksinkertaisesti tarkoittaa. Totta kai uusi suhde voi jännittää ja siinä on kaikenlaisia epävarmuuksia. Sekä miehet että naiset yhtälailla voi olla pelokkaita uudessa tilanteessa. Mutta joko sitä haluaa olla tai ei olla.
Viisi viikkoa on TODELLA lyhyt aika. Ei siinä vaiheessa tunne vielä toista ollenkaan, vaikka ehkä joku voi niin kuvitella. Kannattaa olla realisti: suurin osa tapailuista loppuu eikä kehity seurusteluiksi. Ei pidä sitoa liikaa omia tunteita tai varsinkaan omaa itsetuntoa sen varaan, tuleeko tapailusta sen kummempaa. Kummankin pitää saada olla rauhassa ja katsella miltä tuntuu. Pakolla ei suhdetta synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi on ristiriitainen. Ette ole vielä olleet lähelläkään sitä pistettä, että toisesta voisi tehdä kunnon johtopäätöksiä, mutta kuitenkin on ehtinyt jo muodostua syviä tunteita. Syviä tunteita mihin? Mielikuvaan toisesta? Lisäksi olette sopineet, että tutustutte kunnolla ennen johtopäätöksiä, mutta jo nyt olet 24/7 ahdistunut, koska toinen ei olekaan tehnyt vielä johtopäätöksiä vaan epäröi. Toinen on siis toiminut juuri kuten olitte sopineet ja sinua ahdistaa, että hän tekee niin. Mitäpä, jos nyt itsekin toimisit kuten olet sopinut ja annat ajan kulua? Epäröinti voi olla ihan normaalia, koska on monia asioita, joita pitää miettiä ja punnita.
Tämä. Lue ap tuota viestiä niin kauan, että menee jakeluun.
Olet itse tehnyt jo päätöksen, että "tuo ihminen on minun", vaikka ihan muuta kerroit ja alkuun sovitte.
Tää kolahti. Tajusin viimein, että olin muodostanut oman fantasian ihmisestä, jonka näin vasta 2 kk viestittelyn jälkeen. Jaksoin roikkua 3.5kk ahdistuneena epävarmuuden tilassa, kunnes ymmärsin, että intuitioni olikin väärässä. Toki omassa tilanteessa oli monenlaista sävyä mutta pääpiirteittäin justiinsa noin.. miten vapauttava tunne kun tajusin!
Siis tarkoitus oli puheiden perusteella rauhassa katsella, että onko tämä se kumppani, jota etsin. AP sen sijaan näyttää käsittäneen että tämä on se aika kun sitoudumme toisiimme oletuksena, ettei mieli saakaan muuttua.
AP vaikuttaa epävarmalta ihmiseltä, joka sopi itseään suojatakseen, että "katsellaan rauhassa" ettei tunteet loukkaannu heti kättelyssä jos toista ei kiinnostakaan. Ja kuten epävarma ihminen tekee, hän ripustautui tähän tapailumieheen ja on nyt ahdistunut, kun mies ei ole varma onko tämä se kumppani mitä etsii. AP itse köytti löysän hirtensä.
Kerron vielä että tuo epävarmuus haluta parisuhde on ihan todellinen. Ei hän sitä minua säästelläkseen sanonut. Hän vain näköjään luuli olevansa valmis jakamaan elämänsä mutta säikähti kuinka suuri muutos onkaan kyseessä. Aivan satavarma olen että hän ei ole ottamassa liukuhihnalta uutta kokelasta.
Senkin vielä sanon että tämän asian hän sanoi tällaisena pienempänä syynä tähän epäröintiin. Ja se pääsyy koko epäröintiin on asia joka toivottavasti korjaantuu. On hänestä kiinni antaako hän ajan korjata sen ongelman. Onhan kaikki tosi sekavaa kun toiseen ei vielä luota eikä kunnolla tunne. Ap