"En mä tajunnut, et sä oikeesti haluut erota..."
... sanoi tuleva ex-mieheni, kun iskin eropaperit käteen. Useampi vuosi alamäkeä takana, riitelyä ja haukkumista. Sanoin miehelle, että jos emme saa tätä toimimaan niin pakko erota. Jotain toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä, pariterapiaa tai mitä vaan. Yritin järjestää parisuhdeaikaa ja miehelle omaa aikaa. Alamäki vain jatkui ja jatkui eikä miestä näyttänyt mikään kiinnostanut. Kysyin mieheltä suoraan, että haluaako hän erota. Ei kuulema halunnut, mutta kaikki jatkui entisellään. Lopulta väsyin ja aloin itselleni etsimään asuntoa, josta kerroin miehelle. Ei reaktiota. Nyt löysin asunnon ja samlla printtasin avioeropaperit. Mies on aivan hölmistynyt, koska asia tuli hänelle aivan puskista! Itse olen hölmistynyt miehen reaktiosta! MITEN tämä tuli miehelle yllätyksenä?!
Osaako kukaan kertoa miten mies ei ole tajunnut suorasta ja epäsuorasta puheesta, että meininki johtaa eroon? Mitä minun olisi pitänyt sanoa, että mies olisi ns hyvän sään aikana tajunnut, että olen tosissani?
Kommentit (50)
Voimaannuttavan uusfemin.ismin aikakautena naisille ei kelpaa turvallinen ja tasainen suhde. Kaiken pitää olla väkisin tasa arvoista eikä ole enää miehiä ja naisia.
Vierailija kirjoitti:
Voimaannuttavan uusfemin.ismin aikakautena naisille ei kelpaa turvallinen ja tasainen suhde. Kaiken pitää olla väkisin tasa arvoista eikä ole enää miehiä ja naisia.
Vuosia jatkunut toisen huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen ei mielestäni ole missään määrin turvallinen suhde. Itse olen epävakaassa perheessä kasvanut nainen ja vedän juuri tällaisia ihmissuhteita puoleeni. Vasta hiljattain ymmärsin kuinka paljon tuo huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen aiheuttaa perustavanlaatuista turvattomuutta ja sitä kautta tekee järjettömän kipeää.
Jos sinulle siis omasta perusturvallisuudesta huolehtiminen on jotain sairasta leiriytymistä miehiä vastaan niin hankkiudu hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimaannuttavan uusfemin.ismin aikakautena naisille ei kelpaa turvallinen ja tasainen suhde. Kaiken pitää olla väkisin tasa arvoista eikä ole enää miehiä ja naisia.
Vuosia jatkunut toisen huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen ei mielestäni ole missään määrin turvallinen suhde. Itse olen epävakaassa perheessä kasvanut nainen ja vedän juuri tällaisia ihmissuhteita puoleeni. Vasta hiljattain ymmärsin kuinka paljon tuo huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen aiheuttaa perustavanlaatuista turvattomuutta ja sitä kautta tekee järjettömän kipeää.
Jos sinulle siis omasta perusturvallisuudesta huolehtiminen on jotain sairasta leiriytymistä miehiä vastaan niin hankkiudu hoitoon.
Olen nainen. Ihmettelen vain nykymenoa kun mihinkään ei voi olla tyytyväinen. Perusturvallisuus/huomiotta jättäminen on vähän eri juttuja.. Ei varmaan sattuisi niin paljon jos tietää että suomalaiset miehet ei hirveästi näytä tunteitaan..valitettavasti. Mielestäni avioliitto tms on osittain hyötysuhde kumnallekkin. Esim.mieheni hyötyy minusta kun teen paljon kotina enemmän kuin hän.Minä taas hyödyn ettei minun tarvitse maksaa vastiketta kun hän tienaa paljon enemmän. Jos lähtisin körsisin paljon enemmän..Ei kaiken tarvitse ollakkaan hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimaannuttavan uusfemin.ismin aikakautena naisille ei kelpaa turvallinen ja tasainen suhde. Kaiken pitää olla väkisin tasa arvoista eikä ole enää miehiä ja naisia.
Vuosia jatkunut toisen huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen ei mielestäni ole missään määrin turvallinen suhde. Itse olen epävakaassa perheessä kasvanut nainen ja vedän juuri tällaisia ihmissuhteita puoleeni. Vasta hiljattain ymmärsin kuinka paljon tuo huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen aiheuttaa perustavanlaatuista turvattomuutta ja sitä kautta tekee järjettömän kipeää.
Jos sinulle siis omasta perusturvallisuudesta huolehtiminen on jotain sairasta leiriytymistä miehiä vastaan niin hankkiudu hoitoon.
Olen nainen. Ihmettelen vain nykymenoa kun mihinkään ei voi olla tyytyväinen. Perusturvallisuus/huomiotta jättäminen on vähän eri juttuja.. Ei varmaan sattuisi niin paljon jos tietää että suomalaiset miehet ei hirveästi näytä tunteitaan..valitettavasti. Mielestäni avioliitto tms on osittain hyötysuhde kumnallekkin. Esim.mieheni hyötyy minusta kun teen paljon kotina enemmän kuin hän.Minä taas hyödyn ettei minun tarvitse maksaa vastiketta kun hän tienaa paljon enemmän. Jos lähtisin körsisin paljon enemmän..Ei kaiken tarvitse ollakkaan hienoa.
Hyötysuhdeajattelu toimii, jos molemmat hyötyvät. Jos toinen on enemmän saamapuolella koko ajan, se aiheuttaa katkeruutta pitemmän päälle, vaikkei odottaisikaan täydellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimaannuttavan uusfemin.ismin aikakautena naisille ei kelpaa turvallinen ja tasainen suhde. Kaiken pitää olla väkisin tasa arvoista eikä ole enää miehiä ja naisia.
Vuosia jatkunut toisen huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen ei mielestäni ole missään määrin turvallinen suhde. Itse olen epävakaassa perheessä kasvanut nainen ja vedän juuri tällaisia ihmissuhteita puoleeni. Vasta hiljattain ymmärsin kuinka paljon tuo huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen aiheuttaa perustavanlaatuista turvattomuutta ja sitä kautta tekee järjettömän kipeää.
Jos sinulle siis omasta perusturvallisuudesta huolehtiminen on jotain sairasta leiriytymistä miehiä vastaan niin hankkiudu hoitoon.
Olen nainen. Ihmettelen vain nykymenoa kun mihinkään ei voi olla tyytyväinen. Perusturvallisuus/huomiotta jättäminen on vähän eri juttuja.. Ei varmaan sattuisi niin paljon jos tietää että suomalaiset miehet ei hirveästi näytä tunteitaan..valitettavasti. Mielestäni avioliitto tms on osittain hyötysuhde kumnallekkin. Esim.mieheni hyötyy minusta kun teen paljon kotina enemmän kuin hän.Minä taas hyödyn ettei minun tarvitse maksaa vastiketta kun hän tienaa paljon enemmän. Jos lähtisin körsisin paljon enemmän..Ei kaiken tarvitse ollakkaan hienoa.
Ai sinusta naiseus kiteytyy kotitöihin ja mieheys tuloihin? Ei tasa-arvo minusta ole mikään uhka todelliselle naiseudelle ja mieheydelle, mutta tuollainen ulkoisista tekijöistä riippuvainen pseudonaiseus ja -mieheys on sitten varmaan eri juttu. Jos suhde ja oma sukupuoli-identiteetti on tuollaisten asioiden varassa, niin miten käy jos mies jää esimerkiksi työttömäksi? Mies onkin yhtäkkiä nainen ja nainen on mies?
Mies jopa allekirjoitti eropaperin, mutta oli järkyttynyt siitä, että oikeasti läksin viemään sitä postiin. Veti kyllä sanattomaksi.
no en tajua miten ero voi tulla ap:n miehelle yllätyksenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimaannuttavan uusfemin.ismin aikakautena naisille ei kelpaa turvallinen ja tasainen suhde. Kaiken pitää olla väkisin tasa arvoista eikä ole enää miehiä ja naisia.
Vuosia jatkunut toisen huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen ei mielestäni ole missään määrin turvallinen suhde. Itse olen epävakaassa perheessä kasvanut nainen ja vedän juuri tällaisia ihmissuhteita puoleeni. Vasta hiljattain ymmärsin kuinka paljon tuo huomiotta jättäminen ja hyödyntäminen aiheuttaa perustavanlaatuista turvattomuutta ja sitä kautta tekee järjettömän kipeää.
Jos sinulle siis omasta perusturvallisuudesta huolehtiminen on jotain sairasta leiriytymistä miehiä vastaan niin hankkiudu hoitoon.
Olen nainen. Ihmettelen vain nykymenoa kun mihinkään ei voi olla tyytyväinen. Perusturvallisuus/huomiotta jättäminen on vähän eri juttuja.. Ei varmaan sattuisi niin paljon jos tietää että suomalaiset miehet ei hirveästi näytä tunteitaan..valitettavasti. Mielestäni avioliitto tms on osittain hyötysuhde kumnallekkin. Esim.mieheni hyötyy minusta kun teen paljon kotina enemmän kuin hän.Minä taas hyödyn ettei minun tarvitse maksaa vastiketta kun hän tienaa paljon enemmän. Jos lähtisin körsisin paljon enemmän..Ei kaiken tarvitse ollakkaan hienoa.
No minä inhoan kotitöitä yhtä paljon kuin miehet ja tienaan enemmän kuin moni mies, että sen symbioosin pitää syntyä jollain toisella mekanismilla.
No minä olen nainen ja ero ei ole tullut koskaan yllätyksenä. Aina on seksi vähentynyt suhteessa kunnes se on loppunut kokonaan. se on aina varma todella huono merkki suhteen tilasta.
Captain Awkward- ihmissuhdesivuston kommenttiosiossa eräs miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen pohti kerran tätä ihan samaa aihetta. Hän oli monet kerrat kuunnellut kuinka hänen miespuoliset kollegansa olivat ensin virnuilleet olevansa kovin kekseliäitä teeskennellessään tyttöystäville/vaimoille valikoivaa kuuloa. Tämä oli ilmennyt kotitöiden yms. jättämisenä toisen harteille ja tästä luonnollisesti syntyneiden valitusten sivuuttamisena sekä kaikkien ongelmien ohittamisena. Näin saatu vapaa-aika ilmaisella kodinhoidolla meni omiin harrastuksiin ja miehet kehuivat toisilleen järjestelyn erinomaisuutta ja omaa nokkeluuttaan.
Yksi kerrallaan nämä miehet olivat myöhemmin olleet kovin järkyttyneitä, kun vaimo/tyttöystävä olikin ihan yllättäen lähtenyt! Hieman näitä miehiä jututtamalla aina selvisi, että itse asiassa kyllä, joka ikisen vaimo oli yrittänyt varoittaa ja saada muutosta aikaan. Aina toistui kuitenkin se sama lapsenuskoinen järkytys. Varoitettu oli, mutta ei uskottu sillä eihän toinen voinut/saanut tehdä noin! Kun asiat olivat olleet aivan loistavasti (miehelle)!
Kirjoittaja oli näiden keskustelujen seurauksena päättänyt pysyä ikuisesti sinkkuna.