Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani ovat erakoituneet, eivät välitä mistään
08.12.2018 |
On alkanut ahdistaa käydä lapsuudenkodissani. Vanhempani ovat täysin erakoituneet muusta maailmasta. Kummallakaan ei ole ystäviä ja heitä ei kiinnosta nähdä sukua. He eivät koskaan käy missään eivätkä tee mitään kahdestaan. Kotona on järkyttävä sotku ja tavaraa on röykkiöittäin joka puolella. Isälläni on ongelmia alkoholin kanssa. Hän on pitkäaikaistyötön. Äiti on vielä töissä, mutta jää pian eläkkeelle. Tuntuu, ettei heitä kiinnosta enää mikään.
Tilanne on pahentunut sen jälkeen, kun me lapset olemme muuttaneet pois kotoa. Ensimmäinen muutti 10 vuotta sitten ja viimeisin 4 vuotta sitten.
Olen huolissani ja lisäksi ahdistaa käydä kotona. Meillä kotona oli ongelmia jo lapsena ja nuorena, mutta vasta nyt aikuisena on alkanut ahdistaa.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Miksi sitten edes hankitte lapsia, kun ei ole mitään annettavaa?
Vaikkei jaksaisi ihmisiä, kai teillä jotain on? Mulkoilette ja istutte kuin mykät? Sulla on kuitenkin aikaa kirjoitella tänne? Ei kyse ole siitä että pitäisi jauhaa vanhoja, vaan asenteesta. Että voi päästä vanhasta katkeruudesta ja olla jotenkin positiivinen, niin kauan kuin päiviä riittää.En ymmärtääkseni kirjoittanut olevani katkera, enkä näe katkeruutta vaimossanikaan.
Mistä olisin katkera, sillä elämämme on hemmetin hyvää tällä hetkellä.
Se ettemme jaksa leikkiä sosiaalisia tai ettemme saa oikeastaan mitään lastemmekaan vierailuista, sillä ne ovat vain vanhan toistoa yhdetekevinen jorinoineen, ei ole osoitus katkeroitumisesta, vaan kyllästymisestä yleensäkin ihmisiin/ihmiskuntaan.
Elämme hyvää elämää erakoituneina, vaikka sosiaalisia kontakteja välttelemmekin, emmekä oikeastaan kaipaa elämänmenoa joka nykyään on arvostettua.
Tietotekniikassa olemme ajan tasalla, mutta kun ei oikein enää kiinnosta katsella tietokoneella kirjoitettua Amerikkalaista propagandaviihdettä, eikä kirjallisuudesskaan ole julkaistu mitään merkittävää viimeisten vuosien aikana, ajankuluksi jää esim. tälläkin palstalla pyöriminen ja tosiasian huomaaminen, ihmiset ovat muuttuneet ja vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.
Sama ilmiö on nähtävissä politiikassa, "viihteessä jota tehdään alle 10 vuotiaille", työmarkkinoilla ym. ym. ym.. Ihmisistä on tullut tietämättömiä ja itsekkäitä, mediasta pelkkää propagandaa ja päivän uutisiksi useimmille riittää sensuroitu, propagandan täyttämä teksti yhdenasian liikkeitä muistuttavilta kansainvälisiltä uutistoimistoilta. Kukaan ei enää ajattelle omilla aivoillaan, järjellistä keskustelua ei enää synny faktoihin perustuen.
Jos olisi kiinnostunut perseen heiluttelemisesta, sen kasvattamisesta järkyttäviin mittoihin, selfieiden ottamisista tai söpöjen eläinvideoiden katselemisesta, Putouksesta, viihteestä isolla veellä (tiedätte mitä tarkoitan), tämä aika olisi kuin minulle tehty. Mutta kun ei kiinnosta, katsomme parhaimmaksi jättää ne ihmisille jotka siitä jotakin sisältöä saavat ja vetäydymme omiin oloihimme kuin Mikael Hakim ja hänen vaimonsa Barbara Mika Waltarin teoksessa Mikael Karvajalka ja toivomme että pystymme elämään kolossamme kuin pienet hiiret, maailman ja sen ihmisten tunkeutumatta liiaksi meidän elämäämme.
Mikaelille ja Barbaralle se ihmisten tungettelevuus tiesi vaikeuksia ja niin todennäköisesti kävisi meillekin.
Pysy kaukana kavala maailma :-)
Ihan sama tilanne täällä, paitsi että kyllä me lapsia ja heidän puolisoidaan nähdään ja halutaan nähdä jatkossakin. Tosin ei olla jatkuvasti toistemme kimpussa jo ihan maantieteellisistäkin syistä. Olen vielä työelämässä, mutta haluaisin pois mahdollisimman pian. Erakkokämppä on hankittu Lapista eläkepäiviä varten. Siellä on tarkoitus elellä ekologisesti lämpimät ajat. Kaupunkiasunto myydään pois ja ostetaan lämpimästä maasta asunto. Siellä kielimuuri takaa erakoitumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Miksi sitten edes hankitte lapsia, kun ei ole mitään annettavaa?
Vaikkei jaksaisi ihmisiä, kai teillä jotain on? Mulkoilette ja istutte kuin mykät? Sulla on kuitenkin aikaa kirjoitella tänne? Ei kyse ole siitä että pitäisi jauhaa vanhoja, vaan asenteesta. Että voi päästä vanhasta katkeruudesta ja olla jotenkin positiivinen, niin kauan kuin päiviä riittää.En ymmärtääkseni kirjoittanut olevani katkera, enkä näe katkeruutta vaimossanikaan.
Mistä olisin katkera, sillä elämämme on hemmetin hyvää tällä hetkellä.
Se ettemme jaksa leikkiä sosiaalisia tai ettemme saa oikeastaan mitään lastemmekaan vierailuista, sillä ne ovat vain vanhan toistoa yhdetekevinen jorinoineen, ei ole osoitus katkeroitumisesta, vaan kyllästymisestä yleensäkin ihmisiin/ihmiskuntaan.
Elämme hyvää elämää erakoituneina, vaikka sosiaalisia kontakteja välttelemmekin, emmekä oikeastaan kaipaa elämänmenoa joka nykyään on arvostettua.
Tietotekniikassa olemme ajan tasalla, mutta kun ei oikein enää kiinnosta katsella tietokoneella kirjoitettua Amerikkalaista propagandaviihdettä, eikä kirjallisuudesskaan ole julkaistu mitään merkittävää viimeisten vuosien aikana, ajankuluksi jää esim. tälläkin palstalla pyöriminen ja tosiasian huomaaminen, ihmiset ovat muuttuneet ja vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.
Sama ilmiö on nähtävissä politiikassa, "viihteessä jota tehdään alle 10 vuotiaille", työmarkkinoilla ym. ym. ym.. Ihmisistä on tullut tietämättömiä ja itsekkäitä, mediasta pelkkää propagandaa ja päivän uutisiksi useimmille riittää sensuroitu, propagandan täyttämä teksti yhdenasian liikkeitä muistuttavilta kansainvälisiltä uutistoimistoilta. Kukaan ei enää ajattelle omilla aivoillaan, järjellistä keskustelua ei enää synny faktoihin perustuen.
Jos olisi kiinnostunut perseen heiluttelemisesta, sen kasvattamisesta järkyttäviin mittoihin, selfieiden ottamisista tai söpöjen eläinvideoiden katselemisesta, Putouksesta, viihteestä isolla veellä (tiedätte mitä tarkoitan), tämä aika olisi kuin minulle tehty. Mutta kun ei kiinnosta, katsomme parhaimmaksi jättää ne ihmisille jotka siitä jotakin sisältöä saavat ja vetäydymme omiin oloihimme kuin Mikael Hakim ja hänen vaimonsa Barbara Mika Waltarin teoksessa Mikael Karvajalka ja toivomme että pystymme elämään kolossamme kuin pienet hiiret, maailman ja sen ihmisten tunkeutumatta liiaksi meidän elämäämme.
Mikaelille ja Barbaralle se ihmisten tungettelevuus tiesi vaikeuksia ja niin todennäköisesti kävisi meillekin.
Pysy kaukana kavala maailma :-)
Eipä voi muuta sanoa kuin että olette vastenmielistä ja itsekästä sakkia. No, itku pitkästä ilosta pitää aina paikkansa. Toivottavasti pakkoerakoituminen on sitten kivaa myös leskenä ja sairaana.
Vierailija kirjoitti:
On alkanut ahdistaa käydä lapsuudenkodissani. Vanhempani ovat täysin erakoituneet muusta maailmasta. Kummallakaan ei ole ystäviä ja heitä ei kiinnosta nähdä sukua. He eivät koskaan käy missään eivätkä tee mitään kahdestaan. Kotona on järkyttävä sotku ja tavaraa on röykkiöittäin joka puolella. Isälläni on ongelmia alkoholin kanssa. Hän on pitkäaikaistyötön. Äiti on vielä töissä, mutta jää pian eläkkeelle. Tuntuu, ettei heitä kiinnosta enää mikään.
Tilanne on pahentunut sen jälkeen, kun me lapset olemme muuttaneet pois kotoa. Ensimmäinen muutti 10 vuotta sitten ja viimeisin 4 vuotta sitten.
Olen huolissani ja lisäksi ahdistaa käydä kotona. Meillä kotona oli ongelmia jo lapsena ja nuorena, mutta vasta nyt aikuisena on alkanut ahdistaa.
Lultavasti he ovat vain lopen uupuneita aikuisten lasten hoitoon ja nauttivat kun voivat vain olla tekemättä mitään. Muuttivathan lapset vihdoinkin kotoa vanhempien ollessa jo kuusikymppisiä. Heillä ruuhkavuodet jatkuivat aivan liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Mahtavaa kuulla, että on muitakin, joita nykyajan meno vituttaa. Ja ainoastaan eristäytyminen kiinnostaa. Maailma on pilalla, koska sellainen "junttisuomalainen" elämäntapa on kuolemassa ja pitäisi muka suvaita kaikenlaista kakkaa. Ja katsella, kuinka isänmaa vallataan soluttautumalla. Haluaisin vain kantasuomalaisille tarkoitetun koti-uskonto-isänmaa - Suomen, jossa ei rajoitettaisi sukupuolten normaalia (heteroa) kanssakäymistä ja lasten kasvatustapoja ei kytättäisi. Väkivaltaa ja sananvapautta kohtaan ei oltaisi hysteerisiä. Ei hyyssättäisi vähemmistöjä, vaan oltaisiin kaikki samanlaisia. Jos maailma ei ole tällainen, niin elän sitten mieluummin neljän seinän sisällä ja unohda maailman. Se ei nimittäin anna minulle mitään.
t. N50
Onneksi nyky-yhteiskunta ei ole kuvailemasi kaltainen ja onneksi pysyttelet neljän seinän sisällä, ettei ole vaaraa tavata sinua missään.
t. N54
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Tämä on jonkun Jonnen kirjoittama provo, on pikkasen liian läpinäkyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Hyvä ettei lapsiasi kiinnosta tuollainen vit-tupää. Mätäne rauhassa kup-paisen huo-rasi kanssa.
Tieto lisää tuskaa sanotaan :-)
Ehkä omat vanhempasi ajattelevat perheesi vierailuista samalla tavlla kanssani, mutta ovat liian korrekteja ilmaisemaan asiaa sinulle.
Jos käyttäydyt vierailujesi aikana samalla tavalla kuin kirjoitat, en pitäisi sitäkään vaihtoehtoa poissuljettuna.
Voi kuule, kun minua ei kiinnosta sen vanhan käävän jorinat pätkääkään ja kutsun velvollisuudentunnosta kylään noin kerran vuodessa. Itse poikkean siellä myös noin kerran vuodessa. Oikeastaan ei haittaisi yhtään vaikka potkaisi jo tyhjää. Se olisi helpotus. Samat tympeät jutut ja samoja vanhoja muisteloita kerrataan jatkuvasti. Mitään uutta eläkeläiselle ei tunnu tapahtuvan. Ja kyllä, haistatan vitut silloin kun haluan, vanhempieni kasvattama lapsi kuitenkin olen.
Miksi ihmeessä tunnet, että sinun pitäisi kutsua heidät velvollisuudentunnosta ja että heidän pitäisi velvollisuudentunnosta tulla? Lopettakaa toistenne kiusaaminen. He eivät pidä sinusta, sinä et pidä heistä, lopettakaa yhteydenpito!
Olisiko aloittajan vanhemmilla jo alkavaa dementiaa, jolloin kaikki toiminnot hidastuvat sekä aloitekyky ja mielenkiinto kaikkeen vähenee . Itse he eivät käytöksessään tietenkään huomaa mitään muutoksia, koska sairaudentuntohan dementoituvalta puuttuu.
Päivät kuluvat helposti vaikka sohvalla istuen, saamatta mitään aikaan. Jopa syöminen saattaa unohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Tässä selvästi jo dementian merkit näkyvissä. Mielenkiinto kaikkeen , jopa omiin lapsiin ja lastenlapsiin menetetty. Selkeät merkit myöskin luonteen muutoksissa, myös vaimon kohdalla.
Erakoituiminen ja käytöshäiriöt ovat ensimmäiset, hälyttävät merkit dementiasta, jota runsas alkoholin käyttö vielä edesauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Itse olen siinä iässä, että eläke siintää näköpiirissä. Odotan, että saan olla omassa rauhassani omien sotkujeni kanssa ja muuden on turha tulla päsmäröimään. Ai että ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse halua? Koita tajuta, että sinun ”apusi” ei ehkä ole apua, vaan häirintää. Jos omat lapseni lähettävät kotiini siivoojan, niin hän tulee saamaan aika hemmetin kiivaan lähdön kodistani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonsuuntaista oli meilläkin lapsuudessani. Sillä erotuksella, ettei juotu muijaa vahvempaa. Dementia vaivasi ja asioita vatkattiin edestakaisin. Se vaikutti tietysti muhunkin. Kotini on linnani, miksi mun pitäisi kutsua ketään meille t. rampata itse jossain kiinnostamattomassa paikassa. Nykyään on tasa-arvoisempaa tavata vaikka kahvilassa. Ei pääse arvioimaan toisen kotia.
Lasten asiat kyllä kiinnostavat, mutta eipä heitä välttämättä kiinnosta meidän kanssa hengailla. Lapsenlapset taas ovat vilkkaita viipottajia ja meno niin vauhdikasta, että mummon pysyminen vauhdissa on epätodennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Toisin kuin luulet, sinulla on mielenterveysongelma. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse keski-ikäinen ja varmaan erakoidun kun lapset muuttavat kotoa. Omat vanhemmat ovat virkeitä 90-vuotiaita (jotka porskuttavat elämässä eteenpäin...sitkeitä sissejä).
Jotenkin ei kiinnosta mikään raha ja menestys. Pärjään pienellä.
Just mietin, että pitäisi vaihtaa auto. Varallisuutta olisi ostaa vähän näyttävämpikin kaara (ei lainalla) mutta lähinnä kolottaisi ajella jollain 60 000 e autolla...
Vierailija kirjoitti:
Niin se taitaa olla ettei asiaan voi vaikuttaa, niin pahalta kuin tuntuukin. He tekevät valintansa, ja lasten puuttuminen tuskin muuttaa mitään tai saa heitä aktivoitumaan.
Minuakin kiinnostaa millaisia ongelmia oli aiemmin, oliko alkon käyttöä jo silloin, entä sotkuja?
Ilmoitus sosiaalitoimistoon.
Vanhempien masennus on kroonistunut ja heikko elämänhallinta on räjähtänyt käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Mene Mirocamilla ulos.
Typerin trollaus pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Älä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Itse olen siinä iässä, että eläke siintää näköpiirissä. Odotan, että saan olla omassa rauhassani omien sotkujeni kanssa ja muuden on turha tulla päsmäröimään. Ai että ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse halua? Koita tajuta, että sinun ”apusi” ei ehkä ole apua, vaan häirintää. Jos omat lapseni lähettävät kotiini siivoojan, niin hän tulee saamaan aika hemmetin kiivaan lähdön kodistani!
Osalla ne sotkut ovat sitä, että asunnon lattia on polviin asti täynnä rojua ja viemättömiä roskia, tyhjiä pullojs eli lähinnä kaatopaikka. Kotiin päästään raivaamaan vasta siinä vaiheessa, kun huoneiston omistaja on sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Toisin kuin luulet, sinulla on mielenterveysongelma. Hae apua.
Miksihän hänen pitäisi, jos hän on onnellinen noin. Vituttaa ihan kamalasti tämä nykyinen ajattelu, että kaikkien pitäisi olla yhdestä puusta veistettyjä. Kunnon suomalainen ON erakkoluonne. Eikä halua ketään päsmäröimään miten pitäisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Mene Mirocamilla ulos.
Typerin trollaus pitkään aikaan.
Miksi se olisi trollaus? Olen aivan samaa mieltä. Vihaan tätä nykyistä elämänmenoa. Ja olen kuitenkin vasta viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Miksi sitten edes hankitte lapsia, kun ei ole mitään annettavaa?
Vaikkei jaksaisi ihmisiä, kai teillä jotain on? Mulkoilette ja istutte kuin mykät? Sulla on kuitenkin aikaa kirjoitella tänne? Ei kyse ole siitä että pitäisi jauhaa vanhoja, vaan asenteesta. Että voi päästä vanhasta katkeruudesta ja olla jotenkin positiivinen, niin kauan kuin päiviä riittää.En ymmärtääkseni kirjoittanut olevani katkera, enkä näe katkeruutta vaimossanikaan.
Mistä olisin katkera, sillä elämämme on hemmetin hyvää tällä hetkellä.
Se ettemme jaksa leikkiä sosiaalisia tai ettemme saa oikeastaan mitään lastemmekaan vierailuista, sillä ne ovat vain vanhan toistoa yhdetekevinen jorinoineen, ei ole osoitus katkeroitumisesta, vaan kyllästymisestä yleensäkin ihmisiin/ihmiskuntaan.
Elämme hyvää elämää erakoituneina, vaikka sosiaalisia kontakteja välttelemmekin, emmekä oikeastaan kaipaa elämänmenoa joka nykyään on arvostettua.
Tietotekniikassa olemme ajan tasalla, mutta kun ei oikein enää kiinnosta katsella tietokoneella kirjoitettua Amerikkalaista propagandaviihdettä, eikä kirjallisuudesskaan ole julkaistu mitään merkittävää viimeisten vuosien aikana, ajankuluksi jää esim. tälläkin palstalla pyöriminen ja tosiasian huomaaminen, ihmiset ovat muuttuneet ja vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.
Sama ilmiö on nähtävissä politiikassa, "viihteessä jota tehdään alle 10 vuotiaille", työmarkkinoilla ym. ym. ym.. Ihmisistä on tullut tietämättömiä ja itsekkäitä, mediasta pelkkää propagandaa ja päivän uutisiksi useimmille riittää sensuroitu, propagandan täyttämä teksti yhdenasian liikkeitä muistuttavilta kansainvälisiltä uutistoimistoilta. Kukaan ei enää ajattelle omilla aivoillaan, järjellistä keskustelua ei enää synny faktoihin perustuen.
Jos olisi kiinnostunut perseen heiluttelemisesta, sen kasvattamisesta järkyttäviin mittoihin, selfieiden ottamisista tai söpöjen eläinvideoiden katselemisesta, Putouksesta, viihteestä isolla veellä (tiedätte mitä tarkoitan), tämä aika olisi kuin minulle tehty. Mutta kun ei kiinnosta, katsomme parhaimmaksi jättää ne ihmisille jotka siitä jotakin sisältöä saavat ja vetäydymme omiin oloihimme kuin Mikael Hakim ja hänen vaimonsa Barbara Mika Waltarin teoksessa Mikael Karvajalka ja toivomme että pystymme elämään kolossamme kuin pienet hiiret, maailman ja sen ihmisten tunkeutumatta liiaksi meidän elämäämme.
Mikaelille ja Barbaralle se ihmisten tungettelevuus tiesi vaikeuksia ja niin todennäköisesti kävisi meillekin.
Pysy kaukana kavala maailma :-)
Perseen kasvattamisesta ja heiluttelemisesta, selfieista ja söpöistä eläinvideoista? Niistäkö muut ikäisesi MIEHET ovat kiinnostuneita?
Tarvitset harjoitusta lisää, et mene läpi miehenä. Toki tietyt ilmaisut kertovat että olet iäkäs, mutta nainen.. ehkä lapseton?
Alue: Aihe vapaa
Terkut sinne. Pusi! Ehdottaisin yhteistyötä, ellei sellainen olisi liian rasittavaa :D