Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani ovat erakoituneet, eivät välitä mistään
08.12.2018 |
On alkanut ahdistaa käydä lapsuudenkodissani. Vanhempani ovat täysin erakoituneet muusta maailmasta. Kummallakaan ei ole ystäviä ja heitä ei kiinnosta nähdä sukua. He eivät koskaan käy missään eivätkä tee mitään kahdestaan. Kotona on järkyttävä sotku ja tavaraa on röykkiöittäin joka puolella. Isälläni on ongelmia alkoholin kanssa. Hän on pitkäaikaistyötön. Äiti on vielä töissä, mutta jää pian eläkkeelle. Tuntuu, ettei heitä kiinnosta enää mikään.
Tilanne on pahentunut sen jälkeen, kun me lapset olemme muuttaneet pois kotoa. Ensimmäinen muutti 10 vuotta sitten ja viimeisin 4 vuotta sitten.
Olen huolissani ja lisäksi ahdistaa käydä kotona. Meillä kotona oli ongelmia jo lapsena ja nuorena, mutta vasta nyt aikuisena on alkanut ahdistaa.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Mene Mirocamilla ulos.
Typerin trollaus pitkään aikaan.Miksi se olisi trollaus? Olen aivan samaa mieltä. Vihaan tätä nykyistä elämänmenoa. Ja olen kuitenkin vasta viisikymppinen.
Tyyli oli yhden vakkari-viikonlopputrollin.
Minä en vihaa mitään. Elän niin että itselläni ja muilla on hyvä olla. Olen kotoisin ap:n kodin kaltaisista oloista, mitä nyt alkoholismi puuttui. Voisin olla katkera, mutta mitä hyötyä siitä on?
Muistan isää hyvällä, äitini saa nauttia uudesta elämästään ja minä nautin omastani. Edellisten sukupolvien virheitä välttääkseni olen jo suunnitellut,mitä teen vanhana ja miten asiani järjestän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä vanhempia jotka ovat erakoituneet kaikista/kaikesta :-)
Olemme n. 60 vuotias pariskunta jota ei enää kiinnosta nykymeno, minkään tekeminen tai missään käyminen.
Ap:n kertomuksesta poiketen meillä ei ole alkoholi tai mielenterveysongelmia, mutta ei vain yksinkertaisesti enää kiinnosta tehdä mitään.
Olen itse aikaa sitten lopettanut lasteni/lastenlasteni tapaamiset, eivätkä he käy luonamme kylässä.
Vaimoni on vuosi vuodelta vähentänyt omia kontaktejaan omia lapsiaan kohtaan ja vaikka he vielä joskus täällä poikkeaisivatkin, niin alkaa olemaan molemmille ihan sama. Käyvät tai ovat käymättä.
Mitään riitoja heidän kummankaan lasten kanssa ei ole, mutta kun ne heidän juttunsa on vuodesta vuoteen sitä samaa sisällötöntä jorinaa ja kuulumisten kyselyä, ei jaksa enää kiinnostaa koko juttu, sillä liika on liikaa joka asiaa.
Kaikki on tullut elämän aikana koettua, jotkin asiat raskaimmankin jälkeen ja koko elämä uutisineen ja tapahtumisineen vanhan kertausta potenssiin 10.
Suomella ei näytä valtiona enää olevan montaakaan vuotta jäljellä (kaikki ajattelevat ihmiset tietävät syyt) ja ehkäpä meidän elinaikana eläkkeet vielä jollakin tavalla jatkavat olemassaoloaan kuolemaamme saakka.
Olemme tehneet tietoisia ja osin tiedostamattomia päätöksiä vetäytyä sosiaalista näytelmistä, mitä kuuluu kirvesvartta pelistä, kiva kun kävitte, tervetuloa pian uudelleen pelistä ja olemme suht.koht. tyytyväisiä elämäämme erakkoina.
Haistakaa vittu koko torvisoittokunta :-)
Mahtavaa kuulla, että on muitakin, joita nykyajan meno vituttaa. Ja ainoastaan eristäytyminen kiinnostaa. Maailma on pilalla, koska sellainen "junttisuomalainen" elämäntapa on kuolemassa ja pitäisi muka suvaita kaikenlaista kakkaa. Ja katsella, kuinka isänmaa vallataan soluttautumalla. Haluaisin vain kantasuomalaisille tarkoitetun koti-uskonto-isänmaa - Suomen, jossa ei rajoitettaisi sukupuolten normaalia (heteroa) kanssakäymistä ja lasten kasvatustapoja ei kytättäisi. Väkivaltaa ja sananvapautta kohtaan ei oltaisi hysteerisiä. Ei hyyssättäisi vähemmistöjä, vaan oltaisiin kaikki samanlaisia. Jos maailma ei ole tällainen, niin elän sitten mieluummin neljän seinän sisällä ja unohda maailman. Se ei nimittäin anna minulle mitään.
t. N50
Mietin hetken, että onko tämä kirjoitettu tosissaan vaiko parodia, niin kliseiseltä kuulostaa. Jos tosissaan niin tuon kuvatun kaltainen "junttisuomi" on ihan painajainen. Ei saa olla oma itsensä (esim. homo) vaan kuuluu olla samanlainen kuin muutkin. Viis siitä, että voit pahoin. Ja tuo soluttautuminen... hieman vainoharhaista menoa. Ehkä on parempi, että et osallistu yhteiskuntaan, jos arvosi ovat jostain 50-luvulta, jolloin homoja ja ulkomaalaisia ei ollut olemassa, naiset olivat kodin hengettäriä, miehet miehiä ja muuta ulostetta.
Olemme ap:n kuvailema erakkopari ilman alkoa ja tavarapaljoutta.Ystäviä molemmilla n.1 kpl, nähdään pari kertaa vuodessa. Emme matkustele kesämökkiä pidemmälle. Lapseen puheyhteys kerran pari viikossa.
Ystäviä ja tuttavia oli 30:n korvilla paljon enemmän ja heitä tavattiin ainakin kerran kuukaudessa. Minusta itsestäni työ hävitti halun tavata muita ihmisiä vapaa-ajalla, sain tarpeekseni jatkuvasta sosiaalisuudesta ja käytettävissä olemista. Oli ihanaa kun sai olla rauhassa.
Olosuhteiden pakosta jouduin myös hoitamaan iäkkäitä vanhempiani vaihtelevasti heidän viimeiset elinvuotensa. Tuntuu , että vasta nyt alan toipua tuosta kun aikaa mennyt jokunen vuosi.En näin jälkikäteen tajua miten selvisin romahtamatta itse.
Nyt olisi aikaa kokea uusia juttuja esim.näyttelyitä, museoita jne. mutta en vaan saa kammettua itseäni niihin.
Myönnän , että nyt välillä pelottaa yksinäin vanhuus . Tod.näk se olen minä , joka elän pidempään.
Tällä hetkellä kuitenkin elän hyvää elämää , sellaista kuin haluan ja josta vielä 4-5v sitten uneksin.
Vierailija kirjoitti:
Olemme ap:n kuvailema erakkopari ilman alkoa ja tavarapaljoutta.Ystäviä molemmilla n.1 kpl, nähdään pari kertaa vuodessa. Emme matkustele kesämökkiä pidemmälle. Lapseen puheyhteys kerran pari viikossa.
Ystäviä ja tuttavia oli 30:n korvilla paljon enemmän ja heitä tavattiin ainakin kerran kuukaudessa. Minusta itsestäni työ hävitti halun tavata muita ihmisiä vapaa-ajalla, sain tarpeekseni jatkuvasta sosiaalisuudesta ja käytettävissä olemista. Oli ihanaa kun sai olla rauhassa.
Olosuhteiden pakosta jouduin myös hoitamaan iäkkäitä vanhempiani vaihtelevasti heidän viimeiset elinvuotensa. Tuntuu , että vasta nyt alan toipua tuosta kun aikaa mennyt jokunen vuosi.En näin jälkikäteen tajua miten selvisin romahtamatta itse.
Nyt olisi aikaa kokea uusia juttuja esim.näyttelyitä, museoita jne. mutta en vaan saa kammettua itseäni niihin.
Myönnän , että nyt välillä pelottaa yksinäin vanhuus . Tod.näk se olen minä , joka elän pidempään.
Tällä hetkellä kuitenkin elän hyvää elämää , sellaista kuin haluan ja josta vielä 4-5v sitten uneksin.
Ihan normaalia. Ehkä vielä piristytkin tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Itse olen siinä iässä, että eläke siintää näköpiirissä. Odotan, että saan olla omassa rauhassani omien sotkujeni kanssa ja muuden on turha tulla päsmäröimään. Ai että ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse halua? Koita tajuta, että sinun ”apusi” ei ehkä ole apua, vaan häirintää. Jos omat lapseni lähettävät kotiini siivoojan, niin hän tulee saamaan aika hemmetin kiivaan lähdön kodistani!
Osalla ne sotkut ovat sitä, että asunnon lattia on polviin asti täynnä rojua ja viemättömiä roskia, tyhjiä pullojs eli lähinnä kaatopaikka. Kotiin päästään raivaamaan vasta siinä vaiheessa, kun huoneiston omistaja on sairaalassa.
Ja siinä vaiheessa ihmetellään, missä omaiset on.
Niin, missähän?
Toisen asuntoon väkisin sisäänmeno ei onnistu, jos omainen ei päästä. Alkoholisoituneen isäni näimme aina käydessämme äitini luona, hän tuli sinne tapaamaan perhettä. Asunnon kunto paljastui siinä vaiheessa, kun isä joutui sairaalaan ja asunnosta piti hakea hänelle hän henkilökohtaisua tavaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita nykymenosta?
Nykyään kehitys etenee niin lujaa vauhtia monilla aloilla, ettei perässä meinaa pysyä. Juuri kun on oppinut yhden kännykän toiminnot, pitäisi jo hankkia seuraava. Kun menee katsomaan entisiä kotikulmia, niin viime vuosina sinne onkin noussut rykelmä uusia taloja. Kaikki muuttuu koko ajan. Suuri yleisö ihastelee uudistuksia. Nuorille se on helpompaa.
Kuusikymppisellä kovalevy voi olla jo aika täynnä. Kun joku keksii, miten saa kuusikymppiselle parikymppisen aivot, tilanne voi muuttua.
Tietysti vanhenemisen vauhti on yksilöllistä. Kahdeksankymppinenkin voi olla kiinnostunut kehityksestä, muutoksista ja uudistuksista. Mutta harvemmin kuin parikymppinen, jolla ei ole usean kymmenen vuoden muistoja tiedostoissaan.
Kyllä se kovalevy yleensä täyttyy lähempänä 90 v, kuusikymppisellä tuollaiset tunnot on masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Itse olen siinä iässä, että eläke siintää näköpiirissä. Odotan, että saan olla omassa rauhassani omien sotkujeni kanssa ja muuden on turha tulla päsmäröimään. Ai että ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse halua? Koita tajuta, että sinun ”apusi” ei ehkä ole apua, vaan häirintää. Jos omat lapseni lähettävät kotiini siivoojan, niin hän tulee saamaan aika hemmetin kiivaan lähdön kodistani!
Osalla ne sotkut ovat sitä, että asunnon lattia on polviin asti täynnä rojua ja viemättömiä roskia, tyhjiä pullojs eli lähinnä kaatopaikka. Kotiin päästään raivaamaan vasta siinä vaiheessa, kun huoneiston omistaja on sairaalassa.
Ja siinä vaiheessa ihmetellään, missä omaiset on.
Niin, missähän?Toisen asuntoon väkisin sisäänmeno ei onnistu, jos omainen ei päästä. Alkoholisoituneen isäni näimme aina käydessämme äitini luona, hän tuli sinne tapaamaan perhettä. Asunnon kunto paljastui siinä vaiheessa, kun isä joutui sairaalaan ja asunnosta piti hakea hänelle hän henkilökohtaisua tavaroitaan.
Jos tuo tapahtuu muualla kuin omakotitalossa, on aika monta ihmistä ja kotia vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se taitaa olla ettei asiaan voi vaikuttaa, niin pahalta kuin tuntuukin. He tekevät valintansa, ja lasten puuttuminen tuskin muuttaa mitään tai saa heitä aktivoitumaan.
Minuakin kiinnostaa millaisia ongelmia oli aiemmin, oliko alkon käyttöä jo silloin, entä sotkuja?
Ilmoitus sosiaalitoimistoon.
Vanhempien masennus on kroonistunut ja heikko elämänhallinta on räjähtänyt käsiin.
Ja syy alapeukkuihin on..?
Aina valitetaan, ettei omaisia kiinnosta. Tätä kiinnostaa ja hän on saanut kantaa pahenevaa taakkaa koko ikänsä. Vaikkei todellakaan pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita nykymenosta?
Nykyään kehitys etenee niin lujaa vauhtia monilla aloilla, ettei perässä meinaa pysyä. Juuri kun on oppinut yhden kännykän toiminnot, pitäisi jo hankkia seuraava. Kun menee katsomaan entisiä kotikulmia, niin viime vuosina sinne onkin noussut rykelmä uusia taloja. Kaikki muuttuu koko ajan. Suuri yleisö ihastelee uudistuksia. Nuorille se on helpompaa.
Kuusikymppisellä kovalevy voi olla jo aika täynnä. Kun joku keksii, miten saa kuusikymppiselle parikymppisen aivot, tilanne voi muuttua.
Tietysti vanhenemisen vauhti on yksilöllistä. Kahdeksankymppinenkin voi olla kiinnostunut kehityksestä, muutoksista ja uudistuksista. Mutta harvemmin kuin parikymppinen, jolla ei ole usean kymmenen vuoden muistoja tiedostoissaan.Kyllä se kovalevy yleensä täyttyy lähempänä 90 v, kuusikymppisellä tuollaiset tunnot on masennusta.
Joo, en tosiaan halua ajatella, että nopeasti kuluvan 14 vuoden päästä olisin itsekin tuossa kondiksessa ( tai sen puutteessa). Olen vielä nuori ja tekemistä riittää. 60-vuotiaana aion pitää kierrokset käynnissä, että saan levätä kun on sen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Itse olen siinä iässä, että eläke siintää näköpiirissä. Odotan, että saan olla omassa rauhassani omien sotkujeni kanssa ja muuden on turha tulla päsmäröimään. Ai että ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse halua? Koita tajuta, että sinun ”apusi” ei ehkä ole apua, vaan häirintää. Jos omat lapseni lähettävät kotiini siivoojan, niin hän tulee saamaan aika hemmetin kiivaan lähdön kodistani!
Osalla ne sotkut ovat sitä, että asunnon lattia on polviin asti täynnä rojua ja viemättömiä roskia, tyhjiä pullojs eli lähinnä kaatopaikka. Kotiin päästään raivaamaan vasta siinä vaiheessa, kun huoneiston omistaja on sairaalassa.
Ja siinä vaiheessa ihmetellään, missä omaiset on.
Niin, missähän?Toisen asuntoon väkisin sisäänmeno ei onnistu, jos omainen ei päästä. Alkoholisoituneen isäni näimme aina käydessämme äitini luona, hän tuli sinne tapaamaan perhettä. Asunnon kunto paljastui siinä vaiheessa, kun isä joutui sairaalaan ja asunnosta piti hakea hänelle hän henkilökohtaisua tavaroitaan.
Jos tuo tapahtuu muualla kuin omakotitalossa, on aika monta ihmistä ja kotia vaarassa.
Todennäköisesti osa ilmoituksista tulee taloyhtiön huoltofirmojen kautta, kun asuntoon ei pääse tekemään huoltotöitä.
Meillä näin ei käynyt. Asunnon kuntoa ei osattu epäillä, kun isä pukeutui ihan siisti ja piti itsestään ulkoisesti huolta ollessaan ihmisten ilmoilla. Soitteli ja jutteli ihan ok, ei vaikuttanut eristäytyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Itse olen siinä iässä, että eläke siintää näköpiirissä. Odotan, että saan olla omassa rauhassani omien sotkujeni kanssa ja muuden on turha tulla päsmäröimään. Ai että ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse halua? Koita tajuta, että sinun ”apusi” ei ehkä ole apua, vaan häirintää. Jos omat lapseni lähettävät kotiini siivoojan, niin hän tulee saamaan aika hemmetin kiivaan lähdön kodistani!
Osalla ne sotkut ovat sitä, että asunnon lattia on polviin asti täynnä rojua ja viemättömiä roskia, tyhjiä pullojs eli lähinnä kaatopaikka. Kotiin päästään raivaamaan vasta siinä vaiheessa, kun huoneiston omistaja on sairaalassa.
Ja siinä vaiheessa ihmetellään, missä omaiset on.
Niin, missähän?Toisen asuntoon väkisin sisäänmeno ei onnistu, jos omainen ei päästä. Alkoholisoituneen isäni näimme aina käydessämme äitini luona, hän tuli sinne tapaamaan perhettä. Asunnon kunto paljastui siinä vaiheessa, kun isä joutui sairaalaan ja asunnosta piti hakea hänelle hän henkilökohtaisua tavaroitaan.
Jos tuo tapahtuu muualla kuin omakotitalossa, on aika monta ihmistä ja kotia vaarassa.
Lisänä se että Suomessa on vanhusten kotihoito lähes ainoa hoitomuoto, kunnallisia vanhainkoteja ei juuri ole ja kuntien ostamia yksityisen puolen hoitopaikkoja jonotetaan. Kotihoidossa on yksinään asuvia dementiapotilaita... ihan sekaisin ja kerrostaloasunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene Mirocamilla ulos.
Typerin trollaus pitkään aikaan.
Miksi se olisi trollaus? Olen aivan samaa mieltä. Vihaan tätä nykyistä elämänmenoa. Ja olen kuitenkin vasta viisikymppinen.
Ja mä, olen vasta 4-kymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen ja on masentunut mutta ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä. Ei halua käydä meillä ja kaiken pitää tapahtua hänen kodissaan. Ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja Alkossa. Veivaa ja vatvoo vanhoja asioita ja kenelläkään muulla ei ole kuulemma niin huonosti asiat kuin hänellä. Jos käyn lapsuudenkodissani niin hän ei halua lähteä kanssani teatteriin eikä leffaan tai yleensä mihinkään. Hän on itse luonut päänsisäiset rajoitteensa. Ihmistä ei voi auttaa ellei hän itse halua. Yritin siivoojaa hänelle mutta sekään ei käynyt.
Itse olen siinä iässä, että eläke siintää näköpiirissä. Odotan, että saan olla omassa rauhassani omien sotkujeni kanssa ja muuden on turha tulla päsmäröimään. Ai että ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse halua? Koita tajuta, että sinun ”apusi” ei ehkä ole apua, vaan häirintää. Jos omat lapseni lähettävät kotiini siivoojan, niin hän tulee saamaan aika hemmetin kiivaan lähdön kodistani!
No,voinen lisätä että puhelimessa äitini ruikuttaa yksinäisyyttään ja hänelle käy se että minä hänen tyttärenään matkustan hänen luokseen ja kuuntelen joka kerta mykkänä hänen monologiaan samoista asioista. Kuka sanoi vuonna x sitä ja kuka teki vuonna y tuota! Vellotaan ja märehditään ja ruikutetaan kun on pahamieli ja sanomalehtiäkään ei jaksa lukea. Omaa asennetta ei voi muuttaa kun ollaan niin uhriuduttu. Terapiaa ei voi harkita koska se tarkoittaisi sitä että itsekin pitäisi jotain oman olonsa eteen tehdä. Meille ei voi matkustaa kun on niin vaikea lähteä,olen tarjoutunut useampaan kertaan maksamaan junaliput jne. Syyllistää kun ei näe lastenlapsia jne. En vaan jaksa,mulla on omakin perhe .
Alue: Aihe vapaa
Ja siinä vaiheessa ihmetellään, missä omaiset on.
Niin, missähän?