Lue keskustelun säännöt.
Olen jäänyt lapsen tasolle.
08.12.2018 |
En ole siis kehittynyt kuin muut aikuiset, koska sairastin teini-iän masennuksen, ja lisäksi sosiaalinen fobiani on estänyt kaikki ihmissuhteet ikävälillä 15-27. Nyt täytän pian 27 ja olen vielä lapsen tasolla. En ole koskaan seurutellut ja tarvitsen äitini apua kaikessa.
Kommentit (43)
Itsenäistymista voi opetella. Aloita tekemään pieniä asioita ilman äidin apua ja hankkiudu pikku hiljaa vaativampiin. Käy yksin ulkona syömässä, elokuvissa, vaateostoksilla ja kaikessa missä et ole mukavuusalueella. Siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas olen yli 30-vuotiaana jäänyt teini-ikäisen tasolle. Taustalla koulukiusaaminen ja yksinäisyys. Ei oikeita ystäviä, ei ainoatakaan parisuhdetta ja illat istun yksin kotona. Ei koskaan ns. oikeaa työsuhdetta, pelkkiä työharjoitteluita ja kuntouttavaa työtoimintaa...Edes terapia ei auttanut. Masentavaa kun ei voi peloistaan johtuen edes perhettä koskaan perustaa eikä tiedä mitään ns. oikeasta aikuisen elämästä
Samaistun sinuun. Sairastuin masennukseen varhaisessa teini-iässä. Sairastuin myös pakko-oireiseen häiriöön. Käytän masennuslääkkeitä vieläkin ja aikuistuminen ahdistaa. Haluaisin pysyä pikkutyttönä ikuisesti.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lol. On joillain helppo elämä.
Sinulla ainakin.
Kun puhutaan lapsen tasolle jäämisestä,siitä on yleensä diagnoosi olemassa. Muutoin vanhemman/ vanhempien tukea aikuiseksi/ aikuisuudessa itse haluava ei siis ole lapsen tasolle jäänyt.
Se mitä vanhemmat eivät tee,kun lapsi alkaa täysi- ikäistä,ratkaisee joskus sen jääkö aikuinen lapsi liiaksi kiinni vanhempiensa tukeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se ollut helppoa jäädä äidin hoiviin pyörimään. Onneksi isä heitti niskaperse otteella ulos ja lateli sellaiset ukaasit perään, ettei ole tullut kotiovella enää käytyä. Toisille itsestäänselvyydet täytyy takoa pajavasaralla päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se ollut helppoa jäädä äidin hoiviin pyörimään. Onneksi isä heitti niskaperse otteella ulos ja lateli sellaiset ukaasit perään, ettei ole tullut kotiovella enää käytyä. Toisille itsestäänselvyydet täytyy takoa pajavasaralla päähän.
Minkä ikäisenä itsenäistyit? -sivusta
Pyydä ensin äitiä opettamaan sulle pyykkikoneen ja imurin käyttö ja muutaman ruokalajin valmistaminen. Niistä tulee jo fiilis isosta osasta arjesta selviytymisestä. 15 v tasolla oleva kykenee niihin täysin.
Sitten olisi hyvä hankkia pari kaveria joitten kanssa voi tehdä mukavia asioita, sekä miehiä että naisia. Vaikka netin kaveripalstoilta tai tinderistä.
Jos sulla ei ole koulutusta tai työpaikkaa, sellaisen hankkimiseen saa apua TE-toimistosta. Näistä "arjen ajanviettopaikoista" voi myös löytää sosiaalisia suhteita.
Jos seurustelemattomuus hävettää, ei siitä tarvi kertoa kenellekään. Jos joku kysyy, voit sivuuttaa sen sanomalla "tällä hetkellä keskityn uran luontiin". Sitten kun arki muuten pyörii ilman äidin apua, voi alkaa panostaa enempi sosiaalisiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, suuri osa "normaaleistakin" 27-vuotiaista on käytökseltään vielä ihan teinejä. Kunhan saat arjen pyörimään ilman äitiä, olet jo voiton puolella.
Olis korkea aika opetella itsenäistymistä. Ne vanhemmat kun eivät elä ikuisesti eikä ole takeita että kukaan heidän jälkeensä lain mukaan aikuista ihmistä lähtis holhoamaan kuin pikkulasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kantsis varmaan opetella. XD
Ei kukaan muukaan ole harjoittelematta oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se ollut helppoa jäädä äidin hoiviin pyörimään. Onneksi isä heitti niskaperse otteella ulos ja lateli sellaiset ukaasit perään, ettei ole tullut kotiovella enää käytyä. Toisille itsestäänselvyydet täytyy takoa pajavasaralla päähän.
Kuulostaa huolestuttavalta, ellet ole käynyt vanhempiesi luona muutettuasi pois. Tapaatteko muualla? Kuka heistä vanhana huolehtii, sisaretko?
Vi##u mitä neuvoja. Se että osaa siivota tai käydä kaupassa ei ole itsenäistymistä. Ne ovat perustaitoja joiden avulla pysytään hengissä.
Itsenäinen ihminen osaa hoitaa kaikki asiansa itse.
-tehdä sähkösopimuksen
-miettiä mitä vakuutuksia tarvitaan, kilpailuttaa ja hankkii ne
-osaa hankkia itse asunnon, vuokra tai omistus
-järjestää muuttokuljetuksen
-tietää miten toimia jos peruuttaa autonsa naapurin auton kylkeen tai jos auto jättää tielle. Tai vetäisee polkupyörällä naarmun jonkun toisen autoon(ei soittamalla isille, äitille tai puolisolle)
yms...
Vierailija kirjoitti:
Vi##u mitä neuvoja. Se että osaa siivota tai käydä kaupassa ei ole itsenäistymistä. Ne ovat perustaitoja joiden avulla pysytään hengissä.
Itsenäinen ihminen osaa hoitaa kaikki asiansa itse.
-tehdä sähkösopimuksen
-miettiä mitä vakuutuksia tarvitaan, kilpailuttaa ja hankkii ne
-osaa hankkia itse asunnon, vuokra tai omistus
-järjestää muuttokuljetuksen
-tietää miten toimia jos peruuttaa autonsa naapurin auton kylkeen tai jos auto jättää tielle. Tai vetäisee polkupyörällä naarmun jonkun toisen autoon(ei soittamalla isille, äitille tai puolisolle)
yms...
Ap tuskin uskaltaa soittaa edes puhelimella. XD
Itsellänikin on vuosikausien nuoruuden ja nuoren aikuisuuden masennustaustaa, yksinäisyyttä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja itsenäistymisen, voisiko sanoa viivästymistä, mutta en silti todellakaan ole jäänyt minnekään lapsen tai teini-ikäisen tasolle. Asioitanikin rupesin hoitamaan itse oma-aloitteisesti, kun toivuin lopulta sen verran, että pystyin, pitkän ajan jälkeenkin. Ja parantelin vieläpä itse itseni, ammattilaisella en käynyt.
Kyllä teillä on jotain muuta taustalla, jos te itse tai läheisenne kokevat teidän kehityksenne täysin pysähtyneen. Todella omituiselta kuulostaa.
Muuta omillesi ja katkaise se napanuora. 15-vuotiaana moni lähtee jo opiskelemaan muualle.
Katso dokumentti Grey Gardens, siinä tulevaisuutesi jos roikut äidissäsi.
:O