Lue keskustelun säännöt.
Olen jäänyt lapsen tasolle.
08.12.2018 |
En ole siis kehittynyt kuin muut aikuiset, koska sairastin teini-iän masennuksen, ja lisäksi sosiaalinen fobiani on estänyt kaikki ihmissuhteet ikävälillä 15-27. Nyt täytän pian 27 ja olen vielä lapsen tasolla. En ole koskaan seurutellut ja tarvitsen äitini apua kaikessa.
Kommentit (43)
Lapsen tasolle jäämisestä mulle tulee mieleen se anorektisen laiha tubettaja/somettaja Eugenia Cooney :( Selvästi jotain pahaa kokenut elämässään kun tuohon pisteeseen päätynyt anoreksian lisäksi: huone kuin 10-12-vuotiaalla tytöllä, pukeutuu kuin yläasteikäinen. Toki noin pitkälle edennyt anoreksiakin vaikuttaa aivoihin kun ei aivot saa välttämättömiä ravintoaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa ihmisistä jää lapsen tai korkeintaan teinin tasolle. Siksihän parisuhteet ja avioliittokin on keksitty: jotta voidaan taas takertua uuteen ihmiseen, jolle ulkoistetaan vastuu siitä kaikesta, mitä ei itse viitsitä hoitaa. Vedät vaan lisää masennuslääkkeitä, kuten kaikki muutkin, ja lohdutat itseäsi sillä samalla typerällä Suomi-propagandalla, millä muutkin uskottelee elävänsä maailman onnellisimmassa maailmassa, itket lisää tukia, kun mikään ei huvita, ja keksit uusiavihan kohteita. Sillä tavoin muutkin aikuiset tässä maassa elää.
Avioliittoa tai parisuhdetta ei ole todellakaan keksitty siksi, että nainen tai mies tarvitsisi huoltajan korviketta aikuisena. Raamatun mukaan ei ole naisen tai miehen hyvä olla ilman kumppania. Onko tämä nykyinen kehityssuuntakaan hyvä, jossa ollaan ikuisia parikymppisiä, ei yritetä olla aikuisia, mielialalääkkeiden vetäminen on ihan normi ja ollaan yksinäisiä syystä tai toisesta. Japanissa tästä on syntynyt huolestuttavampi hikky-ilmiö ja oikea ihminen korvataan seksirobotilla.
Tämä.