Mies kuvittelee että kohta meillä on rahaa ostaa kaikkea kivaa kun tulee veronpalautukset. Oikeasti palautukset menee luottokorttilainan lyhennyksiin eikä meillä jää ylimääräistä

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä. Sain miehen jo ymmärtämään että velat pitää maksaa, mutta jäljelle jäävä 500e on vielä koetinkivi sillä sen käytöstä on vielä vänkäystä. Koitan vielä pistää vastaan ettei sillä 500e osteta "kivaa" mutta voi olla että tuo mies on sellainen jäärä etten jaksa liikaa vängätä siitä rahaasta vaikka säästöön se olisi hyvä saada.

Ap

Oletteko miettineet jotain ratkaisua mikä olisi molemmille mieliksi. Esim ylijäämä kolmeen osaan. Yksi osa säästöön, toinen osa sinulle ja kolmas miehellesi?

Monet keski- ja hyvätuloiset eivät hahmota sitä, että niukkatuloisilla pariskunnilla ei voi koskaan olla mitään aidosti "erillisiä" tai "omia" rahoja. Kaikki rahat menevät välttämättömään yhteiseen elämiseen. Jos jompi kumpi toteuttaa jonkin oman mielihalunsa, se tarkoittaa, että välttämättömään elämiseen ei jää tarpeeksi rahaa, ja se tuntuu molempien arjessa. Kaikesta on siis oikeastaan pystyttävä sopimaan yhdessä, koska mitään omia puskuri- tai hupirahoja ei yksinkertaisesti ole.

Vastaavassa tilanteessa mieheni oli haaveilija. Hän halusi kaikenlaista: ulos syömään, reissuun, harrastusvälineitä, palveluita... Minä olin aina se, joka jouduin toistelemaan "me ei voida, meillä ei ole varaa, mistä rahat". Tilanne meni lopulta todella stressaavaksi ja kauheaksi. Järkeen, tunteeseen tai matematiikkaan vetoaminen ei auttanut. Mies koki, että olin tylsä ilonpilaaja ja minä koin, että hän käytöksellään pakotti minut tylsäksi ilonpilaajaksi. 

Päätin kääntää pienellä kokeella tilanteen päälaelleen. Tyhjensin kaikki tilini ja lompakkoni. Lainanlyhennykset, vakuutusmaksut, puhelinlaskut ja vastikkeet jäivät suoraveloitukseen, mutta kaikki muut rahni annoin miehelle. Sanoin, että kolmen kuukauden ajan hän saa toimia taloutemme varainhoitajana, minä vain pyydän mitä tarvitsen. Kokeilu oli hyvin vapauttava. Ilmoitin vain miehelleni, että tarvitsen 25€ kauppaan, 50€ matkalippuun, 30€ kaverin tapaamiseen lasillisella tms. Vein miehen vaatekauppaan ja kerroin, minkä takin talveksi haluan. Siinähän hän sitten laski ja pähkäili. Erittäin vaikeaa hänelle oli sanoa, että nyt ei onnistu, riittääkö vähemmän tai katsotaan ensi kuussa. Mutta oppipahan lopulta.

Kokeilun jälkeen palasimme käyttämään normaalisti omia tilejäni. Mies kuitenkin oppi, että hän ei voi vastuuttaa talouskurin pitoa minulle. Paremmin on raha-asiat menneet sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä mies joutui viilaamaan 1000e edestä luottokorttia että sai töitä varten kulkupelin. Oma auto jätti tielle syksyllä yllättäen ja tän takia itse jouduin käyttämään 600e että saatiin korjattua ja samalla katsastettua auto. Ollaan lyhennelty minimi eriä koska ollaan kumpikin matalapalkka hommissa, mies kokoaikaisena, itse osa-aikaisena (haluista huolimatta ei täysiä tunteja saa).

Nyt kun saadaan yhteensä 2000e palautusta, mies on katsellut itselleen uutta autoa/reissua sun muuta "kivaa" kun olisi kerrankin rahaa. Minä olen sanonut jo kesästä lähtien että jos luottoa ei saada ennen palautuksia maksettua, palautuksista maksetaan luotot että olisi arjessa enemmän rahaa ja saisi jotain säästöönkin. 1500 menisi luottoihin ja 500e säästöön, mutta mies ei tunnu haluavan uskoa/ymmärtää ettei hän saa yhteisillä (mies saa 900, minä 1100) palautuksilla itselleen toista autoa tai meille thaimaan matkaa...

Sori pitkä avautuminen mutta miten taon järkeä miehen päähän?

Seuraavan kerran kun avaudut, pidä otsikko lyhyenä. Otsikkokentän täyteen spämmäävät eivät saa multa mitään sympatiaa.

Tosiaan erillisten rahojen ehdottajat eivät nyt ymmärrä, mistä tässä on kyse. Yhdessä eläessä on mahdoton ajatus jättää sähkölasku maksamatta tai jättää puoliso ilman ruokaa, koska sillä on (taas) pankkitili tyhjä. Tuhlarin kanssa eläessä käy niin, että omat rahat valuvat yhteisiin arjen välttämättömyyksiin, jos puoliso on humputellut oman osuutensa jo alkukuusta tyhjiin.

Ei ole ollenkaan reilua, että toinen puoliso ostelee kaikkea mitä mieli tekee, ja toinen ei pääse edes hiusten leikkuuseen, koska vain hän ymmärtää, että pitää syödä myös loppukuusta.

Vierailija kirjoitti:

Näin .  Otat vaan ne 600tonnia jotka sinulle kuuluu osituksessa ja lähdet. Onhan yhteisen omaisuutenne arvo yli miljoona tietenkin. Mitäpä nyt köyhää esittämään ...::) Näihnän taannnoin mammat kehuivat ketjussa jossa arvioitte paljonko omaisuutta jäisi kummallakin käteen eron tulle...:)

Vain hyvin yksinkertainen ihminen yleistää. Sinä kuulut siihen joukkoon. Vaikka toisin kuvittelet, täällä käy aivan oikeasti varakasta porukkaa.

Kuulostaa sen verran vajaaälyiseltä mieheltä, että miksi tuollaisen kanssa pitää olla?

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan erillisten rahojen ehdottajat eivät nyt ymmärrä, mistä tässä on kyse. Yhdessä eläessä on mahdoton ajatus jättää sähkölasku maksamatta tai jättää puoliso ilman ruokaa, koska sillä on (taas) pankkitili tyhjä. Tuhlarin kanssa eläessä käy niin, että omat rahat valuvat yhteisiin arjen välttämättömyyksiin, jos puoliso on humputellut oman osuutensa jo alkukuusta tyhjiin.

Ei ole ollenkaan reilua, että toinen puoliso ostelee kaikkea mitä mieli tekee, ja toinen ei pääse edes hiusten leikkuuseen, koska vain hän ymmärtää, että pitää syödä myös loppukuusta.

NImenomaan näin. Erilainen rahankäyttö johtaa ennemmin tai myöhemmin parisuhteen kariutumiseen koska se järkevämmin rahaa käyttävä ei enää kestä sitä taloudellista painetta ja pahaa mieltä joka huolettoman rahankäyttäjän rahankäytön seurauksista tulee. Itselläni  loppui parisuhde juuri tuosta syystä kun toinen ei oppinut rahankäyttöään säätelemään vaan laittoi kaiken sileäksi perhettä ajattelematta. Ilman tuota mulla ois ihan kiva osakesalkku nyt.Onneksi nykyisessa parisuhteessa kumpikin on samoilla linjoilla, homma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan erillisten rahojen ehdottajat eivät nyt ymmärrä, mistä tässä on kyse. Yhdessä eläessä on mahdoton ajatus jättää sähkölasku maksamatta tai jättää puoliso ilman ruokaa, koska sillä on (taas) pankkitili tyhjä. Tuhlarin kanssa eläessä käy niin, että omat rahat valuvat yhteisiin arjen välttämättömyyksiin, jos puoliso on humputellut oman osuutensa jo alkukuusta tyhjiin.

Ei ole ollenkaan reilua, että toinen puoliso ostelee kaikkea mitä mieli tekee, ja toinen ei pääse edes hiusten leikkuuseen, koska vain hän ymmärtää, että pitää syödä myös loppukuusta.

NImenomaan näin. Erilainen rahankäyttö johtaa ennemmin tai myöhemmin parisuhteen kariutumiseen koska se järkevämmin rahaa käyttävä ei enää kestä sitä taloudellista painetta ja pahaa mieltä joka huolettoman rahankäyttäjän rahankäytön seurauksista tulee. Itselläni  loppui parisuhde juuri tuosta syystä kun toinen ei oppinut rahankäyttöään säätelemään vaan laittoi kaiken sileäksi perhettä ajattelematta. Ilman tuota mulla ois ihan kiva osakesalkku nyt.Onneksi nykyisessa parisuhteessa kumpikin on samoilla linjoilla, homma toimii.

Ei ero ole ainoa vaihtoehto todellakaan. Meillä asia ratkaistiin niin, että mies siirtää suurimman osan tuloistaan heti palkkapäivänä yhteiselle taloustilille. Jäljelle jää vain kulutukseen budjetoitu määrä. Alkukuusta mies käy ruokakaupassa innokkaasti, mutta joka kuukausi rahat loppuvat ennen palkkapäivää. Tämä ei ole ongelma, koska laskut maksetaan taloustililtä ja minä hoidan vuorostani loppukuun kauppaostokset. Lisäksi laitan myös rahaa sinne taloustilille, teen ylimääräiset lainanlyhennykset yhteisiin lainoihin ja sijoitan rahastoihin tulevaisuuden turvaksi. Minä olen siis puolestani hyvinkin säästäväinen.

Vierailija kirjoitti:

Monet keski- ja hyvätuloiset eivät hahmota sitä, että niukkatuloisilla pariskunnilla ei voi koskaan olla mitään aidosti "erillisiä" tai "omia" rahoja. Kaikki rahat menevät välttämättömään yhteiseen elämiseen. Jos jompi kumpi toteuttaa jonkin oman mielihalunsa, se tarkoittaa, että välttämättömään elämiseen ei jää tarpeeksi rahaa, ja se tuntuu molempien arjessa. Kaikesta on siis oikeastaan pystyttävä sopimaan yhdessä, koska mitään omia puskuri- tai hupirahoja ei yksinkertaisesti ole.

Vastaavassa tilanteessa mieheni oli haaveilija. Hän halusi kaikenlaista: ulos syömään, reissuun, harrastusvälineitä, palveluita... Minä olin aina se, joka jouduin toistelemaan "me ei voida, meillä ei ole varaa, mistä rahat". Tilanne meni lopulta todella stressaavaksi ja kauheaksi. Järkeen, tunteeseen tai matematiikkaan vetoaminen ei auttanut. Mies koki, että olin tylsä ilonpilaaja ja minä koin, että hän käytöksellään pakotti minut tylsäksi ilonpilaajaksi. 

Päätin kääntää pienellä kokeella tilanteen päälaelleen. Tyhjensin kaikki tilini ja lompakkoni. Lainanlyhennykset, vakuutusmaksut, puhelinlaskut ja vastikkeet jäivät suoraveloitukseen, mutta kaikki muut rahni annoin miehelle. Sanoin, että kolmen kuukauden ajan hän saa toimia taloutemme varainhoitajana, minä vain pyydän mitä tarvitsen. Kokeilu oli hyvin vapauttava. Ilmoitin vain miehelleni, että tarvitsen 25€ kauppaan, 50€ matkalippuun, 30€ kaverin tapaamiseen lasillisella tms. Vein miehen vaatekauppaan ja kerroin, minkä takin talveksi haluan. Siinähän hän sitten laski ja pähkäili. Erittäin vaikeaa hänelle oli sanoa, että nyt ei onnistu, riittääkö vähemmän tai katsotaan ensi kuussa. Mutta oppipahan lopulta.

Kokeilun jälkeen palasimme käyttämään normaalisti omia tilejäni. Mies kuitenkin oppi, että hän ei voi vastuuttaa talouskurin pitoa minulle. Paremmin on raha-asiat menneet sen jälkeen.

Mahtava idea ja hyvä, että mies otti opikseen. Mietin vaan, että jos puoliso on tyyppiä "rahat polttavat" ja hetkellinen harha siitä, että nyt rahaa riittää saa tuhlaamaan, ollaanko sitten tilanteessa, jossa loppukuusta ei

syödä. Tai että ei olekaan mistä antaa sulle toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Mahtava idea ja hyvä, että mies otti opikseen. Mietin vaan, että jos puoliso on tyyppiä "rahat polttavat" ja hetkellinen harha siitä, että nyt rahaa riittää saa tuhlaamaan, ollaanko sitten tilanteessa, jossa loppukuusta ei

syödä. Tai että ei olekaan mistä antaa sulle toiselle.

No ensimmäsenä testikuukautena ei syötykään. Rahat loppuivat. Kaivelimme loppukuussa ruokaa pakastimesta, söimme puuroa ja hernerokkaa. Eikä päästy mihinkään menoihin.

Aikaisemmin mies aina kulutti omat rahansa loppuun, koska minä kuitenkin kaivoin loppukuuksi katetta tililtä jonne yritin säästää tai jostain vararahastosta. Mies tajusi nyt vasta ensimmäisen kerran, mitä oikeasti tarkoittaa että rahat loppuvat. Ja oppi, koska hän ei ole tyhmä tai pahantahtoinen, ainoastaan hieman itsekäs ja vastuuttomaksi kasvanut. Kyllä näin että hänestä tuntui tosi pahalta, että nyt minä jouduinkin perumaan oman menon, koska hän ei itse saanut rahoja riittämään eikä antaa minulle siihen rahaa. Aikaisemmin asia ei ollut valjenut hänelle, että tosiasiassa priorisoin omia menojani koko ajan, ja että vaatii laskemista ja säästämistä, jos vaikkapa ostan meille keikkaliput.

Seuraavat pari kuukautta hän jo yritti hieman laskea. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan erillisten rahojen ehdottajat eivät nyt ymmärrä, mistä tässä on kyse. Yhdessä eläessä on mahdoton ajatus jättää sähkölasku maksamatta tai jättää puoliso ilman ruokaa, koska sillä on (taas) pankkitili tyhjä. Tuhlarin kanssa eläessä käy niin, että omat rahat valuvat yhteisiin arjen välttämättömyyksiin, jos puoliso on humputellut oman osuutensa jo alkukuusta tyhjiin.

Ei ole ollenkaan reilua, että toinen puoliso ostelee kaikkea mitä mieli tekee, ja toinen ei pääse edes hiusten leikkuuseen, koska vain hän ymmärtää, että pitää syödä myös loppukuusta.

Sitä voi yhdistää. On se yhteinen tili jonne molemmat laittavat kuukauden menoja varten eka rahat ja vastuullisempi käyttää. ja sitten molemmat tekee jäljelle jäävillä rahoilla mitä huvittaa.