En jaksa työttömyyttä enää
Pahinta ei ole oikeastaan edes rahattomuus vaan ainainen häpeä ja syyllisyys tilanteesta ku ntyöttömyys on pitkittynyt ihan liikaa. turhaan joku tulee kohta hokemaan nohevana mene töihin,kun joitakin ei vain haluta ottaa ikinä mukaan suomalaiseen työelämään vaikka kaikkensa yrittäisi:( en jaksa olla enää te-toimiston ja kanssaihmisten sylkykuppina ja poljettavana:( ja ainainen pelko niiden vähienkin rahojan ementtämisestä(karenssi jostain pienestä unohduksesta, hallituksen uudet aktiivimallit jne.)ilomielin olisin ollut tämänkin ajan töissä, jos se vaan olisi ollut mahdollista mitenkään. vähintä mitä kanssaihmiset voisivat tehdä on työttömien syyllsitämisen lopettaminen, itse ainakin syyllistän ihan itse itseäni itsemurhan partaalle asti jokaikinen päivä
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin yt-neuvotteluissa pois, 55-vuotiaana, olen työttämänä. 200 työhakemusta lähettänyt, turhaan. Sukulaiseni, (varakkaat), häpeävät minua, koska olen työtön. Jos olet työtön,et ole mitään. Olet roskaa.
Ettekö te tajua, että puhe luo todellisuutta? Kun te itsekin hoette näitä lauseita, niin te ikään kuin annatte sellaiselle niille oikeutuksen ja totuuden.
Älkää toistako sanoja, joista ette pidä. Älkää toistako negatiivisuutta vaan alkakaa puhua arvostaen kaikista ihmisistä. Todella vaikeaa on yrittää ajaa työttömien asiaa, kun he itse tallaavat itsensä mutaan.
kun jäin työttömäksi, en aavistanut, miten paljon "psyykkisiä ongelmia" mulla oli ja miten "huono" ihminen olin. Eka työvoimatoimiston kursseilla "etsittiin sisäistä idioottia", tehtiin jonkun "terapeutin" johdolla "naistenlehti-tason" psykologisia testejä ja tutustuttiin omiin heikkouksiin ja "henkisiin ongelmiin", pakkohan jotain on olla "vialla" siellä päänupissa kun on työttömäksi päätynyt. Leikittiin roolileikkejä, koska työllistymisen ongelmathan johtuvat usein siitä, että hakija on sosiaalisesti kömpelö tms. Sepiteltiin aktivointitarinoita ja -näytelmiä, koska työtön on luonnostaan passiivinen ja apaattinen ja tarinoiden avulla voi kivasti "uudelleenohjelmoida" hänet aktiiviseksi, itsestään vastuuta ottavaksi kansalaiseksi.
työttömyys on kova kriisi ja toki sitä masentuu, mutta jos ei työttömyys masenna, niin sitten nuo kurssit. Lopulta päädyt "ihan oikean" psykologin puheille keskivaikean masennuksen kourissa pohtimaan, että mitä meni lapsuudessa vikaan ja olitko koulukiusattu ja mitä traumoja on matkanvarrella ollut.
Sitten, kuin huomaamattasi alat käytellä vähiä rahojasi alkoholiin. tunnet siitä suurta syyllisyyttä ja inhoat itseäsi, mutta et vain kestä elämääsi, etkä näe mitään poispääsyä ahdistuksestasi. Pieni vapautuksen hetki pieni hyväolo pois helvetistä ja tuskallisista ajatuksista.
sitten sain töitä. kuin sattuman kaupalla. haastattelijana oli yksi entinen työkaveri, joka muisti mut ja tiesi mitä mä osaan! Yllättäen katosi kaikki masennukset ja ei enää kiinnosta dokaaminen millään tasolla. En enää pohdi mennyttä, että "mitä mussa on mennyt vikaan, kun mä olen näin surkea"
Tietenkin mä en ole täysin "ehyt". kun olet kunnolla kokenut työttömyyden, katsot nyky-yhteiskuntaa ikuisesti "syrjästä". Voit päästä pois työttömyydestä mutta "työttömyys" ei pääse pois sinusta. Näet kaiken eri vinkkelistä kuin ne "tietämättömät", jotka luulevat että heidän työpaikkansa on ikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, että tulee heti alapeukkuja, kun ehdottaa opiskelua. Mitähän haittaa siitä on näiden alapeukuttajien mielestä? Jos toinen vaihtoehto on työttömyyden ja heittopussina olon jatkuminen? Ja kirjoittaja ei vaikuta kovin tyytyväiseltä nykytilanteeseensa. Jos ai mitään tee omaksi hyväkseen, ei mikään myöskään muutu.
Jos ei ole enää 19-24 niin ei se opiskelijan status enää välttämättä mitään auta... toki se VOI parantaa työllisyyttä alasta riippuen mutta se voi myös olla pitkä 5-6 vuotta köyhyydessä kituuttamista ja sylkykuppina oloa, ei kaikki opiskelijat pääse mihinkään opiskelijapiireihinkään.
Hoitoalalla on töitä nyt ja tulevaisuudessa jos edes vähänkään voit harkita. Pari vuotta opiskelet ja samalla voit tehdä keikkaa. Aikuisopiskelijoita on vaikka kuinka, mitä höpötät? Muitakin kohtalaisesti työllistäviä aloja on joihin ei tarvise opiskella vuositolkulla. Miksi opiskelija olisi sylkykuppina? Nyt en tajua ollenkaan. Voihan opiskella 5-6 vuotta mutta ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin yt-neuvotteluissa pois, 55-vuotiaana, olen työttämänä. 200 työhakemusta lähettänyt, turhaan. Sukulaiseni, (varakkaat), häpeävät minua, koska olen työtön. Jos olet työtön,et ole mitään. Olet roskaa.
Ettekö te tajua, että puhe luo todellisuutta? Kun te itsekin hoette näitä lauseita, niin te ikään kuin annatte sellaiselle niille oikeutuksen ja totuuden.
Älkää toistako sanoja, joista ette pidä. Älkää toistako negatiivisuutta vaan alkakaa puhua arvostaen kaikista ihmisistä. Todella vaikeaa on yrittää ajaa työttömien asiaa, kun he itse tallaavat itsensä mutaan.
T. Susanna Koski.
Vierailija kirjoitti:
Ansiosidonnainen on huijausta. Saat käteen puolet vähemmän kuin työssä.
Progressiivisen verotuksen takia kaikille jää lähes sama käteen.
Niin no pitäiskö saada sama kuin työssä ollessa? Mieti niitä jotka saavat 560 euroa kuussa äläkä valita. Olen itse ollut keskipalkkaisena ansiosidonnaisellakin eikä todellakaan ollut huono summa. Riippuu myös elämäntavoista.
Myös minun tilanteeni oli pitkään työn suhteen erittäin vaikea, ja jouduin tämän takia varsin huonoon asemaan. Mutta nyt vihdoin sain työtä, joka antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta, ja palkkakin tulee vielä lähikuukausina vähän nousemaan. Ja mainittakoon vielä, että olen ollut ihan tavallinen työnhakija, ei ole mitään erityistaitoja minulla. Toivottavasti myös muillekin työttömille tarjoutuu työmahdollisuuksia!🍀
Vierailija kirjoitti:
Mä niin ymmärrän sua! Puoli vuotta työttömänä ja en oikeasti jaksa kohta enää! Valmistuin ammattiin, mutta en pääse töihin ilman alan työkokemusta (kokemusta vain harjoitteluista). Opiskelin aikuisena enkä tehnyt kesätöitä muiden opiskelijoiden tavoin. Tästä – ja muistakin vääristä valinnoista – voinkin sitten nyt ruoskia itseäni. Ja pelottaa, että mitä pidempään olen työttömänä, sitä hankalampi on työllistyä. Olisin lähtenyt mielelläni ilmaiseen työkokeiluun kerryttämään kokemusta, mutta sitä ei myönnetty, kun olen ollut vasta niin vähän työttömänä.
Joka päivä on kamppailua ahdistuksen ja huonommuuden tunteiden kanssa. Tulevaisuus tuntuu hyvin toivottomalta, ja välillä tuntuu, että voisi vain kuolla pois ja ehkä syntyä uudelleen, parempaan elämään.
Mulla sama kuvio, opiskelin aikuisena enkä yrityksestä huolimatta päässyt kesätöihin, niin en sitten valmistumisenkaan jälkeen töitä saanut. Valmistuin AMK:sta 42-vuotiaana ja vasta 47-vuotiaana sain ensimmäisen vakituisen työpaikan ihan hanttihommissa. Mutta onneksi edes johonkin pääsin, vihdoin viimein.
Liian helposti tuota opiskelua neuvotaan kaikille. Jos opintotuet on käytetty, niin todella tuskaa on opiskella vähänkin pidempään ilman tukia. Itse sain opintotukea 1,5 vuoden ajalle ja loput 3 vuotta en saanut mitään. Vaikka opintoja ennen sain jotain reilun tonnin ansiosidonnaista (ja se oli loppumaan päin), niin oli tuo hurja pudotus tuloihin ja kovaa penninvenytystä opintojen ajan kun oltiin miehen tulojen varassa. Jos ei ole sitä työssäkäyvää mistä joka suhtautuu suopeasti opiskeluun, niin milläs opiskelet? Jotenkin ne laskut on saatava maksettua opintojenkin ajan.
Ja kyllä, oli todella masentavaa huomata valmistumisen jälkeen, että ei tullut voittoa tälläkään arvalla. Opintojen ajan sitä vielä toiveikkaana kuvitteli että valmistumisen jälkeen pääsee vihdoin työnsyrjään kiinni ja ehkä jopa asiallisella palkalla. Se kannusti jaksamaan sitä opintojen aikaista köyhyyttä. No työmarkkinatukea sentään aloin saada, olihan se suuri parannus tuloihin mutta ei aivan sitä mitä lähdin hakemaan.
Ymmärrän. Itse olen useita vuosia tehnyt pätkätöitä 6-8 kk / v. Työttömyysjaksoina yritin aina etsiä töitä mutta ei löytynyt. Masennuin, päivät oli tyhjää täynnä. Ei yhtään auttanut ihmisten piilovittuilu. Aina sai tuntea olevansa alinta kastia.
Sitten pääsin omaehtoisen opiskelun kautta kouluun, valmistuin ja määräaikaiset pestit jatkui vielä pari vuotta mutta nyt viimein tärppäsi ja sain vakipaikan, tosin pitkän matkan päästä mutta kuitenkin.
Sun kannattaa harkita omaehtoista opiskelua. Itsekin pääsin, vaikka minulla oli jo tutkinto. Tsemppiä äläkä luovuta!
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kuin huomaamattasi alat käytellä vähiä rahojasi alkoholiin. tunnet siitä suurta syyllisyyttä ja inhoat itseäsi, mutta et vain kestä elämääsi, etkä näe mitään poispääsyä ahdistuksestasi. Pieni vapautuksen hetki pieni hyväolo pois helvetistä ja tuskallisista ajatuksista.
Puhu ihan reilusti vaan minä-muodossa itsestäsi. Älä sotke muita näihin alkoholipuheisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Ja se puhe työvoimapulasta on pelkkää valetta. Juuri hain yhtä ilmoitettua työpaikkaa ja ilmoituksen tekijä sanoi suoraan, että ei sitä työpaikkaa ole olemassakaan. Teatteria vaan kaikki.
toi on totta että yritykset pistää hakuun feikki-työpaikkoja tyyliin: "kasvavaan joukkoomme tarvitaan "sellaisia ja tällaisia" osaajia, hyvät ylenemismahdollisuudet ja firmamme laajentaa markkinoitaan ja kasvaa kuin pullataikina..."
Näitä käyttävät niin isot kuin pienet yritykset. Ne ovat todellisuudessa mainoksia. halutaan viestittää mahdollisille yhteistyökumppaneille, että meillä menee ja kovaa. me olemme menestyvä ja vakavarainen yritys, jonka kanssa kannattaa olla tekemisissä. me olemme suosittuja, eikä suotta. Me ihan hukutaan töihin ja tilauksiin. Todellisuudessa firma voi olla askeleen päässä konkasta ja jengiä on pistetty pellolle.
Se on firmalle hyvää mainosta, kun: "kasvavaan joukkoomme etsitään huipputyyppejä.." Myös työn kuvaukset voi olla liiottelua ja antaa firmasta liioitellun hyvän kuvan
Piilotyöpaikkoja on paljon. Esim. sairaaloissa löytyy kyllä hetimiten laitoshuoltajien sijaisuuksia. Lähetiksikin voit päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin yt-neuvotteluissa pois, 55-vuotiaana, olen työttämänä. 200 työhakemusta lähettänyt, turhaan. Sukulaiseni, (varakkaat), häpeävät minua, koska olen työtön. Jos olet työtön,et ole mitään. Olet roskaa.
Ettekö te tajua, että puhe luo todellisuutta? Kun te itsekin hoette näitä lauseita, niin te ikään kuin annatte sellaiselle niille oikeutuksen ja totuuden.
Älkää toistako sanoja, joista ette pidä. Älkää toistako negatiivisuutta vaan alkakaa puhua arvostaen kaikista ihmisistä. Todella vaikeaa on yrittää ajaa työttömien asiaa, kun he itse tallaavat itsensä mutaan.
T. Susanna Koski.
Miksi minä olisin hänen kaltaisensa? Olen ollut kaksi vuotta työtön. Ansiosidonnaista sain vain nimellisesti, sillä sen suuruus ei ollut penniäkään suurempi kuin alin työttömyyskorvaus. Olin sitä ennen tehnyt osa-aikatöitä kymmenen vuotta, joten mitään korotusta ei alle tonnin palkkani työttömyysrahaan tuonut. Olen se, joka kirjoitti kommentin nr. 23 eli "minä niin toivoisin, ettei kukaan häpeäisi työttömyyttä."
En vain yhtään käsitä sitä, että työttömät itse mollaavaat itseään. Eikö se riitä, että muut tekevät sen? Olen kohta viisikymppinen. En usko enää koskaan pääseväni töihin. Arvostan silti itseäni ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin yt-neuvotteluissa pois, 55-vuotiaana, olen työttämänä. 200 työhakemusta lähettänyt, turhaan. Sukulaiseni, (varakkaat), häpeävät minua, koska olen työtön. Jos olet työtön,et ole mitään. Olet roskaa.
Ettekö te tajua, että puhe luo todellisuutta? Kun te itsekin hoette näitä lauseita, niin te ikään kuin annatte sellaiselle niille oikeutuksen ja totuuden.
Älkää toistako sanoja, joista ette pidä. Älkää toistako negatiivisuutta vaan alkakaa puhua arvostaen kaikista ihmisistä. Todella vaikeaa on yrittää ajaa työttömien asiaa, kun he itse tallaavat itsensä mutaan.
T. Susanna Koski.
Miksi minä olisin hänen kaltaisensa? Olen ollut kaksi vuotta työtön. Ansiosidonnaista sain vain nimellisesti, sillä sen suuruus ei ollut penniäkään suurempi kuin alin työttömyyskorvaus. Olin sitä ennen tehnyt osa-aikatöitä kymmenen vuotta, joten mitään korotusta ei alle tonnin palkkani työttömyysrahaan tuonut. Olen se, joka kirjoitti kommentin nr. 23 eli "minä niin toivoisin, ettei kukaan häpeäisi työttömyyttä."
En vain yhtään käsitä sitä, että työttömät itse mollaavaat itseään. Eikö se riitä, että muut tekevät sen? Olen kohta viisikymppinen. En usko enää koskaan pääseväni töihin. Arvostan silti itseäni ihmisenä.
Samaa mieltä. Ihmisen arvo ei saa koskaan olla riippuvainen asemasta ja varallisuudesta.
Tänään olisi helsingin jäähallissa lohduksi Slayeria.
Kuuntelet tarkoin biisin Mandatory Suicide, niin kyllä se olokin siitä helpottelee.
Muista nauttia kokemuksen yhteydessä ihan reilusti viinaa.
Tsemppiä kuntoutumiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, että tulee heti alapeukkuja, kun ehdottaa opiskelua. Mitähän haittaa siitä on näiden alapeukuttajien mielestä? Jos toinen vaihtoehto on työttömyyden ja heittopussina olon jatkuminen? Ja kirjoittaja ei vaikuta kovin tyytyväiseltä nykytilanteeseensa. Jos ai mitään tee omaksi hyväkseen, ei mikään myöskään muutu.
Jos ei ole enää 19-24 niin ei se opiskelijan status enää välttämättä mitään auta... toki se VOI parantaa työllisyyttä alasta riippuen mutta se voi myös olla pitkä 5-6 vuotta köyhyydessä kituuttamista ja sylkykuppina oloa, ei kaikki opiskelijat pääse mihinkään opiskelijapiireihinkään.
Sulla on väärä asenne! Itse aloitin opiskelut erittäin hyvin työllistävälle alalle (hoitoala) 37-vuotiaana. Eipä ole tarvinnut olla enää valmistumisen jälkeen päivääkään työttömänä! Olin 41v valmistuessani, joten yli 20 vuotta vielä työuraa jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan ja muistutetaan muitakin, että kaikki muut puolueet paitsi Vihreät ja Vasemmistoliitto haluavat vastikkeellista sosiaaliturvaa. Vihreät ovat jo nousussa. Levitetään tietoa ja uskoa parempaan. Tehdään kaikkien aikojen muutoskevät!
Ratkaisussasi on vain se ongelma, että mainitsemasi puolueet eivät tee eroa "meidän ja muiden" välille ja siten havittelevat koko maailman ihmisiä suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Tämä tekee ikään kuin tyhjäksi haaveet siitä, että voitaisiin auttaa suomalaisia työttömiä ja köyhiä.
No huhhuh. Huomaa että yhteiskunta on aivopessyt ja orjuutanut ihmiset siihen, että on PAKKO olla työ ja elää zombie elämää. Mitä hiton väliä sillä on jos olet työtön? Olisit onnellinen, nyt sinulla on mahdollisuus ja aikaa toteuttaa itseäsi ja tehdä jotain ihan muuta!
Itse olen ihan ok palkkaisessa ma-pe toimistotyössä enkä todellakaan nauti tästä. Menot ovat niin suuret ja velkaakin on, joten palkasta jää laskujen jälkeen max 400e. Ja töissä on pakko käydä että saa lainat maksettua, eli olen ihan vapaaehtoisesti zombi. Jee! Jos joskus työt loppuu ni sitten loppuu, pääsen viimein irti oravanpyörästä ja jos laskut menee ulosottoon niin sitten ne menee. Elämän tarkoitus on jotain ihan muuta kuin työssäkäynti.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh. Huomaa että yhteiskunta on aivopessyt ja orjuutanut ihmiset siihen, että on PAKKO olla työ ja elää zombie elämää. Mitä hiton väliä sillä on jos olet työtön? Olisit onnellinen, nyt sinulla on mahdollisuus ja aikaa toteuttaa itseäsi ja tehdä jotain ihan muuta!
Juuri näin. Entisellä työpaikalla oli yksi tyyppi, joka näki oikein vaivaa kikkaillakseen minut ulos ja saadakseen hommani. Kun nyt katsoin, minkälaisissa projekteissa hän on tuolla mukana, niin tuli olo, että minulle tehtiin loppujen lopuksi palvelus. Eipä tarvitse käyttää elämänsä päiviä jonkin jonninjoutavan hevonmunkin kanssa pähkimiseen.
Ja se puhe työvoimapulasta on pelkkää valetta. Juuri hain yhtä ilmoitettua työpaikkaa ja ilmoituksen tekijä sanoi suoraan, että ei sitä työpaikkaa ole olemassakaan. Teatteria vaan kaikki.