Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku, joka ei tiedä isoisovanhempiensa nimiä?
06.12.2018 |
Siis kahdeksaa nimeä ei olisi vaivautunut ottamaan selville. Olen kyllä yllättynyt, jos tämä on yleistä, kuten joku toisessa ketjussa tänään arveli. Itse tiedän useimmat esivanhempani jopa neljän sukupolven taakse, enkä siis ole niitä joutunut erikseen opettelemaan, vaan suvun menneisyys on läsnä luontevasti nykypäivässä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nippa nappa tiedän isovanhempieni nimet. En ole sukurakas, enkä koskaan ollut paljonkaan tekemisissä sukulaisteni kanssa. Ei minua kiinnosta, ne on ventovieraita ihmisiä.
Todella surullista jos sinulla on isovanhemmat olleet elossa mutta et ole ollut tekemisissä. Se on suuri rikkaus kun saa viettää aikaa isovanhempien kanssa lapsena. Minun ainoa elossa ollut isoäitini kuoli 32 vuotta sitten ja edelleen on ikävä häntä.
Ei se ole surullista. Olen jo itsekin keski-ikäinen ihminen, eikä mun lapsuudessa ollut mitenkään tapana että isovanhemmat olisi lasten kanssa mitään puuhailleet tai aikaa viettäneet. Ne oli maalaistalon isäntiä ja emäntiä, paljon töitä ja useita lapsenlapsia, ei ne ehtineet millään legoilla penikoiden kanssa leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööö, en tiedä. Muistan äidin isän äidin etunimen koska hänet olen tavannut lapsena. Isoisä taisi olla ä-p-ä-r-ä, eikä hänen isästään ole virallista tietoa. Olen tavannut myös isän äidin molemmat vanhemmat, kuolivat myöhemmin kuin mummini, mutta heidän nimiään en muista. Isän isän vanhemmpien nimiä en myöskään muista ja he ovat kuolleet ennen syntymääni..
Tiedän kaksi nimeä heitä edeltäneestäkin sukupolvesta, eli äitini äidin äidin äidin ja isäni äidin isän isän. Äidinpuoleisesta on yksi valokuvakin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suvun menneisyys on läsnä luontevasti nykypäivässä.
Miten?
No, esivanhemmistani kerrotaan kaskuja suvun tapaamisissa, heitä esittäviä muotokuvia on kotiemme seinillä, perintönä saatuja esineitä (esim. pöytähopeita) on käytössämme jne.
ap
Omassa elämässäni: missä v itun sukutapaamisissa? Kaskuja, minun sukulaiseni? En tiedä edes ketkä ovat kummejani, vaikka niitäkin on ilmeisesti 4 kappaletta.
Ei se niin ihme ole. Oli kansalaissota, jotkut "unohdettiin" tarkoituksella, oli lama ja monet joutui jättämään sukutalonsa, oli sodat, oli muuttoliikkeitä, oli riitoja ja jotkut jätti menneisyytensä. Äkkiä unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmista tiedän vain kolmen nimen, isoisovanhemmista yhden.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta saisin varmaan helposti selville sen jostain kirkonkirjoista.
Mun isovanhemmat kuolivat jo 1970-luvulla , heidän nimet kyllä muistan.
En ole tarvinnut siitä taaksepäin olevia tietoja mihinkään.
Miksi ne pitäisi tietää?
Eihän niitä tietenkään pidä tietää, mutta olin kuvitellut, että ihmiset yleisesti ottaen olisivat kiinnostuneita juuristaan ja menneisyydestään sen verran, että nämä asiat olisi ihan itsestään tiedossa. Samalla lailla useimmat tietävät esim. serkkujensa nimet, vaikka eivät heitä välttämättä koskaan tapaakaan. Nähtävästi olen ollut väärässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin sukua tutkittu 1700-luvulle asti. Siitä kauemmas ei kai juuri rahvaan sukua ole helppo jäljittää, vai olenko väärässä? Oikaiskaa vaan reippaasti.
Isän sukua ei ole tutkittu (kai). En tiedä kuin isovanhempieni nimet siltä puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Äidin sukua tutkittu 1700-luvulle asti. Siitä kauemmas ei kai juuri rahvaan sukua ole helppo jäljittää, vai olenko väärässä? Oikaiskaa vaan reippaasti.
Isän sukua ei ole tutkittu (kai). En tiedä kuin isovanhempieni nimet siltä puolelta.
Serkkuja, pikkuserkkuja, ja serkkupuolia on varmaan 100, ja eniten olin tekemisissä Ruotsissa asuvan serkun kanssa. Kaikkien nimiä en tiedä, ne äidin puolen serkut toki näkyy sukuselvityksessä. Tuskin kaikki :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuin isovanhempieni nimet. He olivat syntyneet 1800-luvun loppupuolella ja isoisovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Papereita, joissa nimet olisivat, ei ole hallussani. Voisihan sitä sukututkimusta alkaa sitten joskus eläkkeellä tehdä.
Saivatko isoisovanhempasi isovanhempasi kasikymppisinä, vai miten tuo toimii?
Vuosisadassa on sata vuotta. Vuodet 00-49 ovat alkupuolta, vuodet 50-99 loppupuolta. Selvensikö tämä sinulle asiaa?
Aika erikoinen ilmaisutapa siinä tapauksessa. Sanoisin että 00-20 ovat alkupuolta, sen jälkeen ollaan keskivaiheilla aina sinne 70-80 asti, jotka ovat sitten loppupuolta.
Ei minusta mitenkään erikoinen. Jos puolia on kaksi, niin on normaalia ajatella ne yhtä pitkiksi. Sinun ajattelussasi vuosisadalla on kolme puoliskoa, joista yhtä nimität vaiheeksi, koska kolme puolisikoa nyt vaan on kummallista ajattelua. Ei tuossa ole muusta kyse kuin, että jaatko kahdella vai kolmella. Kuten huomasit, kommentoimasi kirjoittaja jakoi kahdella, koska vuosisadan keskipuolesta hän ei maininnut.
Tiedän isovanhempieni nimet (syntyneet 1930- ja 1950-luvuilla) mutta en heistä vanhempaa sukua, en siis isoisovanhempiani tai muita. Hieman enemmän muistelemalla muistan isoäitieni tyttönimet. Ei meillä vaan mitenkään pidetä kuolleita sukulaisia jutunaiheena, hankala muistella on ovat kuolleet ennen syntymääni. Hautapaikat toisella puolen Suomea, en ole koskaan käynyt siellä. Eivät olleet mitenkään tärkeitä henkilöitä historian kannalta vaan tavallisia maanviljelijöitä ja työläisiä. Valokuvat, jos niitä on olemassa, ovat varmaan isovanhempieni laatikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukuni ei kiinnosta koska suurin osa on niin häiriintyneitä, ei vain oma mielipiteeni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuin isovanhempieni nimet. He olivat syntyneet 1800-luvun loppupuolella ja isoisovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Papereita, joissa nimet olisivat, ei ole hallussani. Voisihan sitä sukututkimusta alkaa sitten joskus eläkkeellä tehdä.
Saivatko isoisovanhempasi isovanhempasi kasikymppisinä, vai miten tuo toimii?
Joka sukupolvessa on tehty iltatähtiä ja minä olen tällaisen iltatähtiketjun jälkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin sukua tutkittu 1700-luvulle asti. Siitä kauemmas ei kai juuri rahvaan sukua ole helppo jäljittää, vai olenko väärässä? Oikaiskaa vaan reippaasti.
Isän sukua ei ole tutkittu (kai). En tiedä kuin isovanhempieni nimet siltä puolelta.
Äitin suku on rahvasta ja seurattavissa kirkonkirjoista 1500-luvulla. Riippuu ihan siitä missä päin Suomea sukusi sattui asumaan, oliko siellä seurakuntia vai oliko korpea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta saisin varmaan helposti selville sen jostain kirkonkirjoista.
Mun isovanhemmat kuolivat jo 1970-luvulla , heidän nimet kyllä muistan.
En ole tarvinnut siitä taaksepäin olevia tietoja mihinkään.
Miksi ne pitäisi tietää?Eihän niitä tietenkään pidä tietää, mutta olin kuvitellut, että ihmiset yleisesti ottaen olisivat kiinnostuneita juuristaan ja menneisyydestään sen verran, että nämä asiat olisi ihan itsestään tiedossa. Samalla lailla useimmat tietävät esim. serkkujensa nimet, vaikka eivät heitä välttämättä koskaan tapaakaan. Nähtävästi olen ollut väärässä.
ap
No olet väärässä. Esimerkiksi minulla on yli 50 serkkua, monta sellaista joita en ole koskaan edes tavannut. Tätejä ja setiä on parikymmentä, ja ne on ihan vieraita ihmisiä. Minusta olisi omituista kiinnostua niistä pelkästään sen takia, että ollaan sattumalta synnytty samaan sukuun. Ihan yhtä lailla voisin kiinnostua jostain peräseinäjoen pirkosta, yhtä tuttu se on mulle.
Minun on helppo muistaa isoisoäitien nimet, koska heistä kolmella oli sama etunimi.
Minun isoäitini syntyi 1883 ja kuoli ennen kuin minä synnyin. Tiedän kyllä hänen nimensä, mutta en hänen vanhempiensa nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuin isovanhempieni nimet. He olivat syntyneet 1800-luvun loppupuolella ja isoisovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Papereita, joissa nimet olisivat, ei ole hallussani. Voisihan sitä sukututkimusta alkaa sitten joskus eläkkeellä tehdä.
Saivatko isoisovanhempasi isovanhempasi kasikymppisinä, vai miten tuo toimii?
Vuosisadassa on sata vuotta. Vuodet 00-49 ovat alkupuolta, vuodet 50-99 loppupuolta. Selvensikö tämä sinulle asiaa?
Aika erikoinen ilmaisutapa siinä tapauksessa. Sanoisin että 00-20 ovat alkupuolta, sen jälkeen ollaan keskivaiheilla aina sinne 70-80 asti, jotka ovat sitten loppupuolta.
Ei minusta mitenkään erikoinen. Jos puolia on kaksi, niin on normaalia ajatella ne yhtä pitkiksi.
Olen eri kommentoija, mutta minusta tuolla esitystavalla yritettiin selittää, miksei muka tiedetä nimiä, siis koska kyseiset henkilöt elivät jo niinkin kauan sitten kuin 1800-luvun alkupuolella. Minusta sillä ei ole mitään väliä, koska kyseessä on silti "vain" isovanhemmat tai isoisovanhemmat. Eli ei ole mitenkään vaikeampaa muistaa niitä nimiä kuin 1900-luvulla syntyneiden nimiä. Yhtä monta siinä joutuu joka tapauksessa muistamaan.
En tarkoita, että pitäisi muistaa (en itsekään muista), mutta en käyttäisi syynä sitä, että ko. henkilöt syntyivät jo 1800-luvulla.
Vuosisadassa on sata vuotta. Vuodet 00-49 ovat alkupuolta, vuodet 50-99 loppupuolta. Selvensikö tämä sinulle asiaa?