Päädyin sänkyyn naimisissa olevan miehen kanssa - nyt tapaillaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun näkökulmastasi tapailet miestä. Muiden - varsinkin vaimon - näkökulmasta et tapaile miestä, vaan piilossa varastat aikaa ja rakkautta hänen perheeltään.

Mies siinä valinnan tekee. En usko, että ap on niin pirun kohtalokas nainen, että saa muutoin täysin kunnollisen perheenisän ja aviomiehen pään sekaisin noitakonsteilla.

Ja ap:lle, älä vaan rakastu, mies hakee susta piristystä elämäänsä, todella harvoin mies jättää perheensä syrjähypyn takia.

Ei, vaan naiset on niin petollisia.

Unohtaa tuollainen nilkki, hävetä ja ottaa opikseen. Jos minun miestäni kiksautit, niin saan sen kyllä selville. En tule riehumaan, mutta varaudu siihen muuttoautoon joka kaartaa pihaan. Lapsiani ja koiraa en teille anna, mutta saatte jatkaa keskenänne ihan rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette molemmat oksettavia.

Varsin älyllistä argumentointia.

Uskollisuus olisi ihannetila, mutta kaukana todellisuudesta. Sen tietää jokainen, joka käy ravintoloissa, työmatkoilla, koulutuksissa, harrastamassa jne. ja yhtään seuraa mitä ympärillä tapahtuu.

Suurin osa vieraissa käyvistä on ns. ihan tavallisia ihmisiä; isiä, äitejä, työkavereita, ystäviä. Harvempi on mitenkään oksettava ihminen. Jokaisella on syynsä pettämiseen, ja ne syyt tai moralisointi ei ulkopuolisille kuulu.

Mielestäni on aina oksettavaa pettää, erityisesti jos on omia lapsia sekä rakastava puoliso. En tule koskaan ymmärtämään, miten ihminen on niin helposti omien halujensa vietävänä. Pettäjä tuskin kunnioittaa perhettään, jos on kerran luottamuksen päättänyt rikkoa. Ja vaikka kunnioittaisikin, niin miksi sitten on täytynyt ylipäätänsä pettää? Eikö silloin ole keskustelun paikka, jos jokin on vialla? Eniten yleensä ajattelen lapsia, sillä jos he saisivat tietää, niin heidän kuvansa vanhemmastaan särkyisi luultavasti totaalisesti. Mutta pettäjää tämä ei varmaan kiinnosta, vai kiinnostaako? Silloin pettäjän luulisi ymmärtävän lopettaa pelleily. Se onkin sääli, kuinka suuri osa ihmisistä sortuu pettämiseen. Minä moralisoin, koska en nää pettämistä missään tilanteessa oikein.

En ottanut mitään kantaa siihen, onko pettäminen väärin tai oikein. Kommentoin sitä, että ihan tavalliset ihmiset pettävät. Jonkun mielestä toimivat oksettavasti. Mielestäni teko voi olla oksettava, sellaiseksi en ihmistä koskaan nimittelisi.

Olen itsekin nuorempana ollut fanaattisuuteen asti ehdoton näissä asioissa. En ole enää, koska elämä on opettanut. Olen tullut petetyksi ja ollut toinen nainen. Itse en ole pettänyt. Sivusta olen seurannut monenmoista. Ei ole minun asiani tuomita, jokainen aikuinen tekee omat valintansa ja päätöksensä.

Ole sinä ap vain nyt patjana miehelle. Vaimo ja lapset kärsivät suunnattomasti teidän naimisesta.

Edestäsi löydät itsesi tulevaisuudessa samasta tilanteesta,jos satut tekemään lapsia.

Muistat silloin rankasti , mitä itse sait aikaan. Karman laki-ei tule olemaan sinulla helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Ole sinä ap vain nyt patjana miehelle. Vaimo ja lapset kärsivät suunnattomasti teidän naimisesta.

Edestäsi löydät itsesi tulevaisuudessa samasta tilanteesta,jos satut tekemään lapsia.

Muistat silloin rankasti , mitä itse sait aikaan. Karman laki-ei tule olemaan sinulla helppoa.

Ja nytkö täällä syytetään ap:ta? Aloituksen perusteella aloittaja on sinkku, joka saa naida ketä haluaa ja MIES on naimisissa. Miksi ap:n pitäisi laittaa siveysvyö lukkoon jos häntä lähestytään seksin merkeissä?

Olet typerä jos vedät karman tähän mukaan, tuskin kukaan tietoisesti haluaa tuhota kenenkään avioliittoa.

Itse toivon kaikkea hyvää ap:lle, toivottavasti tilanne selviää.

Vierailija kirjoitti:

Ole sinä ap vain nyt patjana miehelle. Vaimo ja lapset kärsivät suunnattomasti teidän naimisesta.

Edestäsi löydät itsesi tulevaisuudessa samasta tilanteesta,jos satut tekemään lapsia.

Muistat silloin rankasti , mitä itse sait aikaan. Karman laki-ei tule olemaan sinulla helppoa.

Puhutkohan nyt itsestäsi patjana?

Meitä seksuaalisesti aktiivisia ja siitä nauttivia naisia on paljon. Käsitys naisesta "patjana" on suoraan 1800 -luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut erään miehen suurinpiirtein vuoden verran. Tutustuimme yhteisten piirien kautta ja tänä aikana olemme ystävystyneet. Meillä on ikäeroa yli 10 vuotta. Miehellä on vaimo ja lapsia.

Päädyimme jokin aika sitten samaan paikkaan viettämään iltaa, juttelimme lasillisien äärellä ja loppuillasta päädyimme luokseni jatkoille. Tässä vaiheessa tilanne oli täysin hallinnassa, tiesin että mies on naimisissa, enkä ajatellutkaan mitään enempää hänen kanssaan.

Parin viinilasillisen jälkeen mies alkoi avautumaan, että hän on ajatellut minua enemmänkin, joka todella yllätti. Päädyimme sänkyyn ja seksi oli aivan ihanaa.

Ajattelin aamulla, että mies on lähtenyt jossain vaiheessa kotiinsa vaimon ja lapsien luo ja että olin satunnainen vaihtelu avioliittoon - sinisilmäinen pedinlämmittäjä.

Mies oli kuitenkin vielä luonani, hän oli laittanut aamupalaa valmiiksi ja tuli viereeni pötköttelemään. Kysyin että kaduttaako häntä, kuulemma ei, ja rakastelimme uudelleen.

Mies vietti koko päivän luonani ja lähti illalla kotiinsa, laittoi hyvänyön viestit ja kertoi että haluaisi olla luonani koko ajan.

Olen älyttömän ihastunut mieheen, mutta tuntuu todella pahalta miehen perheen puolesta. Ollaan kuitenkin tapailtu, ei pelkkää seksiä, vaan yhdessäoloa. Juttelemme todella paljon asioista, nautimme olla yhdessä.

Mitä pitäisi tehdä?

Vittuuks täällä urputat, löyhäpillu. Hyppää vaikka mereen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri sen takia noi pettäjä miehet puhuvat pehmoisia toiselle naiselle, koska tietävät monien naisten olevan niin tyhmiä, että he menevät tuohon lankaan. Kysy itseltäsi: Jos olet kerran niin upea ja ihana tälle miehelle, niin

miksi olet sitten yhä se toinen nainen?

En ole ap, mutta kaikki sinkut seksiä harrastavat naiset eivät edes halua parisuhdetta. Useimmat ovat myös fiksuja ja kykeneviä itsenäiseen päätöksentekoon, ei mitään "tuohon lankaan meneviä". Fyysisen läheisyyden tarpeet on olemassa meistä useimmilla. Minä vastaan omista tekemisistäni ja miehet vastaavat omista tekemisistään.

Niin, mutta aloittajallehan juuri sinun tilanteesi ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Kerroin miehelle etten halua jatkaa tapailua, koska en halua olla osallisena loukkaamassa hänen vaimoaan enempää. Enkä halua olla syy heidän mahdolliseen riitelyyn salailun tuloksena, sillä siitä kärsii heidän lapset.

Mies ilmoitti, että aikoo keskustella asiasta vaimonsa kanssa ja ottaa yhteyttä mahdollisimman pian, kunhan saa selvitettyä asiat.

Vaikka hän pettikin vaimoaan, ei kyseessä ole mikään jokapaikan höylääjä kuten monet täällä antaa olettaa. Pallo on tällä hetkellä miehellä, jos hän päättää kertoa minusta vaimolleen, olen täysin valmis myöntämään osallisuuteni ja tarvittaessa tapaamaan hänen vaimonsa.

Jotkut ovat maininneet lapset täällä, jos meidän välit jossain vaiheessa syvenee, käsitän tilanteen että lapset menee aina edelleni. Enkä missään nimessä halua viedä lapsilta isää.

Vaikea tilannehan tämä on, mutta luotan siihen että mies hoitaa tilanteen parhaalla katsomallaan tavalla. En kuitenkaan jatka miehen kanssa, jos hän päättää pysyä perheensä kanssa.

- Ap

Ei munkaan mies ollut kaiken höylääjä, mutta niin vaan teki aikoinaan virheen kun tapasi kaltaisesi "ymmärtäjän" liittonsa vedellessä viimeisiään. Hän näkee sen NYT, 6 vuotta myöhemmin... Näki jo kyllä aikaisemminkin, mutta edelleen on sitä mieltä että iitto olisi voinut loppua ns paremminkin.

Vierailija kirjoitti:

En osaa neuvoa, mutta kerron miten itselläni kävi. Suurinpiirtein samasta lähtötilanteesta aloitin varatun miehen tapailun ja olin todella rakastunut. Olen kuitenkin aina ollut hyvin sitoutumiskammoinen, enkä ilmeisesti lainkaan mustasukkainen, koska en toivonut miehen eroa. Minulle riitti erinomaisesti se, että vietimme pari yötä viikossa yhdessä, kun mies oli "työmatkalla".

Kului syksy ja tuli talvi. Mies lähti jouluksi perheensä kanssa lomamatkalle ja soitteli minulle sieltä ikävissään jatkuvasti. Uudenvuoden aattoyönä mies soitti ja sanoi kertoneensa vaimolleen minusta. Alkuvuodesta he laittoivat lusikat jakoon ja me etsittiin miehen kanssa yhteinen koti. Miehen lapsi asui vuoroviikot isällään. Exä sekosi ja piinasi meitä jatkuvasti puhelimella tai stalkkaamalla rappukäytävässä, lähikaupassa jne. Huoltajuudesta riideltiin.

Kului 3 vuotta. Arki oli jatkuvaa riitelyä lähinnä miehen lapseen ja exään liittyvistä asioista. Tilanne ei siis kolmessa vuodessa mitenkään normalisoitunut. Lopulta jätin miehen. 

Puoli vuotta eromme jälkeen sain kuulla hänen aloittaneen seurustelun hyvän ystäväni kanssa. En tiedä suhteen alkamisajankohtaa, mutta ilmeisesti se on tapahtunut jo silloin, kun me olimme vielä yhdessä. Paskalle suhteelle paska loppu ja ystävyyden menetyskin vielä samassa.

On muutamia asioita, joita elämässäni tekisin toisin ja tuo suhde on sellainen, jonka jättäisin kokematta. Jälkikäteen katsottuna se ei tuonut elämääni mitään pysyvästi hyvää. Alun onnen hetket rakkauskuplassa oli tietysti ihania, mutta eivät todellakaan sen arvoisia, että esim. hullu ex-vaimo soitti esimiehelleni kertoakseen, että työpaikalla oli h***a. Minun sydämeni särkyi suhteen aikana ja sen päättyessä palaset oli jo niin pieninä murusina, ettei niitä saa koottua. Olen kylmempi ja kyynisempi ihminen kuin ennen tuota suhdetta. Se, että mies aloitti salasuhteen ystäväni kanssa kruunasi koko jutun. Merry-go-round ja tuo olisi minunkin pitänyt ymmärtää, kun suhteen aloitin.

Eihän se eksä hullu ollut. Huorahan sinä olit kun viettelit naimissa olevan miehen.

Mammat täällä raivoissaan kun tietää että heidän omat miehensä pystyy samaan eli hyppäämään vieraaseen sänkyyn...ja sen todennäköisimmin tekevätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole sinä ap vain nyt patjana miehelle. Vaimo ja lapset kärsivät suunnattomasti teidän naimisesta.

Edestäsi löydät itsesi tulevaisuudessa samasta tilanteesta,jos satut tekemään lapsia.

Muistat silloin rankasti , mitä itse sait aikaan. Karman laki-ei tule olemaan sinulla helppoa.

Ja nytkö täällä syytetään ap:ta? Aloituksen perusteella aloittaja on sinkku, joka saa naida ketä haluaa ja MIES on naimisissa. Miksi ap:n pitäisi laittaa siveysvyö lukkoon jos häntä lähestytään seksin merkeissä?

Olet typerä jos vedät karman tähän mukaan, tuskin kukaan tietoisesti haluaa tuhota kenenkään avioliittoa.

Itse toivon kaikkea hyvää ap:lle, toivottavasti tilanne selviää.

Pettämiseen tarvitaan aina kaksi. Vaikka se toinen kuinka olisi sinkku niin on silti syypää ja osallinen. On huikeaa itsepetosta väittää, että koska itse on sinkku niin ei ole omista teoistaan vastuussa kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Päädyimme jokin aika sitten samaan paikkaan--- päädyimme luokseni jatkoille. --- Päädyimme sänkyyn

Päädyit sinne ja tänne ilman omaa valintaa tai harkintaa. Asia selvä. Olet syytön kaikkeen. 

Vaihtaa ammattia, koska tuo ruumiillisen työn tekeminen ei sovi sinulle. 

Toivon, että sait kihisevän tartunnan. :)

t. sinkku, joka kunnioittaa parisuhteita

Vierailija kirjoitti:

Sinun näkökulmastasi tapailet miestä. Muiden - varsinkin vaimon - näkökulmasta et tapaile miestä, vaan piilossa varastat aikaa ja rakkautta hänen perheeltään.

Ei se varmaankaan mene ihan noin. Koska oletus on, että mies ei kaiketi olisi kotona vaimonsa ja lastensa kanssa vaikka ap lukitsisi ovensa mieheltä. J o s näin olisi (vaihtoehto kotivaimolapset tai rakastajatar), sitten ap olisi aikavaras.

Pettäminen tapahtuu aina jonkin poissaolosyyn varjolla, työmatka, metsästysreissu, jne.

Elämä opettaa. Itse olen ollut petetty ja pettäjä. Kun nuoruudessa silloinen poikaystäväni petti, niin ajattelin ettei tämän hirveämpää asiaa voi olla, ja suhtauduin jatkossa jyrkästi pettämiseen.

Nykyisessä avioliitossani painin kuukausia mieheni erektiohäiriön ja siihen liittyvien riitojen takia. Petänkö, eroanko, riudunko seksittömässä elämässä.

Nyt olen ollut 2vuotta salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Molemmilta on kyllä tullut suhteeseen syviä tunteita, mutta siihen on vielä älyttömästi matkaa että ruvettaisiin puhumaan eroista ja meidän mahdollisesta tulevaisuudesta. Jos koskaan niin käykään. Koskaan ei haukuta puolisoitamme toisillemme ja vähän loppupeleissä tiedetään toistemme perhe-elämästä.

Mutta voin kyllä sanoa että elämä opettaa ja mustavalkoisuus on karissut pois. Uskon yhä rakkauteen ja syvään välittämiseen, mutta yksiavioiseen seksielämään en enää usko. Aviomiehelleni olen ehdottanut avointa suhdetta. Jos tämän kakkosen kanssa joskus päädyttäisiin yhteen, niin aivan varmasti ottaisimme kolmansia osapuolia rikastuttamaan seksielämäämme. Tässä maailmassa ja tällä aikakaudella kahden ihmisen onnellinen ja tyydyttävä symbioosi lukuisine houkutuksineen on aika mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et päätynyt vaan päätit antaa varatulle. Täysin tietoinen päätös houkutella houkka kämpille. Siinäs näit miten helposti ne lähtee minne vaan missä on pildeä tarjolla. Nauti niin kauan kuin uutuudenviehätystä riittää.

Eli miehet on aivottomia pilden perässä juoksevia olentoja ilman omaa tahtoa tai omia mielipiteitä?

Ehkei miehet lähtisi hakemaan helpotusta muualta, jos kotona olisi tasapainoinen ja jokaisella osa-alueella molemmat osapuolet tyydyttävä suhde. Naiset, naiset...

Hah, ai että pitäisi olla täydellinen suhde kaikkina aikoina, niin ei pettäisi? Muussa tapauksessa pettäminen ok ja ymmärrettävää? Lisäksi on vielä niitäkin sankareita, jotka pettävät vaikkapa vain seikkailunhalusta, vaikka omassa suhteessa kaikki hyvin.

Suhteen hyvinvointi on tosiaankin myös molempien vastuulla. Ei niin, että odotetaan että toinen tarjoaa itselle ideaalin suhteen ilman omaa panosta..

Vierailija kirjoitti:

Mammat täällä raivoissaan kun tietää että heidän omat miehensä pystyy samaan eli hyppäämään vieraaseen sänkyyn...ja sen todennäköisimmin tekevätkin.

Juuri näin.

Sen enempää aloittajan tilanteeseen kantaaottamatta, halusin vain tulla sanomaan etten ihmettele yhtään miksi miehet löytää rakastajattaria, mahdollisesti uusia suhteita, jos omien naisten suhtautuminen on tällainen mitä täältä voi lukea.

Avioliitto on ehdottoman kunnioitettava, kahden ihmisen välinen sitoumus, eikä avioliittoa solmita ilman aitoa rakkautta, luottamusta tai halua viettää yhdessä loppuelämäänsä.

Totuus on kuitenkin se, että vuosien saatossa ihmiset, tunteet, elämäntilanteet ja halut muuttuu. Ei kukaan voi olettaa, että koska vannottiin 20 vuotta sitten ikuista rakkautta ja vaihdettiin sormukset, niin tilanne olisi nykypäivänä sama.

Monesti käy niin, että avioliitto rutinoituu. Saadaan perheenlisäystä, unohdetaan että ollaan yhdessä muutakin kuin isä ja äiti. Rakkaudenosoitukset jää liian vähäisiksi, joka ikävä kyllä huomataan liian myöhään.

Naisten on helppo yrittää puhua miesten puolesta, kuinka kaikki miehet unohtaa loogisen ajattelutavan heti kun on sänkyseuraa tarjolla. Ei.

Mies ei tietoisesti hakeudu tilanteisiin, jossa pystyy pettämään vaimoaan, satuttamaan rakkaintaan tai ottamaan tietoisen riskin siitä, että koko rakennettu avioliitto ja perhe hajoaa.

Onhan se vaikea hyväksyä, että toinen saattaa haluta elämässään muutakin kuin elää yhdessä avioliitossa, joka ei tyydytä puolisoiden tarpeita jokaisella osa-alueella. Eikä ole kyse pelkästään seksistä, vaan hellyydenosoituksista, kosketuksesta, kommunikoinnista.

Pettäminen on ehdoton vääryys, mutta rakastuminen ei. Ketään ei voi tuomita siitä, että rakastuu toiseen ihmiseen.

Naisten on vain helppo lynkata miehet, jotka kyllästyy ja etsii onneaan muualta. Eikä se tarkoita, että mies haluaisi hylätä lapsensa.

Älkää vihatko niin paljoa, elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa ja siihen täytyy oppia suhtautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämä opettaa. Itse olen ollut petetty ja pettäjä. Kun nuoruudessa silloinen poikaystäväni petti, niin ajattelin ettei tämän hirveämpää asiaa voi olla, ja suhtauduin jatkossa jyrkästi pettämiseen.

Nykyisessä avioliitossani painin kuukausia mieheni erektiohäiriön ja siihen liittyvien riitojen takia. Petänkö, eroanko, riudunko seksittömässä elämässä.

Nyt olen ollut 2vuotta salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Molemmilta on kyllä tullut suhteeseen syviä tunteita, mutta siihen on vielä älyttömästi matkaa että ruvettaisiin puhumaan eroista ja meidän mahdollisesta tulevaisuudesta. Jos koskaan niin käykään. Koskaan ei haukuta puolisoitamme toisillemme ja vähän loppupeleissä tiedetään toistemme perhe-elämästä.

Mutta voin kyllä sanoa että elämä opettaa ja mustavalkoisuus on karissut pois. Uskon yhä rakkauteen ja syvään välittämiseen, mutta yksiavioiseen seksielämään en enää usko. Aviomiehelleni olen ehdottanut avointa suhdetta. Jos tämän kakkosen kanssa joskus päädyttäisiin yhteen, niin aivan varmasti ottaisimme kolmansia osapuolia rikastuttamaan seksielämäämme. Tässä maailmassa ja tällä aikakaudella kahden ihmisen onnellinen ja tyydyttävä symbioosi lukuisine houkutuksineen on aika mahdotonta.

Mitä mieltä avioimiehesi avoimesta suhteesta sitten oli? Itse ehdotin kerran kaukaisessa menneisyydessä silloiselle poikaystävälleni avointa suhdetta, kun tuolle ei tuntunut yksi riittävän (petti useamminkin). Rakkautta oli kuitenkin meidän välillä eikä sammunut pettämisistä, niin ajattelin että mennään molemmat vaikka sitten samoilla säännöillä. Mutta sanoi ettei sellaiseen pystyisi, kun olisi niin mustasukkainen... :D   No ei sitten tullut avointa suhdetta.. mutta arvatkaa pysyikö hän vastakaan uskollisena...? Samat säännöt pitäisi olla molemmille kaikissa täskeissä asioissa.