Lue keskustelun säännöt.
Odotan Down-vauvaa ja olen todella iloinen
19.07.2008 |
Kun sain kuulla odottavani Down-vauvaa ei se ollut minulle mikään shokki. Hymyilin vain iloisesti ja totesin että kaikki lapset ovat tervetulleita kotiimme. Lääkärikin hiukan ihmetteli reaktiotani ja ehdotti juttelua psykiatrin tms. kanssa. Huh huh!
Ei ihmisiä voi laittaa arvojärjestykseen, Downit ovat ihan yhtä arvokkaita kuin kaikki muutkin ihmiset. Se, joka tekee abortin siksi että vauvalla on Down, on minun silmissäni kylmäverinen murhaaja.
Odotan jo mieheni kanssa innolla että saamme elokuussa ihanan pienen vauvan ja pääsen taas elämään vauva-arkea. Isommat sisaruksetkin jo kyselevät milloin vauva tulee kotiin.
Kommentit (40)
mutta taakka kun uutuudenviehätys häipyy. Saat heittää hyvästit ajatukselle, että joskus pääsisit elämään omaa elämääsi kun lapset lentävät pesästä. Mummoäiti hoitaa aikuista down-lasta. ei käy kateeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata torjua negatiivisiakaan tunteita. On luonnollista tuntea surua siitä, että lapsi on vammainen. Älä tukahduta todellisia tunteitakaan - kun olet käynyt läpi myös surun ja pettymyksen tunteet, olet valmiimpi ottamaan uuden pienokaisen vastaan.
Mukavaa vauva-arkea!
aikuista lasta. Hyvissä ajoin hakemaan paikkaa asuntoloista tai hoitokodeista.
Downit ja muuten vammaisetkin lentää pesästä aikanaan, jos vanhemmat niin haluavat.
Ystävälläni on vaikeasti autistinen lapsi (hui kauhea, sitä ei näy edes ultrassa, ei pääse abortoimaan) Ja kyllä tuo lapsi ainakin tulee kohta kun on lähes 20-vuotias, muuttamaan asuntolaan, jossa on viikot ja viikonloppuisin sittne vierailee kotona.
Ja tuo lapsi on viel ähuomattavasti vaikeammin vammaien kuin keskiverto Down, ei ole montaa sanaa, ei juuri kontaktia, mutta paljon itseä vahingoittavaa käytöstä.
minulla on down lapsi ja siitä on kyllä ihanuus kaukana. Tosin vauva aikaa sitten kyllä riittääkin noin 40 vuotta. että mieti tarkkaan mitä kerrot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan maailmassa tosiaan kauheampiakin asioita kuin saada down-lapsi. Tai lapsella voi olla kauheampia sairauksia!
Ainakin ap.llä on aikaa valmistautua vammaisen lapsen tuloon, hankkia tietoa.
Kyllä hän varmaan tietää ettei asiat tule olemaan helppoja, mutta onhan se myös asenne kysymys...
Täällä palstalla on ihmeen vammaisvastaista porukkaa AINA, milloin hyvänsä vammaisuutta sivutaan.
ONNEA AP:LLE ODOTUKSEEN!!
En itsekkään ehdoin tahdoin toivoisin lapseni olevani down, mutta ei haittaisi vaikka olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iloinen siitä että saa nimenomaan vammaisen lapsen, varmasti hän mieluummin ottaisi terveen lapsen!
Mutta varmaan hän tarkoitti olevansa iloinen siitä että on saamassa vauvan ylipäänsä, kaikesta huolimatta!
ota vastaan aika psykiatrille, puhu siitä. Vaikka rakastatkin lastasi niinkuin muitakin vammasta huolimatta. Lapsi ei ole samalainen kuin muut!1! Sinulla ei taida olla kokemusta down lapsesta? PUHU PUHU JA PUHU se auttaa sinua. Tiedät ehkä sitten myöhemmin, mitä tarkoitin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin ottaisin mieluummin terveen lapsen mutta ei downissakaan minulle mitään vikaa ole. Iloinen olen siitä että saan lapsen, eikä ole tullut (ainakaan vielä) keskenmenoa tai vakavaa kehityshäiriötä tms.
Minä ainakin olin huojentunut kun kuulin että lapsi on down eikä ollutkaan pahempaa.
Iloisena otan tämän Down-lapsen vastaan enkä tee aborttia vain siksi että rakkaalla vauvallani sattuu olemaan Downin syndrooma. Minä ja mieheni pärjäämme kyllä vammaisenkin lapsen kanssa, en pelkää olla vammaisen lapsen äiti!
ap
Täytyykin varata heti aika omille vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Mitkä traumat heillä täytyykään olla. Ja hyvänen aika, mihähän tarvin itsekkin psykiatria! Minullahan on lapsi, joka ei ole samanlainen kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on erillainen ei samanlainen kuin muut lapsesi, mutta yhtä rakas!! Yritä hyväksyä se! Asenteesi kertoo paljon tunnetilastasi!! Mutta se on ymmärrettävää...
että sinun pitää pelätä!! come on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lainata vaikka kirjastosta.
Olen opettajana Eha1 luokassa jossa on paljon Dawn lapsia. Ja voin sanoa että ovat kyllä hyvin hurmaavia jokaikinen.
Onnea ja siunausta odotukseen!
tutuillani on kanssa d vauva ja nyt taitaa olla ikää 3v ja äiti on aivan puhki sairaala reissuihin ja arkeekin ja eipä ole paljon tukia saanut ;(
Jäittekö kiinni np-ultrassa? Jos niin, niin kai ymmärrät, että siinä poikkeavuuden ilmeneminen viittaa sydänongelmien mahdollisuuteen. Usein down ei ole vain down ja edelleen paljon down vauvoja menehtyy sydänvikoihin ja muihinkin ongelmiin. Paljon voidaan tehdä, mutta kaikkea ei voida korjata.
En sano, että et saisi olla onnellinen lapsestasi, mutta kannattaa niin käytännössä kuin henkisestikin varautua siihen, että isoja ongelmia voi tulla. Että se vauva ei tulekaan kanssasi sairaalasta kotiin pian syntymänsä jälkeen. Että ensimmäinen vuosi voi hyvinkin olla tasapainoilua sairaalassa olevan pienokaisen ja isompien lasten välillä jne.
Parhaimmillaan down vauvan kanssa ensimmäinen vuosi menee hyvin samalla tavalla kuin terveenkin lapsen, erot tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Mutta erittäin huomattavalla osalla down vauvoista on eriasteisia muita terveysongelmia, pahimmillaan ne saattavat johtaa hyvinkin lyhyeen elinkaareen, mutta silloinkin, kun asiat eivät onneksi näin huonosti ole, ne voivat tehdä lapsen alkutaipaleesta varsin raskaan koko perheelle.
En yritä sanoa, että teidän olisi pitänyt päätyä aborttiin, mutta ei ole välttämättä viisasta syöksyä tulevaan myöskään ruusunpunaiset lasit silmillä. Hanki tietoa, varaudu pahimpaan, toivo parasta. Anna itsellesi lupa tuntea kaikki tunteet, jotka vauvan vammaisuus herättää, älä kiellä negatiivisiakaan tunteita. Pidä erityisesti hyvää huolta isommista lapsistasi äläkä päästä perheenne elämää pyörimään erityislapsenne ympärillä. Ota tarjottu apua vastaan ja ole aktiivinen lisäavun hankkimisessa. Käsittele kaikessa rauhassa sitä, että yksi lapsistasi on erilainen ja kaikki on hänen kohdallaan eri tavalla. Usko tai älä, se tulee kirpaisemaan vielä monesti, vaikka hyviä hetkiä varmasti myös on edessä roppakaupalla.
T: Down teinin äiti
Tietenkin ottaisin mieluummin terveen lapsen mutta ei downissakaan minulle mitään vikaa ole. Iloinen olen siitä että saan lapsen, eikä ole tullut (ainakaan vielä) keskenmenoa tai vakavaa kehityshäiriötä tms.
Minä ainakin olin huojentunut kun kuulin että lapsi on down eikä ollutkaan pahempaa.Iloisena otan tämän Down-lapsen vastaan enkä tee aborttia vain siksi että rakkaalla vauvallani sattuu olemaan Downin syndrooma. Minä ja mieheni pärjäämme kyllä vammaisenkin lapsen kanssa, en pelkää olla vammaisen lapsen äiti!
ap
Älkää ahditasko ihmisiä, joilla on jokin asia eri tavalla kuin teillä. Olen jossain vaiheessa itse ahdistunut siitä, että minua on suorastaan painostettu olemaan väsynyt ja murheellinen. "Olet varmasti väsynyt, etkös olekkin, sano vaan rehellisesti että on tosi vaikeaa". Tietenkin vammaisen tai sairaan lapsen vanhemmille tulee eteen monenlaisia yllättäviä ja vaikeita asioita. Mutta ei se tarkoita, että automaattisesti oltaisiin ihan lopussa. Älkää pelotelko etukäteen vammaista lasta odottavaa äitiä. Voi olla, että hän selviää paremmin ilman etukäteen kauhisteluja.
ei pääse koskaan kotiin, on niin kipeä down-vauva. eikö sinulle ole tullut mieleen ettei lapsi välttämättä olekaan vain hieman erinäköinen ?
tseppiä kuitenkin odotukseen ja tulevaan.
että tuleva lapsi on vammainen/sairas? Ymmärrän täysin että lapsi on tervetullut vammaisena tai terveenä, mutta eikö ole kuitenkin aika ihmeellistä ilahtua toisen vammasta, downiinhan voi liittyä kuitenkin muitakin ongelmia/sairauksia kuin itse kromosomivika...
On totta että monet downit elävät onnellisen elämän, mutta on vammalla kääntöpuolensakin, se vähemmän iloinen valitettavasti
Hyvä asia kuitenkin jokatapauksessa että lapsi on teille tervetullut.
Kuinka muuten selvisi tässä loppuvaiheessa raskautta että lapsella on nimenomaan down? Kävitkä alkuraskaudessa missään tutkimuksissa?