Onko lapsellanne äidin vai isän sukunimi vai yhdistelmänimi?
Moi!
Meillä odotetaan vauvaa ensi keväänä, ja pientä skismaa on havaittavissa siitä, mikä vauvan sukunimi tulee olemaan. Mies on sitä mieltä, että totta kai poika (tämä tiedetään jo) saa isänsä nimen. Tiedän, että miehen sukukin olettaa näin, vaikka heidän kanssaan ei ole asiasta keskusteltu. Ensimmäinen lapsenlapsi siis kyseessä molempien vanhemmille. Ongelma on vain siinä, että minulla on harvinainen sukunimi, joka on Suomessa melkein yläluokkainen (vaikka en rikas olekaan) ja miehellä taas niin tavallinen nimi kun voi olla, yksi yleisimmistä Suomessa. Haluaisin antaa lapsellemme kaikki mahdollisuudet edetä elämässä ja koen, että tuo ns. "hienompi" sukunimi voisi avata enemmän portteja tulevaisuudessa kuin tuo tuikitavallinen. Olen yrittänyt tätä miehelleni perustella, mutta hän on vain tuhahdellut ajatukselle ja ehkä vähän loukkaantunutkin. Yhdistelmänimi taas kuulostaisi naurettavalta, en tykkää noista väliviivavirityksistä muutenkaan.
Miten on, pitäisikö minun antaa asiassa periksi? Onko hölmöä ajatella, että lapsi saisi ns. paremmat mahdollisuudet harvinaisemman nimen myötä? Voihan hän toki vaihtaa nimeään aikuisena jos haluaa. Nyt eletään kuitenkin vuotta 2018 eikä mielestäni ole enää mitenkään itsestäänselvyys, että lapsi kantaa miehen sukunimeä. Onko kellään ollut samanlaista tilannetta ja miten olette asian ratkaisseet? Jos tulevaisuudessa saamme lisää lapsia, haluaisin ehdottomasti että heillä olisi sama sukunimi, menee muuten niin sekavaksi.
Kommentit (54)
Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Täyssisaruksilla pitää olla sama sukunimi.
No minä ymmärrän kyllä isääkin. Ensimmäinen lapsi ja vielä poika, aika outoa olisi jos ei isän nimeä saisi. Ehkä kannattaa joustaa ja säilyttää hyvät välit myös appivanhempiin. Viestistäsi sai sen kuvan, että tuskin riemastuisivat jos lapsi saisi sinun sukunimesi.
Ei oltu naimisissa, mutta pidin aivan itsestään selvyytenä että isän sukunimi lapsille. No mies jättikin sitten ja harmittaa. Olisi pitänyt laittaa oma sukunimi. Itse kuvittelin että ollaan aina yhdessä. Kolme lasta.
No onko oma sukunimesi nyt kuitenkaan niin ihmeellinen? Ja jos Suomessa ollaan, miksi olisi paha asia että on tavallinen suomalainen sukunimi? Siitä olen samaa mieltä että sisaruksilla pitää olla sama sukunimi, että tuota taistelua käydään myös tulevien lasten kohdalla. Voihan sen tosiaan aikuisena vaihtaa jos asia kovasti poikaasi sitten häiritsee.
Mulla on kaikilla 9 lapsella isänsä sukunimi. Tosin vaan 4 ekaa mahtuu postiluukkuun.
Ole tiukkana jos siltä tuntuu! Meillä vähän sama tilanne. Miehellä tosi tavallinen sukunimi, itsellä persoonallisempi. Pidin sen, kun mentiin naimisiin, mistä sain vähän kettuilevia kommentteja varsinkin anopilta. Meillä on kaksi tytärtä, joilla on minun sukunimeni. Mies itse oli sitä mieltä, että ehdottomasti minun nimi lapsille juuri tuon harvinaisuuden takia. Yritä saada miehesi ymmärtämään lapsen etu asiassa ja vähät välitä appivanhemmista, johan sinä synnytät heille sen ekan lapsenlapsen! :)
Isän nimi molemmilla lapsilla, tyttö ja poika. Meillä ei ollut sitä ongelmaa että jomman kumman nimi olisi ollut jotenkin "hienompi" niin päädyttiin perinteiden takia miehen nimeen. Minäkin vaihdoin omani, tosin vasta lasten syntymän jälkeen.
Kaikilla kolmella on isiensä sukunimet. Minulla äitini tyttönimi. Meillä on postilaatikossa neljä nimeä.
Uuden nimilain voimalla lapsemme saavat meidän molempien harvinaiset sukunimet ilman väliviivaa.
Koska kompromissiin ei päästä eikä toisella yhteisellä lapsella voi olla eri nimeä kuin esikoisella :D
Esikoisellani on ex-mieheni nimi, nuoremmilla lapsilla nykyisen. Itse olen pitänyt oman sukunimeni. Mikään näistä nimistä ei tosin ole mitenkään ns. ylitse muiden, vaan ollaan mietitty etunimet niin että sopivat sukunimiin. Eipä tuo maailman isoin asia ole.
Minulla on harvinaisempi ja "hienompi" nimi kuin miehellä. Emme ole naimisissa. Itselleni ollut aina selvää etten anna omaa sukunimeäni lapselleni vaan miehen nimi tulee halusi hän tai ei. Itsellä ollut ongelmia virallisissa ja ei niin virallisissa asioissa kun sukunimi kirjoitetaan väärin ja tavatessakin saa vääntää ihan tavallisista kirjaimista. En halua tällaisia haasteita lapselle. MIkäli mies olisi jotenkin estänyt nimensä antamisen niin olisin vaihtanut sukunimeni äitini tyttönimeen joka tavallinen nen-päätteinen ja sen nimen antanut sitten lapsellekin. Itse vielä kipristelen harvinaisella nimellä. Esim. yksi pankkitilin omistajuustietoihin sukunimeni on kirjotiettu väärin, enkä ole jaksanut asiaa lähteä hoitamaan.
Meillä oli isän sukunimi 2 lapsella. Miehen sukunimi oli harvinainen ja minun sukunimeni oli mielestäni pojalle hieman outo (miehen etunimi). Toisaalta sitten vuosien päästä kun erottiin niin mietin, että olisi voinut olla sama sukunimi minulla ja lapsilla. Ei kuitenkaan koskaan haitannut olla eri niminen.
Miten olisi yhdistelmänimi, joko viivalla tai ilman?
Sinun sukunimesi ensimmäiseksi. Siinähän olisi riitä poikki, vaikka voi näyttää hauskalta tyyliin von Herzen-Nieminen TAI von Herzen Nieminen.
Meillekin syntyy vauva keväällä. Meillä molemmilla vanhemmilla on erikoinen sukunimi ja ajattelimme pitää molemmat sukunimet vauvan sukunimenä. En halua maalata mörköjä seinille, mutta näin ollen myös erotilanteessa olisi kivempi, että lapselle jäisi sekä isän että äidin sukunimi. Tiedän pari sinkkuvanhempaa, joita on jälkikäteen harmittanut, kun lapsi onkin eri sukunimellä.
Ei todellakaan kuulu 2000-luvulle, että automaattisesti lapsi saisi isänsä nimen! Varsinkin jos omasi on harvinaisempi ja persoonallisempi kuin miehen. Pitäisi hänen ehkä ajatella vähän lastakin ja laittaa omat vanhempansa ruotuun jos alkavat nillittää. Itse tein sen virheen että suostuin antamaan lapselle miehen nimen - nyt entisen miehen. Haluaisin vaihtaa sen, mutta ex ei tähän millään suostu. Ihan kuin nimenvaihdos tekisi lapsesta jotenkin vähemmän hänen? En tajua.
Ymmärrän hyvin, ettet lapsestasi mitään Virtasta tai Jokista välttämättä halua, jos toinenkin vaihtoehto on tarjolla. Onko mies siis ihan ehdoton, että pitää olla hänen nimensä? Kuulostaa siltä että keskustelua vaatii tilanne vielä. Suosittelen jättämään kaikkien isovanhempien mielipiteet omaan arvoonsa, he eivät asiasta päätä eikä lapsi ole yhtään vähemmän kenenkään lapsenlapsi oli mikä nimi tahansa. Eikö kompromissina voisi antaa toiseksi nimeksi miehesi nimi ja loppuliitteeseen poika? Tyyliin Matinpoika.
Kaikilla kolmella on isänsä nimi. Nyt vasta olen alkanut käsittää minkälaisen myönnytyksen olen tehnyt kun olen antanut laittaa isän sukunimen kaikille. Olis vaan pitänyt antaa oma kun ei olla menty naimisiin ja tuskin koskaan mennäänkään. Jos neljäs lapsi tulee niin aion päättää etunimet ihan itse ilman miehen mielipidettä.
No on se nyt outoa jos pojalla ei isän nimeä ole. Veikkaan että miehesi pelkää vanhempiensa reaktiota ja ehkä jotain kavereiden kuittailua jos lapsi saa sinun nimesi. Tätäkö haluat miehellesi? Jos lapsi olisi tyttö niin ei ehkä olisi niin ehdotonta, mutta kun kyse on esikoispojasta niin kyllä nyt pitää miehen nimi olla. Nämä on sellaisia juttuja että voipi isä vielä vieraantua pojastaan jos ei näe tätä oman sukunsa jatkajana...
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla kolmella on isänsä nimi. Nyt vasta olen alkanut käsittää minkälaisen myönnytyksen olen tehnyt kun olen antanut laittaa isän sukunimen kaikille. Olis vaan pitänyt antaa oma kun ei olla menty naimisiin ja tuskin koskaan mennäänkään. Jos neljäs lapsi tulee niin aion päättää etunimet ihan itse ilman miehen mielipidettä.
Ehkä teidän kannattaa myös jättää se neljäs tekemättä!! Rivienvälistä vähän luin että parempi niin..
Vaikea tilanne, mutta sinuna pitäisin pääni. Minun mielestäni ihan asiaa, että lapsi saisi elämässä paremmat eväät harvinaisemman nimen myötä esim. työelämässä. Eikö mies mitenkään ymmärrä tätä lapsen edun näkökulmasta? Mitä mieltä omat vanhempasi ovat, onko heidän kanssaan keskusteltu? Ei omasta mielestänikään enää tässä maailman ajassa tarvitse miehen nimeä lapselle antaa.