Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Supercell aloittaa koodaaja-koulun, mutta haluaisi että puolet oppilaista on naisia
05.12.2018 |
Erikoista. Jordan B. Peterson teki hyvän pointin näistä pakotetuista sukupuolten välisestä tasa-arvotilanteista jota voi käyttää tässä analogisesti: jos vaikka koodaamisesta kiinnostuneita miehiä on satakertainen määrä verrattuna naisiin, on loogista että jos valitsemme molemmista sukupuolista pakolla saman määrän (vaikka 20 oppilasta miehiä, 20 oppilasta naisia) niin siinä miesryhmässä tulee olemaan paljon enemmän huippulahjakkaita yksilöitä, kuin naisryhmässä. Ryhmien välinen tasoero tulee olemaan valtava kun katsoo kokonaiskuvaa.
Asialla ei ole mitään tekemistä seksismin kanssa, vaan statistiikan. Siksi tuollainen pakotettu sukupuolten välinen tasa-arvo on vahingollista, jos haluaa että parhaat ja lahjakkaimmat oppilaat oikeasti pääsevät minne heidän pitäisi päästä, ja saamme alojen huipulle ne ihmiset jotka oikeasti sinne kuuluvat.
Onko täällä ketään joka voi väittää tätä vastaan? Kuulisin mielelläni.
Kommentit (110)
Voihan olla, että oikeasti superlahjakkaat, naiset tai miehet, eivät ensimmäisenä mene Supercellin koodarikouluun, vaan ensin yliopistoon tai teknilliseen korkeakouluun ja sitten muualle kuin pelifirmoihin, esim. kehittämään avaruusteknologiaa, lääketieteen teknologiaa, liikenteen automatisaatiota yms. yms.
Mehän ollaan menossa kohta siihen, ettei ole mitään elämänpiiriä, jossa ei teknologiaa tarvita. Ja jos naiset jää siitä ulkopuolelle, koska "tekniikka ei kiinnosta", niin jääkö naiset koko maailmasta ulkopuolisiksi?
Eihän teknologia ole pelkkää koodausta, se on mm. sitä, mitä koodauksella saadaan tehtyä. Ja koodaushan on kivaa, kun siinä pääsee alkuun. Eikä siitä tarvitse tykätä sen itse tekniikan takia, vaan sen takia mitä sillä saa aikaan.
No vähän avautumista tässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on, että naiset ovat keskimäärin aivan liian sosiaalisia koodareiksi. Ala vaatii sisäänpäinkääntyneisyyttä ja ärsyketurtuneisuutta.
Keskivertonainen on juuri päinvastainen. Hän ottaa kontaktia, avaa viestintäkanavan ja pyrkii ratkaisemaan ongelmia ryhmässä pikemminkin kuin yksin.
Sinä olet vissiin koodannut viimeksi kasikytluvulla? Pariohjelmointi on ihan vakio, meillä scrummaillaan yleensä 2-5 hengen porukoissa jonkun tietyn aiheen ympärillä. Yksin ei kukaan tee mitään, koska silloin joutuu joka tapauksessa selittää koko commitin uusiksi peer reviewssa.
En ole tuo jolle vastaat, mutta: Sitä en näissä muodikkaissa scrummeissa ja pariohjelmoinneissa ymmärrä, että jos koodin ymmärrettävyys perustuu tuohon että joku on ollut sitä kanssasi tekemässä, niin miten sitä sitten ylläpidetään, kun olette kumpikin poistuneet firmasta?
Eli olen edelleen "vanhanaikaisesti" sitä mieltä, että joku dokumentointi olisi syytä olla. Koodit ovat yllättävän sitkeähenkisiä. Tietysti osa niistä heitetään roskikseen kun hankitaan uusi järjestelmä, mutta minä olen kyllä ihan viime päivinä vielä joutunut puukottamaan 80-luvulta periytyvää koodia. Arvaa vain oliko vieressä alkuperäinen tekijä selittämässä, mitä on silloin ajatellut.
No eikö se ole ihan sama asia sitten jos sen on joku yksin tehnyt, ja tämä henkilö sitten lähtenyt firmasta pois. Samassa pulassa ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Koodarin ammatti on aika pieni loppupään ammatti, jos katsotaan koko systeemityön ja ICT-alan kokonaisuutta. Itse olin varmaan ensimmäsiä naisia , jotka lukivat tietojenkäsittelyä kaupallisen alan tukiaineena. Niinpä opikelun päätyttyä ja muutaman vuoden oman pääainealani työtä tehtyäni hakeuduin Tietotehtaan systeemityökoulutukseen, joka oli tarkoitettu korkeakoulu/yliopistotutkinnon suorittaneille.
Helppoa alan vaihdos ei ollut, mutta kukin pääsi kuitenkin oman alansa systeemityöhön: kauppakorkean käyneet suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupallishallinnollisia sovelluksia (Cobol/IMS/IDMS/DB2) ja diplomi-insinöörit teollisuuden sovelluksia, matemaatikot vakuutusjärjeselmiä jne.
Voin vannoa, että me main frame- tädit ja sedät olemme rakentaneet mm. pankkijärjestelmät, joita käytetään vielä tänä päivänäkin. "Jaavapojat" vain kutsuvat main framen suorittamaa palvelua vaikkapa verkkopankissa.
Itse viihdyin systeemityössä viitisen vuotta, mutta jokaikinen päivä olen hyötynyt työssäni siitäkin osaamisesta. Sellaista tietojärjestelmätarkastajaakaan ei voi sumuttaa pahasti, joka osaa lukea ohjelmakoodit tuosta vain :D. Suosittelen ehdottomasti tytöillekin koodaamistaitoja.
Ne mainframe-toteutukset joita "te" teitte ovat lähes poikkeuksetta aivan tajutonta spagettia. Sen vuoksi ne ovatkin eläneet niin pitkään kun kukaan ei ole halunnut koskea niihin ellei ole ollut aivan pakko. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että mainframe-söhellykset on pakko korvata esim. Javalla tai muulla järkevämmällä ohjelmointikielellä, koska aika on ajanut ohi "osaajista" sekä hinnakkaista mainframe -laitteistoista. Saman suorituskyvyn saa nykyään joko verkotetulla klusterilla tai vielä muodikkaammin pilvipalvelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on, että naiset ovat keskimäärin aivan liian sosiaalisia koodareiksi. Ala vaatii sisäänpäinkääntyneisyyttä ja ärsyketurtuneisuutta.
Keskivertonainen on juuri päinvastainen. Hän ottaa kontaktia, avaa viestintäkanavan ja pyrkii ratkaisemaan ongelmia ryhmässä pikemminkin kuin yksin.
Sinä olet vissiin koodannut viimeksi kasikytluvulla? Pariohjelmointi on ihan vakio, meillä scrummaillaan yleensä 2-5 hengen porukoissa jonkun tietyn aiheen ympärillä. Yksin ei kukaan tee mitään, koska silloin joutuu joka tapauksessa selittää koko commitin uusiksi peer reviewssa.
En ole tuo jolle vastaat, mutta: Sitä en näissä muodikkaissa scrummeissa ja pariohjelmoinneissa ymmärrä, että jos koodin ymmärrettävyys perustuu tuohon että joku on ollut sitä kanssasi tekemässä, niin miten sitä sitten ylläpidetään, kun olette kumpikin poistuneet firmasta?
Eli olen edelleen "vanhanaikaisesti" sitä mieltä, että joku dokumentointi olisi syytä olla. Koodit ovat yllättävän sitkeähenkisiä. Tietysti osa niistä heitetään roskikseen kun hankitaan uusi järjestelmä, mutta minä olen kyllä ihan viime päivinä vielä joutunut puukottamaan 80-luvulta periytyvää koodia. Arvaa vain oliko vieressä alkuperäinen tekijä selittämässä, mitä on silloin ajatellut.
No eikö se ole ihan sama asia sitten jos sen on joku yksin tehnyt, ja tämä henkilö sitten lähtenyt firmasta pois. Samassa pulassa ollaan.
On se sama (ja sitäkin on nähty), mutta jos on kirjallisesti dokumentoinut, mitä on tehnyt, niin on paljon helpompaa. Pahinta on joutua selvittelemään tilannetta, jossa ei tiedä edes sitä mitä koodinpätkä yrittää tehdä, ja arvaus on että se ei tee oikein sitä mitä yrittää.
Noissa kevytprosessimalleissa tms. on mukana oletus, että koodi itse selittää itsensä, ei tarvita dokumentaatiota, mutta erinäisiä vanhempia ja uudempia isoja järjestelmiä päivittämään joutuneena voin sanoa, että niin ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, että oikeasti superlahjakkaat, naiset tai miehet, eivät ensimmäisenä mene Supercellin koodarikouluun, vaan ensin yliopistoon tai teknilliseen korkeakouluun ja sitten muualle kuin pelifirmoihin, esim. kehittämään avaruusteknologiaa, lääketieteen teknologiaa, liikenteen automatisaatiota yms. yms.
Mehän ollaan menossa kohta siihen, ettei ole mitään elämänpiiriä, jossa ei teknologiaa tarvita. Ja jos naiset jää siitä ulkopuolelle, koska "tekniikka ei kiinnosta", niin jääkö naiset koko maailmasta ulkopuolisiksi?
Eihän teknologia ole pelkkää koodausta, se on mm. sitä, mitä koodauksella saadaan tehtyä. Ja koodaushan on kivaa, kun siinä pääsee alkuun. Eikä siitä tarvitse tykätä sen itse tekniikan takia, vaan sen takia mitä sillä saa aikaan.
No vähän avautumista tässä. :)
Aivan. Ne superlahjakkaat tähtäävät yliopistoihin ja yleensä pääsevät sinne sisään hyvin helposti, joten tällainen koodarikoulu ei ole heitä varten. Voihan sen toki siinä sivussa varmasti suorittaa, jos henkilökohtaista kiinnostusta on, mutta uskon, että he haluavat tehdä urallaan jotain aivan muuta kuin suunnitella pelejä.
Nykynuoret, myös naiset, ovat diginatiiveja hyvin pitkälti. Koska jokaisella on älylaitteet, puhelimet, läppärit jne. niin en usko, että naiset jäisivät tästä millään tavalla ulos. Ennen tilanne oli eri, kun tietokoneita käytettiin lähinnä pelkästään työntekoon tai pelaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodarin ammatti on aika pieni loppupään ammatti, jos katsotaan koko systeemityön ja ICT-alan kokonaisuutta. Itse olin varmaan ensimmäsiä naisia , jotka lukivat tietojenkäsittelyä kaupallisen alan tukiaineena. Niinpä opikelun päätyttyä ja muutaman vuoden oman pääainealani työtä tehtyäni hakeuduin Tietotehtaan systeemityökoulutukseen, joka oli tarkoitettu korkeakoulu/yliopistotutkinnon suorittaneille.
Helppoa alan vaihdos ei ollut, mutta kukin pääsi kuitenkin oman alansa systeemityöhön: kauppakorkean käyneet suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupallishallinnollisia sovelluksia (Cobol/IMS/IDMS/DB2) ja diplomi-insinöörit teollisuuden sovelluksia, matemaatikot vakuutusjärjeselmiä jne.
Voin vannoa, että me main frame- tädit ja sedät olemme rakentaneet mm. pankkijärjestelmät, joita käytetään vielä tänä päivänäkin. "Jaavapojat" vain kutsuvat main framen suorittamaa palvelua vaikkapa verkkopankissa.
Itse viihdyin systeemityössä viitisen vuotta, mutta jokaikinen päivä olen hyötynyt työssäni siitäkin osaamisesta. Sellaista tietojärjestelmätarkastajaakaan ei voi sumuttaa pahasti, joka osaa lukea ohjelmakoodit tuosta vain :D. Suosittelen ehdottomasti tytöillekin koodaamistaitoja.
Ne mainframe-toteutukset joita "te" teitte ovat lähes poikkeuksetta aivan tajutonta spagettia. Sen vuoksi ne ovatkin eläneet niin pitkään kun kukaan ei ole halunnut koskea niihin ellei ole ollut aivan pakko. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että mainframe-söhellykset on pakko korvata esim. Javalla tai muulla järkevämmällä ohjelmointikielellä, koska aika on ajanut ohi "osaajista" sekä hinnakkaista mainframe -laitteistoista. Saman suorituskyvyn saa nykyään joko verkotetulla klusterilla tai vielä muodikkaammin pilvipalvelulla.
Kyse ei ole pelkästään suorituskyvystä vaan siitäkin että tulos on 100% oikein jatkuvasti + siitä että data on turvassa kaikenmaailman vempautusyrityksiltä sekä omien että ulkopuolisten yrittäjien toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodarin ammatti on aika pieni loppupään ammatti, jos katsotaan koko systeemityön ja ICT-alan kokonaisuutta. Itse olin varmaan ensimmäsiä naisia , jotka lukivat tietojenkäsittelyä kaupallisen alan tukiaineena. Niinpä opikelun päätyttyä ja muutaman vuoden oman pääainealani työtä tehtyäni hakeuduin Tietotehtaan systeemityökoulutukseen, joka oli tarkoitettu korkeakoulu/yliopistotutkinnon suorittaneille.
Helppoa alan vaihdos ei ollut, mutta kukin pääsi kuitenkin oman alansa systeemityöhön: kauppakorkean käyneet suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupallishallinnollisia sovelluksia (Cobol/IMS/IDMS/DB2) ja diplomi-insinöörit teollisuuden sovelluksia, matemaatikot vakuutusjärjeselmiä jne.
Voin vannoa, että me main frame- tädit ja sedät olemme rakentaneet mm. pankkijärjestelmät, joita käytetään vielä tänä päivänäkin. "Jaavapojat" vain kutsuvat main framen suorittamaa palvelua vaikkapa verkkopankissa.
Itse viihdyin systeemityössä viitisen vuotta, mutta jokaikinen päivä olen hyötynyt työssäni siitäkin osaamisesta. Sellaista tietojärjestelmätarkastajaakaan ei voi sumuttaa pahasti, joka osaa lukea ohjelmakoodit tuosta vain :D. Suosittelen ehdottomasti tytöillekin koodaamistaitoja.
Ne mainframe-toteutukset joita "te" teitte ovat lähes poikkeuksetta aivan tajutonta spagettia. Sen vuoksi ne ovatkin eläneet niin pitkään kun kukaan ei ole halunnut koskea niihin ellei ole ollut aivan pakko. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että mainframe-söhellykset on pakko korvata esim. Javalla tai muulla järkevämmällä ohjelmointikielellä, koska aika on ajanut ohi "osaajista" sekä hinnakkaista mainframe -laitteistoista. Saman suorituskyvyn saa nykyään joko verkotetulla klusterilla tai vielä muodikkaammin pilvipalvelulla.
Kyse ei ole pelkästään suorituskyvystä vaan siitäkin että tulos on 100% oikein jatkuvasti + siitä että data on turvassa kaikenmaailman vempautusyrityksiltä sekä omien että ulkopuolisten yrittäjien toimesta.
Suljettuja ympäristöjä voi aivan hyvin rakentaa ilman mainframeakin, mutta tietysti sitä voi olla vaikea ymmärtää jos on uransa sellaisen järjestelmän parissa aloitellut. Ja noihin tuloksiin liittyen niin suurin osa ongelmista on johtunut yksinkertaisesti siitä, että koodarit eivät ole ymmärtäneet käyttämiensä ohjelmointikielen muuttujien ominaisuuksia. Niitä kun on saattanut olla eri tarkoituksia varten muutama kappale enemmän kuin Cobolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koodarin ammatti on aika pieni loppupään ammatti, jos katsotaan koko systeemityön ja ICT-alan kokonaisuutta. Itse olin varmaan ensimmäsiä naisia , jotka lukivat tietojenkäsittelyä kaupallisen alan tukiaineena. Niinpä opikelun päätyttyä ja muutaman vuoden oman pääainealani työtä tehtyäni hakeuduin Tietotehtaan systeemityökoulutukseen, joka oli tarkoitettu korkeakoulu/yliopistotutkinnon suorittaneille.
Helppoa alan vaihdos ei ollut, mutta kukin pääsi kuitenkin oman alansa systeemityöhön: kauppakorkean käyneet suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupallishallinnollisia sovelluksia (Cobol/IMS/IDMS/DB2) ja diplomi-insinöörit teollisuuden sovelluksia, matemaatikot vakuutusjärjeselmiä jne.
Voin vannoa, että me main frame- tädit ja sedät olemme rakentaneet mm. pankkijärjestelmät, joita käytetään vielä tänä päivänäkin. "Jaavapojat" vain kutsuvat main framen suorittamaa palvelua vaikkapa verkkopankissa.
Itse viihdyin systeemityössä viitisen vuotta, mutta jokaikinen päivä olen hyötynyt työssäni siitäkin osaamisesta. Sellaista tietojärjestelmätarkastajaakaan ei voi sumuttaa pahasti, joka osaa lukea ohjelmakoodit tuosta vain :D. Suosittelen ehdottomasti tytöillekin koodaamistaitoja.
Ne mainframe-toteutukset joita "te" teitte ovat lähes poikkeuksetta aivan tajutonta spagettia. Sen vuoksi ne ovatkin eläneet niin pitkään kun kukaan ei ole halunnut koskea niihin ellei ole ollut aivan pakko. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että mainframe-söhellykset on pakko korvata esim. Javalla tai muulla järkevämmällä ohjelmointikielellä, koska aika on ajanut ohi "osaajista" sekä hinnakkaista mainframe -laitteistoista. Saman suorituskyvyn saa nykyään joko verkotetulla klusterilla tai vielä muodikkaammin pilvipalvelulla.
Kyse ei ole pelkästään suorituskyvystä vaan siitäkin että tulos on 100% oikein jatkuvasti + siitä että data on turvassa kaikenmaailman vempautusyrityksiltä sekä omien että ulkopuolisten yrittäjien toimesta.
Ne tulokset ovat oikein ja data turvassa pääosin niiden ympäröivien järjestelmien ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on, että naiset ovat keskimäärin aivan liian sosiaalisia koodareiksi. Ala vaatii sisäänpäinkääntyneisyyttä ja ärsyketurtuneisuutta.
Keskivertonainen on juuri päinvastainen. Hän ottaa kontaktia, avaa viestintäkanavan ja pyrkii ratkaisemaan ongelmia ryhmässä pikemminkin kuin yksin.
Sinä olet vissiin koodannut viimeksi kasikytluvulla? Pariohjelmointi on ihan vakio, meillä scrummaillaan yleensä 2-5 hengen porukoissa jonkun tietyn aiheen ympärillä. Yksin ei kukaan tee mitään, koska silloin joutuu joka tapauksessa selittää koko commitin uusiksi peer reviewssa.
Kuulostaa ihan kunnan hommilta. Kaksi tekee yhden työt. Toinen kaivaa kuoppaa ja toinen nojaa lapion varteen.
Koodarin ammatti on aika pieni loppupään ammatti, jos katsotaan koko systeemityön ja ICT-alan kokonaisuutta. Itse olin varmaan ensimmäsiä naisia , jotka lukivat tietojenkäsittelyä kaupallisen alan tukiaineena. Niinpä opikelun päätyttyä ja muutaman vuoden oman pääainealani työtä tehtyäni hakeuduin Tietotehtaan systeemityökoulutukseen, joka oli tarkoitettu korkeakoulu/yliopistotutkinnon suorittaneille.
Helppoa alan vaihdos ei ollut, mutta kukin pääsi kuitenkin oman alansa systeemityöhön: kauppakorkean käyneet suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupallishallinnollisia sovelluksia (Cobol/IMS/IDMS/DB2) ja diplomi-insinöörit teollisuuden sovelluksia, matemaatikot vakuutusjärjeselmiä jne.
Voin vannoa, että me main frame- tädit ja sedät olemme rakentaneet mm. pankkijärjestelmät, joita käytetään vielä tänä päivänäkin. "Jaavapojat" vain kutsuvat main framen suorittamaa palvelua vaikkapa verkkopankissa.
Itse viihdyin systeemityössä viitisen vuotta, mutta jokaikinen päivä olen hyötynyt työssäni siitäkin osaamisesta. Sellaista tietojärjestelmätarkastajaakaan ei voi sumuttaa pahasti, joka osaa lukea ohjelmakoodit tuosta vain :D. Suosittelen ehdottomasti tytöillekin koodaamistaitoja.