Mistä olet katkera elämälle?

Siitä, että vanhempani ovat tuollaisia, ja mitä ongelmia se on mulle aiheuttanut. Kotona ollut pääasiassa pirullista henkistä väkivaltaa. Mä oon ollut se meidän perheen syntipukki ja mun sisarta on suosittu vaikkei objektiivisesti edes ole ollut mitenkään mua lahjakkaampi tms. Mä oon ollut se rohkeampi ja mielestäni tehnyt oikein, kun oon jo lapsena puuttunut joihinkin asioihin mitkä on ihan selvästi olleet väärin, vaikka se on tarkoittanut sitä, että ainakin toinen vanhemmistani dissaa mua. Siitä että mulle on kotoa heitetty kapuloita rattaisiin vielä kun oon jo muuttanut pois sieltä ihan vaan ilkeyttä. Musta on varmasti tullut sisukkaampi noiden vuoksi, mutta millään itse tekemälläni työllä en voi kompensoida kuin pienen osan siitä hallasta, mitä mun elämään on saatu aikaan.

 

Huonot vanhemmat on kuin tulehtunut haava vaikkei niiden kanssa oikeastaan edes olisi tekemisissä, erityisesti kun näkee ihania vanhempia muilla oman ikäisillä. Eivät ymmärrä mistä tällaiset ihmiset kuin ovat jääneet paitsi, kuinka paljon itse on pitänyt tehdä enemmän töitä että olisi edes lähempänä sitä viivaa mikä niille muille on itsestäänselvyys, ja että pysyy elämässä mukana. Oon katkera kaikista eniten siitä, että joillain on ihana äiti ja mulla ei ole. Tuosta kun voisi päästä jotenkin yli mun elämä ois oikeasti paljon helpompaa! Mutta en usko että voi, oon yrittänyt kyllä. 

En  ole katkera yhtään mistään. Mitä se hyödyttäisi?

Miksi  haaskaisin aikaani ja energiaani jauhamlla jotain mennyttä.  On ollut asioita jotka on jättäneet syviäkin arpia, mutta en halua niitten antaa vaikuttaa elämääni ja estää eteenpäin elämistä.  Kun on vain tämä yksi elämä en halua hetkeäkään haaskata katkeruuteen. Minulla ei siihen ole varaa. Tiedostan elämän rajallisuuden ja haluan nauttia siitä, en marinoitua katkeruudessa.

Minua harmittaa, että sairastuin nuorena bulimiaan. En saanut siihen oikein apua, vaikka kerroin opiskeluterveydenhuollossa ja hammaslääkärissä asiasta. Hampaat menivät huonoon kuntoon, eikä niitä saa takaisin.. Joku inkkeli tänne kohta ryntää haukkumaan, että oma vika, niin tunnen jo ihan tarpeeksi syyllisyyttä. Nyt hoidan pakkomielteisesti hampaitani ja käyn joka vuosi hammaslääkärissä ja suuhygienistillä.

En ole katkera, mutta surullinen siitä, että aika täällä menee niin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

En  ole katkera yhtään mistään. Mitä se hyödyttäisi?

Miksi  haaskaisin aikaani ja energiaani jauhamlla jotain mennyttä.  On ollut asioita jotka on jättäneet syviäkin arpia, mutta en halua niitten antaa vaikuttaa elämääni ja estää eteenpäin elämistä.  Kun on vain tämä yksi elämä en halua hetkeäkään haaskata katkeruuteen. Minulla ei siihen ole varaa. Tiedostan elämän rajallisuuden ja haluan nauttia siitä, en marinoitua katkeruudessa.

Ei se katkeruus varmaan mitään hyödytäkään, tuskin kukaan katkera niin ajattelee. Mutta on oikeasti olemassa asioita, jotka eivät ole päässeet jättämään noita syviä arpia, koska ne ovat ja pysyvät enemmän tai vähemmän märkivinä haavoina. Mielelläni muuttaisin ne arviksi jos vain voisin.

Hyvä aihe