Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä olet katkera elämälle?
03.12.2018 |
Minä en saanut lapsia ja olen eläimille niin allerginen että en voi ottaa lemmikkiä. Olen siis lapseton ja eläimetön vaikka niitä kovasti rakastan.
Kommentit (86)
En ymmärrä katkeruutta ja joidenkin tarvetta suorastaan piehtaroida siinä.
En vaan ymmärrä.
Elämässä tapahtuu ikäviä ja pahojakin asioita. Moni ottaa siipeensä. Yleensä ilman omaa osuutta tai syytä. Sattuma iskee tai joku ihminen on paha. Koettelemuksia riittää ja niistä jää toki taakkana kaikenlaista. Traumoja, vammoja, mielenterveysongelmia jne. Harva saa elää ihanteellista elämää. Ja aina löytyy joku, jota on koeteltu vielä enemmän. Suhteuttaminen ja asenne ratkaisee. Katse kohti tulevaa ja nykyhetken positiivisia puolia, eikä menneen negatiivisessa piehtarointia, hyvät ihmiset!
Kaikki katkeruuteen taipuvaiset, katsokaahan tämä video ja ottakaa edes hitunen tuota samaa elämänasennetta ja miettikää niitä omia ikäviä kokemuksianne hetki vähän uudessa valossa:
Lopuksi vielä; tätä ei ole tarkoitettu kokemustenne tai tunteittenne vähättelyksi tai tuomitsemiseksi, vaan sen kertomiseksi ja kannustamiseksi, että ei tarvitse kärsiä samoista ikävyyksistä loputtomiin, vaan niistä voi yksinkertaisesti kieltäytyä ottamasta taakkaa ja luopua niiden tuhoisasta kuormasta - oman mielen voimin. Katkeruuden ja kaunan kuormasta pääseminen on jokaisen itsensä omalla vastuulla ja se on tahdonalainen ja opeteltavissa oleva asia. Sitä ei voi ulkoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että eräässä firmassa kaverini sai jatkaa töitä, mutta minä en. Olen kaveriani tarkempi työtehtäviä hoitaessa, en kivellä kuten hän. Yhtä ahkeria olemme töitä tekemään. Sanoin esimiehelle vain kerran vastaan ihan aiheesta. Se oli ratkaisevaa. Kyllä korpeaa tällainen epäoikeudenmukaisuus
Olen katkera itselleni. Olen laiska, jonka takia olen itse sössinyt paljon asioita.
Moni katkeruudesta kärsivä kaataa pahaa oloaan muiden niskaan välittämättä vastaanottajan olotilasta.
Heillä on oikeus, koska heillä on niin vaikeaa. Ja ylittävät itse toisten rajoja juuri tuolla kaatamistaktiikalla.
Ei sillä ei katkerana eläminen varmasti helppoa ole.
Elämälle siitä katkera, että elämä yrittää jatkuvasti katkeroittaa heittämällä lisää kapuloita rattaisiin.
Koko elämä mennyt taistellessa, vanhempien alkoholismia, mielenterveysongelmia, koulukiusaamista, työpaikkakiusaamista, terveyden menettämistä, ystävät ja rakkaat pettäneet, monia läheisten onnettomuuksia, kuolemia yms.
Silti yritän mennä eteenpäin ja pysyä jotenkin järjissäni ja positiivisena. Mutta elämä vaan heittää niskaan kiihtyvällä tahdilla yhä enemmän ja vieläkin karmeampaa kurjuutta joka suunnasta yhtä aikaa. Miksi juuri minulle? Ei kellekään tutuilleni näin tapahdu. En haluaisi katkeroitua lopullisesti mutta se on todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mistään. Ensimmäisestä parisuhteestani voisin periaatteessa olla. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja mursi itsetuntoni, minkä lisäksi olen hänessä kiinni seuraavat 10+ vuotta lapsen takia, vaikka ollaan erottu. Tästäkin voin kyllä syyttää vain itseäni, en elämää sinänsä. Olen mestari tekemään huonoja valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Opettajista jotka sulki silmänsä mun rääkkäämiseltä.
Ota näin vielä vuosienkin päästä yhteyttä näihin opettajiin ja kerro heille. Kerro miten se on vaikuttanut elämääsi. Ei heilläkään ole oikeutta elää huoletonta ja ihanaa elämää/vanhuutta jos ovat olleet edesauttamassa sinun elämäsi pilaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän katkera voisi olla siitä että haluttu leimata katkeroituneeksi, ettei edes sen vertaa oltu rehellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera? En mistään.
Elämälle? No voi hevon helvetti, se on ainoasi, joten elä se täysillä äläkä hassaa aikaasi kitinään ja narinaan.
Kaikkein typerintä on elää muiden elämää, kun jää se oma elämättä. Terkut erityisesti palstan inceleille
Vierailija kirjoitti:
Jos sille tielle lähtisin, voisin luetella pari-kolmekymmentä syytä olla katkera.
Yritän olla luettelematta...
Ainut asia, josta oikeasti olen katkera, on se, kun tyttäreni isä, ex-mieheni, tuhosi imettämiseni stressaamalla minulta maidot pois.
Voi olla naurettava katkeruuden syy, koska ihan hyvin lapsi korvikkeellakin kasvoi ollen nykyään 14-vuotias.
En ole mikään imetysaktiivi enkä missään nimessä pidä äidinmaitoa superihmeellisenä.
Mua vaan V-TTI, kun ex tyrehdytti tuotantoni!
Luuletko että ketään kiinnostaa imetyksesi hyi helvetti painu v**tuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katkeroitunut siitä, että minulle määrättiin nuorena masennulääkitys, minkä haitoista ei sanottu tuon taivaallista ja se perusteltiin minulle välttämättömänä, vaikka se ei sitä todellakaan ollut.
Sillä on ollut lukuisia negatiivisia seurauksia elämässäni, mistä kärsin edelleen. Yksi on se, että en voi enää nauttia seksistä, ollenkaan.
Yksi asia minkä olen oppinut, on ottamaan selvää lääkkeistä läpikotaisin ennenkuin niitä alkaisin varsinkaan vuosia syömään.
Sama. Katkera siitä, itselleni eniten, että on niin naivi. Mutta, elämä opettaa kantapään kautta, eli sinänsä se katkeruus on (ainoa) eteenpäin vievä voima, eli tavallaan niistä asioista myös kiitollinen. Ironista elämää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä katkeruutta ja joidenkin tarvetta suorastaan piehtaroida siinä.
En vaan ymmärrä.
Elämässä tapahtuu ikäviä ja pahojakin asioita. Moni ottaa siipeensä. Yleensä ilman omaa osuutta tai syytä. Sattuma iskee tai joku ihminen on paha. Koettelemuksia riittää ja niistä jää toki taakkana kaikenlaista. Traumoja, vammoja, mielenterveysongelmia jne. Harva saa elää ihanteellista elämää. Ja aina löytyy joku, jota on koeteltu vielä enemmän. Suhteuttaminen ja asenne ratkaisee. Katse kohti tulevaa ja nykyhetken positiivisia puolia, eikä menneen negatiivisessa piehtarointia, hyvät ihmiset!
Kaikki katkeruuteen taipuvaiset, katsokaahan tämä video ja ottakaa edes hitunen tuota samaa elämänasennetta ja miettikää niitä omia ikäviä kokemuksianne hetki vähän uudessa valossa:
Lopuksi vielä; tätä ei ole tarkoitettu kokemustenne tai tunteittenne vähättelyksi tai tuomit
No lopuksi ja aluksi, en tarkoita hyvällä, mutten pahallakaan, mut voisitko ite alottaa vaikka kirjastosta ja vaikka selvittämällä mitä ne traumat on. Mut hei ihanaa, et sulla on se Uusi Valo, et osaat kertoa muille ihmisille, miten he niin väärin kokevat oman historiansa ja itsensä, mistä sulla ei ole hajuakaan. Ootko miettinyt koskaan itse avartaa omia näkemyksiäsi niistä toisten kokemuksista? Vai päätätkö vaan mikä on oikein ja mikä väärin muiden puolesta, koska tiedät paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä katkeruutta ja joidenkin tarvetta suorastaan piehtaroida siinä.
En vaan ymmärrä.
Elämässä tapahtuu ikäviä ja pahojakin asioita. Moni ottaa siipeensä. Yleensä ilman omaa osuutta tai syytä. Sattuma iskee tai joku ihminen on paha. Koettelemuksia riittää ja niistä jää toki taakkana kaikenlaista. Traumoja, vammoja, mielenterveysongelmia jne. Harva saa elää ihanteellista elämää. Ja aina löytyy joku, jota on koeteltu vielä enemmän. Suhteuttaminen ja asenne ratkaisee. Katse kohti tulevaa ja nykyhetken positiivisia puolia, eikä menneen negatiivisessa piehtarointia, hyvät ihmiset!
Kaikki katkeruuteen taipuvaiset, katsokaahan tämä video ja ottakaa edes hitunen tuota samaa elämänasennetta ja miettikää niitä omia ikäviä kokemuksianne hetki vähän uudessa valossa:
Lopuksi vielä; tätä ei ole tarkoitettu kokemustenne tai tunteittenne vähättelyksi tai tuomit
Ja siis, on sulla asiaa myös tuossa viestissä, jokaisen oma työ. Nimenomaan. Et voi sanoa, että muut teket sen väärin. Syyllistäminen ei ketään auta.
En mistään just nyt. Tarpeeksi kauan ku hakkaa päätä seinään ni tajuaa ottaa elämän ohjat omiin käsiin.
En ole katkera elämälle, vaan itselleni.
En osannut ottaa kaikkea mitä oli tarjolla, enkä osannut olla paras versio itsestäni. Ajelehdin onneni ohi.
Koska erehdyin astumaan perinteiseen ansaan eli keskiluokkaiseen perhehelvettiin. Pelkkää ajan- ja rahanhukkaa.
Onneksi on pian ohi kun nuorempikin muuttaa omilleen.
En ole mistään katkera elämälle. On tapahtunut pahalta tuntuvia asioita, mutta elämä on sellaista. Sama se on kaikille.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkeroitunut siitä, että minulle määrättiin nuorena masennulääkitys, minkä haitoista ei sanottu tuon taivaallista ja se perusteltiin minulle välttämättömänä, vaikka se ei sitä todellakaan ollut.
Sillä on ollut lukuisia negatiivisia seurauksia elämässäni, mistä kärsin edelleen. Yksi on se, että en voi enää nauttia seksistä, ollenkaan.
Yksi asia minkä olen oppinut, on ottamaan selvää lääkkeistä läpikotaisin ennenkuin niitä alkaisin varsinkaan vuosia syömään.