Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä olet katkera elämälle?
03.12.2018 |
Minä en saanut lapsia ja olen eläimille niin allerginen että en voi ottaa lemmikkiä. Olen siis lapseton ja eläimetön vaikka niitä kovasti rakastan.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten, samaan aikaan minut syötiin pois töistä valheilla ja mustamaalaamalla. Samaan aikaan avomieheni halusi erota ja otti itselleen kaiken, mitä siihen mennessä olimme itsellemme laittaneet. Kaikki oli hänen nimissä, vaikka olin maksanut kaikesta. En ajatellutkaan, että koskaan eroaisimme. Vaihdoin näiden kokemusten jälkeen paikkakuntaa ja aloitin elämäni uudestaan. Vieläkin nämä asiat ovat painajaisena mielessäni, eivätkä varmasti koskaan unohdu. Nyt on eri ammatti, työpaikka ja uusi mies. Koko ajan vaan pelkään, että syödään pois töistä, menetän kaiken ja jotakin pahaa sattuu. En pysty ollenkaan nauttimaan elämästä, vaikka kaikki on nyt hyvin. Pelkään ihmisiä ja kaikkea. Välillä tunnen pieniä onnentunteita, mutta ei tarvi sattua kuin jotakin pientä negatiivista esim. että joku pahoittaa mieleni, niin korttipakka hajoaa. Ja masennun pitkäksi aikaa.
Mulle on käynyt samantyyppisiä asioita ja minäkin pelkään koko ajan, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu. Viime vuosina, noin 7-8 vuoden aikana, on tapahtunut tosi kummia asioita ja olen saanut muilta ihmisiltä tosi petollista ja ilkeää kohtelua. Sellaista, jota en itse pystyisi tekemään vihamiehellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, olenko katkera, mutta kuitenkin....
Karvastelee.
2 lapsostamme on kehitysvammaisia.
Kolmannella on krooninen sairaus.
Kaikki alkoi kun ala-asteen reksi kävi muhun käsiksi ollessani 8.v. Siitä lähti anoreksia jota sairastin yli 6.v. Koulukiusaaminen, olin liian masentunut ja ahdistunut puolustamaan itseäni. Kiusaamistakin kesti yläasteen ja lukion ajan. Sitten olen katkera kuinka olen ollut huono koulussa. Valitsin miehen, joka vain tylyttää mua ja nalkuttaa. Väärää alaakin lähdin opiskelemaan ja sitä paskaa teen nälkäpalkalla. Inhoan elämääni todellakin.
Lapsen kehitysvamma ja autismi
Omien vanhempieni päihde- ja mielenterveysongelmat
Oma ahdistuneisuus ja fyysiset sairaudet
Tuntuu että hirveän kovaonninen elämä minulla, mutta kuitenkin elämässä on myös hirveästi hyvää joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä lapsuus, surkea perhe dynamiikka, yksinäisyys, koulukiusaaminen, syömishäiriö ja masennus vei vuosia pois nuoruudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti vaimostani. Pakko vaan kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikuisesta naisettomuudesta.
Joku hullu vielä alapeukuttaa. Ei ole mikään ihan pikkujuttu jäädä paitsi noin isosta asiasta ihmiselämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kohtaamistani vaikeuksista ja niiden myötä sairastumisesta toistuvaan masennukseen.
Kohtalotoveri
Yksinäisyydessäni olen miettinyt, onko psyykeni rakenne synnynäisesti niin hutera, etten pärjännyt elämässä, vai oliko kana ennen munaa.
Varmaa on, että suotuisammat kasvuolot olisivat tehneet minusta vahvemman.
Mutta turha sitä on pohtia ja harmitella.
En ole katkera, olen vain äärimmäisen surullinen, jo apaattiseksi muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän kovasti olla katkeroitumatta siitä, että vaikka miten yritän voimat eivät riitä nousemaan tästä suosta. Ihan pienen matkan päässä siintäisi uusi elämä. Turvallinen, rakkaudentäyteinen, uusi ammatti ja kaikkea. Mutta tuo suonsilmäke pitää otteessaan ja jos yritän räpistellä vastaan se imee minua syvemmälle.
Olen vain lamaantunut ja yritän pysyä pinnalla. En tiedä onko minusta nousemaan.
Äidistäni joka hylkäsi minut jo kun olin vauva, isästäni joka oli paras ystäväni ja kuoli jo kun olin alle 30-v, omasta arvostelukyvyttömyydestäni vaimon valinnan suhteen, vaimon v-mäisyydestä. Vain lapset on syynä siihen että en olisi ottanut eroa jo aikaa sitten ja palannut huolettomaan ja kosteaan poikamieselämään.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan keksi katkeruuden aihetta. On ollut paljonkin hankaluuksia, mutta kun ihmisiä ollaan, taitaa kuulua pakettiin?
Oliko tämä ketju jo kerran? Vastasin saman, väärän vastauksen ja sain ap:lta vihaisen palautteen. Av:lla pitäisi kai olla katkera. Silloin, illalla, tarkistin perheeltä olenko heidän mielestään katkera, kiinnosti asia. En kuulemma läheistenkään mielestä ole.
Siitä olen katkera kun pillua ei tule
Minun ja veljeni eriarvoisesta kohtelusta. En ole veljelleni katkera, vanhemmilleni kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sille tielle lähtisin, voisin luetella pari-kolmekymmentä syytä olla katkera.
Yritän olla luettelematta...
Ainut asia, josta oikeasti olen katkera, on se, kun tyttäreni isä, ex-mieheni, tuhosi imettämiseni stressaamalla minulta maidot pois.
Voi olla naurettava katkeruuden syy, koska ihan hyvin lapsi korvikkeellakin kasvoi ollen nykyään 14-vuotias.
En ole mikään imetysaktiivi enkä missään nimessä pidä äidinmaitoa superihmeellisenä.
Mua vaan V-TTI, kun ex tyrehdytti tuotantoni!
On kieltämättä naurettava aihe.
Stressaamalla tyrehdytti maidon.
Joo-o.
Alue: Aihe vapaa
Yritän olla olematta katkera, mutta lapsia olisin halunnut. Kunpa ex-mieheni ei olisi valehdellut minulle myös niitä haluavansa ja vienyt minulta niitä vuosia, kun se oli vielä mahdollista.