Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaa teitä hyväksymään, että parisuhteessa voi tulla muitakin ihastuksia?
03.12.2018 |
Olen seurustellut mieheni kanssa vuosia ja meillä on hyvä, lämmin, välittävä ja rakastava suhde. Kärsin silti edelleen tietystä riittämättömyyden tunteesta: mun on aina ollut vaikea hyväksyä sitä, jos edes saan vihjettä siitä, että mieheni pitää jotain toista naista viehättävänä/mukavana. Pari tällaista tapausta on suhteemme aikana tullut. Kyse on ihan vain omasta epäilyksestäni, eikä miehen käytöksessä ole ikinä ollut vihjettäkään siihen suuntaan, että hän olisi jotenkin laiminlyönyt minua. Olen vain herkästi mustasukkainen ihminen ja kyse on ihan omasta pelostani, ei siitä mitä hän on tai ei ole tehnyt.
Olen kyllä itsekin muutaman kerran ollut ihastunut toiseen ja mielestäni se on täysin normaalia. Jos joku on viehättävä, häntä kohtaan voi tuntea vetoa. Toinen juttu on, jos itse alkaa edistää juttua tai ihastus alkaa syödä omaa parisuhdetta, toinen ihminen alkaa viedä kaiken huomion jne. Mutta itse tunteessa ei ole mitään väärää.
Siksipä minua ärsyttääkin oma mustasukkaisuuteni. Hyväksyn kuitenkin teoriassa sen, että mieheni voi tuntea myönteisiä tuntemuksia ja jopa vetoa myös muihinkin ihmisiin, hänellä on naispuolisia ystäviä tms. Luotan sataprosenttisesti siihen, että hän ei tekisi mitään, mikä vaarantaisi suhteemme. Ainakin niin kauan kuin suhteemme toimii. Siksi en oikein halua ottaa tätä asiaa esille hänen kanssaan, kun en halua viestittää, että hän on epäluotettava.
En ole maailman itsevarmin ihminen ja minusta tuntuu vaikealta ajatukselta, että joku tuolla jossain voi olla mieheni silmissä viehättävämpi/hauskempi/mukavampi kuin minä. Minun on välillä vaikea olla tuon ajatuksen kanssa. Samaan tapaan kärsin ystävieni kanssa välillä pelosta, että en ole riittävän hauska/fiksu/hyvää seuraa jne.
Samasta tunteesta kärsivät: miten tulette tuon tunteen kanssa toimeen? Mikäköhän tähän auttaisi?
Kommentit (32)
Itse olen todella herkkä ihastumaan, vaikka olen onnellisessa avioliitossa.
En ole kovin mustis miehestäni, kun ei ole antanut aihetta.
En kuitenkaan aio kertoa hänelle ihastuksistani, sillä ne jäävät vain sen tunteen tasolle.
Koira ajatella että ihastuksia tulee ja menee, mutta sinut hän on valinnut ja sinua hän rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen todella herkkä ihastumaan, vaikka olen onnellisessa avioliitossa.
En ole kovin mustis miehestäni, kun ei ole antanut aihetta.
En kuitenkaan aio kertoa hänelle ihastuksistani, sillä ne jäävät vain sen tunteen tasolle.Koira ajatella että ihastuksia tulee ja menee, mutta sinut hän on valinnut ja sinua hän rakastaa.
Siis koita
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti hyväksy. Jos tällaista missään mittakaavassa huomaan - ero. Tämän ilmoitin jo avioliiton alussa.
22 vuotta naimisissa
Ei varmaan saa olla toista sukupuolta olevia ystäviäkään? Yksipuolinenkin ihastus puolisoltasi rikkoisi kaiken? Pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti hyväksy. Jos tällaista missään mittakaavassa huomaan - ero. Tämän ilmoitin jo avioliiton alussa.
22 vuotta naimisissa
Ei varmaan saa olla toista sukupuolta olevia ystäviäkään? Yksipuolinenkin ihastus puolisoltasi rikkoisi kaiken? Pelottavaa.
Jep, sama tuli mieleen..
Itselleni ehkä suurin turn off suhteessa on tulla kontrolloiduksi. Jos joku sanelee minulle ehtoja siitä, mitä saan tuntea (asia, joka on pitkälti oman päätösvaltani ulkopuolella) alan todennäköisesti etääntyä puolisostani aika nopeasti.
Mielestäni hyvän suhteen merkki on, jos molemmat saavat olla vapaita ja tasavertaisia eikä tarvitse asettaa mitään reunaehtoja, koska suhde on yhteinen sopimus, joka pitää. Ja jos ei pidä, niin sitten siitä keskustellaan, mutta tilanteen mukaan eikä niin, että lyödään heti kättelyssä sääntökirja pöytään.
Siksipä itseäni ärsyttääkin oma kontrolloimisen tarpeeni. Tiedän, että tuhoan itse suhteeni, jos alan kontrolloida ja vaatia toiselta mahdottomia. Toki jokainen tekee omalla tyylillään.
Ap
Luottamus. Puoliso ei ole koskana antanut mitään aihetta epäillä uskottomuutta, ja kun itsekään en ole koskaan tuntenut mitään halu edistää satunnaisia ihastumisia niin ei ole vaikea uskoa että muissakin ihmisissä on samoin toimivia. Pidän ihastumisia luonnollisena, mutta myös sellaisina että niihin voi vaikuttaa joko edistämällä, antamalla vaan olla (ainakin minulla ovat tähän mennessä menneet aina ohi) tai aktiivisesti tukahduttamalla. Se miten helposti ihastuu, riippuu ihan ihmisestä ja tilaneestakin (vaikea ihastua jos et koskaan tapaa ketään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luottamus. Puoliso ei ole koskana antanut mitään aihetta epäillä uskottomuutta, ja kun itsekään en ole koskaan tuntenut mitään halu edistää satunnaisia ihastumisia niin ei ole vaikea uskoa että muissakin ihmisissä on samoin toimivia. Pidän ihastumisia luonnollisena, mutta myös sellaisina että niihin voi vaikuttaa joko edistämällä, antamalla vaan olla (ainakin minulla ovat tähän mennessä menneet aina ohi) tai aktiivisesti tukahduttamalla. Se miten helposti ihastuu, riippuu ihan ihmisestä ja tilaneestakin (vaikea ihastua jos et koskaan tapaa ketään).
Olen samaa mieltä.
Olen niin usein nähnyt lähipiirissä, kuinka hyväkin suhde kaatuu siihen, jos ei kommunikoida näistä asioista vaan kuvitellaan mielessä kaikenlaista, kuten nyt vaikka niin että tämä ihastuminen toiseen on automaattisesti merkki siitä, että suhde on tullut tiensä päähän.
Joskus tietty voi olla hyvä herätys oikeasti huonossa suhteissa, mutta kyllä moni on myös herännyt katumaan jälkikäteen, kun toimi ekan impulssin mukaan.
Ap
Ajatus siitä että me ollaan koko loppuelämä yhdessä -kyllä niihin kymmeniin vuosiin saa ihastuksia mahtua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti hyväksy. Jos tällaista missään mittakaavassa huomaan - ero. Tämän ilmoitin jo avioliiton alussa.
22 vuotta naimisissa
Ei varmaan saa olla toista sukupuolta olevia ystäviäkään? Yksipuolinenkin ihastus puolisoltasi rikkoisi kaiken? Pelottavaa.
Kyllä, se rikkoisi kaiken - elämä on pelottava asia. Mikä ihme sisäinen tarve teillä on noihin jatkuviin ”ihastumisiin” ja tunnekarnevaaleihin? Mikä teitä ajaa? Libido? Vielä keski-iässäkin kun lisääntymiset on ohi?
Ihminen harvemmin pystyy vaikuttamaan siihen kehen ihastuu. Siihen, mitä ihastukselleen tekee, pystyy vaikuttamaan. Suhteessa ollessaan täytyy vaan luottaa siihen, että kumppani ei tee ihastukselleen mitään niin kuin sinäkään et tee. Loppujen lopuksi ketään ei kuitenkaan voi omistaa. Ajattelemalla, ettei ihastumisia saa olla tai ei missään tapauksessa ole, vain pettää itseään. Ihastuminen on luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti: mitään ”ihastumista” ei ole olemassakaan. On lisääntymisvietti, ja libidon aivoja huijaavat kemiat. Tämän sisäistänyt ihminen voi myös päästää irti ajatuksista tyyliin ”ei voi omistaa”, ”vapaus”. Ne ovat illuusiota kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti: mitään ”ihastumista” ei ole olemassakaan. On lisääntymisvietti, ja libidon aivoja huijaavat kemiat. Tämän sisäistänyt ihminen voi myös päästää irti ajatuksista tyyliin ”ei voi omistaa”, ”vapaus”. Ne ovat illuusiota kaikki.
Käytännön kannalta mielestäni yksi ja sama asia. Lisääntymisvietti tai ihastus – nämä ovat olemassa, mutta niitä voi kontrolloida.
"Omistaminen" ja "sitoutuminen" on ihan yhtä lailla illuusio. Se on sopimuksenvaraista, sanallista. Itse materiaalisessa maailmassa ei ole mitään sellaista kuin "sitoutuminen" ilman, että
Kuten joku täällä sanoikin, seksuaalisuus ei sammu, kun sitoutuu suhteeseen.
Miten selität vaikka polyamoriset suhteet? Jos kerran ihmiselle on luontaista "omistaa" yksi henkilö ja sitoutua tähän sataprosenttisesti, miten on mahdollista, että jotkut kokevat voivansa "omistaa" useita henkilöitä ja ihastua ja rakastua heihin?
Ja siis itse en voisi ikimaailmassa olla polyamorisessa suhteessa koska tiedän, ettei se toimisi omalla kohdallani, mutta tiedän pari ihan onnelliselta vaikuttavaa ihmistä, joilla on useampi seurustelukumppani.
Entä pitkässä suhteessa olevat, jotka käyvät läpi erilaisia vaiheita, kriisejä, ihastumisia, jopa eroja, mutta palaavat yhteen ja rakastuvat toisiinsa uudelleen? Mitä siinä välissä tapahtui, olivatko he siis väärät kumppanit toisilleen, koska välissä harhautuivat ihastumaan muihin ihmisiin?
Minä uskon, että ihmisen tarpeet muuttuvat jatkuvasti ja sen takia omistaminen on illuusio ja vapaus taas todellisuus. Voimme yrittää ylläpitää suhdetta (sopimusta) yllä parhaamme mukaan, mutta viime kädessä me ei voida kontrolloida täydellisesti sitä, että tunteet jossain vaiheessa muuttuu. Näin ajattelen itse.
Tiedän sen omalla kohdallanikin. Pari kokemaani ihastusta oli heijastumaa omasta menneisyydestäni, kun epävarmana ihmisenä koin toisen huomion imartelevaksi ja se osui johonkin hermoon. Luulin ihastuvani kyseiseen ihmiseen mutta jälkikäteen tajusin ihastuneeni vain omaan kuvaani. Kuitenkaan tunteet omaan mieheeni eivät missään vaiheessa laimentuneet. "Lisääntymisvietti" on turhan yksioikoinen tapa kuvata ihmisen moninaisia tarpeita. Kun olen työstänyt itsetuntoani, olen huomannut, ettei minun tarvitse enää hakea huomiota ihastuksen tunteeksi naamioidussa muodossa.
Ap
Haluan vielä sanoa sen, että mäkin "tiedän" olevani ikäiseksenikin ruma. Mutta en selvästikään ole sitä mieheni silmissä enkä monen muunkaan. Hän on minut valinnut ja pitää minua viehättävänä. Aika moni on sanonut miehelleni suoraan, että hän on onnekas kun on saanut minunnäköiseni naisen.
Jos katson maailmaa omasta vinkkelistäni, alkaa näyttää nopeasti siltä, että olen "huono" valinta ja olen koko ajan vaarassa joutua jonkun "paremman" jalkoihin. Jos taas katson itseäni realistisesta, myötätuntoisesta vinkkelistä, olen ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin.
Tuskin sinäkään näytät ihan siltä miehesi silmissä kuin miten itseäsi kuvailet. Kauneus ja rumuus on subjektiivista. Ja jos miehesi arvomaailma vastaa omaasi, hän tuskin arvottaa sinua sen perusteella, miltä näytät. Et varmaan tee sitä itsekään. Ulkonäkö vaikuttaa korkeintaan alkuvaiheessa, sen jälkeen alkaa koko ajan enemmän painaa luonne.
Ap