Lauleletko tai puheletko koskaan itseksesi kulkiessasi esim. luonnossa, missä kukaan ei ole kuulemassa?

Älä huoli, se oli ennen maantapa.

Kerran kuvittelin olevani yksin bussipysäkillä ja lauleskelin hiljaa itsekseni. Sitten huomasin, että selkäni taakse oli tullut ihminen seisomaan ilman että yhtään olin huomannut. Silloin vähän hävetti. Joten tuo metsässä lauleskelu on kerrassaan suotavaa, jos jossain ulkona tekee mieli laulaa.

Kyllä mä useinkin. Tosin kun asun Helsingissä niin turhan usein käy niin että minä vaan luulen olevani yksin, ja sitten hävettää kun sieltä puskasta tuleekin joku koiranulkoiluttaja tai lapsi...

Usein. Hyvin ymmärtäväisiä ja hymyileviä katseita olen saanut sen takia.

Toisinaan ajattelen ääneen kävellessäni, aikaisemmin kaikki varmaan pitivät kahjuna, nykyään joutuvat pohtimaan myös meneillään olevan handsfree puhelun mahdollisuutta. :D

Laulelen kuule kadullakin. Asun Turun keskustassa ja lenkkeilen aina hyräillen. Ja puhun myös. Olen 27-v.

Joo mietin ääneen joskus ja mölähtelen. Isäkin teki niin.

Kyllä,enkä vaan metsässä.

Ennen itsekseen puhujia yhtään missään kutsuttiin skitsofreenikoiksi, koska muut luulivat ihmisten puhuvan itsekseen siksi, että he keskustelivat jonkun mielikuvitusystävän kanssa. Oikeasti myös maailman viisaimmat ihmiset puhuvat itsekseen, koska se voi tehostaa ajattelua.

Minäkin höpöttelen itsekseni. Luonnossa, pyöräillessä ja vaikkapa kaupassa. 

En osaa laulaa mutta satunnainen lauleskeleva vastaantulija herättää heti lämpimän läikähdyksen rinnassani. Laulakaa te jotka osaatte!

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, se oli ennen maantapa.

No oli se rajan taa jääneessä Karjalassa ainakin. Ja Marttilassa.

En varsinaisesti, mutta jos menen yksin metsään (jalan tai ratsain) viheltelen, taputan ja huutelen välillä. En erityisesti halua kohdata villieläimiä. Siitä ei ole kauaa, kun satuin ratsain paikkaan, jossa oli juuri kulkemassa hirviä. Onneksi oli toinen hevonen mukana (hevoset ovat usein rohkeampia, kun on kaveri mukana). Ratsastan paljon pimeässä, joten mielelläni tiedota lähistöllä oleville eläimille, että me oltais nyt tulossa täältä, niin ei tule yllättäviä kohtaamisia.

Marjojen ja sienten poimintaretkillä lauleskelen usein. Suosikkini on vanha "Paimenpojan sunnuntai", erityisesti säkeistö: "nyt metsä kirkkoni olla saa..." . Minulla on niin huono lauluääni, etten kehtaa laulaa muualla kuin yksinäni metsässä.

Vierailija kirjoitti:

En osaa laulaa mutta satunnainen lauleskeleva vastaantulija herättää heti lämpimän läikähdyksen rinnassani. Laulakaa te jotka osaatte!

Mä en osaa mutta laulan silti! Tosin yritän tehdä sen paikoissa joissa ei olisi muita kuulemassa. Korkeintaan metsänelukoita, jotka voivat kyllä traumatisoitua mun örinästä :D

Kerran olin metsässä lenkillä ja lauleskelin jotain ihan päätöntä. Siis jonkun kappaleen kertosäettä uudestaan ja uudestaan ja tein siihen vielä omia muokkauksia lennossa. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että takanani käveli joku nainen. Enpä ole sen jälkeen enää lauleskellut lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuvittelin olevani yksin bussipysäkillä ja lauleskelin hiljaa itsekseni. Sitten huomasin, että selkäni taakse oli tullut ihminen seisomaan ilman että yhtään olin huomannut. Silloin vähän hävetti. Joten tuo metsässä lauleskelu on kerrassaan suotavaa, jos jossain ulkona tekee mieli laulaa.

Miksi hävetti? Mäkin usein hyräilen kadullakin, laulua harrastava kun olen. Ihmiset vain hymyilevät. Minusta myös on kiva kuulla muiden sooloilua.

Pitäiskö kaikkien räplätä älyä kuulokkeet päässä?

Joo kyllä, lauleskelen myös töitä tehdessäni, silloin kun hommat sujuvat. Eipä tunnu työkavereita haittaavan, ja miksi haittaisikaan. Olen tainnut oppia äidiltäni, hänellä oli myös tapana lauleskella.

Suku ei ole kotoisin rajantakaisesta Karjalasta. Kainuulaisia oli äiti.

Autolla ajessani laulan, mutta vähemmän kun kuljen jalkaisin.

Heikki Kinnunen tuli Tampereella vastaan ja harjoitteli kai vuorosanoja. Jos en olisi tiennyt häntä, niin hulluna ja vaarallisena olisin pitänyt. 😁

Kyllä kyllä. Laulelen usein. Ja juttelen kissalleni. Lenkillä sen kanssa käydessä: "Ei me nyt yhtään mennä sinne, en minä mahdu siitä aidan raosta. Tule kuule sinäkin tätä kautta..."