Lauleletko tai puheletko koskaan itseksesi kulkiessasi esim. luonnossa, missä kukaan ei ole kuulemassa?

Vierailija kirjoitti:

Ennen itsekseen puhujia yhtään missään kutsuttiin skitsofreenikoiksi, koska muut luulivat ihmisten puhuvan itsekseen siksi, että he keskustelivat jonkun mielikuvitusystävän kanssa. Oikeasti myös maailman viisaimmat ihmiset puhuvat itsekseen, koska se voi tehostaa ajattelua.

Minäkin höpöttelen itsekseni. Luonnossa, pyöräillessä ja vaikkapa kaupassa. 

Pitää lisätä sen verran, että ennen itsekseen puhujia kutsuttiin skitsofreenikoiksi, nykyään tubettajiksi.

Niin se maailma muuttuu.

Turussa tulee aina välillä lauleskelijoita vastaan, yleensä joku kuuloke korvalla. Ja hyvin laulavatkin, sellaista klassista! Tulee mieleen tuosta Heikki Kinnusesta että mahtavat harjoitella. Niin ja te muutkin, laulakaa vain. :) Tähän maahan mahtuu ääntä.

Alan puhumaan itsekseni kun olen pidempään eristyksissä. Jos on pidempi sosiaalinen kausi, niin se loppuu kokonaan. Nyut alan taas mumisemaan itsekseni, kun kaikki harrastukset on kesä juttuja ja olen työtön. Ei se niin huolestuttavaa ole. Normaalia yksinäisille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin metsässä lenkillä ja lauleskelin jotain ihan päätöntä. Siis jonkun kappaleen kertosäettä uudestaan ja uudestaan ja tein siihen vielä omia muokkauksia lennossa. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että takanani käveli joku nainen. Enpä ole sen jälkeen enää lauleskellut lenkillä.

Laula vaan. Ja jos joku kävelee takana niin laula kovempaa. :)

Ei pidä nolostua jos jää kiinni lauleskelusta. Sehän on ihan sympaattista. Tosin kyllä se välillä itseäkin nolottaa. Sen olen koettanut varmistaa etten kärähdä yksinpuhelusta. Sitä nimittäin harrastan paljon koska olen yksin paljon.

Mun vanhemmat lauloi töitä tehdessään. Sitä ei enää juuri näe eikä kuule. Ehkä just esim autokuski voi laulaa kun yksin ajelee 🙂

Laulelen usein, varsinkin autoillessa saatan vetää kovaa ja korkealta, kun kuuntelen samalla musiikkia. Teen yksinäistä työtä ja aika usein kuuntelen radiota tai muita musiikkia piuhoilla samalla. Laulelen siinä samalla, niin kuin esimerkiksi nytkin taustalla tulee jotakin oikein kelpo musiikkia spotifystä. Monta kertaa olen lauleskellut ja vihellellyt vahingossa niin, että joku on kuullut. Normaalein kommentti on ollut, että "onpa kiva kuulla ja nähdä kuinka joku tekee laulelen töitä!".

Höpötän myös itsekseni ja välillä joku hauska juttu naurattaa, jolloin hihittelen yksikseni urposti.. Ei se varmaan haittaa. N44

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä nolostua jos jää kiinni lauleskelusta. Sehän on ihan sympaattista. Tosin kyllä se välillä itseäkin nolottaa. Sen olen koettanut varmistaa etten kärähdä yksinpuhelusta. Sitä nimittäin harrastan paljon koska olen yksin paljon.

Mun vanhemmat lauloi töitä tehdessään. Sitä ei enää juuri näe eikä kuule. Ehkä just esim autokuski voi laulaa kun yksin ajelee 🙂

Ei se laulaminen niin haittaa, mutta se kun laulaa vaikka jotain Abbaa mukana ja ei osaa sanoja kuin sieltä täältä, on se hieman kamalan kuuloista muille. Myös se, että kun kuuntelen musiikkia piuhoilla puhelimesta, niin muut eivät kuule sitä kappaletta ja siinä laulellessa ei sävelkään mene välttämättä ihan yksi yhteen oikean biisin kanssa. Noi, hulluilla on halvat huvit. :)

Mäkin nauran itsekseni kun luen hyviä juttuja, täälläkin keskustelut on välillä todella hauskoja. Oishan se hassua jos alkaisi naurattaa ja pitäisi komentaa itseään: älä naura! Olet yksin! No hauskat jutut pitää kyllä välillä jakaa toistenkin kanssa, jaettu ilo on isompi ilo.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen tapa ja mietin, olenko vähän seko vai onko tällaisia tapoja muillakin?

Miten niin ei kukaan ole kuulemassa? Onhan aina, et sä siellä luonnossa ole. Metsä on täynnä eläimiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen tapa ja mietin, olenko vähän seko vai onko tällaisia tapoja muillakin?

Miten niin ei kukaan ole kuulemassa? Onhan aina, et sä siellä luonnossa  yksin ole. Metsä on täynnä eläimiä!

Yksin sienestäessäni juttelen aina vuolaasti sienille. Tuntuu niin pöljältä poimia sieniä täydessä hiljaisuudessa.

Kiroilen joskus yksinäni.. prkle vttu jne.....

Vierailija kirjoitti:

Kiroilen joskus yksinäni.. prkle vttu jne.....

Minä kiroilen ollessani hyvin stressaantunut tai väsynyt. Lauleskelu liittyy taas hyvään ja rauhalliseen oloon.

Vierailija kirjoitti:

Yksin sienestäessäni juttelen aina vuolaasti sienille. Tuntuu niin pöljältä poimia sieniä täydessä hiljaisuudessa.

Sienestäessä minun suosikkilaulujani ovat Mannakorven mailla ja Korpikuusen kannon alla. Jotenkin sopivat teemaan.

Muita hyviä metsälauluja ovat Päivänsäde ja menninkäinen, sekä Aleksis Kiven tekstiin Laulu oravasta.

Lauloin ennen, mutta jäin joskus jotenkin tosi nolon oloisesti kiinni ja en enää kehdannut. No ehkä pari kertaa sen jälkeen jossain missä olen varmasti ollut yksin.

MInulla koirat mukana yleensä luonnossa, niille on hyvä jutella :)

Usein. Luonnossa, kotona, kadulla. Puhelin juuri tänään töissä itsekseni imitoiden jotakin epämääräistä brittiaksenttia. Se kuulosti hyvältä päässäni, mutta ulosantia pitikin vähän harjoitella. Hoin erästä fraasia ehkä minuutin verran, kunnes huomasin etten ollutkaan ollut yksin.. Olin jo pyyhkinyt tän häpeän mielestäni, mutta kiitos muistutuksesta. :D

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin metsässä lenkillä ja lauleskelin jotain ihan päätöntä. Siis jonkun kappaleen kertosäettä uudestaan ja uudestaan ja tein siihen vielä omia muokkauksia lennossa. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että takanani käveli joku nainen. Enpä ole sen jälkeen enää lauleskellut lenkillä.

Mulla sattui vähän samoin, eli lauleskelin bussilla kotiin päin kävellessäni vähän sinne päin sitä yhtä "Vanno mulle" biisiä, jossa kertosäkeessä on aika ylös ja alas menevä sävel. En ihan muistanut sanoja kohdalleen, joten laulelin sitä ääneen eri tavoin samalla miettien miten ne sanat oikeasti voisivat mennä. Oikeasti siinä laulettiin, että "Vanno mulle, että olen sulle enemmän kuin eilen uni vain, niin sä saat mut tietenkin aivan sekaisin...", mutta koska en saanut sanoja sillä hetkellä tarkistettua, niin hapuilim sitä ihan miten sattuu ja monta kertaa asiaani täysin keskittyen.

Havahduin vasta kun takaa kuului naurunpyrskähdys. Joku ikäiseni nainen oli kävellyt takanani ties kuinka pitkän ajan kuunnellen lauleluani ja ei enää voinut olla nauramatta yrityksilleni. Se oli kuulema piristänyt hänen harmaata päivää ihan kunnolla ja hän sanoi etsivänsä kappaleen kotiin päästyään netistä. Vieläkin hymyilyttää tuo, kun kappaleen jostakin kuulen. :)