Miksi jotkut ihmiset ovat hylkiöitä, esim. minä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset perhesuhteesi ovat? Osa kasvaa ulkopuolisuuden tunteen kanssa jo varhaisesta lapsuudestaan alkaen. Tämä kuvio sitten helposti toisinto muissakin yhteyksissä, kun oppii siihen, etteivät muut seuraasi vaikuta kaipaavan.

Ei siihen tarvita ongelmallisia perhesuhteita ja/tai hylkäämiskokemusta. Riittää, että on vain herkkä ja yksinkertaisesti erilainen vanhempiensa kanssa. 

- ei ap

Jos vanhemmat esimerkiksi koko ajan hokevat herkälle lapselle, että tämän pitäisi olla reippaampi, niin kyllähän se jättää kelpaamattomuuden tunteen.

No miksi se lapsi ei yritä enemmän. Kyllä minäkin olen tuota reippautta yrittänyt opettaa tukemalla ja kannustamalla lasta hänen sosiaalisissa vaikeuksissaan. Valitettavasti se nyt vaan on niin, että jokaisen ne sosiaaliset taidot täytyy joskus opetella.

Haista nyt kukkanen. Olet surkea vanhempi, jos yrität väkisin muokata toisesta jotain sinun mieliksesi.

Tottakai lasta pitää muokata ja opettaa selviytymään. Hyvät sosiaaliset taidot auttavat tässä. En tee sitä omaksi ilokseni vaan jotta lapseni selviytyisi elämässään eteenpäin ja saisi hyvän itsetunnon. Itseni on kasvatettu hyvin tiukasti ja ankarasti ja lähes täysin ilman mitään kontaktia ikäisiini lapsiin ennen kouluikää, joten katson kyllä ,että vanhemman velvollisuus on sosiaalistaa lapsensa. Niinhän koiranpennuillekkin tehdään, että ne selviytyy yhteiselämästä ihmisten ja toisten koirien kanssa.

Kyllä lasta saa kannustaa menemään tilanteisiin ja ottamaan kontaktia muihin, mutta jos lapsi on luonteeltaan ujo ja arka niin silloin lapsen pitää antaa itse päättää, että meneekö vai ei mene!

Älä ainakaan tuputa lapsellesi sellaista, että "mene nyt ja ole reipas kuten kaikki muutkin, katso nyt mallia kaikista muista ja lopeta tuollainen typerä ujosteleminen"

Tuollaisilla lauseilla saat lapsesi tuntemaan, että hän on jotenkin viallinen kun ei uskalla mennä!

Olen useita kertoja kertonut miten olen toiminut ja silti te kehittelette päässänne tällaista? Eipä ihme jos ette porukkaan sovi. Ihme pakkomielteet tästä opetusasiadta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Eli siis sinusta on ihmisen oma vika, jos kadulla joku ryöstää ja pahoinpitelee? Olet epäempaattinen kusipää.

Tässä puhutaan nyt ihmissuhteista eikä rikoksista. 

Monet rikokset tapahtuvat ihmissuhteissa, mm. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Syytätkö lasta siitä, jos sukulainen tai opettaja käyttää häntä hyväkseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Eli siis sinusta on ihmisen oma vika, jos kadulla joku ryöstää ja pahoinpitelee? Olet epäempaattinen kusipää.

Kyllä jos menet ja näyttelet tavaroitasi tai rahojasi . Mitä muuta voit odottaa? Onko se oukein. No ei. Mutta toisaalta omilla toimillaan voi sen ennaltaehkäistä. .eri

Jestas sentään. Oletko samaa mieltä myös vaikkapa sota-ajan pommituksissa henkensä heittäneistä? Miten he mielestäsi mokasivat? Sinullehan ei tuollaista olisi voinut tapahtua, kun olet mielestäsi niin fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en lapsuudessa enkä nuoruudessa kärsinyt kiusaamisesta enkä yksinäisyydestä, mulla oli aina kavereita pihalla ja myöhemmin opiskelijaporukoissa olin aktiivinen ja kuuluin useisiin ryhmiin ja elämä oli kivaa. Vielä pariutumisen ja lastensaannin jälkeen oli helppoa solmia uusia ystävyyssuhteita ja elämä oli mutkatonta. Kunnes reilu nelikymppisenä eräs tuttava otti minut silmätikukseen ja oli häkellyttävän ilkeä. En ollut koskaan kokenut vastaavaa. Hän onnistui aika nopeasti keräämään ympärilleen hiljaisen hyväksyjäjoukon, jotka alkoivat eristämään minua muista ihmisistä puhumalla valheita selkäni takana jne. Olin kuin puulla päähän lyöty enkä osannut tehdä asialle mitään, annoin kaiken vain tapahtua. Sen jälkeen olen ollut todella skeptinen muita ihmisiä kohtaan. Olen nähnyt, mihin muut ovat kykeneväisiä. Olen ollut se kiltti, mukava, auttavainen ja aktiivinen tyttö, mutta sillä ei ole ollut mitään väliä, kun peto pääsee irti. Aika lailla erakkona elän nykyään, sen verran pahasti tuli siipeen.

Yksi manipuloiva kuspää ja suhtaudut negatiivisesti koko ihmiskuntaan? 

Eräässä videossa sanottiin, että tunnolliset ihmiset ( mukaan luettuna kiltit ja ystävälliset) vetävät puoleensa paljon hyväksikäyttäjiä, narsisteja, hyväksikäyttäjiä tai muuten vain ilkeitä ihmisiä. Osaa ärsyttää nähdä "täydellinen" iloinen ja ystävällinen ihminen.

En tuohon ota kantaa, mutta tyttärellä oli peruskoulussa hyvä kaveri. Kiltti, mukava ja kohtelias päällisinpuolin, mutta täysi lapanen muuten. Ikinä mihinkään ei saanut irti mielipidetä. Mitä tehtäisiin? Piiretäänkö? Ihan sama. Mennäänkö luistelemaan? Ihan sama. Tuletko meille? Ihan sama. Sitten kun tytär valitsi jonkun aktiviteetin, niin toinen vaan murjotti kun ei mennyt oman mielen mukaan. Miksei vaan voinut sanoa mitä haluaa? Viimein tytär menetti hermonsa tähän perässävedettävään ja ystävyys loppui koska hän ei enää jaksanut sitä ylläpitää.

Luultavasti kotoa opittu malli, pienestä asti oppinut että ihan turha sanoa mitä haluaa koska se ei joko toteudu kumminkaan tai toteutuu, mutta sitten siitä tulee valitusta ja nillitystä. Mun exällä oli paljon tota, oli alkoholistiperheen lapsi ja opetellut pienestä miellyttämään oikukkaita alkoholistivanhempia.

Olen alkoholisti- ja mt-ongelmaisesta perheestä ja tunnistan tämän piirteen itsestäni. Lapsena mielipiteelläni ei ollut väliä. Sitä ehkä kysyttiin, mutta sillä ei ollut vaikutusta mihinkään.  Eikä edes niin päin ettei haluillani ollut vaikutusta, vaan myös niin että ihmiset tekivät asioita jotka minusta olivat pelottavia tai muuten vaan kamalia vaikka olin sanonut siitä.  Sitten jos yritin "asettaa rajoja" vaikka miten terveisiin kohtiin, siitä seurasi totaaliset raivarit.

Nyt kun olen alkanut tiedostaa miten epänormaaleissa oloissa kasvoin, olen myös opetellut asettamaan rajoja. Se ei ole helppoa. Huomaan yhä yllättyväni siitä että rajojani kunnioitetaan, en saa kritiikkiä siitä että valitsen sen vaihtoehdon minkä todella haluan jne. Olen lisäksi huomannut että erittäin hyvissä oloissa kasvaneilla on tavallaan päinvastainen olo: itseluottamus on huipussaan koska on totuttu siihen että asiat menee aina oman mielen mukaan, tai ainakin omalla mielipiteellä on vaikutusta lopputulokseen. Mieleen ei edes tule se vaihtoehto ettei niin joskus kävisikään. Sellaiseen itseluottamukseen en luultavasti koskaan yllä, koska olen elänyt liikaa siinä todellisuudessa missä on saman tasoista utopiaa että omalla mielipiteellä yhtäkkiä olisikin väliä.

Olen tyytyväinen jos pääsen edes siihen tilanteeseen että pystyn puolustamaan tarvittaessa rajojani, uskallan tehdä valintoja ja ilmaista halujani vaikken ole varma siitä jakavatko muut ne, enkä heittäydy kynnysmatoksi vain siksi että niin pääsee pienimmällä tuskalla. 

Hyvin kiteytetty. Itse kuuntelin sivusta erään pariskunnan keskustelua, jonka jäsenistä toinen oli toimivasta perheestä ja toinen ei. Se, jolla oli rakastava perhe, oli sitä mieltä, ettei toisen pitäisi antaa kotoa saamalleen kritiikille mitään painoa, vaikka toinen oli altistunut tuolle samalle kritiikille lapsesta asti ja siksi mm. sairastunut syömishäiriöön. Hänellä ei ollut tällaisesta puolison kohtaamasta ilkeämielisestä kritiikistä kokemusta, joten hän ei lainkaan kyennyt samaistumaan puolisonsa asemaan.

No miten tätä toista sitten auttaa se, että oikein piehtaroi niissä menneissä. Opettelee pääsemään niistä irti. Varsin hyvä sen toisen neuvo oli. Mikäli tämä toinen ei ota siitä vaaria on enemmän kuin todennäköistä, että ero tulee kun se tounen ei jaksa riippakiveä enää raahata.

Vaikeista kokemuksista ei pääse eroon, ellei niitä käsittele. Tuollainen on puolison kokemusten mitätöintiä ja varmasti vaikuttaa kielteisesti suhteeseen.

No niinhän mä sanoin. Niistä kokemuksista vaan täytyy päästä yli. Joitakin esim terapia auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en lapsuudessa enkä nuoruudessa kärsinyt kiusaamisesta enkä yksinäisyydestä, mulla oli aina kavereita pihalla ja myöhemmin opiskelijaporukoissa olin aktiivinen ja kuuluin useisiin ryhmiin ja elämä oli kivaa. Vielä pariutumisen ja lastensaannin jälkeen oli helppoa solmia uusia ystävyyssuhteita ja elämä oli mutkatonta. Kunnes reilu nelikymppisenä eräs tuttava otti minut silmätikukseen ja oli häkellyttävän ilkeä. En ollut koskaan kokenut vastaavaa. Hän onnistui aika nopeasti keräämään ympärilleen hiljaisen hyväksyjäjoukon, jotka alkoivat eristämään minua muista ihmisistä puhumalla valheita selkäni takana jne. Olin kuin puulla päähän lyöty enkä osannut tehdä asialle mitään, annoin kaiken vain tapahtua. Sen jälkeen olen ollut todella skeptinen muita ihmisiä kohtaan. Olen nähnyt, mihin muut ovat kykeneväisiä. Olen ollut se kiltti, mukava, auttavainen ja aktiivinen tyttö, mutta sillä ei ole ollut mitään väliä, kun peto pääsee irti. Aika lailla erakkona elän nykyään, sen verran pahasti tuli siipeen.

Yksi manipuloiva kuspää ja suhtaudut negatiivisesti koko ihmiskuntaan? 

Eräässä videossa sanottiin, että tunnolliset ihmiset ( mukaan luettuna kiltit ja ystävälliset) vetävät puoleensa paljon hyväksikäyttäjiä, narsisteja, hyväksikäyttäjiä tai muuten vain ilkeitä ihmisiä. Osaa ärsyttää nähdä "täydellinen" iloinen ja ystävällinen ihminen.

En tuohon ota kantaa, mutta tyttärellä oli peruskoulussa hyvä kaveri. Kiltti, mukava ja kohtelias päällisinpuolin, mutta täysi lapanen muuten. Ikinä mihinkään ei saanut irti mielipidetä. Mitä tehtäisiin? Piiretäänkö? Ihan sama. Mennäänkö luistelemaan? Ihan sama. Tuletko meille? Ihan sama. Sitten kun tytär valitsi jonkun aktiviteetin, niin toinen vaan murjotti kun ei mennyt oman mielen mukaan. Miksei vaan voinut sanoa mitä haluaa? Viimein tytär menetti hermonsa tähän perässävedettävään ja ystävyys loppui koska hän ei enää jaksanut sitä ylläpitää.

Luultavasti kotoa opittu malli, pienestä asti oppinut että ihan turha sanoa mitä haluaa koska se ei joko toteudu kumminkaan tai toteutuu, mutta sitten siitä tulee valitusta ja nillitystä. Mun exällä oli paljon tota, oli alkoholistiperheen lapsi ja opetellut pienestä miellyttämään oikukkaita alkoholistivanhempia.

Olen alkoholisti- ja mt-ongelmaisesta perheestä ja tunnistan tämän piirteen itsestäni. Lapsena mielipiteelläni ei ollut väliä. Sitä ehkä kysyttiin, mutta sillä ei ollut vaikutusta mihinkään.  Eikä edes niin päin ettei haluillani ollut vaikutusta, vaan myös niin että ihmiset tekivät asioita jotka minusta olivat pelottavia tai muuten vaan kamalia vaikka olin sanonut siitä.  Sitten jos yritin "asettaa rajoja" vaikka miten terveisiin kohtiin, siitä seurasi totaaliset raivarit.

Nyt kun olen alkanut tiedostaa miten epänormaaleissa oloissa kasvoin, olen myös opetellut asettamaan rajoja. Se ei ole helppoa. Huomaan yhä yllättyväni siitä että rajojani kunnioitetaan, en saa kritiikkiä siitä että valitsen sen vaihtoehdon minkä todella haluan jne. Olen lisäksi huomannut että erittäin hyvissä oloissa kasvaneilla on tavallaan päinvastainen olo: itseluottamus on huipussaan koska on totuttu siihen että asiat menee aina oman mielen mukaan, tai ainakin omalla mielipiteellä on vaikutusta lopputulokseen. Mieleen ei edes tule se vaihtoehto ettei niin joskus kävisikään. Sellaiseen itseluottamukseen en luultavasti koskaan yllä, koska olen elänyt liikaa siinä todellisuudessa missä on saman tasoista utopiaa että omalla mielipiteellä yhtäkkiä olisikin väliä.

Olen tyytyväinen jos pääsen edes siihen tilanteeseen että pystyn puolustamaan tarvittaessa rajojani, uskallan tehdä valintoja ja ilmaista halujani vaikken ole varma siitä jakavatko muut ne, enkä heittäydy kynnysmatoksi vain siksi että niin pääsee pienimmällä tuskalla. 

Hyvin kiteytetty. Itse kuuntelin sivusta erään pariskunnan keskustelua, jonka jäsenistä toinen oli toimivasta perheestä ja toinen ei. Se, jolla oli rakastava perhe, oli sitä mieltä, ettei toisen pitäisi antaa kotoa saamalleen kritiikille mitään painoa, vaikka toinen oli altistunut tuolle samalle kritiikille lapsesta asti ja siksi mm. sairastunut syömishäiriöön. Hänellä ei ollut tällaisesta puolison kohtaamasta ilkeämielisestä kritiikistä kokemusta, joten hän ei lainkaan kyennyt samaistumaan puolisonsa asemaan.

No miten tätä toista sitten auttaa se, että oikein piehtaroi niissä menneissä. Opettelee pääsemään niistä irti. Varsin hyvä sen toisen neuvo oli. Mikäli tämä toinen ei ota siitä vaaria on enemmän kuin todennäköistä, että ero tulee kun se tounen ei jaksa riippakiveä enää raahata.

Vaikeista kokemuksista ei pääse eroon, ellei niitä käsittele. Tuollainen on puolison kokemusten mitätöintiä ja varmasti vaikuttaa kielteisesti suhteeseen.

No niinhän mä sanoin. Niistä kokemuksista vaan täytyy päästä yli. Joitakin esim terapia auttaa.

Kokemuksia ei useinkaan pääse käsittelemään ilman niiden sanoittamista. Hyvä puoliso jaksaa keskittyä toisen huolenaiheisiin, ei sivuuta toisen murheita täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Eli siis sinusta on ihmisen oma vika, jos kadulla joku ryöstää ja pahoinpitelee? Olet epäempaattinen kusipää.

Kyllä jos menet ja näyttelet tavaroitasi tai rahojasi . Mitä muuta voit odottaa? Onko se oukein. No ei. Mutta toisaalta omilla toimillaan voi sen ennaltaehkäistä. .eri

Jestas sentään. Oletko samaa mieltä myös vaikkapa sota-ajan pommituksissa henkensä heittäneistä? Miten he mielestäsi mokasivat? Sinullehan ei tuollaista olisi voinut tapahtua, kun olet mielestäsi niin fiksu.

Hyvin monet siirtyivät kaupungeista maaseudulle työskentelemään esim ruokahuollon parissa. Jos alueesi evakuoidaan ja et lähde pois niin ketä syytät kun pommi tulee niskaan? Jos annetaan tsunamivaroitus tai evakuointi käsky pyörremyrskyn takia niin kenen syy jos et poistu vaara-alueelta? Elämä nyt on täynnä valintoja. Sinun mielestäsi omaan kohtaloon ei voi mitenkäänvaikuttaa ja kaikki on aina jonkun muun syy? Missä on oma vadtuusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en lapsuudessa enkä nuoruudessa kärsinyt kiusaamisesta enkä yksinäisyydestä, mulla oli aina kavereita pihalla ja myöhemmin opiskelijaporukoissa olin aktiivinen ja kuuluin useisiin ryhmiin ja elämä oli kivaa. Vielä pariutumisen ja lastensaannin jälkeen oli helppoa solmia uusia ystävyyssuhteita ja elämä oli mutkatonta. Kunnes reilu nelikymppisenä eräs tuttava otti minut silmätikukseen ja oli häkellyttävän ilkeä. En ollut koskaan kokenut vastaavaa. Hän onnistui aika nopeasti keräämään ympärilleen hiljaisen hyväksyjäjoukon, jotka alkoivat eristämään minua muista ihmisistä puhumalla valheita selkäni takana jne. Olin kuin puulla päähän lyöty enkä osannut tehdä asialle mitään, annoin kaiken vain tapahtua. Sen jälkeen olen ollut todella skeptinen muita ihmisiä kohtaan. Olen nähnyt, mihin muut ovat kykeneväisiä. Olen ollut se kiltti, mukava, auttavainen ja aktiivinen tyttö, mutta sillä ei ole ollut mitään väliä, kun peto pääsee irti. Aika lailla erakkona elän nykyään, sen verran pahasti tuli siipeen.

Yksi manipuloiva kuspää ja suhtaudut negatiivisesti koko ihmiskuntaan? 

Eräässä videossa sanottiin, että tunnolliset ihmiset ( mukaan luettuna kiltit ja ystävälliset) vetävät puoleensa paljon hyväksikäyttäjiä, narsisteja, hyväksikäyttäjiä tai muuten vain ilkeitä ihmisiä. Osaa ärsyttää nähdä "täydellinen" iloinen ja ystävällinen ihminen.

En tuohon ota kantaa, mutta tyttärellä oli peruskoulussa hyvä kaveri. Kiltti, mukava ja kohtelias päällisinpuolin, mutta täysi lapanen muuten. Ikinä mihinkään ei saanut irti mielipidetä. Mitä tehtäisiin? Piiretäänkö? Ihan sama. Mennäänkö luistelemaan? Ihan sama. Tuletko meille? Ihan sama. Sitten kun tytär valitsi jonkun aktiviteetin, niin toinen vaan murjotti kun ei mennyt oman mielen mukaan. Miksei vaan voinut sanoa mitä haluaa? Viimein tytär menetti hermonsa tähän perässävedettävään ja ystävyys loppui koska hän ei enää jaksanut sitä ylläpitää.

Luultavasti kotoa opittu malli, pienestä asti oppinut että ihan turha sanoa mitä haluaa koska se ei joko toteudu kumminkaan tai toteutuu, mutta sitten siitä tulee valitusta ja nillitystä. Mun exällä oli paljon tota, oli alkoholistiperheen lapsi ja opetellut pienestä miellyttämään oikukkaita alkoholistivanhempia.

Olen alkoholisti- ja mt-ongelmaisesta perheestä ja tunnistan tämän piirteen itsestäni. Lapsena mielipiteelläni ei ollut väliä. Sitä ehkä kysyttiin, mutta sillä ei ollut vaikutusta mihinkään.  Eikä edes niin päin ettei haluillani ollut vaikutusta, vaan myös niin että ihmiset tekivät asioita jotka minusta olivat pelottavia tai muuten vaan kamalia vaikka olin sanonut siitä.  Sitten jos yritin "asettaa rajoja" vaikka miten terveisiin kohtiin, siitä seurasi totaaliset raivarit.

Nyt kun olen alkanut tiedostaa miten epänormaaleissa oloissa kasvoin, olen myös opetellut asettamaan rajoja. Se ei ole helppoa. Huomaan yhä yllättyväni siitä että rajojani kunnioitetaan, en saa kritiikkiä siitä että valitsen sen vaihtoehdon minkä todella haluan jne. Olen lisäksi huomannut että erittäin hyvissä oloissa kasvaneilla on tavallaan päinvastainen olo: itseluottamus on huipussaan koska on totuttu siihen että asiat menee aina oman mielen mukaan, tai ainakin omalla mielipiteellä on vaikutusta lopputulokseen. Mieleen ei edes tule se vaihtoehto ettei niin joskus kävisikään. Sellaiseen itseluottamukseen en luultavasti koskaan yllä, koska olen elänyt liikaa siinä todellisuudessa missä on saman tasoista utopiaa että omalla mielipiteellä yhtäkkiä olisikin väliä.

Olen tyytyväinen jos pääsen edes siihen tilanteeseen että pystyn puolustamaan tarvittaessa rajojani, uskallan tehdä valintoja ja ilmaista halujani vaikken ole varma siitä jakavatko muut ne, enkä heittäydy kynnysmatoksi vain siksi että niin pääsee pienimmällä tuskalla. 

Hyvin kiteytetty. Itse kuuntelin sivusta erään pariskunnan keskustelua, jonka jäsenistä toinen oli toimivasta perheestä ja toinen ei. Se, jolla oli rakastava perhe, oli sitä mieltä, ettei toisen pitäisi antaa kotoa saamalleen kritiikille mitään painoa, vaikka toinen oli altistunut tuolle samalle kritiikille lapsesta asti ja siksi mm. sairastunut syömishäiriöön. Hänellä ei ollut tällaisesta puolison kohtaamasta ilkeämielisestä kritiikistä kokemusta, joten hän ei lainkaan kyennyt samaistumaan puolisonsa asemaan.

No miten tätä toista sitten auttaa se, että oikein piehtaroi niissä menneissä. Opettelee pääsemään niistä irti. Varsin hyvä sen toisen neuvo oli. Mikäli tämä toinen ei ota siitä vaaria on enemmän kuin todennäköistä, että ero tulee kun se tounen ei jaksa riippakiveä enää raahata.

Vaikeista kokemuksista ei pääse eroon, ellei niitä käsittele. Tuollainen on puolison kokemusten mitätöintiä ja varmasti vaikuttaa kielteisesti suhteeseen.

No niinhän mä sanoin. Niistä kokemuksista vaan täytyy päästä yli. Joitakin esim terapia auttaa.

Kokemuksia ei useinkaan pääse käsittelemään ilman niiden sanoittamista. Hyvä puoliso jaksaa keskittyä toisen huolenaiheisiin, ei sivuuta toisen murheita täysin.

Puolison tehtävä ei ole toimia terapeuttina. Toki tukea voi, mutta ei kaikkea kannata sen puolison niskaan kaataa vaan hakea ihan oikeasti ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Eli siis sinusta on ihmisen oma vika, jos kadulla joku ryöstää ja pahoinpitelee? Olet epäempaattinen kusipää.

Kyllä jos menet ja näyttelet tavaroitasi tai rahojasi . Mitä muuta voit odottaa? Onko se oukein. No ei. Mutta toisaalta omilla toimillaan voi sen ennaltaehkäistä. .eri

Jestas sentään. Oletko samaa mieltä myös vaikkapa sota-ajan pommituksissa henkensä heittäneistä? Miten he mielestäsi mokasivat? Sinullehan ei tuollaista olisi voinut tapahtua, kun olet mielestäsi niin fiksu.

Hyvin monet siirtyivät kaupungeista maaseudulle työskentelemään esim ruokahuollon parissa. Jos alueesi evakuoidaan ja et lähde pois niin ketä syytät kun pommi tulee niskaan? Jos annetaan tsunamivaroitus tai evakuointi käsky pyörremyrskyn takia niin kenen syy jos et poistu vaara-alueelta? Elämä nyt on täynnä valintoja. Sinun mielestäsi omaan kohtaloon ei voi mitenkäänvaikuttaa ja kaikki on aina jonkun muun syy? Missä on oma vadtuusi?

Kannan osan vastuusta henkilökohtaisesti, mutten voi olla vastuussa kaikesta mitä tapahtuu. Kukaan ei voi olla, koska monet asiat elämässä ovat melko sattumanvaraisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en lapsuudessa enkä nuoruudessa kärsinyt kiusaamisesta enkä yksinäisyydestä, mulla oli aina kavereita pihalla ja myöhemmin opiskelijaporukoissa olin aktiivinen ja kuuluin useisiin ryhmiin ja elämä oli kivaa. Vielä pariutumisen ja lastensaannin jälkeen oli helppoa solmia uusia ystävyyssuhteita ja elämä oli mutkatonta. Kunnes reilu nelikymppisenä eräs tuttava otti minut silmätikukseen ja oli häkellyttävän ilkeä. En ollut koskaan kokenut vastaavaa. Hän onnistui aika nopeasti keräämään ympärilleen hiljaisen hyväksyjäjoukon, jotka alkoivat eristämään minua muista ihmisistä puhumalla valheita selkäni takana jne. Olin kuin puulla päähän lyöty enkä osannut tehdä asialle mitään, annoin kaiken vain tapahtua. Sen jälkeen olen ollut todella skeptinen muita ihmisiä kohtaan. Olen nähnyt, mihin muut ovat kykeneväisiä. Olen ollut se kiltti, mukava, auttavainen ja aktiivinen tyttö, mutta sillä ei ole ollut mitään väliä, kun peto pääsee irti. Aika lailla erakkona elän nykyään, sen verran pahasti tuli siipeen.

Yksi manipuloiva kuspää ja suhtaudut negatiivisesti koko ihmiskuntaan? 

Eräässä videossa sanottiin, että tunnolliset ihmiset ( mukaan luettuna kiltit ja ystävälliset) vetävät puoleensa paljon hyväksikäyttäjiä, narsisteja, hyväksikäyttäjiä tai muuten vain ilkeitä ihmisiä. Osaa ärsyttää nähdä "täydellinen" iloinen ja ystävällinen ihminen.

En tuohon ota kantaa, mutta tyttärellä oli peruskoulussa hyvä kaveri. Kiltti, mukava ja kohtelias päällisinpuolin, mutta täysi lapanen muuten. Ikinä mihinkään ei saanut irti mielipidetä. Mitä tehtäisiin? Piiretäänkö? Ihan sama. Mennäänkö luistelemaan? Ihan sama. Tuletko meille? Ihan sama. Sitten kun tytär valitsi jonkun aktiviteetin, niin toinen vaan murjotti kun ei mennyt oman mielen mukaan. Miksei vaan voinut sanoa mitä haluaa? Viimein tytär menetti hermonsa tähän perässävedettävään ja ystävyys loppui koska hän ei enää jaksanut sitä ylläpitää.

Luultavasti kotoa opittu malli, pienestä asti oppinut että ihan turha sanoa mitä haluaa koska se ei joko toteudu kumminkaan tai toteutuu, mutta sitten siitä tulee valitusta ja nillitystä. Mun exällä oli paljon tota, oli alkoholistiperheen lapsi ja opetellut pienestä miellyttämään oikukkaita alkoholistivanhempia.

Olen alkoholisti- ja mt-ongelmaisesta perheestä ja tunnistan tämän piirteen itsestäni. Lapsena mielipiteelläni ei ollut väliä. Sitä ehkä kysyttiin, mutta sillä ei ollut vaikutusta mihinkään.  Eikä edes niin päin ettei haluillani ollut vaikutusta, vaan myös niin että ihmiset tekivät asioita jotka minusta olivat pelottavia tai muuten vaan kamalia vaikka olin sanonut siitä.  Sitten jos yritin "asettaa rajoja" vaikka miten terveisiin kohtiin, siitä seurasi totaaliset raivarit.

Nyt kun olen alkanut tiedostaa miten epänormaaleissa oloissa kasvoin, olen myös opetellut asettamaan rajoja. Se ei ole helppoa. Huomaan yhä yllättyväni siitä että rajojani kunnioitetaan, en saa kritiikkiä siitä että valitsen sen vaihtoehdon minkä todella haluan jne. Olen lisäksi huomannut että erittäin hyvissä oloissa kasvaneilla on tavallaan päinvastainen olo: itseluottamus on huipussaan koska on totuttu siihen että asiat menee aina oman mielen mukaan, tai ainakin omalla mielipiteellä on vaikutusta lopputulokseen. Mieleen ei edes tule se vaihtoehto ettei niin joskus kävisikään. Sellaiseen itseluottamukseen en luultavasti koskaan yllä, koska olen elänyt liikaa siinä todellisuudessa missä on saman tasoista utopiaa että omalla mielipiteellä yhtäkkiä olisikin väliä.

Olen tyytyväinen jos pääsen edes siihen tilanteeseen että pystyn puolustamaan tarvittaessa rajojani, uskallan tehdä valintoja ja ilmaista halujani vaikken ole varma siitä jakavatko muut ne, enkä heittäydy kynnysmatoksi vain siksi että niin pääsee pienimmällä tuskalla. 

Hyvin kiteytetty. Itse kuuntelin sivusta erään pariskunnan keskustelua, jonka jäsenistä toinen oli toimivasta perheestä ja toinen ei. Se, jolla oli rakastava perhe, oli sitä mieltä, ettei toisen pitäisi antaa kotoa saamalleen kritiikille mitään painoa, vaikka toinen oli altistunut tuolle samalle kritiikille lapsesta asti ja siksi mm. sairastunut syömishäiriöön. Hänellä ei ollut tällaisesta puolison kohtaamasta ilkeämielisestä kritiikistä kokemusta, joten hän ei lainkaan kyennyt samaistumaan puolisonsa asemaan.

No miten tätä toista sitten auttaa se, että oikein piehtaroi niissä menneissä. Opettelee pääsemään niistä irti. Varsin hyvä sen toisen neuvo oli. Mikäli tämä toinen ei ota siitä vaaria on enemmän kuin todennäköistä, että ero tulee kun se tounen ei jaksa riippakiveä enää raahata.

Vaikeista kokemuksista ei pääse eroon, ellei niitä käsittele. Tuollainen on puolison kokemusten mitätöintiä ja varmasti vaikuttaa kielteisesti suhteeseen.

No niinhän mä sanoin. Niistä kokemuksista vaan täytyy päästä yli. Joitakin esim terapia auttaa.

Kokemuksia ei useinkaan pääse käsittelemään ilman niiden sanoittamista. Hyvä puoliso jaksaa keskittyä toisen huolenaiheisiin, ei sivuuta toisen murheita täysin.

Puolison tehtävä ei ole toimia terapeuttina. Toki tukea voi, mutta ei kaikkea kannata sen puolison niskaan kaataa vaan hakea ihan oikeasti ammattiapua.

Ei tässä tapauksessa ollut kyse siitä. Nainen sanoi puolisolleen, että hänestä tuntuu pahalta ja toinen käyttäytyi kuin asia ei kuuluisi hänelle lainkaan. Ei kovin mukavan oloinen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Mä luulin että olen sellainen loneri, kun en saa syviä ystävyyssuhteita luotua, mutta kävikin selväksi että oikeastaan minua ei kiinnostakaan muiden typerät elämät ja ongelmat, ja näin olen erittäin tyytyväinen miehen kanssa ihan kaksin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Jep!

Mihinkään muuhun ei sitä energiaa niin paljoa hukkaan menekään, kun jos pitäisi sopeuttaa kaikki ihmiset ympärillä omiin rajoihin ja sit koko ajan kuunnella mitä ne sanoo ja jos menee yli oman rajan, niin sitten tehdä asialle jotain. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.

Joo mutta edelleenkään toisia ihmisiä ja heidän mieliään ei voi kontrolloida omilla rajoillaan.

Joten todellakin kannattaa tarkkaan miettiä, miten toisiin ihmisiin ja heidän juttuihinsa suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Jep!

Mihinkään muuhun ei sitä energiaa niin paljoa hukkaan menekään, kun jos pitäisi sopeuttaa kaikki ihmiset ympärillä omiin rajoihin ja sit koko ajan kuunnella mitä ne sanoo ja jos menee yli oman rajan, niin sitten tehdä asialle jotain. :D

Ilkeät ihmiset käyttäytyvät ikävästi, koska työyhteisö hyväksyy heiltä huonon käytöksen. Jokainen, joka sulkee tältä käytökseltä silmänsä, on mukana kiusaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.

Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Jep!

Mihinkään muuhun ei sitä energiaa niin paljoa hukkaan menekään, kun jos pitäisi sopeuttaa kaikki ihmiset ympärillä omiin rajoihin ja sit koko ajan kuunnella mitä ne sanoo ja jos menee yli oman rajan, niin sitten tehdä asialle jotain. :D

Tämä on kyllä jännä. Ihmettelen itsekin miksi aina uudelleen ja uudelleen pitää joutua perustelemaan ja tekemään selviksi omia rajojaan, silloinkin kun kuvittelisi että jokaiselle aikuiselle ainakin tiettyjen asioiden pitäisi olla selviä.

Pistää myös silmään, että ne jotka ovat erityisen tietoisia "rajoistaan" ja muistavat ponnekkaasti kertoa muille pienistäkin lipsahduksista "rajojensa" suhteen, ovat usein niitä, jotka eivät kykene millään kunnioittamaan muiden edes ilmeisiä rajoja. "Se mikä on pikku juttu sinulle, on trauma minulle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista. 

Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.

Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.

Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.

Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.

"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.

Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.

Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.

Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.

Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.