Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset ovat hylkiöitä, esim. minä?
02.12.2018 |
Olen aina hyväkäytöksinen ja toiset huomioon ottava, mutta vaikka kohtelen muita hyvin, niin silti minua aina hyljeksitään, jätetään ryhmän ulkopuolelle ja minulle ollaan ilkeitä. Sellaista se on aina ollut koko elämäni ajan. Se ainakin on täysi vale, kun sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Minä huudan metsään kohteliaisuuksia ja saan vastaukseksi vain pilkkaa, ivaa ja hyljeksintää.
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Itse tiedän että se että minua on kiusattu johtuu erilaisuudestani. Mutta: minulla oli onni kasvaa hyvässä ja myös varakkaassa kodissa, joten oli niin vahva itsetunto, että en niin kauheasti välittänyt mitä ne muut minusta ajattelivat. Minä olin oma persoonani, ja jos muut ei siitä tykkää, niin sitten ei. Äitini siitä joskus puhuikin, että ihmiset on vähän sellaisia että kaikkien pitäisi olla tasapäisiä ettei joudu syrjityksi ja kiusatuksi mutta ei siihen pidä koskaan suostua, että jos on oikeasti kotka niin kynii itsestään kanan ja alkaa kaakattaa kuin kana, jotta kelpaa kanalaumaan. "Leijonia ei kiinnosta mitä lampaat niistä ajattelee"
Minun erilaisuuteni olivat mm seuraavia:
- olin varakkaasta kodista ja asuin omakotitalossa, useimmat koulussani kunnan kerrostaloista
- olin pikkuvanha
- olin ja olen tosikko, muiden lasten jutut ei kiinnostaneet
- olin kömpelö liikunnallisesti
- olen ääri-introvertti pohdiskelija, ei kiinnostanut osallistua muiden sosiaalisiin kuvioihin, mieluummin jo koululaisena seisoin jossain tolppaan nojaillen yksin ja mietin syntyjä syviä
- silloin en vielä tiennyt tätä, mutta sitten kun aikuisena kävin älykkyystestissä, niin luulen että myös älykkyys on ollut yksi asia joka on saanut "tasapäistävän lauman" kokemaan minussa jotain outoa. ÄO:ni oli testin mukaan korkeampi kuin 99,8%:lla testin suorittaneista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Sitten ollaan sairaslomilla. On työnantajan tehtävä huolehtia työhyvinvoinnista ja jos työnantaja on siihen kykenemätön, sitten työntekijät ovat sairaslomilla. Ei oikeasti kannata murehtia asioilla, jotka kuuluvat työnantajan tehtäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Sitten ollaan sairaslomilla. On työnantajan tehtävä huolehtia työhyvinvoinnista ja jos työnantaja on siihen kykenemätön, sitten työntekijät ovat sairaslomilla. Ei oikeasti kannata murehtia asioilla, jotka kuuluvat työnantajan tehtäviin.
Lähinnähän tässä oman uran valuminen viemäriin huonon työpaikan ja taantuman takia huolettaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä maailmassa on ihmisiä, jotka käyttävät toisia hyväkseen. Sen vuoksi ihan jokaisen on asetettava omat rajansa tai muuten tulee hyväksikäytetyksi. Kukaan muu ei voi niitä rajoja asettaa kuin yksilö itse. Ethän sä kotoa lähtiessäsikään jätä ulko-ovea auki ajatellen, että se on vain varkaan syytä, jos omaisuutesi katoaa.
No varkaita varten voi kyllä suunnitella kaikenlaista. Hämähäkkityyliin. Voi tietty olla että varkaat on sen verran valveutuneita että osaa välttää seitin. Ajatus pyörän yms jättämisestä ilman lukkoa ja pahisten kiinni saamisesta todisteiden kera on varmaan kiehtonut siitä kun suurinpiirtein stokkan edessä keskellä aurinkoista kesäpäivää tuli teinit porukalla ryöstämään. Eivät kyllä mitään saaneet ja päätyivät oikeuteen. Korkoa kertyy kun ei ole maksaneet korvauksia. Muutankin aikanaan lakeja niin ettei rikoksiin liittyvät maksamattomat korvaukset vanhene ja korkoa kertyy maailman tappiin ja periytyvästi (koska voihan olla että juurikin ryöstely johti voron lasten saamiseen tai selviytymiseen). Nuo voidaan lukea pankissa taseeseen ja pankki voi sitten myöntää luottoa vaikka töitä nyt ei olekkaan. Pankki voi myydä tuon luottosopparin putinin pankille ja putinin kätyrit lähtee etsimään noita ryöstäjiä että maksaa ne korot maksamatta jääneistä vahingonkorvauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Sitten ollaan sairaslomilla. On työnantajan tehtävä huolehtia työhyvinvoinnista ja jos työnantaja on siihen kykenemätön, sitten työntekijät ovat sairaslomilla. Ei oikeasti kannata murehtia asioilla, jotka kuuluvat työnantajan tehtäviin.
Lähinnähän tässä oman uran valuminen viemäriin huonon työpaikan ja taantuman takia huolettaa.
Ymmärrän. Olisiko teillä mahdollisuutta etätyöhön vai onko työn luonne sellainen, ettei se ole mahdollista?
Minä olen ihminen josta oikeastaan kukaan ei tykkää. Jo päiväkodissa minua hyljeksittiin. Olin kiltti ja nätti. Muut tytöt noh eivät niin nättejä. Olin myös arka. Se varmaan on ollut yksi kimmoke miksi kiusaaminen alkoi. Äitini ja isoveljeni olivat muistaakseni hyvin dominoivia kotona. Ala asteella olin hyvin erilainen kuin muut. Koin jotenkin olevani heidän kanssa eri aaltopituudella. Olin herkkä ja myös omalla tavalla aika fiksu. Olen aina ollut todella itsepäinen. Tyhjästä en hymyile.
Yläasteella sain joitakin uusia kavereita ja vähän kontaktia poikiin. Se oli ihmeellistä mutta ei sitä kauan kestänyt. Minusta puhuttiin pahaa selän takana. Kun laittauduin ja omasin hyvän itsetunnon, tuntui se pelottavan muita. Olin myös sairas usein. Sain myös aknen..juuri pahimpaan aikaan. Olin hyvin erilainen taas kuin muut. Juuri kukaan ei tuntunut pitävän minusta. Joskus kun laitoin facebookkiin kuvia missä hymyilin tyytyväisenä sain useimmiten ilkeitä kommentteja(pojilta)takaisin. Usein mietin mikä on vikana. Lukiossa jatkui samaan tapaan.
Muutin muualle täysi ikäisenä ja sain uusia tuttavuuksia. Läheistä kaveruutta kukaan ei oikein tunnu haluavan tehdä. Eikä oikein poikaystävääkään löydy. En juo enkä harrasta irtosuhteita. Olen varmaan tylsä monen mielestä.Minua piikittelee monesti jopa ihan tuntemattomat. En ymmärrä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Sitten ollaan sairaslomilla. On työnantajan tehtävä huolehtia työhyvinvoinnista ja jos työnantaja on siihen kykenemätön, sitten työntekijät ovat sairaslomilla. Ei oikeasti kannata murehtia asioilla, jotka kuuluvat työnantajan tehtäviin.
Lähinnähän tässä oman uran valuminen viemäriin huonon työpaikan ja taantuman takia huolettaa.
Ymmärrän. Olisiko teillä mahdollisuutta etätyöhön vai onko työn luonne sellainen, ettei se ole mahdollista?
Olisi mahdollista, mutta työnantaja suhtautuu asiaan nuivasti. Mietin koko ajan irtisanoutumista ja ansiosidonnaisella elämistä, kun työnhaku ei tuota tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Liekö koulusta opittu malli jossa kiusatut siirretään muualle. Tähän saadaan muutos viimeistään sitten kun koulutuksen rahoitus irrotetaan velkauunoeliitistä ja politbyroosta. Tai muuttamalla opetusta ihan perusteellisesti. Esm sellaiseksi että ryhmät muodostavat oppilaat itse mutteivät mielivaltaisesti vaan tavoitteellisesti. Koulu loppuu vasta sitten kun ryhmä on saanut jotain kaikkia mitattavasti hyödyttävää aikaan joka menee markkinoilla kaupaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Sitten ollaan sairaslomilla. On työnantajan tehtävä huolehtia työhyvinvoinnista ja jos työnantaja on siihen kykenemätön, sitten työntekijät ovat sairaslomilla. Ei oikeasti kannata murehtia asioilla, jotka kuuluvat työnantajan tehtäviin.
Lähinnähän tässä oman uran valuminen viemäriin huonon työpaikan ja taantuman takia huolettaa.
Ymmärrän. Olisiko teillä mahdollisuutta etätyöhön vai onko työn luonne sellainen, ettei se ole mahdollista?
Olisi mahdollista, mutta työnantaja suhtautuu asiaan nuivasti. Mietin koko ajan irtisanoutumista ja ansiosidonnaisella elämistä, kun työnhaku ei tuota tuloksia.
Miten työterveyshuolto suhtautuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Sitten ollaan sairaslomilla. On työnantajan tehtävä huolehtia työhyvinvoinnista ja jos työnantaja on siihen kykenemätön, sitten työntekijät ovat sairaslomilla. Ei oikeasti kannata murehtia asioilla, jotka kuuluvat työnantajan tehtäviin.
Lähinnähän tässä oman uran valuminen viemäriin huonon työpaikan ja taantuman takia huolettaa.
Ymmärrän. Olisiko teillä mahdollisuutta etätyöhön vai onko työn luonne sellainen, ettei se ole mahdollista?
Olisi mahdollista, mutta työnantaja suhtautuu asiaan nuivasti. Mietin koko ajan irtisanoutumista ja ansiosidonnaisella elämistä, kun työnhaku ei tuota tuloksia.
Miten työterveyshuolto suhtautuu?
Pyörittelee harmissaan käsiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käyttäytyisi muita kohtaan mielivaltaisesti, elleivät kokisi olevansa suhteessa toiseen ihmiseen sellaisessa asemassa, että se on mahdollista. Siksi kusipäinen käytös ei ikinä tule tästä maailmasta loppumaan, yritti sen kohteeksi joutunut mitä tahansa.
Ihmiset, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, eivät päästä toisia sellaiseen asemaan, että mielivaltainen käyttäytyminen olisi mahdollista.
Valitettavasti vaikka tietää missä omat rajat menee, niin kukaan ei niillä pysty kontrolloimaan toista ihmistä.
Kyllä se tarpeeksi k usipäinen ja vahva persooona jatkaa mielivaltaista käytöstä just niin pitkään, kunnes saa opetuksen tai kohtaa vahvempansa.
Tietenkin on tilanteita, joissa et voi itse valita seuraasi. Esimerkiksi töissä. Mutta voit antaa työkaverin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseiset ihmiset ovat sulle merkityksettömiä eikä kannata vaivata päätään heidän mielipiteillään. Ikäviin sukulaisiin kannattaa ottaa etäisyyttä, jos välien katkaiseminen kokonaan ei ole mahdollista. Ystävät ja kaverit valitset itse ja jos joku heistä osoittautuu mulkuksi, niin adios.
Kiltit ja ystävälliset ihmiset saavat ihan hyvin kavereita, vaikka osaavatkin sanoa ei. He myös välttyvät suuremmilta hyväksikäytöiltä, koska hyväksikäyttäjät eivät saa heiltä haluamaansa ja etsivät uuden uhrin.
"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan dissosiaatioon selviytymiskeinonaan, koska sen Käytöstä maksaa myöhemmin kovan hinnan.
Voi hyvää päivää taas! Ihan oikeasti pitää opetella tekemään ero merkityksellisten ja merkityksettömien ihmissuhteiden välillä.
Töissä näkee ihmisiä paljon, joten työpaikan ihmissuhteilla on merkitystä omaan hyvinvointiin. Ei työpaikkakiusaaminen suotta ole Suomessa iso ongelma. Se on ongelma siksi, että se heikentää merkittävästi ihmisten töissä jaksamista.
Mutta jaksaa paremmin, jos suhtautuu työkavereihin samalla tavalla kuin anonyymeihin palstalaisiin. Töissä tekee työnsä ja vapaa-ajan merkityksellisten ihmisten kanssa. Olen ollut monissa naisvaltaisissa työpaikoissa, joissa on aina ollut joku kurppana. Mutta koska olen antanut kurppanan simputtamisten valua kuin vesi hanhen selästä, kurppanat ovat lakanneet simputtamasta mua. En ole antanut heille heidän toivomaansa reaktiota, joten he ovat luovuttaneet mun suhteeni.
Kiva sinulle. Minun työpaikallani esimies totesi kehittämiskeskustelussa, että kokee kyseisen ihmisen terrorisoivan myös häntä. Kuulemma välillä työpäivän jälkeen itkettää, kun alainen on taas oikein pahasti ilkeillyt.
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.
Tätä ihmiset yrittivät, mutta lopputulos kaikesta oli lopulta se, että työpaikalla ei syntynyt oikein minkäänlaista tulosta minkään suhteen ja porukka oli koko ajan sairaslomalla tai muuten erilaisilla vapailla. Ei tuota ilmapiiriä kukaan pitkällä aikavälillä jaksanut.
Mitä työnantaja lopulta teki asialle?
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Niin vähän arvelinkin. Ei ole oikeasti mitään keinoa, millä työnantaja voisi parantaa tilannetta, jos kiusaajaa ei voi irtisanoakaan. Ainoa keino suojata itsensä on pitää kiusaajaa turhana ihmisenä tai sitten vaihtaa työpaikkaa. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei onnistunut suurimmalta osalta ihmisistä. Moni vain oireili, koska ei muita töitä löytänyt eikä pää kestänyt.
Sitten ollaan sairaslomilla. On työnantajan tehtävä huolehtia työhyvinvoinnista ja jos työnantaja on siihen kykenemätön, sitten työntekijät ovat sairaslomilla. Ei oikeasti kannata murehtia asioilla, jotka kuuluvat työnantajan tehtäviin.
Lähinnähän tässä oman uran valuminen viemäriin huonon työpaikan ja taantuman takia huolettaa.
Ymmärrän. Olisiko teillä mahdollisuutta etätyöhön vai onko työn luonne sellainen, ettei se ole mahdollista?
Olisi mahdollista, mutta työnantaja suhtautuu asiaan nuivasti. Mietin koko ajan irtisanoutumista ja ansiosidonnaisella elämistä, kun työnhaku ei tuota tuloksia.
Miten työterveyshuolto suhtautuu?
Pyörittelee harmissaan käsiään.
Oletteko puhuneet etätyöstä vaihtoehtona? Mulla on ihan ok työkaverit, mutta teen mieluummin etätöitä kuin olisin mukana työpaikan ihmissuhdekuvioissa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet etätyömahdollisuuden työpaikkakiusaamisen vuoksi, kun ovat ottaneet asian puheeksi työterveyshuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Osa ihmisistä on häipynyt eläkkeelle, osa muihin töihin tai opiskelemaan, osa on sairaslomalla... Kiusaaja vain jatkaa kuten ennenkin.
Liekö koulusta opittu malli jossa kiusatut siirretään muualle. Tähän saadaan muutos viimeistään sitten kun koulutuksen rahoitus irrotetaan velkauunoeliitistä ja politbyroosta. Tai muuttamalla opetusta ihan perusteellisesti. Esm sellaiseksi että ryhmät muodostavat oppilaat itse mutteivät mielivaltaisesti vaan tavoitteellisesti. Koulu loppuu vasta sitten kun ryhmä on saanut jotain kaikkia mitattavasti hyödyttävää aikaan joka menee markkinoilla kaupaksi.
Lisään tähän että tässä mallissa kiusatut voi siis olla eri ikäisiä samassa ryhmässä saman koulun sisällä. Osa opetuksesta on kuten ennenkin mutta ryhmäprojektitunnit jatkuisi koulun läpi.
Jotain sääntöjä ryhmiin ehkä tarvitaan. Esm stagnaation esto. Eli ryhmän tulee ottaa uusia noviisijäseniä ennakoiden mahdollisia poistumia esm jos entinen jäsen alkoi kiusaamaan tai koki jotain ongelmia ryhmässä. Ei siis oleteta että ryhmä pysyy aina samana. Tässä tulisi harjoitella sukupolvenvaihdosta ja noviisien mentorointia jo koulussa.
Yleensä syrjityille ja kiusatuille ei anneta realistista palautetta heidän käytöksestään, vaan kiusaajat keksivät maan ja taivaan väliltä syitä kiusata, jotenka vika löytyy näistä ihmisistä eikä kiusatuista. Ujoille ja herkille yleensä kehittyy se oma identiteettikin muita jäljessä ja jos häntä vielä kiusataan tuossa vaiheessa, alkaa ajattelee onkohan minussa tuollaisia ja tuollaisia vikoja, niiden realististen "vikojen" sijaan, mihinkä ei anneta palautetta.
Ihan sama juttu täälä. Olen ihan pienestä lapsesta ollut aina ensin muita ajatteleva ihminen, ja silti aina on hyljeksitty ja jätetty ulkopuolelle. Nykyään olen lähes täysin eristäytynyt muista ihmisistä. En jaksa ylläpitää saati hankkia uusia ihmissuhteita, koska tiedän että minä olisin ainut joka välittää ja huolehtii. Näin se aina on mennyt, jopa omien perheenjäsenien kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Sun esimiehesikin pitäisi opetella ajattelemaan toisin. Kiusaajat ovat kuin pieniä lapsia, joilla on kaksi nappia: toisesta kuuluu painaessa TRÖÖT ja toisesta ei tapahtu yhtään mitään. Kumman napin lapsi valitsee muutaman kokeilun jälkeen?
Tietenkin työpaikkakiusaamiseen pitää puuttua, mutta jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta antaa kiusaajalle potkujakaan, muiden pitää opetella kovettamaan nahkansa.