Lue keskustelun säännöt.
Puolisoiden aikaa vievät harrastukset lapsiperheissä
Meillä on kauhea kina miehen kanssa siitä, miten vähäinen vapaa-aika ja lomat pitäisi jakaa niin, että aikaa jäisi molempien tärkeäksi kokemille jutuille, yhteiselle perheajalle ja kotihommille. Arki ja pikkuharrastukset eivät ole ongelma, vaan se, että mies haluaisi käyttää omaan tärkeään harrastukseen 20-30 vuorokautta (3-7 päivän putkissa) vuoden mittaan. Mä olen hampaita kiristelleen suostunut tähän, mutta sillä ehdolla että saan jotain kivaa vastineeksi. Ja ainoa kiva mitä haluan, on matkustaminen perheen kanssa. Olen sanonut, että kun vastavuoroisesti matkustellaan 20-30 vuorokautta vuodessa perheen kanssa, niin homma on bueno ja molemmat saa mitä haluaa. Mies ei ymmärrä ollenkaan. On sitä mieltä, että jos hän saa omaan harrastukseen 20-30 päivää, niin siitä vastineeksi voi lähteä perhereissuille 7-10 päivää vuodessa.
Joku tässä ei mun mielestä täsmää. Onko miehen ehdotus teistä tasapuolinen?
Tiedän, että matkusteluun kuluisi jonkin verran enemmän rahaa, mutta molemmat saisi sen mitä eniten elämässä tällä hetkellä arjen vastapainoksi tahtovat.
Onko muissa perheissä tällaisia keskusteluja? Käyttääkö teidän miehet omiin menoihinsa enemmän kuin te vaimot aikaa ja onko se teille ok?
(Työreissuja en tähän laske ja niitäkin miehellä muutamia viikkoja vuodessa, mutta se asia erikseen. Toki vaikuttaa siihen, etten niin iloinen ole siitä, että sen lisäksi haluaisi harrastaa vielä melkein kuukauden vuodesta itsekseen.)
Ja vastaus jo etukäteen, että miehen harrastus on sellainen johon minä en pysty enkä halua osallistua eikä mieheni minua mukaan haluaisikaan.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuoden aikana mies on vapaalla poissa kotoa 20-30 vuorokautta ja työmatkojen takia 30-40 vuorokautta, niin kai sitä jokainen täysipäinen perheenisä yrittäisi ehdottaa jotain reissua tai lomaa perheen tai ainakin lasten kanssa?? Omat lapseni ovat kyllä hieman vanhempia, mutta en kyllä ole koskaan osannut laskea heidän kanssaan vietettyä aikaa "hyvitykseksi" jostain, ei ole tullut edes mieleen. Perheen yhteisestä lomasta nyt puhumattakaan... Käsittämätöntä!
Silloin kun lapset olivat pieniä, saattoi joku leikkipuistokeikka tai vaunulenkki taantua "kotityöksi" ("Laitako ruuan sillä välin kun vien lapset ulos...?") mutta kyllä se pääosin oli lasten kanssa vietettyä aikaa.
Ja kun kävin teinien kanssa kaupunkilomalla kesällä ja vaimo oli vanhemmillaan, nyt pitäisi sitten päästä kavereiden kanssa kaljoittelemaan Prahaan. (Jos totta puhutaan, niin pääsisin vaimon puolesta kyllä, kun siellä on salibandyn MM ja pari joukkuekaveria on siellä paraikaa... En vain halua käyttää lomapäiviä ja rahaa moiseen... Menen mielummin kaupunkilomalle teinien kanssa, kun ne vielä asuvat kotona ja suostuvat minun kanssani lähtemään)
Minusta saa jo mennä kun lapset on jo teinejä.
Ei teinejä hoideta niin kuin pieniä lapsia.
Pienten lasten hoito on raskasta.
Ja kyllä meillä 2 teiniä. 14 ja 17v. pojat.Ei siis haittaa vaikka mies jonnekkin lähtisi.
Joo, tuon ikäisten kanssa on helpompaaja hauskempaa kuin yksin kotona. Tekevät osansa kotitöistä ja ovat kivaa seuraa. Ruokapöytään voi saada välillä tyttöystävän myös, jos hyvin käy. Toisaalta jos on omaa menoa, teinit ovat ihan onnessaan kun saavat olla keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käsitinkö oikein. Miehen mielestä se on häneltä antamista kun lähtee 7-10 päivän ajaksi perhelomalle. Hän ei siis itse haluaisi lainkaan olla mukana perhelomalla vaan se on uhrautumista jos hän joutuu osallistumaan?
Minä varmaankin vapauttaisin miehen osallistumasta perhelomaan ja pyytäisin että hän hoitaa sen 30 päivää vuodessa kaikki perheen asiat ilman sinua. Siis lapset ja kotityöt. Silloinhan homma menisi tasan. Ja silloin kun mies on harrastamassa sinä voisit käydä lasten kanssa lomalla.
Ymmärtäisikö mies sitten mitä se merkitsee sinulle kun hän on harrastamassa?
Meillä mies vähensi harrastamisen määrää rajusti kun lapset oli pieniä. Nyt kun lapset isompia ottaa omasta harrastuksestaan kiinnostuneet lapset mukaansa harrastamaan. Winwin.
Kuulostat järkevältä naiselta.
No joo, ei haluaisi perhelomille niihin paikkoihin kuin minä mutta kai se vähän nauttii. Eikä tosin suostukaan ihan mihin tahansa lähtemään, vaan haluaisi myös vaikuttaa noihin 7-10 päivän reissuihin omilla mieltymyksillään jotka eri kuin minun.
Ei mies tunnu ymmärtävän, kun ei ole koskaan pitkäksi aikaa jäänyt kotiin. Hän epäilee että lastenhoito yksin on tosi mukavaa. Hah. Ja meillä mies on sitä mukaa kun lapsia syntynyt alkanut vaatimaan omaa aikaa (esim. omia viikonloppuja mökillä) yhä enemmän ja myös työreissuja on tullut enemmän (kuulemma voisi olla enemmänkin, mutta osasta kieltäytynyt, yhteensä max 8 viikkoa vuodesta työreissuissa).
Tarttis varmaan jotenkin järjestää niin että olisin myös sen 1 kk vuodessa pois ja mies hoitaisi härdellin. Ja se olisi vielä pientä siihen verrattuna mitä mä olen vuodessa ollut yksin lasten kanssa.
Mihinkähän sitä menisi kuukaudeksi ja miten osaisi olla erossa perheestä? Ehkä 4 viikon settiä menisi jotenkin, mutta yksinäinen olisin ja kaipaisin lapsia.
Ensiksi valitat kun et saa tehdä oia juttujasi ja sitten valitat kun tulee ikävä lapsia? Päätä jo kumpaa haluat?
Tuo on kyllä hankala, jos harrastus on sellainen, että se vaatii pari pitempää reissua, esimerkiksi joku vuorikiipeily tai vaeltaminen. Jos pärjäät, niin eihän tuossa sitten mitään, mutta miksi haluaa rajoittaa perheen yhteisiä reissuja? Se on tässä erikoista. Yhtä paljon kaikille kivaa elämään, sehän on perheessä ihan selvyys.
Tämä keskustelu kertoo hyvin siitä, miksi syntyvyys laskee koko ajan. Joillekin miehille perhe-elämä ja lapset on yksinkertaisesti liikaa, he eivät osaa, halua ja jaksa. Ei kiinnosta. Kuitenkin ne lapset on jo tehty ja jonkun pitää ne hoitaa ja kasvattaa. Äitihän sen tekee ja katsoo samalla vierestä kun mies tekee kaikkea kivaa. Itse saa kököttää kotona. Kuka nykyajan nainen tämmöstä haluaa? Ei enää kovinkaan moni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kertoo hyvin siitä, miksi syntyvyys laskee koko ajan. Joillekin miehille perhe-elämä ja lapset on yksinkertaisesti liikaa, he eivät osaa, halua ja jaksa. Ei kiinnosta. Kuitenkin ne lapset on jo tehty ja jonkun pitää ne hoitaa ja kasvattaa. Äitihän sen tekee ja katsoo samalla vierestä kun mies tekee kaikkea kivaa. Itse saa kököttää kotona. Kuka nykyajan nainen tämmöstä haluaa? Ei enää kovinkaan moni.
Erityisen huvittavia nämä "ei miehiä jotkut puuhamaat ja leikkipuistot kiinnosta"-kommentit. Kuvitteleeko joku, että naiset erityisesti nauttii siellä leikkipuistossa hengailusta tai jossain muumimaailmassa jonottelemisesta? Juu ei, lasten takia sinne mennään, ei kenenkään naisen oman huvituksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kertoo hyvin siitä, miksi syntyvyys laskee koko ajan. Joillekin miehille perhe-elämä ja lapset on yksinkertaisesti liikaa, he eivät osaa, halua ja jaksa. Ei kiinnosta. Kuitenkin ne lapset on jo tehty ja jonkun pitää ne hoitaa ja kasvattaa. Äitihän sen tekee ja katsoo samalla vierestä kun mies tekee kaikkea kivaa. Itse saa kököttää kotona. Kuka nykyajan nainen tämmöstä haluaa? Ei enää kovinkaan moni.
Erityisen huvittavia nämä "ei miehiä jotkut puuhamaat ja leikkipuistot kiinnosta"-kommentit. Kuvitteleeko joku, että naiset erityisesti nauttii siellä leikkipuistossa hengailusta tai jossain muumimaailmassa jonottelemisesta? Juu ei, lasten takia sinne mennään, ei kenenkään naisen oman huvituksen vuoksi.
Tämä juuri. Tulee mieleen anopin kommentti "ei miehet lapsia halua", kun uteli minulta milloin meille tulee jälkikasvua. Nauroin hänelle päin naamaa.
En tajua miten suostutte sopimuksiin, joissa toinen saa itselleen omaa aikaa ja VASTINEEKSI hän viettää aikaa perheensä kanssa. Mitä helvettiä ihan oikeasti? Että teidän "oma aikanneko" on sitä, että toinenkin puoliso osallistuu edes hieman perheen yhteisiin juttuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki vapaa aika vietettiin aina, koko perhe yhdessä. Kumpikaan ei kertaakaan lähtenyt omiin harrastuksiinsa. Musisoitiin yhdessä, hiihdettiin yhdessä, ostos reissut yhdessä. Kotieläin tarhoissa käytiin säännöllisesti. Euroopassa tuli telttailtua joka kesä. Luukin lenkkiä vedettiin joka viikonloppu vaunujen kanssa. Teimme, mitä halusimme ja halusimme olla yhdessä.
Arkena sama juttu.
Jos perustaa perheen niin perhe on etusijalla. Jos puolisosi on niin tyhmä ettei tätä tajua niin suosittelen eroa. Jokaisella perheenjäsenellä tulee olla kohtuullinen mahdollisuus harrastaa niin että se on tasapuolista (rahallisten resurssien ja ajankäytön osalta) kaikille (lapset mukaanlukien). Pikkulapsivaiheessa vanhemmat joustavat omasta ajastaan tasapuolisesti ja myöhemmin kun lapset kasvaa, omaa aikaa on taas enemmän. Molemmilla. Jos tätä ei tajua niin tuskin se siitä sanomalla paranee. Ap:n puolisko kuulostaa kauhealta marttyyrilta. En kattelis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki vapaa aika vietettiin aina, koko perhe yhdessä. Kumpikaan ei kertaakaan lähtenyt omiin harrastuksiinsa. Musisoitiin yhdessä, hiihdettiin yhdessä, ostos reissut yhdessä. Kotieläin tarhoissa käytiin säännöllisesti. Euroopassa tuli telttailtua joka kesä. Luukin lenkkiä vedettiin joka viikonloppu vaunujen kanssa. Teimme, mitä halusimme ja halusimme olla yhdessä.
Arkena sama juttu.
Sama. Meillä ei ole koskaan edes ollut omia harrastuksia tai omia kaveriporukoita, ovat yhteisiä. Vaikka en välttämättä pidä kalastuksesta, voin lähteä mukaan koko perheen kalastusjuttuun tai vaikka puoliso ei välittäisi hoitaa puutarhaa, on hän mukana tukena. Teinillä on nyt myös omat menonsa ja se on ok, mutta osallistuu myös perheen yhteisiin menoihin edelleen.
Tuntuu oudolta sanonta, että kun nyt saan tehdä omaa juttua, voin sitten osallistua perheen yhteiseen juttuunkin. Kyllä meillä halutaan tehdä ihan omasta tahdosta perheenä yhteisiä asioita ja lomaa odotetaan, jotta on enemmän aikaa yhdessä. Se ei ole rangaistus, se on palkinto. Tottakai, jos jollain olisi harrastus tai asia, jonka voi tehdä vain yksin, antaa mennä. Mutta asenne on minusta väärä, jos perheaika on huono asia.
Jokainen perheenisä käy myös Tatjanalla hyvinvointipalveluilla enemmän tai vähemmän säännöllisesti, riippuen toki varallisuudesta. Meillä käy vähintään kaksi kertaa kuussa. Mielen ja kehon hoitoa, joten minusta vain hyvä asia. Asiaa on turha kenenkään kieltää, sillä kaikki käyvät, 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto = Olotila jossa ihminen, yleensä vapaaehtoisesti, vaihtaa useamman ihmisen kiinnostuksen yhden ihmisen välinpitämättömyyteen.
Sitten kun asiaintila selviää alkaa tolkuton valitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Ikävästi sanottu, mutta tuossa on kyllä totuutta mukana. Niin kivuliasta kuin se onkin momelle naiselle myöntää.
Seurusteluaikana miehen (urheilu- moottoripyöräily- tms) harrastus on ihquinta hottia ikinä, mutta heti kun raskaustestin viivat näyttävät positiivista, miehen tulisi jättää kaikki, siis kaikki, ja keskittyä 150% lapseen ja vaimoon. Tai no joo, töissä voi käydä mutta sitten heti kotiin!
Kahdenkymmenen vuoden päästä valitetaan ystävättärelle väljähtynyttä avioliittoa: "Miksei Eki voi olla enää semmoinen kuin silloin seurustellessa...?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita vähitellen. En tiedä, mistä oikeasti pidät, joten nämä ovat vain esimerkkejä:
Varaa kevättalvelle (tammi-helmikuu)viikonloppureissu Viroon. Pe-su, kylpylä, shoppailua, rentoutumista. Yksin tai ystävän kanssa.
Maaliskuussa Tukholmaan. Kulttuuria, shoppailua, mikä ikinä kiinnostaakin. Yksin tai ystävän kanssa.
Huhti-toukokuussa esimerkiksi Amsterdam on ihana, mutta niin myös monet muut Keski-Euroopan kaupungit, osta pitkä viikonloppuloma itsellesi yksin tai kaverin kanssa.
Kesällä sinusta on jo luontevaa lähteä viikoksi yksin reissuun. Tiedät, että mies pärjää lasten kanssa ja lapset pärjäävät ilman sinua.
Tämä kuulostaa aika ihanalta. Ainoa ongelma on se, että minulla ei ole ystäviä joiden kanssa lähteä reissuun ja yksin en tykkää reissata (tai no en ole kokeillutkaan). Ehkä mun pitäis kokeilla joku 1-2 yön reissu yksin niin näkisin onko musta siihen.
Olen siis kotini orja, koska mies ei lähde mun kanssa kaksin reissuun eikä halua lasten ja mun kanssakaan.
Mun ei olis vaikea olla pois kotoa 4-7 päivää erossa lapsista jos saisin miehen tai jonkun kaverin mukaan, mutta sellaista ei nyt ole. Siis ihan niin kiinni lapsissa en ole, vaikka miehen huoltamiskykyä epäilenkin ja tietyt perusasiat hänellä ei lasten kanssa kunnossa.
En oikein keksi hyvää vaihtoehtoa toteuttaa tuota reissaamista. Täytyy kai vaan opetella yksin. Tai kokeilla niitä matkaseuranhakupalstoja.
ap
Tuo mies kyykyttää sinua mennentullen! Nyt vaan ero vireille ja onaa elmää etsimään, ei se noin mene.
Tai sitten AP voisi opetella arvostamaan itseään, opetella tekemään päätöksiä ja itsenäistyä. Aikuistua. Eihän se ole puolison tai ystävien vika, jos ei osaa viettää vapaa- tai muutakaan aikaa, kuin toisen kyljessä kyhnyttäen ja odottaa toisen vetoapua tekemisiinsä.
Itsensä hänen pitäisi luoda ystävyyssuhde, jonka kanssa voisi vaikka kylpylä vkl viettää. Ei voi vain odottaa, että joku toinen tekee ja suunnittelee kaiken valmiiksi ja kädestä pitäen ohjaa, mitä tehdään ja mihin mennään. Jos ei voi olla erossa lapsista, niin sitten ei voi ja se on vain hänen asiansa ja valintansa. Parisuhde on muotoutunut vuosien varrella nykyisen laiseksi ja miehelle se näyttää sopivan. Jos toinen osapuoli haluaa muutoksen, niin se on sitten neuvottelukysymys, miten jatketaan eteenpäin vai onko ero se oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Ikävästi sanottu, mutta tuossa on kyllä totuutta mukana. Niin kivuliasta kuin se onkin momelle naiselle myöntää.
Seurusteluaikana miehen (urheilu- moottoripyöräily- tms) harrastus on ihquinta hottia ikinä, mutta heti kun raskaustestin viivat näyttävät positiivista, miehen tulisi jättää kaikki, siis kaikki, ja keskittyä 150% lapseen ja vaimoon. Tai no joo, töissä voi käydä mutta sitten heti kotiin!
Kahdenkymmenen vuoden päästä valitetaan ystävättärelle väljähtynyttä avioliittoa: "Miksei Eki voi olla enää semmoinen kuin silloin seurustellessa...?"
Niin no. Silloin, kun niitä lapsia päätetään hommata, niin kyllä niistä pitää tulla se prioriteetti nro 1 ja omat harrastukset on jätettävä sinne taka-alalle, VAIKKAKIN kyllä vanhemmalla kuuluu olla myös omaa aikaa ja omia harrastuksia! Tosiasia se vaan on, että lasten myötä jostain pitää luopua/vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavan pitkiä lomia teillä ainakin on. Meillä aikuisilla on talvella yksi ma-pe jakso ja kesällä neljä ma-pe jaksoa. Vaikka molemmat vanhemmat pitäisivät kaikki lomansa täysin eri aikaan eivät ne riittäisi kattamaan koululaisten lomia. Kuka teillä hoitaa lapsia kun olette lasten lomien aikaan töissä tai omalla lomalla ilman lapsia?
Ei meilläkään ole kuin tuo 5 viikkoa vuodessa.
Pikkaisen tiukkaa tekeekin, että siitä 20-30 vuorokautta pitäisi mennä harrastukseen. Toki osa noista päivistä olisi viikonloppuina ja pari-kolme kokonaista viikkoa.
En enää ymmärrä mikä tässä on parisuhteen merkitys. Olla mahdollistamassa miehen harrastus ja hoitaa lapset?
ap
Kuulostaa siltä että mies vain neuvottelee vapaasta omasta ajasta ja sen haluaa maksimoida, te – ette sinä ettekä lapset – ole miehelle prioriteetti. Vapauttaisin miehen elämään haluamaansa elämää. Eihän tuo ole lapsillekaan kivaa kun isä viilettää omissa menoissaan ja ilmapiiri teillä kotona on varmaan kireä. Muistathan varoa ettei nuo teidän keskustelut omasta vapaasta ajasta kantaudu lasten korviin vahingossakaan, lapsille tulee muuten helposti olo, että ovat ei toivottua ja taakka.
Varaa sama aika omiin menoihisi ja katsokaa sitten, miten jaatte perheen yhteisen ajan. Jos olet jo matkustellut yksin tai kavereiden kanssa, niin ehkä voitte koko perheen kanssa tehdä jotain, mistä kaikki pitävät. Huomatkaa kuitenkin, että lapsillakin on oikeus lomaan ja harrastuksiin, joten kyllä teidän pitäisi varata myös siihen aikaa. Yhteinen aika on hyvä mennä lasten ehdoilla, kun aikuisille on jo varattu noin paljon omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kertoo hyvin siitä, miksi syntyvyys laskee koko ajan. Joillekin miehille perhe-elämä ja lapset on yksinkertaisesti liikaa, he eivät osaa, halua ja jaksa. Ei kiinnosta. Kuitenkin ne lapset on jo tehty ja jonkun pitää ne hoitaa ja kasvattaa. Äitihän sen tekee ja katsoo samalla vierestä kun mies tekee kaikkea kivaa. Itse saa kököttää kotona. Kuka nykyajan nainen tämmöstä haluaa? Ei enää kovinkaan moni.
Itsekkyys. En tiedä millaisissa perheoloissa nuo oman navan tuijottajat on itse kasvaneet. Lähtisin veikkaamaan, että mammansa on passannut heidät piloille.
Kun päättää lisääntyä tai mennä naimisiin, pitää muistaa että perhe on aina ykkönen. Ei avioliitossa tai lapsiperheessä voi elää kuin nuori viilettävä sinkku.
Ap mies harrastaa moottoripyöräilyä.