Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoiden aikaa vievät harrastukset lapsiperheissä
Meillä on kauhea kina miehen kanssa siitä, miten vähäinen vapaa-aika ja lomat pitäisi jakaa niin, että aikaa jäisi molempien tärkeäksi kokemille jutuille, yhteiselle perheajalle ja kotihommille. Arki ja pikkuharrastukset eivät ole ongelma, vaan se, että mies haluaisi käyttää omaan tärkeään harrastukseen 20-30 vuorokautta (3-7 päivän putkissa) vuoden mittaan. Mä olen hampaita kiristelleen suostunut tähän, mutta sillä ehdolla että saan jotain kivaa vastineeksi. Ja ainoa kiva mitä haluan, on matkustaminen perheen kanssa. Olen sanonut, että kun vastavuoroisesti matkustellaan 20-30 vuorokautta vuodessa perheen kanssa, niin homma on bueno ja molemmat saa mitä haluaa. Mies ei ymmärrä ollenkaan. On sitä mieltä, että jos hän saa omaan harrastukseen 20-30 päivää, niin siitä vastineeksi voi lähteä perhereissuille 7-10 päivää vuodessa.
Joku tässä ei mun mielestä täsmää. Onko miehen ehdotus teistä tasapuolinen?
Tiedän, että matkusteluun kuluisi jonkin verran enemmän rahaa, mutta molemmat saisi sen mitä eniten elämässä tällä hetkellä arjen vastapainoksi tahtovat.
Onko muissa perheissä tällaisia keskusteluja? Käyttääkö teidän miehet omiin menoihinsa enemmän kuin te vaimot aikaa ja onko se teille ok?
(Työreissuja en tähän laske ja niitäkin miehellä muutamia viikkoja vuodessa, mutta se asia erikseen. Toki vaikuttaa siihen, etten niin iloinen ole siitä, että sen lisäksi haluaisi harrastaa vielä melkein kuukauden vuodesta itsekseen.)
Ja vastaus jo etukäteen, että miehen harrastus on sellainen johon minä en pysty enkä halua osallistua eikä mieheni minua mukaan haluaisikaan.
Kommentit (149)
Mikä tää tämmöinen harrastus on mikä vie noin 30 vuorokautta vuodessa? Tosin, on minunkin miesystävällä vähän erikoisia omia harrastuksia. Meillä ei ole lapsia, eikä edes koiraa, mutta sama ongelma silti.
Olin nuorena avoliitossa, ja molemmilla eri (aikaavievät) harrastukset. Silloin ei tajuttu, että yhteiseen tekemiseen olisi pitänyt satsata kunnolla. Hän löysi sittemmin harrastuksista uuden.
Maailma on näköjään täynnä näitä auttajia, jotka kehottavat naisia hankkimaan oma elämä. Ensin pitää hankkia se oma elämä, jotta jokin mies voisi ylipäätään kiinnostua sinusta. Sitten kun ollaan päädytty saman katon alle, ja saatu ehkä lapsiakin, niin taas pitäisi hankkia se oma elämä. Miehillähän sellainen aina on. Mihin se rouvan oma elämä katosi jos hänen edellytyksensä saada mies oli tämän asian esiintyminen? En nyt ihan ymmärrä tätä ajatustapaa. Esim minun miesystäväni "oma elämä" on sellainen että harva aikuinen nainen yksin voisi helposti toteuttaa. Se vaatii ensinnäkin paljon rahaa, ja sitä että saa olla töistä pois tosi paljon, ja myös laajan kaveriverkoston. Ja ymmärtäväisen naisystävän, ellei halua olla sinkkuna, mitä hän iäisyyden olikin. En minä voisi hankkia mitään siihen verrattavaa omaa elämää, minun elämäni tulee aina olemaan tylsempi jos näillä mittareilla sitä mitataan. Meillä on myös yhteisiä kivoja "pikkuharrastuksia" ja niihin satsataan. Minulla on oma aikaavievä harrastus joka ei vaadi rahaa, mutta välillä pitäisi olla vähemmän töissä että pääsisi kunnolla jyvälle, joten mahdollinen tulonvähennys sitten kustannuksena. Se ei ole mikään sosiaalinen ja kiinnostava harrastus näin ulkoa katseltuna, en saa sieltä hirveästi kavereita, liitännäisiä, miehistä puhumattakaan. Miesystäväni varmasti tapaa omassa harrastuksessaan, mihin minulla ei ole asiaa, kivoja naisia.
Kotirauhan takia olen kyllä ehdottanut että hän vähentäisi tätä, ei mitkään 30 pv vuodessa riitä, tai että alkaa ottamaan minut edes välillä mukaan. Kun se ei siis sillai olisi mikään este. Kyllä minä, jos olisimme naimisissa ja olisi lapsia, pistäisin kovaa kovaa vastaan. Mielestäni yhteiset harrastukset/yhdessä tekeminen kompensoi kyllä paljon, mutta ehdottomasti omia menoja on karsittava jos meinaa toimivassa ja kivassa parisuhteessa jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista kun lapset olivat pieniä, miehen omat menot tuntuivat menevän kaiken edelle eikä puuhamaa- matkailu tai leikkipuistoissa seisominen kiinnostanut.
Ketä miestä tuo oikeasti kiinnostaa? Tuohan on ihan hevonpaskaa, kuten useimmat lapsiin liittyvät jutut muutenkin. Sitä ei vain saa sanoa ääneen, että lasten kanssa vietetty aika on yleensä ihan hevonpaskaa.
Suurin osa saa parisuhteensa ja avioliittonsa, puhumattakaan lapsien saannin ja niiden kasvattamisen näyttämään elämän kauheimmilta ja raskaimmilta asioilta. Tsemppiä vaan kaikille itsekkäiden ajatustensa kanssa painiville, silläkö unohdetaan että miten hyvin ne omat asiat oikeastaan onkaan. Kaikilla kun ei ole hyvin kodeissaan tälläkään hetkellä asiat ja eivät voi edes itseään ongelmistaan syyttää. Että joku tuntee olevansa elämässään parempi ihminen, kun ei ole itsellään näitä toisten kokemia oikeita, kauheita ongelmia.
Onhan se ongelma jos ei osaa puolisonsa kanssa kommunikoida. Todella vähän ihmiset oikeasti rakastavat toisiaan. Tai pitävät kodeistaan huolta oli koti köyhä tai rikas. Ja todella vähän välitetään toisista tuntemattomista ihmistä. Aika vähän välitetään kotimaastaan.
Tulee mieleen, että ei pahemmin perhe-elämä kiinnosta Ja nuo päivät Mitä On ehdottanut, niin vain siksi, että mielyttäisi sua.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa saa parisuhteensa ja avioliittonsa, puhumattakaan lapsien saannin ja niiden kasvattamisen näyttämään elämän kauheimmilta ja raskaimmilta asioilta. Tsemppiä vaan kaikille itsekkäiden ajatustensa kanssa painiville, silläkö unohdetaan että miten hyvin ne omat asiat oikeastaan onkaan. Kaikilla kun ei ole hyvin kodeissaan tälläkään hetkellä asiat ja eivät voi edes itseään ongelmistaan syyttää. Että joku tuntee olevansa elämässään parempi ihminen, kun ei ole itsellään näitä toisten kokemia oikeita, kauheita ongelmia.
Onhan se ongelma jos ei osaa puolisonsa kanssa kommunikoida. Todella vähän ihmiset oikeasti rakastavat toisiaan. Tai pitävät kodeistaan huolta oli koti köyhä tai rikas. Ja todella vähän välitetään toisista tuntemattomista ihmistä. Aika vähän välitetään kotimaastaan.
... mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset täytyy laittaa aina etusijalle. Kaikki muu joutaa odottaa tarpeen tullen. On mullakin monenmoisia harrastuksia, mutta kyllä ne on väkisinkin ollut paussilla kun lapset ovat olleet pieniä. Onneksi niiden pariin voi aina palata kun on taas aikaa ja voimia paremmin.
Kyseessä on miehelle selvästi tärkeä harrastus ja kiinnostuksen kohde. Ap:tä kiinnostaa vain "perhe". Olennaista minusta on sekin onko miehellä ollut tämä harrastus ja työmatkakuviot silloinkin kun lapsia on alettu tekemeään ja kun niitä on sitten tehty vielä lisää. Miksi nämä kuviot pitää rakentaa sillä oletuksella että tottakai toinen puoliso sitten luopuu tuosta kun ei se minustakaan ole kiinnostavaa?
Kyllä minä asennoituisin elämään niin että jos perheen perustan ihmisen kanssa, joka on muutamia viikkoja vuodessa poissa kotoa niin silloin olen muutamia viikkoja vuodessa lasten kanssa kahden. Kiva katsoa kotona sitten sitä apaattista ja masentuvaa perheenisää suorittamassa roolia, jonka rouva kirjoittaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on miehelle selvästi tärkeä harrastus ja kiinnostuksen kohde. Ap:tä kiinnostaa vain "perhe". Olennaista minusta on sekin onko miehellä ollut tämä harrastus ja työmatkakuviot silloinkin kun lapsia on alettu tekemeään ja kun niitä on sitten tehty vielä lisää. Miksi nämä kuviot pitää rakentaa sillä oletuksella että tottakai toinen puoliso sitten luopuu tuosta kun ei se minustakaan ole kiinnostavaa?
Kyllä minä asennoituisin elämään niin että jos perheen perustan ihmisen kanssa, joka on muutamia viikkoja vuodessa poissa kotoa niin silloin olen muutamia viikkoja vuodessa lasten kanssa kahden. Kiva katsoa kotona sitten sitä apaattista ja masentuvaa perheenisää suorittamassa roolia, jonka rouva kirjoittaa :D
On se vaan jännä, että suurin osa ihmisistä osaa kyllä rauhoittaa pikkulapsiajan ja laittaa harrastukset vähemmälle, tarvittaessa jopa ihan jäihin. Naisille on itsestäänselvyys, että moni urheilulaji jää raskauden ja synnytyksestä toipumisen ajaksi täysin tauolle. Naisethan laittavat vuosiksi tauolle jopa työnsä, joka nyt sentään on aika paljon isompi asia kuin mikään harrastus.
En minä ainakaan ymmärrä, miksi miehen harrastukset olisivat jotenkin tämän ilmiön yläpuolella, että pienten lasten hoitaminen edellyttää muutoksia aikuisten ajankäyttöön.
Tukehdun nauruun. Näen silmissäni teidät vetämässä Exceliin noita päiviä ja tekemässä ristiinvertailua. True love.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ihmeessä teette tällaisten mieslasten kanssa lapsia? Keskustelitteko lastenhoidon ja kotitöiden jakamisesta ennen peniksen tuikkaamista pesään?
Mun arkea, kun tulen töistä, hoidan lapset (kaksoset). Loppuun asti. Miehellä jää tumput työpaikalle eikä tarvii tehdä mitään. Kotona saattaa viedä lapset hoitoon tai hakea, mut heti, kun tulen kotiin, alkaa hälle vapaa aika. Silloin maataan sohvalla ja huudetaan lapsille "pois telkkarin eestä". Toinen vaihtoehto on kittaa viinaa ja saunoa, kuten tänään. Minä jos vietän yhden illan kerran vuoteen, niin sitä saakin hyvitellä. Edes kävelylenkille yksin en ole päässyt kuukausiin, joskus teen lenkin aamulla lasten nukkuessa, siis jos mies on ollut illan selvinpäin eikä nuku saunalla. Tosin ei me yhdessä olla nukuttu pariin vuoteen. Seksiä ollut viimeksi 2 vuotta sitten. Kyllä, miehellä on aikaa vievä harrastus nimeltä alkoholi. Kyllä, oma asunto on nut katsottuna, hän kun ilmoitti mulle, että "minähän juon jos minua janottaa", kun ilmoitin hänen tapansa olevan ei ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavan pitkiä lomia teillä ainakin on. Meillä aikuisilla on talvella yksi ma-pe jakso ja kesällä neljä ma-pe jaksoa. Vaikka molemmat vanhemmat pitäisivät kaikki lomansa täysin eri aikaan eivät ne riittäisi kattamaan koululaisten lomia. Kuka teillä hoitaa lapsia kun olette lasten lomien aikaan töissä tai omalla lomalla ilman lapsia?
Ei meilläkään ole kuin tuo 5 viikkoa vuodessa.
Pikkaisen tiukkaa tekeekin, että siitä 20-30 vuorokautta pitäisi mennä harrastukseen. Toki osa noista päivistä olisi viikonloppuina ja pari-kolme kokonaista viikkoa.
En enää ymmärrä mikä tässä on parisuhteen merkitys. Olla mahdollistamassa miehen harrastus ja hoitaa lapset?
ap
Noin se mies miettii- sille perhe on taakka.
Mulla oli samanlainen mies, kyllästyin sen harrasteluihin ja jätin lapset sille.
Sulle perhe oli taakka kun halusit siitä eroon. Tai sitten olet lapsilla kostaja. Eli ikävä ihminen joka tapauksessa.
Saman kokenut kirjoitti:
Mulla oli ap:n kaltainen mies. Vain hänen harrastuksensa oli tärkeä. Elämä pyöri lopulta harrastuksen ympärillä, kun aloitti kilpailu toiminnan.
Nyt siis ex-mies. Joutuu huolehtimaan lapsista joka toinen viikko. Mä en ole enää pelkkä lasten ja kodinhoitaja vaan nyt mullakin on elämä mistä nauttia.
Eikä exällä ole nalkuttavaa akkaa eli kaikki voitti. Paitsi lapset mut mitäs niistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Vähän on kummallista, jos isää ei kiinnosta yhteinen perheaika. Lapset kasvaa kuitenkin koko ajan, eikä sitä perheaikaa voi enää myöhemmin viettää. Aikamoinen paukapää mieheksi.
Sen mitä olen tuttavapiiriäni seurannut, ei se niin kummallista näytä olevan. Pikemminkin aika tavallista. Kun äidit ei pidä kiinni omista harrastuksistaan lasten syntymän jälkeen, miehet näyttävät tulkitsevan sen niin, että se on naisten oma valinta olla lasten kanssa illat, joten siinähän ehtii itse ihan hyvin tennikseen ja futistreeneihin sillä aikaa.
Omassa tuttavapiirissä isät jumittavat kaikki illat kotona, ja vaimot ravaavat jumpassa sekä salilla tai joogassa. Tämä siis 30+ ikäisillä.
Näin oli meilläkin. Vaimon harrastukset vie paljon aikaa ja viikonloputkin on varattuja kilpailujen takia. Itse treenaan kun kerkeän, mutta en valita. Tykkään olla lasten kanssa ja puuhailla kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju aukaisi silmät ex-mieheni itsekkyydelle. Hänkin harrasti moottoripyöräilyn tapaista, ja vaati, että joka ikinen loma piti lähteä jonnekin pitkälle reissulle haisevien rytkyjen kanssa ja skipata kaikki kavereiden menot. Lisäksi hänen typeryydestään kertoi sekin, että meille ilmaantui kaverin läksiäiset päivää ennen lähtöä, mutta ei, matkaa ei vain voinut siirtää eikä mies antanut mitään perusteluita. Jätin sitten läksiäiset väliin, ja tajusin tien päällä ettei mitään oikeaa syytä ollut kuin miehen halu lähteä. mitään ei ollut varattu etukäteen tai jos olikin, niin pari lauttalippua, jotka olisi pystynyt ostamaan vaikka paikanpäällä uudelleen, eli se oli miehen itsekkyyttä.
Reissussa emme voineet jäädä mihinkään pidemmäksi aikaa, koska miehellä oli kiire. Halusin juoda edes aamukahvin rauhassa sen alituisen ajamisen keskellä, mutta ei, hopihopi, kiire, vaikka hotellihuoneitakaan ei tarvinnut vielä palauttaa (kello oli puoli kaksitoista aamulla, 12 piti palauttaa vasta huone ja hotelli oli pieni kuin sieni ja yleisöryntäystä ei näihin paikkoihin ollut muutenkaan norjan maisemissa). Yhtenä päivänä pyörryin kyytiin, koska silloin olivat ruotsissa ennätyshelteet (+35 astetta keskipäivällä), päälläni mustat topatut varusteet ja nestehukka joten sen arvaa kuinka siinä käy. Mies koppasi minut viime hetkellä kiinni, mutta ei edelleenkään hidastanut tahtia.
Se syvä järkytys kun palasimme reissusta, kun tajusin että mies halusi tehdä ennätyksen itseään vastaan. Muistan reissusta vain sen alituisen väsymyksen, hikoilun ja kuolemanpelon että selviänkö hengissä, ja nenäni vuosi verta jatkuvasti. Siinä kohtaa kun mies alkoi marista siitä että halusin juoda pari kaljaa viikon lopuksi, niin eropäätös kypsyi aika varmana takaraivossa. Hän uhriutui urakalla jälkikäteen valittamalla, miten olin ollut oikea taakka reissussa mukana ja miten hän oli hyvää hyvyyttään järjestänyt meille sen molempien iloksi. Senkin muistan kun puhkiväsyneenä nuokuin norjalaisen apartmentin olkkarissa ja toivoin hetken hengähdysrauhaa, niin mies kehtasi tulla ruinaamaan seksiä. Se ei luonnollisesti tuollaisen kohtelun jälkeen kiinnostanut. "No kyllä hiukan nyt pitäisi." Makasin kuin lahna, koska ei vain kiinnostanut.
Se tulikin sitten myöhemmin, koska en ala henkeäni uhraamaan tuollaisen vapaaehtoisen idiotismin takia. Oli kivaa katsoa kuvia jälkikäteen, kun kaverit olivat olleet ihanissa mekoissa festareilla ja nähneet kavereita, ja itse jouduin pönöttämään moottoripyörän selässä aivan uupuneena siihen miehen keksittyyn kiireeseen.
Itsehän lähdit. Turha valittaa ei sinne kukaan pakottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käsitinkö oikein. Miehen mielestä se on häneltä antamista kun lähtee 7-10 päivän ajaksi perhelomalle. Hän ei siis itse haluaisi lainkaan olla mukana perhelomalla vaan se on uhrautumista jos hän joutuu osallistumaan?
Minä varmaankin vapauttaisin miehen osallistumasta perhelomaan ja pyytäisin että hän hoitaa sen 30 päivää vuodessa kaikki perheen asiat ilman sinua. Siis lapset ja kotityöt. Silloinhan homma menisi tasan. Ja silloin kun mies on harrastamassa sinä voisit käydä lasten kanssa lomalla.
Ymmärtäisikö mies sitten mitä se merkitsee sinulle kun hän on harrastamassa?
Meillä mies vähensi harrastamisen määrää rajusti kun lapset oli pieniä. Nyt kun lapset isompia ottaa omasta harrastuksestaan kiinnostuneet lapset mukaansa harrastamaan. Winwin.
Kuulostat järkevältä naiselta.
No joo, ei haluaisi perhelomille niihin paikkoihin kuin minä mutta kai se vähän nauttii. Eikä tosin suostukaan ihan mihin tahansa lähtemään, vaan haluaisi myös vaikuttaa noihin 7-10 päivän reissuihin omilla mieltymyksillään jotka eri kuin minun.
Ei mies tunnu ymmärtävän, kun ei ole koskaan pitkäksi aikaa jäänyt kotiin. Hän epäilee että lastenhoito yksin on tosi mukavaa. Hah. Ja meillä mies on sitä mukaa kun lapsia syntynyt alkanut vaatimaan omaa aikaa (esim. omia viikonloppuja mökillä) yhä enemmän ja myös työreissuja on tullut enemmän (kuulemma voisi olla enemmänkin, mutta osasta kieltäytynyt, yhteensä max 8 viikkoa vuodesta työreissuissa).
Tarttis varmaan jotenkin järjestää niin että olisin myös sen 1 kk vuodessa pois ja mies hoitaisi härdellin. Ja se olisi vielä pientä siihen verrattuna mitä mä olen vuodessa ollut yksin lasten kanssa.
Mihinkähän sitä menisi kuukaudeksi ja miten osaisi olla erossa perheestä? Ehkä 4 viikon settiä menisi jotenkin, mutta yksinäinen olisin ja kaipaisin lapsia.
Montako lasta?
Alat tekemään jotain viikonloppureissuja aina yhden lapsen kanssa kerrallaan. Ukko hoitaa muut ja kodin sen aikaa. Ei tulis ehkä niin ikävä, mutta tasapainottaisi teidän arkea edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Surullista, että mies ei halua matkustella perheensä kanssa, vaan näkee sen hintana "omasta ajasta". Kuulostaa siltä kuin ap:n perheessä ap. olisi vastuussa kokonaisuudesta, ja hänen miehensä vain esittäisi vaatimuksia lisävapauksista kuin olisi yksi lapsista, sellainen teini-ikäinen joka pyrkii itsenäistymään.
Ei varmaan auta muu kuin jakaa vastuuta ilman, että sen kummemmin kyselee, sopiiko se. Vastuu on molemmilla aikuisilla.
Tuo miehen teiniajattelu on niin tuttua, vaikka oma mieheni ei onneksi ole harrastavaa sorttia. Meillä oli kuitenkin pitkän riitelyn takana, että mies oppi kertomaan minulle menoistaan ja kotiintuloajostaan ja ymmärsi, ettei ole vapaa päättämään yksin, lähteekö vaikka kavereiden kanssa kaljalle keskiviikkona.
Mies sanoi nimittäin teinin tavoin uhmakkaana, että hän on aikuinen ja päättää itse omista menemisistään. Hänen ei kuulemma tarvitse kysyä lupaa minulta siihen, milloin näkee kavereitaan, enkä voi asettaa hänelle kotiintuloaikoja.
Just.
Tämä loppui kun aloin toimia miehen tavoin. Siis soitin miehelle töihin kolmelta iltapäivällä, että nyt kuule mulle tulikin duunikavereiden kanssa kaljoittelu, haepas lapset ja hoida ilta, tuun sit joskus puolilta öin. Ei kuulemma käynyt, kun töissä menee myöhään. No ikävä juttu sulle, hoida jotenkin, nähdään!
Sitten kovensin peliä. Lanseerasin asiaa niin päin, että lähtökohtaisesti mies hakee lapset aina ja hoitaa aina illat, ellen minä jalosti erikseen ilmoita, että tänään voin hakea tai olla paikalla. Jos siis minun työni ja sosiaalinen elämäni sallivat, niin voin hakea omat lapseni tarhasta, mutta yleensä en. Ja joskus en vaan viitsi ilmoittaa, että olisin voinutkin hakea. Eihän aikuisen ihmisen tarvitse tehdä tiliä puolisolleen siitä, miten menee ja tulee!
Ei mennyt kovin kauaa, kun miehelle alkoi sopia sekin vaihtoehto, että yhdessä käydään läpi, kuka voi paremmin hakea lapsia ja hoitaa iltoja. Ja kun lähtökohtana oli, että minä olen poissa illat, alkoi mies arvostaa sitäkin ajatusta, että ollaan molemmat kotona. Kun mies oli muutaman kerran pitänyt ruokaa lämpimänä tuntikausia ja odotellut nälissään, millon minä ilmestyn aterialle (oho hupsis, mä kävin Annan kanssa mäkkärissä!), alkoi hänkin ymmärtää, miksi on kiva tietää keitä on illallispöydässä ja mihin aikaan.
Oikeasti huomasit että avain ei käynyt oveen ja miehellä oli uusi nainen sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Mun arkea, kun tulen töistä, hoidan lapset (kaksoset). Loppuun asti. Miehellä jää tumput työpaikalle eikä tarvii tehdä mitään. Kotona saattaa viedä lapset hoitoon tai hakea, mut heti, kun tulen kotiin, alkaa hälle vapaa aika. Silloin maataan sohvalla ja huudetaan lapsille "pois telkkarin eestä". Toinen vaihtoehto on kittaa viinaa ja saunoa, kuten tänään. Minä jos vietän yhden illan kerran vuoteen, niin sitä saakin hyvitellä. Edes kävelylenkille yksin en ole päässyt kuukausiin, joskus teen lenkin aamulla lasten nukkuessa, siis jos mies on ollut illan selvinpäin eikä nuku saunalla. Tosin ei me yhdessä olla nukuttu pariin vuoteen. Seksiä ollut viimeksi 2 vuotta sitten. Kyllä, miehellä on aikaa vievä harrastus nimeltä alkoholi. Kyllä, oma asunto on nut katsottuna, hän kun ilmoitti mulle, että "minähän juon jos minua janottaa", kun ilmoitin hänen tapansa olevan ei ok.
Ja tää kaikki tuli sulle yllätyksenä. Mitään viitteitä ei ollut ennen lastentekoa.
-Alkoholin narkkaaminen
-Sosiaalinen media
-Netin keskustelupalstat
Alue: Aihe vapaa
Omassa tuttavapiirissä isät jumittavat kaikki illat kotona, ja vaimot ravaavat jumpassa sekä salilla tai joogassa. Tämä siis 30+ ikäisillä.