Puolisoiden aikaa vievät harrastukset lapsiperheissä

Meillä oli samanlaista oireilua ensimmäisen lapsen ollessa pieni. Seuraavat jutut ihan kuin ap:lla:

- Mies jotenkin hahmotti hänen olemisensa minun ja lapsen seurassa minun vapaa-ajakseni. Eli jos mies on 3 iltaa viikossa harrastamassa, niin se on ihan ok, jos hän on vastaavasti 3 iltaa yhtä aikaa kotona perheen kanssa minun tehdessä ruuat ja hoitaessa pääasiassa lapsen. Sen viimeisen illan hän voi sitten tehdä vapaasti vaikka itse valitsemiaan pihatöitä, kuten rakentaa terassia tai jotain muuta kivaa projektia. Oli aina ihan sydämistynyt, että en kiitellyt häntä panoksestaan vaan vaadin vielä lisää omaa aikaa vaikka hän hoiti mielestään jo puolet.

- Lapsen ollessa pieni pidettiin lomat vuorotellen. Tällöin myös mies oli lapsensa kanssa lyhennetyn työpäiväni ajan. Illalla oli aina vastassa hapan naama. En ehtinyt edes vessaan ennen kuin miehen piti jo karata omille asioilleen. Hoidin lapsen iltaruuan, pesut, iltapalat, nukutuksen, yöheräilyt, aamupuuhat ja pukemiset. Mies näki asian niin, että hän hoiti lasta "koko viikon".

Vähitellen suhtautuminen on onneksi muuttunut. Kun on joutunut ottamaan välillä yksin vastuuta lapsesta, ymmärrys on kasvanut siitä että lapsesta on jonkun oltava vastuussa 24/7 eikä se ole mitään lepoa äidillekään. Vähitellen myös alkoi oppia ottamaan lapsen mukaan omiin tekemisiinsä, eikä vain istunut lapsenvahtina minua odottamassa.

Surkeaa kuitenkin että naisten yleensä pitää vääntää tästä asiasta muutenkin raskaassa elämänvaiheessa.

Minun mielestäni nämä ei nyt välttämättä voikaan mennä aina ihan tasan. Minulla on meistä se aikaa vievä harrastus, joka vie joka päivä pari tuntia, ja kisakaudella joitain viikonloppuja kokonaisuudessan. Tämä on aina ollut osa elämääni ja tulee aina olemaan, ja mies on tiennyt sen alusta asti. Miehellä ei varsinaisesti ole mitään harrastuksia, mutta hänellä on laaja kaveripiiri, joten hän käy sitten silloin tällöin viikonloppureissuilla ystäviensä kanssa, saunailloissa tmv. Eihän se tasan mene millään, mutta molemmat saa sen mitä tarvitsee.

Jos mies ei tykkää reissata, miksi sinä et tee näitä lasten kanssa, ja vaikka sitten se yksi viikon perheloma vuodessa? Ei sekään mielestäni ole reilu jako, että toinen pakotetaan tekemään jotain mitä ei halua vastineeksi siitä harrastusajastaan. Paitsi tietysti silloin, jos sinulla on jokin asia, jota haluaisit tehdä yksin vapaa-ajallasi, tulee lastenhoitovastuu jakaa sen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni nämä ei nyt välttämättä voikaan mennä aina ihan tasan. Minulla on meistä se aikaa vievä harrastus, joka vie joka päivä pari tuntia, ja kisakaudella joitain viikonloppuja kokonaisuudessan. Tämä on aina ollut osa elämääni ja tulee aina olemaan, ja mies on tiennyt sen alusta asti. Miehellä ei varsinaisesti ole mitään harrastuksia, mutta hänellä on laaja kaveripiiri, joten hän käy sitten silloin tällöin viikonloppureissuilla ystäviensä kanssa, saunailloissa tmv. Eihän se tasan mene millään, mutta molemmat saa sen mitä tarvitsee.

Jos mies ei tykkää reissata, miksi sinä et tee näitä lasten kanssa, ja vaikka sitten se yksi viikon perheloma vuodessa? Ei sekään mielestäni ole reilu jako, että toinen pakotetaan tekemään jotain mitä ei halua vastineeksi siitä harrastusajastaan. Paitsi tietysti silloin, jos sinulla on jokin asia, jota haluaisit tehdä yksin vapaa-ajallasi, tulee lastenhoitovastuu jakaa sen mukaisesti.

Ap:n ongelma on varmaan jo ratkennut kun aloitus on 8 vuotta vanha...

Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, miten ap:n tai muiden ketjuun kirjoittaneiden tilanne eteni. Tuliko ero? Muuttuiko puoliso? Valitettavasti vaan taitaa ketju hautautua alas, ennen kuin kukaan asianosaisista osuu paikalle :D

Minusta tuo ongelma on myös ap:n itse aiheuttama. Ei luota lasten hoitoa miehelle vaan tekee mieluummin itse, ei halua / jaksa koskaan lähteä yksin mihinkään, joten on aina kuitenkin kotona hoitamassa lapsia. Sittenhän miehelle jää hyvin aikaa omille harrastuksille ja menoille, kun toinen vanhempi aina kotona. 

Oikeasti lähde välillä yksin johonkin, moni onkin ehdottanut kylpyläviikonloppua. Kokeile ja luota siihen, että miehesi pitää lapset hengissä tuon ajan. Eihän niille muutoinkaan muodostu kunnon keskinäistä sidettä, kun sinä hääräät aina siinä ympärillä.

No tavallaan et pyydä 20-30 päivää omiin juttuihin vaan vaadit tuon 20-30 päivää mieheltä jotain mitä hän ei halua. Eli sama kuin hän vaatisi sinua myös sinne metsästysreissulle tai mikä harrastus onkaan. Eikä teillä ole mahdollista toteuttaa että miehellä 20-30 päivää omaa menoa ja 20-30 päivää menoa sinun kanssa, jollei miehellä ole 40-60 päivää vapaata ja lomaa, ja koska käytännössä harvoin palapeli pysyy kasassa jos joka toinen vkl oltava reissussa.

En sanoisi että olet kohtuuton mutta mies ehkä on koska vaatii noin monta päivää, joka voisi onnistua vain jos valmis hoitamaan lapset samat 20-30 päivää ja vaatisi sen, että sulla ihan oma juttu mihin et miestä tarvi pois kotoa. Silloinkaan teillä ei paljon yhteistä aikaa olisi. Toisaalta itse en ole laskija, joka laskee että saa saman kuin toinen. Silloin tulee aina onnettomaksi. Mieluummin laiha sopu kuin lihava riita.

Tässäpä yksi miesnäkökulma aiheeseen, vaikkakin vuosia myöhässä.

Meillä on vähän vastaava tilanne, kuin aloittajalla. Harrastukseni vie kohtalaisen paljon aikaa vuodessa ja siihen sisältyy yönylireissuja ja ainakin yksi noin viikon mittainen ulkomaanmatka. 

Tämä syö käytettävissä olevista lomista n. 20-25% harrastukseeni ja vapaitakin kuluu jonkin verran.

Tämä aiheuttaa välillä pientä keskustelua/vääntöä aiheesta. Olen sanonut, että puolisoni saa käyttää ainakin saman verran omiin touhuihinsa ilman lapsia. Tällä ajalla hoitaisin lapsia täysin. Tämä olisi minulle mieluisaa puuhaa. Sen lisäksi loppulomat eli noin puolet oltaisiin kaikki yhdessä.

Tykkään siitä, että saan olla lasten kanssa ainoana vanhempana ja täysin vastuussa kaikesta. 

Ongelma onkin ehkä siinä, kun hänellä ei oikein ole mitään omia harrastuksia tai menoja. Hän haluaisi vain koko perheen yhdessäoloa ja minulla taas ei pää kestä, jos en pääse harrastamaan välillä. 

Perheen kesken olo on kivaa, mutta omasta mielestäni niin "rentoa hengailua", että on pakko päästä tekemään jotain omaakin haastavampaa hommaa. Kolmistaan pienten lasten kanssa touhuaminen puolestaan on jo ehkä riittävän monisyistä, että siitä saa itsekin enemmän ajoittain. Ja pääsee kertomaan sitten, että mitä kaikkea ollaan opittu ja tehty!

Ideana ja ajatuksena siis (roolit voivat olla toistenkin päin) - antakaa miestenne olla keskenään lasten kanssa ja olla heistä vastuussa. Tehkää jotain itseksenne ja itsellenne ja lopettakaa se kaikesta lastenhoidollisesta kysely. Jos se mies kämmäilee lasten kanssa, niin silloin se oppii. Ei silloin, jos joku koko ajan varmistelee ja huolehtii, kuin olisi miehenkin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä yksi miesnäkökulma aiheeseen, vaikkakin vuosia myöhässä.

Meillä on vähän vastaava tilanne, kuin aloittajalla. Harrastukseni vie kohtalaisen paljon aikaa vuodessa ja siihen sisältyy yönylireissuja ja ainakin yksi noin viikon mittainen ulkomaanmatka. 

Tämä syö käytettävissä olevista lomista n. 20-25% harrastukseeni ja vapaitakin kuluu jonkin verran.

Tämä aiheuttaa välillä pientä keskustelua/vääntöä aiheesta. Olen sanonut, että puolisoni saa käyttää ainakin saman verran omiin touhuihinsa ilman lapsia. Tällä ajalla hoitaisin lapsia täysin. Tämä olisi minulle mieluisaa puuhaa. Sen lisäksi loppulomat eli noin puolet oltaisiin kaikki yhdessä.

Tykkään siitä, että saan olla lasten kanssa ainoana vanhempana ja täysin vastuussa kaikesta. 

Ongelma onkin ehkä siinä, kun hänellä ei oikein ole mitään omia harrastuksia tai menoja. Hän haluaisi vain koko perheen yhdessäoloa ja minu

Mun ex oli just tuollainen. Sillä oli aina lomilla tylsää ja aina olisi pitänyt yhdessä tehdä jotain kuten matkustella tms. Ei mitään omia harrastuksia. Onneksi erottiin jo kauan sitten.

Nykyisessä liitossa jouduin jättämään kaksi itselle hyvin tärkeää harrastusta perhe-elämän takia, kamala nalkutus oli niistä aikanaan. Kaverit jatkoivat tästä huolimatta, ei heitä tuntunut vaimojen nalkutus haittaavan ja tästä olen heille todella kateellinen. Yhdelle tuli ero, kaksi on edelleen samassa liitossa. Heillä on itsetunto kunnossa ja osaavat pitää puolensa.

Minä alistuin kohtalooni ja hylkäsin harrastukset, jotta ei tulisi ero. En osaa harrastaa kuin täysillä tai en ollenkaan. Tästä huolimatta tuli vaikeita aikoja ja nekin riidat sitten selviteltiin kun joustin. Myöhemmin löydetyistä uusista harrastuksistakin tuli riitaa, melkein taas ero. Nyt kun lapset ovat maailmalla on aikaa taas harrastaa, silti jos olen viikonloppuna 3 - 4 tuntia joskus pois niin on aika hapanta naamaa vastassa ja melkoista kiukuttelua. Aina pitäisi olla kotona, ihan aina.



Kaduttaa kun olen jättänyt itselle rakkaita asioita tekemättä liikaa, avioliitto on kyllä muuten kaikin puolin onnellinen mutta toinen puoli mielestä huutaa kuin olisi koko ajan se vangin rautapallo jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu kertoo hyvin siitä, miksi syntyvyys laskee koko ajan. Joillekin miehille perhe-elämä ja lapset on yksinkertaisesti liikaa, he eivät osaa, halua ja jaksa. Ei kiinnosta. Kuitenkin ne lapset on jo tehty ja jonkun pitää ne hoitaa ja kasvattaa. Äitihän sen tekee ja katsoo samalla vierestä kun mies tekee kaikkea kivaa. Itse saa kököttää kotona. Kuka nykyajan nainen tämmöstä haluaa? Ei enää kovinkaan moni.

Niin. Kun omilla isovanhemmilla ja jossain määrin omilla vanhemmillakin oli Tradwife-tyyppinen suhde, niin onko ihme jos poikakin vielä sitä haikailee. Päätin jo kauan sitten eläväni lopun elämäni yksin jos puoliso haluaa erota tai leskeydyn. Seksin hankin sitten halutessani ostamalla. Tämä elämä on liian lyhyt tehdä koko ajan pelkkiä kompromisseja.